torstai 22. tammikuuta 2015

Kiviäkin kiinnostaa?

munakoiso

Nyt kivet esiin ja hiplaamaan. Hypätäänpäs niinkin kauas historian havinassa, kuin yhdeksänkytäluvun puoliväliin ja aikaan jossa elin parasta aikaa lapsuudessani. -HOPLAA! Tuntuu että olen alkanut palaamaan takaisin juurilleni ja niiden asioiden pariin, jotka ovat jollain tapaa kiehtoneet ja joiden pariin tunnun vetäytyvän yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt puhun parantaviksikin kiviksi kutsutuista murikoista, järkäleistä ja kristalleista. Horoskooppikivistä, parantavista kivistä, henkisistä kivistä. You name it.

large

Kivet ovat kiehtoneet jo pienestä pitäen, muullakin tapaa kuin kiven-paperin-ja saksien kautta. Ennen Gogojen ja muiden kaupallisten villitysten saapumista marketteihin keräilin kiviä erittäin uuraasti. Kahlasin mahaa myöten järven pohjassa kvartsiitin ja muiden kirkkaiden kivien perässä, ja ennen kaikkea, koen saaneeni parasta vastinetta muutaman markan viikkorahoille ostaessani Rääkkylän paikallisilta kivimyyjiltä tiikerinsilmiä, sitriinejä ja monia muita luonnon omia mineraaleja. Säilytin kivikokoelmaani pienessä tummansinisessä pehmeäpintaisessa nyssykässä tyynyn alla ja kannoin kaulassani ruusukvartsia vuosien ajan. Kivet olivat suurimpia aarteita joita viisivuotiaana kuvitteli voivansa maailmassa omistaa. Melkein kuin timantteja, mutta vielä hienompia. Nyt vanhempana voin vain harmitella, että runsas kokoelmani on ilmeisesti unohtunut tai hävinnyt tuona nuoruuden kivikauden aikana paikkaan jota hukaksikin kutsutaan. Tai ehkäpä kohtalo puuttuu peliin ja pussukka kävelee vielä oikeassa elämänvaiheessa vastaan, ken tietää.


gemz

Kvartsit-ja muut hoitavat kivet ovat yksiä vangitsevimmista asioista joita osaan käsinkosketeltavista aineista nimetä. Ei ole juuri kauniimpaa kuin auringonvalo, joka heijastuu hiomattoman ametistin jyrkistä kulmista toiseen, tai se kun pieni valonsäde saa vuorikristallin hehkumaan täydessä värien spektrissä. Uppouduin pelkästään uutta parantavaa mineraaliani hypistellessä kääntelemään ja hipelöimään kiven kiteitä useiksi minuuteiksi. On siinä vain jotain niin lumoavaa ja aitoa. Alkukantaista kauneutta joka säilyy vuosisadasta toiseen!

heiluri

Vaikka vuorikristalli ei olekaan varsinainen (härän) horoskooppikiveni, valitsin sen kaulaani sen parantavien ja vahvistavien ominaisuuksien takia, ja sitäkin ominaisuutta silmällä pitäen että voin hyödyntää riipustani tarpeen tullen myösheilurina. Varsinkin synkkinä talven aikoina tuntuu että kristallin energisoivat ominaisuudet tulevat tarpeeseen ja toivoisin saavani kantajana kiven kautta positiivista latausta ja tasapainotusta chakroihin.

IMG_2258
"Vuorikristalli on kivimaailman ehdoton yleisparantaja ja puhdistaja; se vahvistaa kaikkia voimia, joita ihmisessä tai paikassa on. Vuorikristalli on ensimmäisiä kiviä henkiselle etsijälle - ja säilyttää voimansa ansiosta asemansa matkan aikana. --  Vuorikristalli kuuntelee, vastaanottaa, säilyttää ja vahvistaa sydämen toiveet sekä toimii puhtaana ja selkeänä kanavana maailmankaikkeuteen."
   
