maanantai 19. joulukuuta 2016

ALTERNATIVETYYLISIÄ TUBETTAJIA



Tämä kirjoitus toimii shoutouttina kaikille suomalaisille synkemmille / alternativetyylisille tubettajille. Kyselin kotvanen tovi sitten Facebookin Goottiotukset ja muut möröt - ryhmässä (suljettu ryhmä) muiden tubettajien tunnuksia. Niitähän löytyikin melkoinen liuta! Tässä kirjoituksessa esittelen siis ne tubettajat, jotka tiedän itse tällä hetkellä. Jos siun nimi on listalla etkä halua sitä näkyviin tälle sivuille, niin ilmoitathan. Ja samaten, jos tästä listasta puuttuu alternativetyylisiä tubaajia, laittakaahan viestiä rohkeasti kommenttiboksiin! 

"A finnish woman born in year 1993. Loves her childhood times in 90's, older videogames, good music, gothy and artistic lifestyle, dancing, crafting, makeup art etc. "



"Alotin vlogin vaikka minnuu kiusattiin ja pilkattiin mutta kumminni pidin pääni ja tein mitä halusin. Oon saanu sitä kautta uusia kavereita yms. Kanavan sisältö on ns. Sekalaista eli videoissa ei ole yleensä mitään järkeä kunhan höpötän ja kertoilen asioista. Se on miun tapa ilmasta ihteeni."


"Jyri Ventrilloguen vlogitehdas.
 Muusikko, kehotaiteilija ja vlogaaja."

"1991 syntynyt kahviaddikti keski-suomesta. Lauta- ja retropelien hamstrauksen lisäksi mielenkiinnon kohteisiin kuuluu meikit ja hiustenlaitto"



"Fantasia/goottityyliseen meikki-ja maskeeraukseen painottuva kanava ja lisänä elukkahöpötystä mm. Käärmeiden kasvattamisesta."


"Eeppinen, yhteisön painostuksesta luotu ja varsin ajan hermolla ratsastava jatkumo elämäänsä kyllästyneelle, identiteettikriisiä potevalle some-minälleni. Enjoy!"




"19-vuotias punkkarin retale, kerron omasta elämästäni ja touhuistani"



"Tervetuloa eskapistin ja elmän synkempää kauneutta rakastavan goottirouvan videoiden pariin.. Täältä löydät inspiraatiota niin asuihin, sisustukseen, kuin elämän vaikeuksien voittamiseenkin."





"Vantaalla puolisonsa (+ 3 kissan ja 3 käärmeen) kanssa asusteleva 26-vuotias introvertti tyyppi; ammatiltani tatuoija, hyvin nörtti sellainen (suuntaunut erityisesti videopeli- ja sarjakuva-aiheisiin tatuointeihin!). Yritän löytää asioista aina jotain hyvää ja en ota elämää turhan vakavasti. Tosin rakastan kyllä diippejä keskusteluja vakavistakin aiheista! Huumori elää hyvin vahvasti täällä anyway! Vloggaaminen vasta aluillaan; löytyy youtubekanava tatuointistudioni juttuja varten ja toinen kanava puolison kanssa, jonka sisällöksi ollaan ajateltu tuottaa mm. haasteita, kuvaus/malli-kuvioita, kauneudenhoitoon ja pelaamiseen liittyviä juttuja ja sitten ihan niitä vlogeja! Otetaan mielellään myös vastaan ajatuksia mitä porukka haluaa nähdä! :)"

"Cosplaymeikki ja convideoita tapahtumista. Sekä tulevaisuutena my day ja vlog videoita. "


"P1kkuP1ru on nuori goottineito etelä-suomesta, joka luo kanavalleen enimmäkseen meikkitutoriaaleja ja vlogeja. Hänellä on myös tapana avautua kanavallaan ja blogissaan hänelle mietityttävistä asioista. P1kkuP1run nyrkkisääntö on: "Ole juuri sellainen, millainen haluat olla äläkä anna muitten muuttaa sua"."





"Moraalin, uskontojen, monikulturismin ja muiden asioiden pohdintaa ideologisten kuplien väliltä."



