sunnuntai 2. lokakuuta 2011

There is no one left to see


Hopeaa niin paljon että silmät sulaa! Elikkäs tämä mekonrutale tarrautui hyppysiini Huuto.netistä suhteellisen edulliseen hintaan. Heti mekon bongattuani aloin miettimään kuumeisesti helman pituutta, ja päässä keikkui koko ajan rimpsuna ole-kiltti-ole-riittävän-pitkä-peitä-perse-JOOKO-please! Onneksi helma on takaa juuri taktisesti sen pituinen, että wetlook-legginssien kanssa pakarat eivät pahemmin vilku. Eikä kunnon kiiltävä takapuoli niin kamalalta näytä, vaikka villisti tantsuloidessa vähän loistaisikin.


Heikkoutekseni muodostunut hopea pvc jaksaa innostaa materiaalina kerta toisensa jälkeen. Olipahan kyseessä lärpäkemallinen hame taikka mummomalliset alushousut, jos materiaali on pvc- ei voi mennä vikaan. Onneksi materia piristää harmaintakin päivää, ainakin sen pienen hetken verran.


Tämä sunnuntai ei ole mennyt ihan laskelmien mukaan, vaan lähinnä surullisissa merkeissä. Mie olen henkilönä sellainen, etten kovin helposti mistään jaksa morkkistella- mutta nyt fiilikset ovat kyllä oikeastaan lattian tasossa, ja matalemmalla. Aamu alkoi mukavasti sillä, että kuvittelin hävittäneeni kuvissa näkyvän, teetätetyn biohazard-korun bilettäessä. Etsin yli neljä tuntia korua tuloksetta, kaivelin kaikki paikat jääkaapista, taskuista, sängyn alusista ja vaatekaapin sopukoista lähtien - nothing. Harvoin on sellainen olo, että tekisi mieli juosta metsään ja huutaa niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Se tunne, kun kadottaa jotain itselle kovin tärkeää ja mieluista, pitää kokea. Sitä masennuksen, silmien kostumisen, sekavuuden, ärsytyksen ja mielipuolisen raivon tunnemylläkkää ei voi sanoin selittää. Olin jo vähällä heittää kirveen kaivoon ja luovuttaa etsintöjen suhteen, kunnes oivalsin. Hiukset. Rastat. Koru oli leikkinyt ilmeisesti takiaista, ja sotkeutunut kaulasta pudotessaan rastojen kuituihin sekaan. Ja hyvä niin. Kerrankin takkuuntumisesta on jotakin hyötyä!




Päivä ei jatkunut kovinkaan hyvin, vaan olen pyöriskellyt täällä kämpillä huolesta soikeana. Voin jo etukäteen sanoa, että kuvat tulevat olemaan blogissa seuraavat X-aikaa itselaukaisimella räpsittyjä, sillä hovikuvaajani, aka rakas poikaystäväni kärsii todella pahoista silmäongelmista. Ongelma on vaivannut jo pidemmän aikaa, mutta paheni nyt parin päivän sisään niin pahaksi, että toipilas laitettiin suoraan osastolle. Mikään ei ole niin kauheaa kuin se, että joudut katsomaan rakkaan ihmisen äärimmäistä kärsimistä vierestä, kykenemättä tekemään itse mitään. Tulehdus äityi niin pahaksi, ettei silmällä pystynyt katsomaan valoon yhtään, silmän valkuainen oli aivan veren punainen, rähmi ja turposi umpeen. Miulle on luonteenomaista se, että imen läheisteni tunnetilat helposti itseeni. Kun poikaystäväni on surullinen, olen usein miekin. Normaalisti katson elämää pinkkien lasien läpi, tällä hetkellä tunnetilani on musta kuin jätesäkki. Ahdistaa, ja pelkään pahinta. Toivottavasti tarkempi diagnoosi selviää huomenna. Tällä hetkellä miun rintaa puristaa ihan vietävästi, kun sitä ei vielä tiedä, parantuuko silmä koskaan täysin ennalleen. Silmäsairauksien kanssa on aina sokeutumisen riski, varsinkin jos vaiva on jatkunut pitkään niin kuin tässä tapauksessa.




Kappale, joka kuvaa aika hyvin tämän hetkisiä tunnelmia.

