keskiviikko 30. marraskuuta 2016

ÄÄNET, JOITA YSÄRILAPSI EI KOSKAAN UNOHDA!





Hurautin aikakoneella jälleen suoraan 90-luvulle!
Keskustelkaamme peleistä ja ysäriin liittyvistä äänimuistoista.
Mikä ääni juuri siulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen tältä kultaiselta vuosikymmeneltä taikka 2000-luvun alusta?
Miulle ysärin äänistä kaikkein rakkain on ainut ja oikea, Windows 95:n käynnistysääni. Tai se hirveä ääni joka kuuluu, kun surauttaa modeemilla nettiin. *viiiiii--uuuu--tidii-tidii-tidiiiiii- ksssshhhhhh*






tiistai 22. marraskuuta 2016

SEPTUMIN VENYTYS





Lävistysinnostus jyllää vahvana sielussani. Koska septum sepi sepponen on majaillut klyyvarissani jo pitkästi yli vuoden päivät, oli aika hakea pientä muutosta. Innostus venytettyihin nenälävistyksiin ei ole uusi, vaan olen ihaillut ulkomaisia instagramstaroja venytettyine lävistyksineen jo vuosikausien ajan. Kuitenkin pelko karmaisevasta venytysjuuston ödööristä suoraan nenänpieluksessa pidätteli projektini jäissä jonkin aikaa. Päättelin kuitenkin aivojeni sopukoissa, että kyllä sen tuoksun kanssa voi elää. Ja voikin- vaikka kyllä myönnän että tämä kärsäni sarvi haisoo niin maan perkeleen pahalle kun sille päälle sattuu. Oon pari kertaa havahtunut siihen, että luulen haisevani sontaläjälle, kunnes oon tajunnut että seppohan se vain ilmoittelee siellä olemassaolollaan. Mmmh.

Lähtötilanne kärsässäni oli perinteinen 1,6mm rengas. Vanuttelin korun 3mm saakka hilppaista vajaassa puolessa vuodessa. Mitä hitaammin jaksaa räkärööriään venyttää, sitä vähemmän se koko projekti sattuu.Tällä hetkellä 4mm tuntuu hyvältä koolta.


Jostain syystä koen, että iso septum sopii naamaani pikkuista rengasta paremmin, vaikka moni kyseleekin silti tämän venytysprojektin tiimoilta, miksi haluan pilata naamaani tällä tavalla. Miksi ihmiset haluavat tietää jonkun tietyn syyn sille, mitä kukin henkilö tekee ulkonäölleen? Nenälävistyksen venytyksen saa pienennettyä tarvittaessa. Jopa otettua pois, jos siihen kyllästyy varsin! Voisipa kysyä näiltä kysyjiltä itseltään, miksi he haluavat käyttää flanellipaitaa, miksi he värjäävät hiuksia ja miksi he käyttävät unikkukuosista takkia. Miksi maailma on pyöreä ja miksi youtuben logo punainen. Miksi?



tiistai 15. marraskuuta 2016

Näitä asioita kysytte eniten!




Videolla vastaan useimmin kysyttyihin kysymyksiin! 
Muun muassa siihen, mitä vanhempani ajattelivat rehellisesti, kun muutin nuorena tyyliäni synkempään suuntaan. 

Mitä mahtavinta tiistaita juuri siulle! 





torstai 3. marraskuuta 2016

TAKKUTUKAN PLUSSAT JA MIINUKSET



Marmattaminen on parasta.
Myös tästä aiheesta, joka koskettaa minuu näin takkupäänä erittäin läheisesti!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Materialistin synnintunnustus : ajatuksia materialistisuudesta



Termosta pulloon, oon Suski ja oon materialisti. 

Vaikka aloitankin tämän ajatusryöppyni kuin minkäkin alkoholiongelmaisten jäsenkokouksen, en silti näe tätä materialistisuuttani ongelmana. Näen sen piirteenä, joka tekee elämästä monimuotoisempaa. Rakastan kauniita asioita ympärilläni. Rakastan esteettisesti kauniita vaatteita, silmiähivelevän yksityiskohtaisia koruja, hupsuja sisustuselementtejä, huoliteltuja kukkapenkkejä sekä järjestelmällisesti koottuja astiakokonaisuuksia. Rakastan yhteneviä värejä, tarkoin valikoituja värisävyjä ja materiaaleja, jotka tuntuvat hypistellessä miellyttäviltä. Mikäli tunnistit myös itsesi tästä kirjoituspätkästä, niin annan virtuaalisesti tormakan high fiven. Läpsis.




Kampauspöytää voisi kutsua perhekalleudeksi. Juuri verhoillun tuolin alta kätkeytyi esiin edesmenneen mummini äidin nimi, eli pöytä on peräisin jostain 1900-luvun alkupuolelta.