"Oon Tamperelainen, en niin kauheen vakavasti asioita ottava tyyppi, mutta puhun asioista kaunistelematta ja näytän ne niinkuin ne on. Teen enimmäkseen ns. lifestyle videoita esim. Myday/ruoka/kosmetiikka. Multa on jossain välissä tulossa myös pelivideoita, kunhan saan koneen osat päivitettyä siihen malliin"




"Hi, I'm Henna / Hensskii, 23 years old and I like alternative styles. I like playing Overwatch and making cosplay, Vlogging is one of my hobbies. So stay tuned, if you are interested about what happens in my life."




"Nuori naisenalku joka innostuu metallista, kissoista ja tatuoinneista. Hupsuttelua rakastava romanttinen haaveilija."





Toivottavasti löysitte listalta itsellenne uutta seurattavaa. Tänne listatut tubettajat eivät ole millään tapaa parhaimmuusjärjestyksessä, vaan aivan summamutikassa ripoteltuina. Erityiskiitos sinulle, joka ehdotit tätä listausta blogin kommentiessa!
Totta tosiaan, antakaa kuulua jos listalta puuttuu alternative / goottityylisiä suomalaisia tubettajia!



lauantai 10. joulukuuta 2016

KAIKKI MIUN KENGÄT




Tätä ootte toivoneet, ja tässä se tulee!
My shoe collection 2016, elikkä kaikki meikän töppöset tältä vuodelta.

Huippua lauantaita juuri siulle, toivottavasti pidät videosta. :)

perjantai 9. joulukuuta 2016

Sängyssä Tabermannin kanssa




ELINEHTO

Kaikkea saa tehdä,
kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.

-Tabermann



Kun istun sinun vierellesi en kysy, enkä vastaa,
sillä tiedät jo, että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.


-Tabermann





Talvi on runouden ja melankolisen metallimusiikin kulta-aikaa. Ja kiitos ystäväni Hetan biisisuositusten, löysin myös tyrmäävän kauniin joikumusiikin hienouden, kuten tätä Anilahin tuotantoa itse kutsuisin. Alkukantaisen haikeaa ja kaunista.


^ Tämä kutkuttelee sieltä jostain oikeasta sopukasta.

Tuntuu jotenkin epätodellisen absurdilta, että elämme tällä hetkellä jo joulukuuta. Siis JOULUkuuta?!  Ja vieläpä loppupuoliskoa. Oon ostanut tasan yhden lahjan ja miettinyt aattoa tasan nolla päivää. Sehän on sitte hyvällä mallilla juu. Miusta tuntuu, että vastahan sitä sai kävellä paljain jaloin pitkin pihakivetyksen reunaa. Vastahan tuolla pihalla kasvoi persiljaa ja ihan vastahan mie nuo uudet kukkapenkit istutin! Mitä tapahtui?!

Kuvissa näkyvät valkoiset pussilakanat ovat kuitenkin joululahja itseltäni itselleni. Hahaa. Olen ollut Tabermannin petikumppani jo yli kymmenen vuotta, sillä muistan saaneeni mustat Tabermannin pussilakanat joululahjaksi joskus 14-tai 15-vuotiaana. Siitä päivästä lähtien olen kaivannut petiini myös toista samanlaista pussilakanasettiä. Noh, koska näitä ei tiedettävästi ole myyty puttiikeissa vuosikausiin, sain odottaa näille päiville saakka partnerin saapumista kotiin. Voitte vain kuvitella kuina hyperaktiivisen riemuissani pompin paikallisella kirpparilla nämä valkeat pussilakanat kourassani kultakaivokseen törmättyäni. Suomalaisittain tämä riemu purkautui kuitenkin vain maireana hymynä ja pään sisäisellä ilotulituksella kera sateenkaarien ja kuppikakkujen. HURRAA! 

Tommy Tabermann ei ole itselleni yksi mietelauseilija muiden joukossa. Tabermann toimi tietynlaisena tiennäyttäjänä silloin nuorempana, kun runouteen rakastuin. Ylä-asteen alkupuoliskolla suorastaan ahmin Tabermannin kauniita rakkausrunoja sen minkä kerkisin. Ja siitä sainkin kimmokkeen omaan runouteeni jota aina joskus kirjoittelen myös tänne blogiin. Tsekkaappa tunnisteiden kohdalta Poetry ja kahlaile, jos kiinnostuit etkä ole aiemmin ehtinyt koskettelemaan miltä tekemäni hömppärunous maistuu.