LÄHDE

kivii



Oon kai vähän hömpsähtänyt emäntä vierivien kivieni kera. Yritän kuitenkin pitää rättiblogin rättiblogina vastedeskin, ei pelkoa siitä että alkaisin kirjoittamaan huuhaasta enempää kuin tämän yhden kirjoituksen kaiken muun kuvasaasteen valtavirtaan. En silti voi kieltää sitä tosiasiaa, että valtaosa Weheartitissä sydämellistetyistä kuvista taitaa olla jollain tapaa kiviin liittyviä räpsyjä. Melkoisen kivinen tie tämä elämä.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Aivot narikassa

pvc1
hiuks
makeup
pvc2
Untitled-1
pennat2
pennat
IMG_2198


Tällä hetkellä tuntuu että olen kyllä maailmankaikkeuden a) laiskun ja b) tylsin lifestylebloggaaja. En kertakaikkisesti keksi mitään järkevää sanottavaa tuikitavallisista asuista, en liiemmin miljööstä tai mistään muustakaan järkevästä. Voisin kai kirjoittaa kymmenkunta hienolta kuulostavaa ja pröystäilevää adjektiivia kenkien kylkeen, ja kertoa kuinka mukamas tarvitsin pakottavasti uudet saappat jo muutenkin runsaaseen kenkäkavalkadiin. Nuamaa lälläsin vähän Siouxsien henkeen tuossa eräänä kauniina päivänä, hiukset saivat räikeää pinkkiä rastaa ja elämä kukoistaa. Kuvissa näkyvät kengät ovat siis uudet, Pennangalanin Transmuterseiksi kutsutut töpöttimet. Hienot kyllä, reiviystävälliset eivät sitten lainkaan. Kinttuja kolotti kun keinutin lanteita Kerubin bassohipoissa Rico Tubbsin ja Fiktio RY:n omien dj-hemmojen soitellessa biittejään. Tai sitten oon liian mukavoitunut ihmispersoonana, kun ulkoilutan tanssahdellessa yleensä vain noita kenkäryökkiön rupuisimpia hikitossuja. Jepulisjee. Mihin tämä verbaalinen ilmaisutaito on oikein kadonnut?


Image Hosted by ImageShack.us Väsähtäneen näpyttelyn taustalla soi kuitenkin jotain menevää. Image Hosted by ImageShack.us
Skazin keikka kai peruuntui Tampereen kevään riennoista, suuresti harmi!

lauantai 17. tammikuuta 2015

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

"Olemme tomua ja varjoa"

ennenjälkee2

seinä

Tässä ne nyt komeilevat. Nimittäin Christopher Lovellilta tilailemani upeaakin upeammat taidekuvat. Nämä kaksi taulua tuntuivat valmistuvan todellista etanavauhtia, sillä aloittelin tätä seinälleripustamisen projektia jo miltei puoli vuotta sitten. Kuolinpesästä alunperin kultareunaisena ostamani taulu sai ylleen sisustukseemme paremmin sointuvan mustan maalikerroksen, sillä jokin näissä aivolohkoissani taistelee yhä kaikkea kuparisen-ja kultaisen väristä vastaan. Olipahan kyseessä sisustuselementti tai vaatetuksen yksityiskohta, nuo kullitetut(ehe)-ja punertavan sävyiset metallit saavat aikaan puistatusta. Samasta syystä sudin taulun kultaiset paspartuurin reunukset hopeaan maalihuntuun. Mustaksi maalaamisen jälkeen kehykset jäivät niille sijoilleen pötköttämään ja odottamaan sopivaa kuvaa, ja pyörivät kodinhoitohuoneen nurkassa useita kuukausia potkittavana ja pois tieltä siirreltävänä.


masquerade
heppa
pulvisetumbrasumus
akkeli

Yön pikkutunteina selailin erilaisia nettikauppoja ja taiteilijoiden portfolioita, muunmuassa Godmachine - nimisen taiteilijoiden sivuja ja pähkäilin mikä kuva sopisi parhaiten juuri näihin kehyksiin. Koska Godmachinen taide on nykyään erittäin haluttua ja nettikauppa ei oota pullollaan, sysäsin sen ajatuksen sivuun ja jatkoin klikkailua eteenpäin.  Sitten se kuva löytyi sattumankaupalla. Jostain kirjanmerkkikansion syvistä uumenista silmiin pisti tämän walesilaisen taiteilijan nettisivu, http://www.christopherlovell.com/. Pulvis et umbra sumus - luurankoakkeli sekä Masquerade - heppa olivat todellakin sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Paistaa se päivä risukasaankin näköjään! Niin minttejä printtejä molemmat, että en voi kuin vain ihastella kaikkia kauniita yksityiskohtia ja täydellisen harmoonisia kokonaisuuksia. Molemmat mätsäävät mielestäni tähän meidän miljööseemme enemmän kuin täydellisesti, sekä värimaailmansa että teemansa puolesta. Olisittepa vain  nähneet kuinka hihkuin ja hohdin onnellisuutta, kun sain papyruskääröt kouraan muutama päivä sitten.

