A Light in the darkness

 Kiire ei ole tehty minua varten. Silloin kun herää puolen tunnin sijaan kahden ja puolen tunnin mittaisilta aivojanollaavilta päikkäreiltä, ei ole ehkä ihan omimmillaan. Peilistä katsova, klonkkua muistuttava olento ei juuri inspannut panostamaan ulkonäköön ei sitten yhtään. Vielä kahden tunnin päästä päikkäreistä tuntui siltä kuin naama sulaisi ja aivot olisivat höyrysaunamaisen usvan peitossa. Katsoin kelloa puoli kahdeksan aikaan ja tajusin, että voi saatana pitäisi vajaan tunnin päästä olla lähtökunnossa. Kopeloin tärisevin kätösin pari naamalle tarkoitettua maalipurnukkaa, ja mustaan kävi tyytyminen. Päästin itseni todella helpolla, kun en jaksanut tehdä hiuksillekaan mitään muuta kuin sipaista ne sivuun helpoille pörröponnareille, ja hiuskoristetta vaan siihen kylkiäiseksi. Asu on kokonaisuudessaan hallittua kaaosta, kaikkine raitoineen ja nirunarukuorrutteisine pvc-toppeineen. Ei ollut juuri aikaa käpelöidä kaikkia mahdollisia hynttyitä ja testata viittä erilaista asukokonaisuutta, vaan kahmaisin syliin sellaiset rievut joissa tiedän viihtyväni täydellisesti. Käytin raidallisia sukkia viitisen vuotta sitten erittäin ahkerasti kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin asuissa. Luovuin pitkäaikaisesta ihastuksesta muutamaksi vuodeksi, ja nyt ampiaisjalka-lookki on tekemässä comebackin. Liekkö sitten hyvä vaiko huono elementti, pinkkimusta vaakaraita piristää ainakin muutoin kovin mustapainotteisia vaatevalintoja.

Eilinen perjantai koostui lähinnä hölpöttämisestä ja oleskelusta toisen yhtä pinkin goottityttösen seurassa, aivan liian pitkästä aikaa. On erinomaisen kiva huomata, että samanhenkisistä immeisistä löytää juttua niin että aiheet pomppivat jumputusmusiikin helmistä blogimaailman ihmeisiin, ja kaikkeen siltä väliltä. Vaikka visiitti jäikin tällä kertaa lyhyehkösti, niin piristää kummasti sekin ajatus että neitosta pääsee näkemään lähiaikoina toisenkin kerran.

Verkkopaita on ostettu satunnaisesta jynkkykaupasta, toppi Lip Serviceltä, pinkki ranneke Cyberdogin, Paskalaatuinen luurankokäsi-kaulakoru restyle.pl:stä, Hame Queen of darknessia ja sukat Leg avenuen.  Karvasäärystimet taisivat löytyä ebayn syövereistä.

Nyt kun on viikonloppuna päässyt rauhoittumaan mahtipontisten elokuvien ja hitsin hyvän juttuseuran parissa, tuntuu että elämä alkaa taas maistumaan makealta. Viikonlopun herkkuruoan osaa ajanut fingerfood-mättö vei fiilikset sellaiseen transsiin, että tuntuu tämä kirjoittaminenkin leijuvan jossain ylemmissä sfääreissä. Vielä olisi tarjolla uutuussiidereiden ja lonkeroiden testaus-marathon, lisää elokuvia, lisää ameebailua soffalla ja haisevassa kainalossa nyöhyämistä. Monen bailutäytteisen ja överirailakkaan viikonlopun jälkeen tälläinen rento perusmeininki on herrojen herkkua.


Julian ansiosta löysin uudestaan vanhan tutun bändin. Mind.in.a.boxia tuli luukutettua ahkerasti muutama vuosi takaperin, ja sitten kyseinen artisti vain siirtyi uudempien löytöjen takia sivummalle. Nyt voi vain todeta että kyllä, vanha suola janottaa!