" 1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta"


Ja kiitos ystäväni Iinan, Paperin paperieepos on vihdoin miun.
Vuoden kohutuin runokirja, eikä suotta.

Runoiluttavaa perjantaita teille kaikille siellä jossain, ja ihanaa viikonloppua! 


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

ÄÄNET, JOITA YSÄRILAPSI EI KOSKAAN UNOHDA!





Hurautin aikakoneella jälleen suoraan 90-luvulle!
Keskustelkaamme peleistä ja ysäriin liittyvistä äänimuistoista.
Mikä ääni juuri siulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen tältä kultaiselta vuosikymmeneltä taikka 2000-luvun alusta?
Miulle ysärin äänistä kaikkein rakkain on ainut ja oikea, Windows 95:n käynnistysääni. Tai se hirveä ääni joka kuuluu, kun surauttaa modeemilla nettiin. *viiiiii--uuuu--tidii-tidii-tidiiiiii- ksssshhhhhh*






tiistai 22. marraskuuta 2016

SEPTUMIN VENYTYS





Lävistysinnostus jyllää vahvana sielussani. Koska septum sepi sepponen on majaillut klyyvarissani jo pitkästi yli vuoden päivät, oli aika hakea pientä muutosta. Innostus venytettyihin nenälävistyksiin ei ole uusi, vaan olen ihaillut ulkomaisia instagramstaroja venytettyine lävistyksineen jo vuosikausien ajan. Kuitenkin pelko karmaisevasta venytysjuuston ödööristä suoraan nenänpieluksessa pidätteli projektini jäissä jonkin aikaa. Päättelin kuitenkin aivojeni sopukoissa, että kyllä sen tuoksun kanssa voi elää. Ja voikin- vaikka kyllä myönnän että tämä kärsäni sarvi haisoo niin maan perkeleen pahalle kun sille päälle sattuu. Oon pari kertaa havahtunut siihen, että luulen haisevani sontaläjälle, kunnes oon tajunnut että seppohan se vain ilmoittelee siellä olemassaolollaan. Mmmh.

Lähtötilanne kärsässäni oli perinteinen 1,6mm rengas. Vanuttelin korun 3mm saakka hilppaista vajaassa puolessa vuodessa. Mitä hitaammin jaksaa räkärööriään venyttää, sitä vähemmän se koko projekti sattuu.Tällä hetkellä 4mm tuntuu hyvältä koolta.


Jostain syystä koen, että iso septum sopii naamaani pikkuista rengasta paremmin, vaikka moni kyseleekin silti tämän venytysprojektin tiimoilta, miksi haluan pilata naamaani tällä tavalla. Miksi ihmiset haluavat tietää jonkun tietyn syyn sille, mitä kukin henkilö tekee ulkonäölleen? Nenälävistyksen venytyksen saa pienennettyä tarvittaessa. Jopa otettua pois, jos siihen kyllästyy varsin! Voisipa kysyä näiltä kysyjiltä itseltään, miksi he haluavat käyttää flanellipaitaa, miksi he värjäävät hiuksia ja miksi he käyttävät unikkukuosista takkia. Miksi maailma on pyöreä ja miksi youtuben logo punainen. Miksi?



tiistai 15. marraskuuta 2016

Näitä asioita kysytte eniten!




Videolla vastaan useimmin kysyttyihin kysymyksiin! 
Muun muassa siihen, mitä vanhempani ajattelivat rehellisesti, kun muutin nuorena tyyliäni synkempään suuntaan. 

Mitä mahtavinta tiistaita juuri siulle! 





torstai 3. marraskuuta 2016

TAKKUTUKAN PLUSSAT JA MIINUKSET



Marmattaminen on parasta.
Myös tästä aiheesta, joka koskettaa minuu näin takkupäänä erittäin läheisesti!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Materialistin synnintunnustus : ajatuksia materialistisuudesta



Termosta pulloon, oon Suski ja oon materialisti. 

