torstai 16. huhtikuuta 2015

No death can tear us apart





"I stay by her side
but death has a claim
and a right to my bride
I shut the doors
pull the curtains and hide
I heard something moving
somewhere outside"



Tässäpä vasta mainio uusi biisilöytö, joka köpötteli luokseni valkealla ratsullaan kun sukkuloin Spotifyssä Yonan kaltaisia artisteja etsiskelemässä. Toi-mii!

IMG_2976

blogi3

blogi1



blogi2
Liivi: Lip Service
Vyö: Kirpparilta
Hame: Ebay
Kengät: Ash titan


Jostain se on tämäkin kirjoitus aloitettava, ja uskomatonta kyllä aloitan niinkin arkisella asialla kuin varaston siivoamisella. Tuo jokakeväinen paholainen, koko asunnon kattava kevätsiivous kummittelee takaraivossani tekemättömien asioiden listana joka ei tule ihan hetkeen loppumaan. Yhden vuoden aikana kokonaista kaksi varastoa on täyttynyt aivan piripintaan, vaikka olevinaan mitään ylimääräistä ei olekaan tullut ostetta. Pihihkön luonteeni vuoksi olen kuitenkin melkoinen hamsteri, sillä jemmaan hyllyille mitä kummallisimpia romppeita odottamaan sitä "jotain päivää", kun nitä olevinaan tarvitsisi. Katsotaas. Hyllyiltä löytyy muunmuassa hiekkapaperipaloja joissa sopivaa hankauspintaa on jäljellä 1x1cm kokoinen kaistale. Tyhjiä pahvilaatikoita 11kpl, jos niitä joskus vaikka tarvitsisi, Lapsuudenaikaisia lautapelejä 5kpl, 2x väärän kokoisia petauspatjoja edellisen edellisestä asunnosta, tässä omakotitalossa asuneen edellisen omistajan hylkäämä jouluinen ovikoriste, rikkonainen vaaterekki josta puuttuu pyörät alta ja kokonainen putkikassillinen VIERAILTA jäänyttä vaatetta. Käykää jooko hakemassa nuo tavarat joskus pois mikäli tätä luette.  Niin että sellainen varasto, joka sisältää seitsemän kirjainta ja suoraan sanottuna puolikkaan huoneellisen verran ehtaa ja aitoa shaissea.

Uskomaton asia tässä varastonsiivouksessa on eritoten se, miten monesti kävelee itse siihen ajatuspommiin, jonka mukaan tuo siivous olisi olevinaan jotenkin helppo homma ja nopeasti ohitse. Tosiasiahan on, että räjähtäneen varaston organisoimiseen ja etenkin siihen luopumisen ajatustyöhön hupsahtaa vähintään sen yhden päivän verran aikaa. Tilannetta vain pahentaa se, jos laittaa siivousrupeaman taustalle soimaan jotain nostalgiahuuruja hönkiviä ikivihreitä säveliä. Ai että. Yritäppä siinä tippa linssissä luopua jostain vuonna -98 saadusta jäätelöauton mainoslippalakista, kun onnelliset ja herkät muistot tulvahtavat mieleen väistämättä. Onhan se miltei sama asia heittää moinen kallisarvoinen lippalakki kaatopaikalle, kuin että heittäisi koko lapsuutensa menemään. Yhyy, olihan silloin elämä paljon parempaa kun Spaissaritkin olivat vielä täysissä voimissaan ja Wannabe maailman paras biisi ikinä. Niin ja viivaa fo eevöö.

