keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kaikki lävistyksistä!





Ensimmäiset korvanlehden reiät otin aivan täysin siitä syystä, kun "kaikilla muillakin oli". Seittemänvuotiaana istahdin kultasepänliikkeeseen rei'itystä varten, ja pieni pamaus vain niin korut olivat paikoillaan. Korvanlehden lävistykset ovat olleet aina niitä helpoimpia kivun puolesta, ja siitä syystä niitä onkin siunaantunut kappale jos toinenkin itsetehtynä jälkeenpäin. Apteekista saatavat 1,2mm neulat maksavat muutamia kymmeniä senttejä kappaleelta, ja lävistyksen saa tehtyä itse kullinluikauksessa. Joskin, itsetehtyihin lävistyksiin liittyy aina tulehduksen riski, ja siitä syystä suosittelisin kääntymään lävistäjän puoleen jos reikien teosta ei ole niinkään kokemusta.
Oikean korvanlehden alimman reiän olen venyttänyt 12mm kokoiseksi todella epäammattimaisin keinoin, ja vielä pitäisi pari milliä saada lisää mittaa. Saman korvanlehden venytyksen yläpuolelelle tuikkasin alun perin tavallisen ohuen korvakorun, mutta koska korviksen takaosa otti ja meni kasvamaan täysin korvanlehden sisään, jouduin päätin kaiken tönkämisen ja verimässäilyn jälkeen että nyt riitti-isompi koru paikalleen ja tuossahan tuo 1,6mm labret-tapilla tehty lävistys istua nököttää. Suunnitelmissa on vielä yksi 1,6mm reikä vanhan kaverin yläpuolelle, ehkä jopa kaksi. Saa nähdä kuinka intoa riittää.
Vasemman korvanlehden venytyksen koko on tällä hetkellä 5mm, ja kaikki muut lävistykset ovat korviskannalla tehtyjä perus-helyjä.


(vasen kuva juuri lävistetty ja verinen)



(keskimmäinen kuva tuoreeltaan lävistetystä industrialista)

Rustokorujen ottoa olen jännittänyt kaikilla lävistyskerroilla enemmän kuin muita kasvojen lävistyksiä, oikeastaan vain ja ainoastaan sen kovakuoriaisenliiskausta muistuttavan rusahduksen takia. Rustolävistykset kuuluvat niihin rei'ityksiin, joiden tekemisen kivun aistimus vaihtelee ihmisien kesken yön ja päivän lailla. Itselläni rustolävistykset eivät hirveän kipeää tehneet, ja jälkikäteenkin vain vähän kuumotteli. Industrial tehtiin aluksi kahdella barbell-tapilla paremman parantuvuuden vuoksi, ja vaihdoin korun sitten myöhemmin pitempään yhtenäiseen barbelliin. Ongelmia rustokorujen kanssa? Pitkän paranemisajan lisäksi en kyllä juuri mitään huomautettavaa keksi, koruina kaikki korvien lävistyset ovat sellaisia ettei niihin loppujenlopuksi paljoa huomiota itse kiinnitä. Hiukset ovat pariin otteeseen tarttuneet aika nasakasti rustokoruihin kiinni, mutta koru ei ole onneksi revennyt.