Vaikka aloitankin tämän ajatusryöppyni kuin minkäkin alkoholiongelmaisten jäsenkokouksen, en silti näe tätä materialistisuuttani ongelmana. Näen sen piirteenä, joka tekee elämästä monimuotoisempaa. Rakastan kauniita asioita ympärilläni. Rakastan esteettisesti kauniita vaatteita, silmiähivelevän yksityiskohtaisia koruja, hupsuja sisustuselementtejä, huoliteltuja kukkapenkkejä sekä järjestelmällisesti koottuja astiakokonaisuuksia. Rakastan yhteneviä värejä, tarkoin valikoituja värisävyjä ja materiaaleja, jotka tuntuvat hypistellessä miellyttäviltä. Mikäli tunnistit myös itsesi tästä kirjoituspätkästä, niin annan virtuaalisesti tormakan high fiven. Läpsis.




Kampauspöytää voisi kutsua perhekalleudeksi. Juuri verhoillun tuolin alta kätkeytyi esiin edesmenneen mummini äidin nimi, eli pöytä on peräisin jostain 1900-luvun alkupuolelta.





Miulle kauniit asiat voivat olla joko pikkiriikkisiä yksityiskohtia vaatteissa tai laajoja kokonaisuuksia joista riittää tuoksuteltavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Pihamaamme on esimerkki tästä jälkimmäisestä. Kaunis piha on kaltaiselleni yksityiskohtiin jumahtajalle sekä siunaus että kirous. Ei voi vain suitsuttaa kesän ihanuutta ja kukkien kauneutta, sillä totuushan on se että pyllistelen pihalla kivijalkaa pitkin kontaten ja koivujen taimia yksitellen nyppien harva se päivä. Tai no, silloin kun aikaa ja jaksamista riittää. Mikä tahansa voi olla kelle tahansa kaunista. Joku mieltää varmasti seinälle ripustamani kuolleet eläimet kuvottavaksi, kun taas arvostan itse kuolemaa osana elämän kiertokulkua. Vaikka näin täytetyn korpin myötä.



Hänet pitäisi nimetä. 



Oon valtavan onnellinen siitä, että oma koti rakentuu päivä päivältä enemmän juuri oman näköiseksi kokonaisuudeksi. Oon niin onnellinen näistä juuri tässä päivityksessä näkyvistä uusista keittiönpöydän tuoleista sekä pöydästä, että tekisi mieli tirskauttaa pari onnen kyyneltä sen kunniaksi. Edelliset kangastuolit olivat näin kissumiun omistajana tosielämän kauhua kerrakseen, sitä puhdistamista nimittäin riitti enemmän kuin yhtenä päivänä viikosta. Mäyskin tarvitsi vain pyörähtää penkin lähettyvillä, ja istuin sai osakseen sievän karvakuorrutteen.

Nautin siitä luvattoman paljon, kun koti alkaa näyttämään kodilta, eikä vain sieltä tännepäin-kootulta hökkeliltä epämääräisine huonekaluineen.  Vaikka vielä löytyy motkotettavaa yhdestä jos toisestakin kohdasta, on silti etuoikeutettu olo kun saan hankittua näinkin ihania asioita elämää piristämään. Viihdyn kotona, neljän seinän sisällä, enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Kotiin haluan satsata kunnolla, koska vietän täällä valtavasti aikaa.  Aiemmin ihmettelin naikkosia, jotka satsasivat asuntoihinsa tuhansien eurojen hintaisilla tuoleilla. Nyt ymmärrän syyn. On mielettömän ihanaa tulla pitkän työpäivän jälkeen kauniiseen kotikoloon, jossa yksityiskohdat ovat vimpan päälle mietittyjä. Huonekalutkin mieleisiä, eivätkä vain niitä halvimpia mahdollisia tori.fi- tärppejä tai lapsuudenkodista mukanaroudattuja nitiseviä mööpeleitä. Toisaalta, joskus sieltä toristakin sattuu löytymään sellaisia helmiä että ai ettien että.