Siivosin tämänkin varaston viimeksi noin puoli vuotta sitten, mutta joku tasmanian tuholainen siellä on varmaan pyörähtänyt, kun on saanut sotkettua hyllyt noin totaalisesti mullinmallin. Välillä tekisi mieli lyödä päätä seinään jo pelkästään sen vuoksi, että eihän sitä nyt v*ttu vieköön voi aina luistaa aidan alta ja vain huitaista niitä rojuja sinne jonnekin hyllylle kuin se olisi vain "ihan sama" mihin ne laittaa. Se Kolirinteen korkuinen, satunnaisesta myöhnästä moutoutunut vuori kävelee joskus kuitenkin vastaan ja joskus se on vain pakko järjestellä, tahtoipa tai ei. Tässä tapauksessa pakotuksen aiheutti nurkkaan sysättyjen patjojen rykelmä, joka horjahti päin näköä kuin kymmenen jekkushottia yhteen hengenvetoon naukkaissut pubiruusu. Kyllä siinä on ihmisellä voimaton olo, kun koettaa pingertää tietään ulos neljän varapatjan ja pakastimen muodostamasta sämpylästä.


20150416_130419

Käsittämätöntä miten yksi pieni huone voi ajautua tähän jamaan.
Nyt voitte kuvittaa mielessänne miut tuonne väliin klassisten huitoutuvien animekäsien ja valtavan help-puhekuplan kera. Täällä on nyt ihminen välissä.



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Maaliskuun kännykkäkuvat


20150309_133931
Fiilistelin sitä keväistä ihmettä aurinkolasit päässä, kun polkupyörän satulaan hypätessä maireasti kasvoja koristanut hymy vaihtuu tuskaiseen irvistykseen. Mikäs sen parempaa, kuin se tunne kun silmät valuvat tupruavan hiekkapölyn ansiosta niin isoina noroina ettei näe kunnolla eteensä. Yritä siinä sitten sykkelöidä suoraa linjaa, ettei joku luulisi että on hypännyt vaikkapa pienessä laitamyötäisessä ruoriin kiinni. Ja tietysti ihan positiivista olisi sekin ettei vahingossa tötteröisi itseään rekan alle.


20150303_075954
Leivoin töissä tsirppanoita pääsiäisen rientoihin. Nyt kun katsoo niin muutama pulu näyttää kyllä siltä kuin olisisi ollut koko ikänsä mäkkäriruokinnassa. Sympaattisia ne ainakin ovat!


20150306_205457
Tähän kuvaan tiivistyy naamakirjaan tekemäni päivitys:
"Silloin kun kerran kuussa tulee ihmisten ilmoille lähdettyä, niin valitsee vahingossa jalkaan KUOMAT jotenkin automaattisesti ja tajuaa virheen vasta myöhemmin. Ei jumalauta. On hienoa olla tyylikäs. #landeltapäivää "

20150311_120253
Jumalauta nii että meiltä! .. aina ei voi onnistua töissä, ei edes ihan joka päivä.


20150317_152302
Autokaupoilla tuli koettuja melkoisia jännitysmomentteja, kun etsittiin mummolle uutta ja sopivaa pirssiä.


20150313_063241

Pääsiäismöttösiä pöytä pulleana. Tein wienerpitkoja ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, niin piti vähän mehustella sitä että sai taikinan yhellä yrityksellä onnistumaan juuri niin kuin pitikin. Eivätkä nuo rahkapullatkaan yhtään pahalta tuossa etualalla näytä..



20150319_132800
Kävin kirpparilla ja tein pitkästä aikaa sellaisia löytöjä joita voi ihan peukun kanssa hehkuttaa. Uusi tekonahkaliivi pääsee tuunattavaksi jahka aurinko tuo sieluuni taas pikkuisen lisää energiaboostia!



20150313_235256
Koko kuukauden parhaat ja hämärimmät muistot liittyvät jälleen kerran Fiktion järjestämiin Dimensio-reiveihin. Jo pelkästään näitä dekoja katsellessa tulee sellainen fiilis, että mikäli aikaharppaus olisi teorissa mahdollista niin matkustaisin pää kolmantena jalkana takaisin tuohon iltaan ja niihin fiiliksiin jotka sisällä mylläsivät. Innostus on vielä mieto sana siihen, miltä tuntuu kun musiikki valtaa ihmisen sisältäpäin aivan päästä varpaisiin!



20150313_205608
Reivinaama samalta illalta.