Labret, eli keskimmäinen huulilävistys tusautettiin naamaani ensimmäisenä virallisena lävistyksenäni lokakuussa 2005. Vanhemmat olivat tottakai vastassa jäkä jäkä-asenteella, ja kommentit poukkoilivat akselilla "et sie sitä tahdo enää parin vuoden päästä" .. "näytät kyllä ihan rumalta sitten". Onnistuin taistelemaan kuitenkin tahtoni läpi, ja säilyttämään katon pääni päällä siinä sivussa. Muistan vieläkin elävästi sen, kuinka paniikissa jännitin lävistysliikkeeseen astumista. Pyöriskelin lävistysliikkeen edessä kuin marmorikuula peräreiässä, ottaakko vaiko eikö, perääntyminen kävi mielessä lukemattomia kertoja. Erittäin rohkaisevan rebel yeah-seuran ja teini-iän uhman ansiosta talsin kuitenkin tiskille pokkana, ja sieltä suoraan paniikkipenkkiin. Ensimmäisenä lävistyksenä tapilla tehty pallo-labret tuntui kivuliaalta, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna melkoisen helposti sen kivun kesti nuorenakin. Lävistystapahtuma itsessään on nopea, pihdit paikalleen, neula läpi, koru neulan kautta paikalleen, viuhkis, suihkis, pallo kiinni ja that's it. Lävistystapahtuma kestää muutamia sekunteja, korun paikoilleen räpläys minuutin-pari. (ja itseasiassa se korun kiinnitys koskee enemmän, kuin varsinainen neulominen) Labretin parantelu on helppoa: puhdistaa vain kovettuneet kudosnesteet häiritsemästä ja huuhtelee apteekin suuvedellä. Keskimmäinen huulikoru on ollut pala minua jo 7 vuoden ajan, enkä ole kyllä hetkeäkään harkinnut luopuvani siitä. En edes sen tuomista harmeista huolimatta.


Real life horroria parhaimmillaan.

Ongelmaton lävistys tämä ei tosiaankaan ole ollut, vaan kolikolla on synkkä kääntöpuolensa. Jos olet harkitsemassa labretin ottoa, kannattaa ihan ehdottomasti ottaa huomioon pari seikkaa, jotka olen nyt itse kantapään kautta oppinut. A) KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ, on erittäin iso todennäköisyys, että ienraja vetäytyy vääränlaisen korun kanssa reilustikin. Kannoin pärstässäni tappimallista labrettia kolme-neljä vuotta putkeen, ja metallitapin kannan terävä reuna hankasi ienrajaani puolisen senttiä alaspäin. Tällä hetkellä ienraja on yhden hampaan kohdalta käytännössä niin alhaalla, etten kirjaimellisesti kykene käyttämään tappimallista huulikorua muutamia tunteja kauempaa. Jo yhden päivän käyttö sattuu niin pirusti, että heitän mokoman kurittimen mieluummin vaikka vesilinnuille naposteltavaksi. Nykyään tappimallin huulikorun käyttö tuntuu täsmälleen siltä, kuin joku työntäisi terävällä kynnellä ienrajaa tauotta alaspäin. Jos tahdotte oppia tästä miun typeryydestä, olkaa viisaita ja ostakaa huuleenne mieluummin Bioflexistä taikka bioplastista valmistettu muovinen tappi, kuin metalliraappaa muistuttava hirvitys. Tai rengas/ spiraalikoru, vaihtoehtoisesti. Rengastetussa huulilävistyksessä ei ole ollut mitään ongelmaa, oikeastaan koskaan. Renkaaseen ei puraise yhtä helposti kuin tappiin, eikä se hankaa muotonsa puolesta ikenessä kiinni. Olen luonteeltani erittäin itsepäinen jurottaja, enkä usko ikinä sitä mitä sanotaan. Muistan jo 13vee pikkuteininä lukeneeni huulilävistyksistä ja ikenien vetäytymisestä, enkä tietenkään uskonut sitä mitä opukset sanoivat. Sivuutin kaikki huomautukset olankohautuksella ja "näytänkö persettä vai hiljenetkö" - tyyppisellä asenteella. Nyt uskon. Uskokaa tekin.

B) Jos paska säkä käy, huulilävistyksen (tapilla) saa halkaistua hampaansa sievästi lommoille. Lävistyksen alkuaikoina tappi tuntui suussa kaikin puolin vieraalta ja sinne kuulumattomalta, ja oli, totta kai, liian pitkä paranemiskorun takia. Yhtenä kauniina musiikintuntina satuin jodlaamaan antaumuksella suu sepposen selällään, ja tsädäm, kun laitoin leipäluukun jälleen umpeen, huulikorun tappi porautui etuhampaaseeni oikein mukavasti. Halkeama on pieni, mutta halkeama kuitenkin.