tumblr_nahui2iexn1rv33k2o2_500
tumblr_muirjv7Pz81r7f13do1_500

torstai 8. tammikuuta 2015

Ihanat, kamalat nettikirpparit



Kuten moni blogin lukijoista varmasti jo tietää, olen kirpputorien suhteen melkoisen intohimoinen harakka. Suoraan sanottuna rakastan kirpputoreilla möyrimistä, vanhojen kirjojen-ja lehtien tuoksua, valtavaan vaateröykkiöön sukeltamista, ja ennen kaikkea sitä valtavan antoisaa tunnetta jonka saa kun löytää jotain mieluista edulliseen hintaan. Nettikirppiksillä, kuten myös normaaleilla kirpputoreillakin, myytänä on valtavia määriä hyvää ja edullista tavaraa. Mutta etenkin facebook-kirppisten kaltaisissa nettikirppiksissä on yksi valtavan iso ero. Siellä skenaario "paska iskeytyy tuulettimeen" - ei ole enää pelkkä sanonta. Se on arkipäivää, mikäli feissarimokiin listattuihin kommelluksiin on uskominen.

roskalavalla-rapisee-osa-14

Jokainen joka on tutustunut Facebookin kirppiselämään, tietää varmasti että tarjontaa riittää enemmän kuin aikaa selailuun. Löytyy merkkivaatekirpputoreja, paikallisia kirpputoreja,alakulttuurikirppiksiä, lastenvaatekirppiksiä, kirjakirppiksiä, maalaisromanttisia kirppiksiä, sisustuskirppiksiä ja ihan vaan niitä kaiken romun kirppiksiäkin. Olen kuulunut muunmuassa Goottikirppiksen kaltaisiin kirpputoriryhmittymiin jo vuosien ajan, ja todennut että homma toimii, silloin kun se toimii. Normaalisti kierrätystuote vaihtaa kättä yksinkertaisella kaavalla: Ostaja varaa tuotteen, maksaa tuotteen, myyjä lähettää tuotteen, ostaja vastaanottaa tuotteen. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Kuulostaa järkevältä, eikös?

roskalavalla-rapisee-osa-12

Toisinaan nettikirppistely kuitenkin levähtää pitkin reisiä useiden eri seikkojen yhteissummana. Varaukset venyvät ja venyvät ostajien vitkuttelun vuoksi, luvataan noutaa tuote sovitusta paikasta sovittuun aikaan, ja tehdään oharit, siirretään treffit seuraavaan päivään ja jätetään taas ilmestymättä paikanpäälle. On omia sairastumisia, penskoja paskataudussa, hyytyneitä autoja, unohduksia, työkiireitä ja palkkojen myöhästymisiä, milloin mitäkin. Loppujenlopuksi yleisimpänä selityksenä ostopäätöksen muuttumiseen loistaa kirkkaana kärjessä RAHA. Ostajaehdokkaat varaavat lumppuja silmät kiiluen, huutavat aaveeta niin että capslockki rutisee, pyytävät maksuaikaa ja huikkaavat loppujenlopuksi yksityisviestissä skippaavansa ostamiset tykkänään. Kyllä siinä tulee melko vähäpätöinen olo, kun on ensin antanut joustoa ja odotellut useita viikkoja maksun toivossa, mutta saakin täyslastillisen nou kän duuta pitkin pläsiä.

Mitä tämä tämmöinen peli nyt on? Ajattelemattomuutta vaiko itsekkyyttä? Toki jokainen pelaa kirppistouhuissakin omaan pussiinsa, ja yllättävät rahamenot voivat mullistaa itse kunkin ostoaikeita. Nyt puhun kuitenkin niistä kroonisista varailijoista, jotka haluavat tuotteen itselleen hetken huumassa, mutta muutaman minuutin ihastelun jälkeen kääntävät kelkkansa ympäri.