20150314_035124
Ja vielä reivitukka! Tuntui jotenkin aivan järjenvastaiselta ajatella, että hiukset kiiltävät heijastimen tapaan uv-valossa. Jotenkin sitä mieltää että ookoo, tekotukkahan kiiluu eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Muovia kaikki tyynni. Mutta nämä karvat kasvavat ihan omasta kuupasta! Plur!!



20150315_172608
Mikä siinäkin on, että aina kun löytää jonkun vanhan ja rakkaan herkun, sitä tulee mätettyä naamariin niin paljon että loppujenlopuksi koko tavara alkaa öllöttämään eikä voisi kuvitellakaan pistävänsä yhden ainutta lusikallista suukkiin ennen seuraavaa vuotta.  Kiintiö taitaa olla tällä hetkellä täynnä vain Exquisan mansikkarahkasta ja lanttulaatikosta tuon mämmin lisäksi. Söin aikanaan Exquisaa kokonaisen askillisen päivään miltei vuoden putkeen, ja voitte vaan kuvitella että nyt pelkkä rahkalillun haju saa aikaan kakomisrefleksejä. Hyi olkoon että sitä osaa olla joskus tyhymä.



20150315_175057
Kenkäostosten aatelistoa tässä.
Siirryin feikkiuniffeista aitoihin uniffeihin, kun ulkomailta roudaamani upeat piikkiniittikengät olivat käytännössä kuitenkin sellaiset joissa omat kinttuni kuolivat jo lyhyen ajan jälkeen. Ostakaa nämä upeat kengät pois nurkista pyörimästä, niin saan pyhittää alttarin näille piikkisiileille ihan omanaan.



20150324_172347
Mäykkyli poseerasi tapansa mukaan hyvin pörheänä. Tässä vasta hellyydenkipeä karvapallero, tuntuu että aina olisi aikaa purisemiselle sekä parille kyhnytykselle korvan takaa.



20150323_123428
Sitten eräänä päivänä kuuntelin varmaan pään sisällä jotain tipitiitä, kun sain valtavan kirkkaan ajatuskuplan siitä, että nyt on muuten pakko värjätä pää keltavihreäksi.  Kevät on, vallaton!



20150321_152400
Vietin paraskaveripäivää markkinoilla ja shoppailemassa, ja koska myö molemmat taidamme olla sielunmaailmaltamme myös myöhästelyn (tai no, myöhäisheränneisyyden) osalta hyvin samankaltaisia, oli suurin osa keskustan putiikeista pistänyt jo lapun luukulle kun pääsimme vasta keskustaan. Onneksi Punnitse & Säästästä sai kahmaloitua sylillisen kivaa ja hyvää.



20150328_111729
Kisuparka sairastaa, häntää hellii käärme. 
Maaliskuuhun ajoittuivat myös Mäytsikäväyväyn surkuhupaisat poukkoilut satelliitti päässä.
Toinen on kyllä kuvassa niin reppanana, että tekisi mieli ottaa raukka ruudun kautta syliin ja paijata.
Taidan antaa karvakasalle herkkunamin jo ihan siitä hyvästä, että jaksoi kantaa tuota tötteröä urheasti kokonaista kymmenen päivää.


20150331_070116
Vielä vähän pääsiäispulluroiden paraatia tähän väliin. Pääsiäispulla on kyllä sellainen sokeripommi että lähtee viimeisetkin makeanhimojen rippeet tällä eväällä. Toisinsanoen: Jumalauta että on hyvää.




20150328_140034
Mikäs sen klassisempaa, kuin aurinkoinen iltapäivä viinin, juustojen ja patongin kera. Enää puuttuu päästä se virtuaalinen silinteri ja suupielestä jalan paksuinen sikari. Taustalle pimpajamaan Für Elisen klassinen pianosonaatti, niin siinäpä sitä olisikin jo jotain.  J'adore la baguette! - lienee ainut asia jonka ammattikouluranskasta jäi ylipäätään mieleen.  Ja niin no joo. Osaisin ehkä oluenkin tilata tuolla kielellä, eli nyt ollaan kyllä vahvoilla.