Miulle kauniit asiat voivat olla joko pikkiriikkisiä yksityiskohtia vaatteissa tai laajoja kokonaisuuksia joista riittää tuoksuteltavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Pihamaamme on esimerkki tästä jälkimmäisestä. Kaunis piha on kaltaiselleni yksityiskohtiin jumahtajalle sekä siunaus että kirous. Ei voi vain suitsuttaa kesän ihanuutta ja kukkien kauneutta, sillä totuushan on se että pyllistelen pihalla kivijalkaa pitkin kontaten ja koivujen taimia yksitellen nyppien harva se päivä. Tai no, silloin kun aikaa ja jaksamista riittää. Mikä tahansa voi olla kelle tahansa kaunista. Joku mieltää varmasti seinälle ripustamani kuolleet eläimet kuvottavaksi, kun taas arvostan itse kuolemaa osana elämän kiertokulkua. Vaikka näin täytetyn korpin myötä.



Hänet pitäisi nimetä. 



Oon valtavan onnellinen siitä, että oma koti rakentuu päivä päivältä enemmän juuri oman näköiseksi kokonaisuudeksi. Oon niin onnellinen näistä juuri tässä päivityksessä näkyvistä uusista keittiönpöydän tuoleista sekä pöydästä, että tekisi mieli tirskauttaa pari onnen kyyneltä sen kunniaksi. Edelliset kangastuolit olivat näin kissumiun omistajana tosielämän kauhua kerrakseen, sitä puhdistamista nimittäin riitti enemmän kuin yhtenä päivänä viikosta. Mäyskin tarvitsi vain pyörähtää penkin lähettyvillä, ja istuin sai osakseen sievän karvakuorrutteen.

Nautin siitä luvattoman paljon, kun koti alkaa näyttämään kodilta, eikä vain sieltä tännepäin-kootulta hökkeliltä epämääräisine huonekaluineen.  Vaikka vielä löytyy motkotettavaa yhdestä jos toisestakin kohdasta, on silti etuoikeutettu olo kun saan hankittua näinkin ihania asioita elämää piristämään. Viihdyn kotona, neljän seinän sisällä, enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Kotiin haluan satsata kunnolla, koska vietän täällä valtavasti aikaa.  Aiemmin ihmettelin naikkosia, jotka satsasivat asuntoihinsa tuhansien eurojen hintaisilla tuoleilla. Nyt ymmärrän syyn. On mielettömän ihanaa tulla pitkän työpäivän jälkeen kauniiseen kotikoloon, jossa yksityiskohdat ovat vimpan päälle mietittyjä. Huonekalutkin mieleisiä, eivätkä vain niitä halvimpia mahdollisia tori.fi- tärppejä tai lapsuudenkodista mukanaroudattuja nitiseviä mööpeleitä. Toisaalta, joskus sieltä toristakin sattuu löytymään sellaisia helmiä että ai ettien että.

Rakastan mustaa väriä yli kaiken. Ja joo joo, ei se ole väri. Mutta nytpä on. Mikäli näen kirpputoreilla mustan jakkaran, vilkaisen sitä todennäköisesti kahdesti. Jos käyn Gina Tricotissa shoppailemassa, selaan läpi mustat vaatteet ja jätän muut rekit täysin koluamatta. Mikäli teen poppareita, poltan ne mustaksi. Eiku..



Rokokoo
Lasinen
Samettinen
Takorautainen
Moderni 
Pinkki
Futuristinen

Goottityylinen

Musta


Näillä adjektiiveilla kuvailisin omaa sisustusmakuani. 

Rakastan kodin sisustuksessa tiettyä synkkyyttä ja entisaikojen havinaa, joita miulle edustavat täällä takkahuoneeni seinälle ripustetut aarteet. Niitä ovat juuri aiemmin mainitsemani täytetyt eläimet, kirpputoreilta löytyneet wanhat kehykset sekä sarvet ja kallot. Kaikki kotimme aarteet ovat paraatipaikoillaan, sillä mielestäni kaappeihin piilotetut aarteet menevät täysin hukkaan. Edustamani saatanan synkän tyylisuunnan lisäksi arvostan sisustuksessa tiettyä leikkimielisyyttä: Eero Aarnion vekkuleita valaisimia sekä mummini arkistoista löytynyttä posliinista tuhkimon lasikenkää. Kartellin muoviset kalusteet ovat myös mieleeni, vaikkeivat mielestäni olekaan jokaisen roposen arvoisia. Esteettisesti ihmeellisen kauniita ne ovat silti, piruvie. Vaikka hamstraankin asuntooni jonkin verran skandinaavista designia, en nykyään karsasta replikoidenkaan ostoa aivan yhtä ankarasti kuin männävuosina. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kallis ei aina tarkoita sitä että se olisi laadukkaampaa kuin halvempikaan.