Rakastan mustaa väriä yli kaiken. Ja joo joo, ei se ole väri. Mutta nytpä on. Mikäli näen kirpputoreilla mustan jakkaran, vilkaisen sitä todennäköisesti kahdesti. Jos käyn Gina Tricotissa shoppailemassa, selaan läpi mustat vaatteet ja jätän muut rekit täysin koluamatta. Mikäli teen poppareita, poltan ne mustaksi. Eiku..



Rokokoo
Lasinen
Samettinen
Takorautainen
Moderni 
Pinkki
Futuristinen

Goottityylinen

Musta


Näillä adjektiiveilla kuvailisin omaa sisustusmakuani. 

Rakastan kodin sisustuksessa tiettyä synkkyyttä ja entisaikojen havinaa, joita miulle edustavat täällä takkahuoneeni seinälle ripustetut aarteet. Niitä ovat juuri aiemmin mainitsemani täytetyt eläimet, kirpputoreilta löytyneet wanhat kehykset sekä sarvet ja kallot. Kaikki kotimme aarteet ovat paraatipaikoillaan, sillä mielestäni kaappeihin piilotetut aarteet menevät täysin hukkaan. Edustamani saatanan synkän tyylisuunnan lisäksi arvostan sisustuksessa tiettyä leikkimielisyyttä: Eero Aarnion vekkuleita valaisimia sekä mummini arkistoista löytynyttä posliinista tuhkimon lasikenkää. Kartellin muoviset kalusteet ovat myös mieleeni, vaikkeivat mielestäni olekaan jokaisen roposen arvoisia. Esteettisesti ihmeellisen kauniita ne ovat silti, piruvie. Vaikka hamstraankin asuntooni jonkin verran skandinaavista designia, en nykyään karsasta replikoidenkaan ostoa aivan yhtä ankarasti kuin männävuosina. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kallis ei aina tarkoita sitä että se olisi laadukkaampaa kuin halvempikaan.



Mie olen sellainen persoona, etten juuri pelkää poiketa valtavirrasta. Toteutan unelmaani juuri nyt ja juuri niin kuin parhaalta tuntuu.  Elämää pitää arvostaa ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, kun on vielä aikaa jäljellä. Sisustan spontaanisti mutta määrätietoisesti. Sata lasissa innostuvan luonteeni vuoksi impulsiivisuus saattaa joskus hypätä kehiin ja sitten mennään eikä meinata. Yleensä kuitenkin tajuan elämäntilanteeseen nähden turhien ostosten äärellä vetää liinat kiinni riittävän ajoissa.  Joskus suunnitelma saattaa tehdä u-käännöksen kesken suunnitelmien, mutta se kai kuuluu itse asiaan. Erehdyksistä oppii ja silmä harjaantuu. Vähitellen sitä hoksaa mistä ihan oikeasti tykkää, eikä sorru niin helposti ostamaan niitä ihan kivoja ja aivan välttäviä, jotka jossain vaiheessa osoittautuvat kuitenkin hutiostokseksi. Kaikeksi onneksi ne useat virhelyönnit voi myydä eteenpäin netissä..

Tänne kotiin muuttaessa uskoin että tiedän tasan tarkkaan jämptin jämäkästi mitä tahdon. Just eikä melekeen. Matkan varrella suunntelma on ehtinyt muuttumaan jo monta kertaa, mutta uskoisin nyt ehkä tietäväni millaiseen kämppään tähtään ja mitä sitä varten on vielä hankittava. Tai ehkä paremminkin, kuinka monta vuotta on vielä työskenneltävä perse ruvella ennen kuin kaikki tarvittavat huoneet saa remontoitua standardeihini yltäviksi. Pitkän tähtäimen säästöprojektiltahan tämä elämä oikeastaan tuntuu vielä tässä vaiheessa, sillä ei tätäkään taloa ilman ahertamista olisi tullut saatettua tähän nykyiseen pisteeseen. Vähästä on lähdettävä, vaikka tähtäimessä olisi kuu ja seitsemän planeettaa. Tässä elämänvaiheessa ihan kiva ei enää riitä miulle, tahdon tehdä tästä nyt sellaisen että se miellyttää erittäin kriittistä silmääni joka päivä. Vaikka se vaatisikin vuosien säästämistä. Moni varmasti ajattelee, että olen todella pinnallinen kun haluan satsata ison osan palkoistani kotia varten. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista joka tekee miut onnelliseksi ja perustelen tekemäni valinnat siihen seikkaan nojaten. Onnellisuus on tärkeää, tekipä elämässä mitä tahansa. Suunnitelmallisena ihmisenä nautin jo siitä, kun saan mietiskellä tulevia remontteja etukäteen ja kirjoitella ylös muistiin mistä niitä hienoja hanoja nyt saa ja missä niitä kattomaalauksia nyt voikaan teetättää. Kyllä mie vielä joskus sen uniikin ja hienon kylppärin aion saada tähän taloomme, kävi miten kävi ja vaatipa kuinka paljon työtä tahansa.