Video, jonka @paha.lapsi julkaisi
Loppuun vielä tämä yksi kissavideo, koska kissavideoita ei ole koskaan liikaa edes "siinä tietyssä osassa youtubea".  Ja onhan se Mäy aika ihana.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

" Kukaan ei tunne minua "

210012046084

 Blogi on mainio paikka vaikuttaa ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, senhän tietää jo yksinkertaisempikin ihminen. Blogi toimii monella tietynlaisena henkireikänä tässä sairaassa maailmassa, jossa ihmisarvo määrittyy näennäisesti sen mukaan kuinka paljon saamme aikaiseksi ja kuinka tehokkaita olemme ihmisinä. Mutta kuinka moni blogeissa kirjoitetuista asioista vastaa kuitenkaan totuutta, saati sitten ylläpitää bloggaajan omaa arvo-tai ajatusmaailmaa täysin yhtenevästi? Eroaako blogin antama julkisuuskuva blogia kirjoittavan naisen tai miehen todellisesta minästä?  Mistä erotat virtuaaliminän ja todellisen minän, vai onko sellaista häilyvää rajaa olemassakaan?

Kysyin teillä edellisessä kirjoituksessani erottelemaan oikean väittämän neljäntoista valheen joukosta. Myönnettäköön, tehtävä oli vaikea jopa lähipiirini henkilöille, mutta kyllä heistäkin miltei jokainen arvasi oikein pienen johdattelun myötä. Tai no, miltei jokainen. Tomi tämä olkoon sarkastinen huomautus siulle, kröh höm. Bloggarille lähestulkoon kaikki seuraajat ja lukijat ovat uppo-outoja, täysin vieraita kasvoja joita ei kadulla vastaantullessa osaisi morjenstaa huiskuttaen, tai kohdentaa tiettyyn nimimerkkiin tai nettipersoonaan alkujaankaan. Monet blogin lukijat kuvittelevat sen sijaan tuntevansa bloggaajan kuin omat taskunsa, jopa niin hyvin että määrittelevät blogin perusteella onko kyseessä sielultaan hyvä ihminen vai tuomitaanko kirjoittaja suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta.

Muistan tästä tuntemisesta hyvänä esimerkkinä lukeneeni totuudentorvina toimivilta nettipalstoilta, kuten Vauvafoorumilta, Mungo-Annan blogin ympärillä pyörineitä huhumyllyjä. Milloin Anna kohteli lukijoitaan kuin heittopusseja, milloin Anna oli ylimielinen ja liian tietoinen omista hyvistä puolistaan ja milloin taas parempien tulojensa puolesta oikea ylimystöluokan snobi. Kovasti tuntui noita syytöksiä löytyvän, kun jokainen olevinaan tunsi Annan niin kovin hyvin blogista lukemiensa rivien ja muutaman sanan vaihtamisen perusteella. Tuskimpa noista Annankaan saamista syytöksistä kovinkaan moni pitää paikkaansa, jos mikään. Blogisivuja hölkätään usein läpi laput silmillä ravihevosten tapaan, eikä osata hahmottaa bloggaajan elämää laajempana kokonaisuutena. Kaikki mitä kerromme on ultimaattista totuutta ja sillä sipuli. Kun sanon että paprikamajoneesi on hyvää, niin kaikki muut majoneesit voi jättää ihan surutta kaupan hyllyyn. Kun käytän yhtenä päivänä pinkin väristä käsilaukkua, käytän sitä varmasti ihan jokaisena päivänä hamaan loppuun saakka trademarkin tapaan. Koska olen tehnyt leipuri-kondiittorin töitä ammatikseni kohta kymmenen vuotta, olen myös oletettavasti valmistunut tähän kyseiseen ammattiin. Kun kerron hullaantuneeni teehen, ei se tarkoita että istuisin täällä juuri nyt tällä hetkellä teekupponen vapisevassa kourassa. Right? Mikäli kirjoittamiamme tekstejä tulkitsee liian yksioikoisesti, eikä osaa hahmottaa jättämiemme aukkojen määrää, ei voi mielestäni puhua tuntemisesta sitten alkuunsakaan. Työkuvioni toimii tämän edellisen virkkeen kanssa hyvänä jatkumona. Se, että nimitän itseäni Leipuriksi, ei tarkoita sitä että olisin saanut siihen ammattivalmiutta paperille printatun tekstin muodossa. Se ei silti tee minusta yhtään vähemmän leipuria, kuin sellaisista jotka ovat hakeneet ammattinsa koulun penkiltä. Näettekö mitä haen takaa? Olen kertonut teille aiemmin työskenteleväni leipomo-alalla ja tehneeni sitä kauan, mutta jättänyt nyrkin mentävän gloryholen siihen kohtaan, kutkutteleeko taskuani myös se ammatin ja laadun takaava sertifikaatti isompien tahojen myöntämänä vaiko ei. ;)