24 kommenttia :

  1. Toivottavasti poikaystäväsi tulisi täydelliseen kuntoon pian! :(

    VastaaPoista
  2. Paranemisia poikaystävällesi ja voimia myös sinulle! :>

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille. Toivon todella, että silmä tulisi kuntoon. Epätietoisuus on vaan ihan kamalaa, kun ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää :(

    VastaaPoista
  4. Todella kaunis tuo mekko. Ihana choker myös.

    Jaksamista ja toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin. :)

    VastaaPoista
  5. Voi sinuu :( Itke ja huuda niin helpottaa. Toivottavasti rakkaasi toipuu.

    VastaaPoista
  6. Voi ei :( Olen myös joutunut elämään jo jonkin aikaa niin, että olen vierestä saanut seurata sen kaikkein läheisimmän kärsimistä - onneksi tilanne on tänä vuonna viimein helpottunut huomattavasti, vaikka kivut ja niiden aiheuttama pelko ja suru eivät ikinä täysin poistukaan. Siispä voimia kovasti teille molemmille, toivottavasti sielläkin helpottaa :)

    VastaaPoista
  7. Villellä on kans joku mystinen silmäsairaus, johon ei ole löydetty diagnoosia. Minäkin olen kovasti peloissani sokeutumisesta yms. Toivon tosiaan, että siellä löytyy selitys silmäongelmaan ja mitään pahempaa ei käy!!! Jaksamista!

    VastaaPoista
  8. Ihana mekko kyl :)
    Paranemisia kullallesi ja jaksamisia sulle! :) Toivottavasti hän paranee pian :)

    VastaaPoista
  9. Täältäkin suunnasta jaksamisia ja toivottavasti silmä tulee kuntoon!

    - Tiia

    VastaaPoista
  10. Kiva mekko! Pikaista paranemista poikaystävällesi!

    VastaaPoista
  11. Taas niin pornona liikenteessä <3

    Onneksi siun miehikkeelläsi on siut vieressä, tyynnyttelemässä ja leipomassa herkkuja tarpeen tullen. Voisin uskoa että, tossa tilanteessa on ihanaa ja parasta jos, on joku vierellä.

    VastaaPoista
  12. Glenny: Mekko oli kyllä kieltämättä paras huuto.net löytö aikoihin! :) Ja vaikuttaisi siltä, että on jonkun itse ompelema.

    Anonyymi: Toivotaan parasta.

    Hirttoyrtti: Eniten pelottaa tosiaan se, jos kaikki ei palaudukaan ennalleen. :( No, huomennahan se selviää. Pitkä yö valvottavana yksinään.

    Leena: Kiitos! Hopea on herkullinen väri ;D

    Kashmirrocker: Millaset oireet Villellä on ollut? Meillä tää on vaikuttanut värikalvontulehdukselta, mutta saa nähdä onko jotain muutakin..

    Hanna, Anonyymi, Duvessa: Suuret kiitokset, vertaistuki auttaa pahimpaan ahdistukseen kuin lääke. :)

    Tinde: Tällä hetkellä inhottavinta on se, että toipilas on sairastamassa silmänsä kanssa Kuopiossa asti, ja itse kärvistelen täällä Joensuussa ja pyörin ympyrää kun ahistaa. :(

    VastaaPoista
  13. Mun miehekkeellä oli aikanaan paha silmätulehdusten kierre. Silmä tulehtui jatkuvasti, yhtenä yönä kipu äityi tosi pahaksi, silmävmeni valoaraksi, turposi umpeen, lopulta toinen silmä rasittui liikaa ja turposi kiinni myös. Jouduin taluttamaan miehen käsipuolesta autoon, ajamaan terveyskeskukseen ja sieltä suoraan n. 120km päähän silmätautien poliklinikalle. Siellä sitten päivä tutkittiin ja lopulta selvisi, että vuosia sitten sattunut sarveiskalvon repeämä (kaverin peukalo kävi vähän siellä silmäkuopassa pyörimässä, mattopaini <3) oli muodostanut sinne arpikudosta joka esimerkiksi silmän kuivuessa tai esimerkiksi pesuainehuuruista ärtyessä alkaa irrota ja ärsyttää silmää. Saatiin silmätippoja ja geeliä tulehdukseen ja siitä eteenpäin ollaan vältelty mm. niitä pesuaineita ja esimerkiksi auton puhaltimia ja ei ole ollut enää ollenkaan silmätulehduksia. :) Toivottavasti sielläkin löytyy syy vaivaan ja hoito käyntiin mahdollisimman pian, voimia joka tapauksesssa molemmille. <3