Unelmieni kotini näyttäisi ulkoa käsin kartanon ja kirkon sekoitukselta, muttei se taida ihan lähivuosina olla vielä realistista. Onneksi haaveilu ei koskaan satuta ketään.

Nyt aikusena oon oppinut arvostamaan helppoja materiaaleja, avaraa tilaa sekä tietynlaista selkeyttä kaikissa huoneissa. Arvostan entistä enemmän pitkäikäisyyttä, ajattomuutta ja laatua. Entinen Sussu shoppasi mielivaltaisesti lastulevystä tehtyjä kalusteita halpaan hintaan nojaten, nykyinen materialisti hamstraa mieluummin massiivipuuta tai muista kestävistä materiaaleista tehtyjä kalusteita. Halpa hinta ja helppo saatavuus ei ole enää syy ostaa ja haalia tavaraa. Paitsi kaikkea wanhaa tavaraa ja täytettyjä eläimiä ja eläimien kalloja ja sarvia ja...

Juna kulkee vaan, saa nähdä mihin suuntaan. Muuttuuko ajatusmaailmani tästä raapustuksesta parin vuoden sisällä? Se jää nähtäväksi. Tässä kuitenkin sisustusfilosofioitani kaikessa lyhykäisyydessään.
Mikäli olet uusi täällä etkä ole nähnyt vielä asuntomme muodonmuutosta, suosittelen tsekkaamaan nämä kaksi videota youtubesta:

Kämppä (about valmiina): https://www.youtube.com/watch?v=-PcaD1yfnCw
Kovasti on työtunteja takana, huhhuh. Etenkin tuolla kaksilahkeisella nimittäin.





Oletko löytänyt sisustustyylin, joka tuntuu kaikista omimmalta? 
Sisustatko mielivaltaisesti vaiko harkitusti? 
Pyydän, avatkaa sanaista arkkuanne, sillä mie olen puhunut!

perjantai 28. lokakuuta 2016

maanantai 10. lokakuuta 2016

EPILOIN KULMAKARVANI POIS?!?!



 Sanonpaha vuan: Ai saatana. 
Ensimmäinen kerta epilaattori kourassa tekee kyllä kutvosta.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Alusvaatteisillaan somessa?



BODY: ebay HAME: phaze KENGÄT: pleaser

Joskus on pakko ällistellä, kuinka kummallisilla asioilla päätänsä vaivaa.

Vaikkapa tässä tilanteessa jossa ajatusjumppasin sillä, onko body päällä julkaistu kuva sosiaaliseen mediaan liian pornohtava. Onko bodyssä otettu kuva sellainen, jota kukkaisella hatulla varustetut pikkurouvat sitten kahvipöydässä tai facebookin laulavassa tsätissään sitten mutisisvat-

- "herramunsyyteri mikä Horo tuo yks Sussu tuolla, kahtokaa nyt, ei ees housuja jalassa. "

Kyllä työ tiedätte varmasti mitä ajan takaa.