 Se mitä suollamme internetin tallennustilaa täyttämään, ei paljasta välttämättä edes murto-osaa siitä, mikä elämässä jyllää kiillotettua pintaa syvemmällä. Lennokkaasti ja meheviä kielikuvia viljelevä avoimelta vaikuttava bloggaaja voikin osoittautua tosielämässä ujoksi ja hitaasti lämpeneväksi herkäksi introvertiksi, ja samoin myös toisinpäin.

Kirjoitamme blogiin useimmiten elämän positiivisista puolista ja niistä asioista, joista saamme eniten riemua arkipäivissämme. Tämä lienee ihan luonnollistakin. Kun kylvää positiivisia siemeniä, saa satona vähintään kaksi kertaa yhtä isosti hymyileviä porkkanoita. Kiiltokuvamaisen esiripun takaa kirjoitettu teksti saattaa kuitenkin saattaa bloggaajan herkästi kyseenalaistuksen ja solvauksen valoon. Vaikka lapset ovat valokuvissa aina säteilevän iloisia ja olohuoneen musta nukkamatto puunattu puhtaaksi ruoanjämistä, sukista ja leegoista, on täydellisen pienen elämän ja leveän pepsodentin takana myös niitä ukkospilviäkin. Mikäli jakaisimme elämämme nyrkinpuinnit ja synkimmät murheet teille luettavaksi, tuskin jaksaisitte kovin pitkään mukana kun blogi täyttyisi auringonlaskujen sijaan keskisormien ja lattialle lurpsahtaneiden jogurttipurkkien kuvista. Kaikesta sellaisesta vähemmän kiinnostavasta. Vaikka blogi koostuisikin pääasiassa lemppaririepujen esittelyistä ja supermainioiden sattumusten sarjoista hienoine instagram-filttereineen, kannattaa muistaa että joukosta on todennäköisesti suodatettu pois melkoinen määrä selvästi hyvien päivien vastakohtia. Ainakin itselleni tämä köykäinen blogi on mitä mainioin pakokeino harmaasta arjesta, ja juuri sellainen paikka jossa saan jakaa julki sellaiset asiat jotka eniten sydäntä painavat kulloisellakin hetkellä. Yleisimmin kämmeneni täyttyvät ilon pirskahduksista jotka haluan todellakin näyttää myös teille, sillä jaettu ilo on yhteinen ilo. Koetan blogia kirjoittaessani sysätä harmaat ajatukset (useimmin) jonnekin kompostoriin mätänemään, sillä huomaan herkästi itsessäni sen että liika vatvominen vain kasvattaa pahan olon taakkaa. En kirjoita blogissani sitä kuinka kasvojeni iho kuoriutuu kuin mandariini, kuinka suuret rakot sain jalkoihini juoksulenkin seurauksena tai kuinka ujoksi ja hömpsähtäneeksi saatan heittäytyä kun tulette moikkaamaan kadulla. En myöskään koe tarpeelliseksi kirjoittaa liian arkisista asioista, kuten siitä, että söin taas suklaata heti töistä pääsytyäni sen sijaan että olisin valinnut terveellisemmän rahkapurkin ensimmäisen nälkäpiikin huikopalaksi. Jätin aikoinaan kertomatta myös sen, kuinka monta kertaa jouduin nieleskelemään itkua niitä kommentteja lukiessa, joissa solvattiin huonoa ihoani ja valtaisaa pakkelikerrostani. Jo vuosia sairastamani akne on monelle vähintään yhtä arkaluontoinen asia kuin vaikkapa anoreksia. Haukut ja solvaukset saavat anorektikon laihduttamaan kahta kauheammin, mutta mitäpä teet, jos kärsit pahasta aknesta? Näppylöitä ei saa puristettua pois vaikka kuinka kovasti näpelöisit, eivätkä aknen jättämät arvet lähde edes hakkaamalla. En teistä tiedä, mutta miulle edellisen epäkohtametsästyksen tulokset eivät tulleet minkäänlaisena shokkina. Kaikki kirjoituksessa vilisseet väittämät olivat tarkoituksellisesti valikoitu niin, että ne ovat syystä tai toisesta valahtaneet siiviläni rei'istä julkaisusensuurin ulkopuolelle.