    VastaaPoista
  14. Villellä on varmaan pikkasen eri sairaus. Sillä roikkuu koko silmä :/ Siis niin kuin siinä olis halvaus. Välillä se on parempi, välillä huonompi. Siltä on otettu kaiken maailman testit, kuten dna-testit ym ja mitään ei löydy.

    VastaaPoista
  15. Oi voi. Silmäfoobikkona tuo silmä juttu kuulostaa ihan kamalalta (pelkään ihan kauheasti että silmille tapahtuu jotain ja omat silmänikin tulehtuvat helposti, mikä on erityisen ärsyttävää piilareita käyttävänä hlönä). Toivottavasti miehesi tilanne selviää ja hän paranee nopeasti kuntoon! Voimia myös sulle!<3

    VastaaPoista
  16. Voi ei, Kuopiossa saakka : o Voin vain kuvitella miltä sinusta mahtaa tuntua. Voimia siulle paljon ja miehelles pikaisia paranemisia<3

    VastaaPoista
  17. Ihana mekko! Voi kurjuus, aina kun kattelen huuto.nettiä niin harvoinpa siellä tuollaisia ihanuuksia on miun silmien eteen kävellyt.
    Ja paljon voimia <3 Täytyy toivoa parasta!

    VastaaPoista
  18. Voi ei, toivottavasti kaikki menee parhain päin loppujen lopuksi, kauhea oli aamulla lukaista tästä :( Paranemisia miehelles, ja pärjäilemisiä siulle<3 Soittele ihmeessä, jos kaippaat juttuseuraa tms.

    VastaaPoista
  19. Voimia sinne ja toivotaan että syy löytyy, niin saadaan oikeanlaista hoitoa :) <3 *haleja*

    VastaaPoista
  20. Mun blogissa olis sulle jonkinlainen haaste ^^
    http://dlastruthofyouth.blogspot.com/2011/10/jonkilainen-haaste.html

    VastaaPoista
  21. Sysihilkka: Hyvin samanlaisilta oireilta kuulostaa, kuin täällä meillä. Ainut ero on se, että ukolla umpeen muurautui vain toinen silmä. Alunperinhän tämä ongelma juurtaa juurensa siihen, että herra P iski silmänsä aikoinaan suoraan ikkunan kulmaan, ja tämän takia sarveiskalvo repesi. :(

    Kashmirrocker: On varmasti kamalaa, kun löytyy vaiva, johon ei löydy mitään selitettä. :( Toivottavasti kaikki kääntyy teilläkin parhain päin ja hoito löytyy!

    Emmy: Silmätulehdus + piilarit on varmasti ehkä maailman huonoin yhdistelmä. :/ Kyllä tuon miehekkeen silmä on jo hiukan parantunut, thank god!

    Demonita: Kiitos ihanus <3 ^^ Hopeaa pvc:tä ei kaapissa ole koskaan liikaa!

    Vivian: Kyllä ainakin tämän hetkinen tilanne on se, että silmä on paranemaan päin. ONNEKSI! Ois sinuu joku päivä kyllä kiva nähhä, eihän viimekerrasta ookkaan kuin pieni ikuisuuus.

    Simba: Kiitos tuesta <3

    DLA: Thankies! Yritän jossain välissä pykeltää tuon haasteen tehdyksi :)

    VastaaPoista
  22. Kannattaa tosiaan välttää kaikkea silmää ärsyttävää, kuten tuulettimet, puhaltimet, voimakkaat aineet jne. Ja muutenki tarkkailla sitä öögaa, jos tuntuu että ärtyy niin tippoja. :P Joko herrashenkilö on kotiutunut?

    VastaaPoista
  23. Tässä ois awardi ole hyvä^__^ http://vomityxq.blogspot.com/2011/10/well-dressed-lady-award.html?showComment=1317879174550#c41872147512914900

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.