Tilanne on kutakuinkin sama, kuin sosiaaliseen mediaan ähkäistyissä alusvaatekuvissa. Pitsisissä pikkuhousuissa julkaistu kuva mielletään automaattisesti halvan naisen merkiksi, olipahan pikkupäntsi malliltaan nirunaru tai vanha kunnon seksintappaja, mummoalkkari. Instaan postatut pikkupikku bikinikuvat ovat sen sijaan täysin hyväksyttäviä, vaikka kangasriekale peittäisi vain nippa nappa karvakolmion rajat alleen. Ovathan ne sentään ihmisten ilmoilla käytettävät kunnon uimavetimet, eivätkä mitkään härskit alusvaatteet! Peittävämpää kangastakin!

Tästä päästään siihen tilanteeseen, kun molskautin miltei silmäni pihalle kaiken sen aivoihin kasaantuneen paineen ja ankaran mietinnän suhteen.  Havainnollistetaan tilanne tähän seuraavaan lauseeseen. Entäpä uimapuku sitten? Uikkari peittää tasan saman verran nahkaa alleen kuin bodykin. Molemmat yhtä pinkeitä ja paljastavia. Yhtä.. irstaitako?

Kiemurtelin tämän upouuden kuvissa näkyvän bodyn päälleni menneellä viikolla. Sisäinen marmattajani alkoi heti etsimään vikoja siitä, mitä kuvastimesta näkyi. Kaakatin itselleni peilin edessä:

- "ihan liikaa reittähän tuo paljastaa. Takamuksestakin menee vähän vakoseen.

.. Ja heti seuraavassa ajatuksessa:

- "Toisaalta, tämähän istuu kuin toinen nahka. "

Se, että tuo seksuaalisuuttaan avoimesti ja häpeilemättä julki on jotenkin epähyväksyttävää ja kauhisteltavaa. Varsinkin näin naisena. Jos tämä tissiksi kutsuttu rasvasäkki vilahtaa nänneineen päivineen, se mielletään epäasialliseksi.  Body on mielestäni yhtä kaunis vaatekappale kuin vaikkapa perinteisempi catsuit, malliltaan vain erilainen. Näissä postaukseen upatuissa kuvissa bodyni on peitetty pvc-hameella. En osaa edes osaa vastata ajatukseen joka poukkoilee päässäni: MIKSI? Onko tämä sitä yhteisön asettamaa painetta, jaa. Pitää toki muistaa, että nämä blogiinkin esille asetetut kuvat ovat kaikkien saatavilla. Vanhempien,  kavereiden,  esimiesten ja niiden ihmisten, jotka paljastaville kuville runkkaavat. Kaikki eivät katso kuvia myöskään samalla lailla kuin kuinka niitä itse katsoo.



Teille esitettävä monivalintakysymys kuuluu näin:
Missä vaatteissa valokuvatut blogikuvat ovat mielestänne somessa hyväksyttäviä?
a) alusvaatekuvat
b) bikinukuvat
c) uimapukukuvat
d) body-kuvat
e) eivät mikään ylläluetelluista

.. Miksi teit nämä valinnat?
Valitse yksi tai useampi. 





Tässä hassussa videossa vois olla biisin tilalla Die Antwoordin uusin Banana Brain, koska leukani lotsahti auki vähintään samalla tavalla kun kuulin tän jytäjyrän ensimmäistä kertaa. Asiahan ei liity pukupohdintoihini millään lailla, mutta kuulokkeissani pauhaa juuri Antwoordien uusi lätty joten koen biisin jakamisen tärkeäksi. 


Huhhuh ja huhhuhhh miten hyvää basaa koko lätty! Ja tää panaanipiisi! Jösses!


"You're so cute, like Pikachu
Ain't no one so sweet like you
I whistle then you sneak into
My lonely heart like peek-a-boo
Now every time I think of you not by my side I dry my eyes
I just wanna sing lullabies to my little butterfly"

perjantai 23. syyskuuta 2016

Mistä ostat kuiturastasi?



Olen monta kertaa puhunut takuista videolla, mutta tajusin, etten ole pukahtanut täällä blogissa kuiturastoista juuri sanaakaan. En ainakaan moniin vuosiin. Liekö tämä syynä siihen, että instagramini dire pullottelee ähkyssä laittamastanne kysymyksestä, joka otsikossakin vilkuilee salamyhkäisesti.


Kuiturastat, mistä niitä saa?