Jokainen luo tottakai meistä bloggaajista omanlaisensa käsityksen tai mielikuvan, joko positiivisen tai negatiivisen. Karkeasti yleistettynä bloggaajathan ovat aina nuoria ja kauniita, seurattuja ja haluttuja persoonia jotka elävät elämäänsä upeiden liikelahjojen saattelemina sekä vip-passi kaulassa keikkuen. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei blogiminä ole automaattisesti tosiminä juuri sellaisena kuin internet antaa ymmärtää. Voisin käytännössä kirjoittaa ajavani lastentarhaan töihin punaisella Chevrolet Impalalla, ettekä tietäisi sitä karua tosiasiaa etten edes omista ajokorttia, autoa saati tuollaista työpaikkaa, ellen toisi noita faktoja itse varta vasten julki. Internetin kautta kukaan ei voi olla hyvä ihmistuntija, mikäli koettaa lukea toista tekstien perusteella kuin seiskan juorupalstaa. Vaikken ollut tuonut noista edellisen kirjoituksen seikoista kovinkaan montaa esille kuin vain parissa vastausvideossa ohimennen, olitte selkeästikin luoneet tietynlaisen ajatusmallin siitä millainen ihminen mie olen.



Tässä teille edellisen kirjoituksen lottorivi, kun haluatte sen kuitenkin tietää. ;)
1. Olin ala-asteesta ihan yläasteen kasille saakka henkeen ja vereen hevostyttö.
^ En ikinä! Olen kiinnostunut taikaponeista vasta nyt aikuisiällä.
2. Katson harvoin telkkarista muuta kuin salkkarit.
^ Ei meidän residenssistämme löydy edes digiboksia.
3. Haaveilin nuorempana ammatista, jossa voisin työskennellä lasten kanssa.
^ Kierrän lapset kaupoissakin kaukaa.
4. Miun toinen nimi on Krista.
^ Krista on miun ensimmäinen nimi, eli virallinen kutsumanimi.
5. Ensimmäinen lemmikkini oli kultakala nimeltään Tiitu.
^ Tiitu oli ensimmäinen lemmikkini kyllä, mutta taistelukala.
6. Ihastun herkimmin kaljuihin miehiin joilla on runsaasti partaa, eivätkä miekkoset ole kropanrakenteeltaan mitään kukkakeppejä. Esimerkkinä vaikkapa Scott Ian. Ah, nam.
^ Ihastun yleensä aivan päinvastaisiin miehiin. Juuri niihin kukkakeppeihin ja hevihippeihin!
7. Pääsin inssistä läpi toisella kerralla. Tää ei ollut ollenkaan huono juttu mikäli miulta kysytään, sillä olin ensimmäisellä kerralla oikeasti melko huono kuski ratin takana.
^ Trolololoo. :D Mikä inssi! Eihän miulla ole edes köörkorttia!