Mie olen sellainen persoona, etten juuri pelkää poiketa valtavirrasta. Toteutan unelmaani juuri nyt ja juuri niin kuin parhaalta tuntuu.  Elämää pitää arvostaa ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, kun on vielä aikaa jäljellä. Sisustan spontaanisti mutta määrätietoisesti. Sata lasissa innostuvan luonteeni vuoksi impulsiivisuus saattaa joskus hypätä kehiin ja sitten mennään eikä meinata. Yleensä kuitenkin tajuan elämäntilanteeseen nähden turhien ostosten äärellä vetää liinat kiinni riittävän ajoissa.  Joskus suunnitelma saattaa tehdä u-käännöksen kesken suunnitelmien, mutta se kai kuuluu itse asiaan. Erehdyksistä oppii ja silmä harjaantuu. Vähitellen sitä hoksaa mistä ihan oikeasti tykkää, eikä sorru niin helposti ostamaan niitä ihan kivoja ja aivan välttäviä, jotka jossain vaiheessa osoittautuvat kuitenkin hutiostokseksi. Kaikeksi onneksi ne useat virhelyönnit voi myydä eteenpäin netissä..

Tänne kotiin muuttaessa uskoin että tiedän tasan tarkkaan jämptin jämäkästi mitä tahdon. Just eikä melekeen. Matkan varrella suunntelma on ehtinyt muuttumaan jo monta kertaa, mutta uskoisin nyt ehkä tietäväni millaiseen kämppään tähtään ja mitä sitä varten on vielä hankittava. Tai ehkä paremminkin, kuinka monta vuotta on vielä työskenneltävä perse ruvella ennen kuin kaikki tarvittavat huoneet saa remontoitua standardeihini yltäviksi. Pitkän tähtäimen säästöprojektiltahan tämä elämä oikeastaan tuntuu vielä tässä vaiheessa, sillä ei tätäkään taloa ilman ahertamista olisi tullut saatettua tähän nykyiseen pisteeseen. Vähästä on lähdettävä, vaikka tähtäimessä olisi kuu ja seitsemän planeettaa. Tässä elämänvaiheessa ihan kiva ei enää riitä miulle, tahdon tehdä tästä nyt sellaisen että se miellyttää erittäin kriittistä silmääni joka päivä. Vaikka se vaatisikin vuosien säästämistä. Moni varmasti ajattelee, että olen todella pinnallinen kun haluan satsata ison osan palkoistani kotia varten. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista joka tekee miut onnelliseksi ja perustelen tekemäni valinnat siihen seikkaan nojaten. Onnellisuus on tärkeää, tekipä elämässä mitä tahansa. Suunnitelmallisena ihmisenä nautin jo siitä, kun saan mietiskellä tulevia remontteja etukäteen ja kirjoitella ylös muistiin mistä niitä hienoja hanoja nyt saa ja missä niitä kattomaalauksia nyt voikaan teetättää. Kyllä mie vielä joskus sen uniikin ja hienon kylppärin aion saada tähän taloomme, kävi miten kävi ja vaatipa kuinka paljon työtä tahansa.






Unelmieni kotini näyttäisi ulkoa käsin kartanon ja kirkon sekoitukselta, muttei se taida ihan lähivuosina olla vielä realistista. Onneksi haaveilu ei koskaan satuta ketään.

Nyt aikusena oon oppinut arvostamaan helppoja materiaaleja, avaraa tilaa sekä tietynlaista selkeyttä kaikissa huoneissa. Arvostan entistä enemmän pitkäikäisyyttä, ajattomuutta ja laatua. Entinen Sussu shoppasi mielivaltaisesti lastulevystä tehtyjä kalusteita halpaan hintaan nojaten, nykyinen materialisti hamstraa mieluummin massiivipuuta tai muista kestävistä materiaaleista tehtyjä kalusteita. Halpa hinta ja helppo saatavuus ei ole enää syy ostaa ja haalia tavaraa. Paitsi kaikkea wanhaa tavaraa ja täytettyjä eläimiä ja eläimien kalloja ja sarvia ja...

Juna kulkee vaan, saa nähdä mihin suuntaan. Muuttuuko ajatusmaailmani tästä raapustuksesta parin vuoden sisällä? Se jää nähtäväksi. Tässä kuitenkin sisustusfilosofioitani kaikessa lyhykäisyydessään.
Mikäli olet uusi täällä etkä ole nähnyt vielä asuntomme muodonmuutosta, suosittelen tsekkaamaan nämä kaksi videota youtubesta:

Kämppä (about valmiina): https://www.youtube.com/watch?v=-PcaD1yfnCw
Kovasti on työtunteja takana, huhhuh. Etenkin tuolla kaksilahkeisella nimittäin.





Oletko löytänyt sisustustyylin, joka tuntuu kaikista omimmalta? 
Sisustatko mielivaltaisesti vaiko harkitusti? 
Pyydän, avatkaa sanaista arkkuanne, sillä mie olen puhunut!