Viestien määrä on lisääntynyt kuin lestadiolaiset konsanaan sen jälkeen kun otin Locksterilla omat pinkkimustavioletit takkuni. Melko usein kahvipöytäkeskusteluissa ihmetellään, että onko tuo rastatukka tosiaan pysyvä ratkaisu. Eihän se edes näytä siivottomalta hippitukalta! Päivitellään tietenkin tokaisujen perään jotta herranjestas, senhän saa vain leikkaamalla pois. En oikein osaa selventää itseäni tarkemmin, joten tässä on kuva miusta ja lokseistani:







Kyllä, ne ovat aitoa hiusta, omaan päähän tehdyt, niitä ei saa irti kuin leikkaamalla tai tuskaisella repimisellä ja harjaamisella. Kyllä, takkutukan voi pestä. Ei, lonkerot eivät haise eivätkä kerää itseensä epämääräisiä pieneliöitä jos niitä osaa huoltaa ihmisten tavoin. Kiitos Locksterien näppärien näppien, rastat ovat osa minua, heiluvat mukana tuulessa ja dippautuvat itteksiään tähän vieressä kököttävään kahvikuppiini. Nami.






Tässä ylempänä kuva miusta, omista rastoista sekä kuiturastoista samassa päässä. 



Tässä kuvassa kaikki rastat ovat kuiturastoja. 

Kaikki mustat rastat ovat siis kuitua, pinkit aitoa hiusta. Eroa ei juuri huomaa. Kuiturasta antaa sen sijaan valtavasti volyymiä jopa rastatukkaan, omiin hiuksiin letitetyistä kuiduista puhumattakaan. Vielä vuosi sitten ohjasin kaikki rastakysymystä viljelevät ihmettelijät päätäpahkaa omien takkukokeiluiden pariin kuoputtelemaan, sillä uskoin kirkkain silmin ettei Suomessa tehtäisi kuiturastoja käsityönä laisinkaan. Rapakon takaa tilatessa kuiturastoista ja rastalisäkkeistä saisi maksaa itsensä kipeäksi, joten sitä optiota en ole koskaan edes harkinnut. Ja hei ne Cybershopin myymät rastat, kamoon.

Tilanne on nykyään kuitenkin toinen. Täällä Jääkarhujen luvatussa maassa vaeltaa yksi taitavanäppinen, kuiturastoja omin käsin näpräävä tekijä. Nimittäin Locksterin oma takkujen sensei, Jenni. Kaipaatko päähäsi takkuja jossain tietyssä värissä? Tai jopa useammassa värisävyssä? Täältä niitä saa. Locksterin valikoima kattaa niin kuitu-, kuin huoparastatkin sekä aidosta hiuksesta valmistetut takkuset. Väritystä löytyy shokkiväreistä luonnollisempiin sävyihin. Kaikkia takkuja valmistetaan asiakkaan tarpeisiin kustomoituna sekä erittäin kukkaroystävälliseen hintaan.

Koko pään kuitutakut saa omaan päähänsä n.65-100€ hintaan.
Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en välttämättä olisi jaksanut tehdä kuitujani edes itse.
Mikä vaiva siinä onkaan, huh!

Tässä tulee kirsikka jo pohjustamani kuiturastaisen täytekakun päälle. Nimittäin, mä suuren iiilon iilmoitan: Lockster ARPOO jollekin onnekkaalle tässä alla näkyvässä kuvassa olevan setin kaksipäisiä kuitutakkuja! Ilimaisia hiuksia! Tämä setti lähtee jollekulle onnekkaalle:



Takkusetti sisältää:
24kpl kaksipäisiä kuitutakkuja (48 latvaa)
20kpl hopeanharmaita takkuja (Luna)
4kpl mustavioletteja takkuja (Medeina)
Takkujen pituus: n. 60cm per puoli
Paksuus n. 0,5-1cm (S/M)


OSALLISTU ARVONTAAN Locksterin fb-sivuilla täällä: 



Arvonta päättyy 30.9.2016.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Locksterin kanssa, mutta mielipiteet ovat kyllä täysin omiani. Linkkien klikkailusta ei kilahda tililleni lantin lanttia, joten nappuloiden hakkaaminen on täysin sallittua.