8. Rakastan jäätelöä yli kaiken, ja voin vain kertoa että kiskoisin sitä pakettitolkulla napaan mikäli se ei lihottaisi laisinkaan.
^ Syön jäätelöä ehkä kerran-pari kesässä.  Kaivan Ben & Jerryseistäkin pelkät sattumat ja itse jäätelö jää happanemaan..
9. Olen kärsinyt koko elämäni ajan niin pahasta aknesta, että sitä on joutunut hoitamaan lääkkeillä.
^Tämä on tosi.
Olen jättänyt aiheen täysin pimentoon siitä syystä, että akne on romuttanut itsetuntoani varhaisesta teini-iästä lähtien aina aikuisuuden portaille saakka. Vaikka tiedänkin omat vahvuuteni ja heikkouteni, kyllä tähän tekemääni videoblogiin tulleet kommentit sieppasivat sielua ja kovasti. Juuri tuon videon tekoaikoihin olin sellaisella lääkekuurilla jolla koko kasvojeni iho hilseili kuivana mattona pitkin pitäjää. Akneni oli eskaloitunut sellaiseksi, etten pystynyt enää katsomaan itseäni peilistä ja hain siitä syystä ongelmaani apua lääkkeistä.
10. Kirjotin yo-kokeissa äidinkielen, englannin,  psykan ja ruotsin.
^ Kirjoitin yo-kokeissa äidinkielen, englannin, terveystiedon ja ruotsin.
11. Miulla on todella huonot unenlahjat, enkä saa nukuttua yötäni läpeensä ilman että heräilisin kerran tai kaksi kesken kaiken.
^ Tähän osaisi vasta kuka tahansa ystäväni. Nukun aina kuin tukki! Vaikka joku paukuttaisi vieressäni tamburiinia, kääntäisin varmasti kylkeä ja pieraisisin perään.
12. Olen valmistunut muunmuassa leipuri-kondiittoriksi.
^ Tähän vastasinkin jo aiemmin. Olen valmistunut ravintolakokiksi, en leipuriksi. Aloitin kyllä leipurin opinnot vuosia sitten, mutta jätin ne joskus puolen vuoden paikkeilla kesken kun sain vakituisen työpaikan.
13. Oon keräillyt muumimukeja aktiivisesti vuodesta -04 lähtien.
^ En keräile mitään kupposia tai kipposia.
14. Mikäli sohvaurheilusta on kyse, katson mieluiten lätkää.
^ Lätkä olisi aivan vihonviimeinen vaihtoehto, jota suostuisin toosasta vahtaamaan.
15. Haluisin kokeilla tankotanssia! Olen haaveillut tästä jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitten millään aikaiseksi.
^ Tämä muoti-ilmiöksikin noussut laji ei ole koskaan kiinnostanut tippaakaan, vaikka lajia vastaan ei noin muutoin olekaan mitään. Thaiboxingin haluaisin vielä joskus aloittaa uudestaan, tai sitten siirryn suoraan kauan himoitsemaani vapaaotteluun.


Taisitte mennä aikamoisella kurvilla suoraan jontkaan veikkauksissanne.
Toivottaasti kirjoitukseni herätti ajatuksia. Internetissä tehty tuttavuus ei välttämättä olekaan ihan niin tuttu, kuin miltä mutu antaa joskus ymmärtää. Tunnetteko monia bloggaajia tosielämässä? Siis ihan tuntemalla tunnetteko, tunteminen ei tarkoita sitä että olet salakuvannut bloggaajaa kaupassa tai pälyillyt salaa kirppishyllyjen välissä kertaakaan pukahtamatta. Onko blogista tuttu kasvo juuri sellainen livenä, kuin millaisen kuvan itse verkkosivusto antaa, vai löytyykö tuon näennäisesti jännittävältä vaikuttavan elämän pohjalta jotain ihan muuta?

Blogihan on vain julkinen päiväkirja. Mikäli päiväkirjaansa kirjoittaisi äitiään varten, ei sinne paljastaisi itsestään ehkä ihan kaikkia niitä likaisia yksityiskohtia jotka kaapissa kummittelevat. Kannattaa suhtautua blogeihin varauksella, sillä et voi koskaan tietää kirjoitteleeko vastapuolella kaksi karvaista kättä vaiko kokonainen rivistöllinen rakennekynsiä.



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kuinka hyvin tunnet miut?

IMG_4458
 3531967974_f00680fd56

Äkkäsin hauskan idean Miisan tekemästä vlogista joskus taannoin.
Blogien ja vlogien kautta ihmisiä oppii lukemaan kuin avointa kirjaa, mutta muutama paljastus on jäänyt miultakin tekemättä. Aloitetaas:

1. Olin ala-asteesta ihan yläasteen kasille saakka henkeen ja vereen hevostyttö.
2. Katson harvoin telkkarista muuta kuin salkkarit.
3. Haaveilin nuorempana ammatista, jossa voisin työskennellä lasten kanssa.
4. Miun toinen nimi on Krista.
5. Ensimmäinen lemmikkini oli kultakala nimeltään Tiitu.
6. Ihastun herkimmin kaljuihin miehiin joilla on runsaasti partaa, eivätkä miekkoset ole kropanrakenteeltaan mitään kukkakeppejä. Esimerkkinä vaikkapa Scott Ian. Ah, nam.
7.Pääsin inssistä läpi toisella kerralla. Tää ei ollut ollenkaan huono juttu mikäli miulta kysytään, sillä olin ensimmäisellä kerralla oikeasti melko huono kuski ratin takana.
8. Rakastan jäätelöä yli kaiken, ja voin vain kertoa että kiskoisin sitä pakettitolkulla napaan mikäli se ei lihottaisi laisinkaan.
9. Olen kärsinyt koko elämäni ajan niin pahasta aknesta, että sitä on joutunut hoitamaan lääkkeillä.
10. Kirjotin yo-kokeissa äidinkielen, englannin,  psykan ja ruotsin.
11. Miulla on todella huonot unenlahjat, enkä saa nukuttua yötäni läpeensä ilman että heräilisin kerran tai kaksi kesken kaiken.
12. Olen valmistunut muunmuassa leipuri-kondiittoriksi.
13. Oon keräillyt muumimukeja aktiivisesti vuodesta -04 lähtien.
14. Mikäli sohvaurheilusta on kyse, katson mieluiten lätkää.
15. Haluisin kokeilla tankotanssia! Olen haaveillut tästä jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitten millään aikaiseksi.


IMG_0098
IMG_8965
IMG_7266

Ylle listatuista faktoista YKSI on totta, kaikki muut silkkaa hölynpölyä.
Nyt testataan se, kuinka hyvin työ miut tunnette.
Minkä numeron väittämä onkaan se yksi ja ainut tosi?

Let the games begin!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Cybergoottina

Laitoin vanhan tutun Spotifyyn tekemäni industrialsoittolistan taustalle pauhaamaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Vanhat tutut cybergoottijumputukset veivät toden totta mukanaan!

 cyber1
cyber4
cyber3
cyber5
Joka ikinen vaatekappale tässä lookissa on hoardattu vaatekaappiin second handina.
Top: Dane
Korsetti: Morticiasta kai alunperin
Hame: Lip Service
Käsirautasukat: Leg avenue
Säärystimet: Lip Service






Nuo biisit. Herraisä että ne potkivat edelleen siihen johonkin hermoon, joka pistää tantsuhormoonit jylläämään! Tuntuu kyllä oudolta ajatella, että tuo Combichristin taivahan aikuinen kappale on pyörinyt soittolistoilla jo kymmenen vuotta.Onko siitä jo niin pitkä aika?!