(oikeanpuolimmaisessa kuvassa juuri lävistetty huuli)

Kärmeskorut sain tärpättyä kasvoihini avomiehen ansiosta. Lävistyslahjakortti joululahjaksi, aivan helkkarin hyvä lahja if you ask me. Olen perus-aikaansaamaton, enkä olisi välttämättä uskaltautunut lävistettäväksi ilman tätä lahjusta. Lävistyskokemus oli hyvin samankaltainen kuin labretissa, sattuu kohtuullisesti ja on erittäin nopeasti ohi. Snakebitesit ovat olleet kokonaisuudessaan suhteellisen helpot lävistykset, jos oikein väkisin haluaa vääntämällä vääntää marmatusta, niin sanottakoon että huulipunaan röhväytyneet huulikorut ovat aivan oksettavaa katsottavaa. Snakebitesit ovat lävistyksinä helpostiparannettavat, ja huulikoruista ylipäätään saa koulittua sellaiset, että koruja pystyy rumppaamaan paikalleen-pois ihan miten lystää. Jouduin aikoinaan pitämään lävistyksiä poissa naamasta koulun & työn takia, ja tästä syystä ronklasin ennen kahdeksantuntista työpäivää korut pois paikoiltaan, ja työpäivän päätteeksi takaisin sinne minne kuuluvat. Reilun puolen vuoden ajan sitä kenkkuilua, jatkuvaa turpoilua, väkivalloin -survomista ja verenvuotoa joutui sietämään, mutta oli kyllä sen arvoista. Nyt pystyn ottamaan käytännössä kaikki huulikorut pois niin, että keskimmäinen, vanhin koru pysyy auki viikkotolkulla, ja snakebitesitkin useita päiviä. Vaatii vain sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja helvetisti kivunsietokykyä mutta kyllä kannattaa. Kyllä leipurikin voi olla lävistetty jos niikseen tulee.


Miksi turhaan tunkemaan itteensä botoximömmöjä ja huulten täyteaineita, kun lävistys ajaa saman asian?
EHE HEHE.



Turha ja täysin hyödytön lävistys, jonka kanssa on tullut todelliseen symbioosiin. Ei tällä oikeasti mitään tee, ei edes siinä suuseksissä johon sitä monet lähinnä tuntuvat ottavan. Onhan se perkeleen cool irvistellessä, silti. Lävistyksen tekeminen ei tehnyt itsessään kovinkaan kipeää, pieni rusahdus kielen alapuolella ja that's it. Kieli on todella pehmeää lihaskudosta, eikä kielen sisällä tunnu loppuunsa niin hirveästi hermojakaan olevan. Paranemisaika tällä lävistyksellä on yhtä helvettiä, ainakin ensimmäisen muutaman päivän ajan. Muistan edelleen oikein elävästi, kuinka puhe kuulosti sössötyksen takia siansaksalta, ja kasvissosekeitto valui toisesta suupielestä ulos solkenaan kun en osannut syödä. (ja soppa oli ainutta pöperöä, jota suuhun sain edes laitettua. hehkeetä!) Jääpaloja lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, niin se vähän helpotti. Paranemisaikana puraisin kieleen kertaa X, sain korun takertumaan hampaisiin kiinni ja lohkaistua sillä kivan slaissin, ja tottakai, ensimmäisen parin päivän aikana tuli opeteltua yksi nykyisistä maneereistanikin. Vielä monen vuoden jälkeenkin mussutan korua kuin pullaa, tai pyörittelen sitä hampaiden välissä ristiin rastiin kun hermostun kunnolla. Heipparallaa hampaiden kiilteelle! Turhasta leikkimisestä olen yrittänyt ihan varta vasten päästä eroon, ja melko heikolla menestyksellä. Yksinäiselle kielikorulle on tulossa seuraa, heti kun saan taas tsemppauduttua ja raahauduttua lävistettäväksi. Ja sitten joutuu taas opettelemaan uudestaan aivosoluvajaaan kielen pöristelyn, kielen rullaamisen ja muut tärkeät taidot joita elämässä tarvitaan.

( nätit tissit, eikö?)

Nännilävistysten ottoa harkitsin useita vuosia, ylä-asteen alusta lähtien. Tissini ovat rehellisesti sanottuna aivan törkeän rumat, ruumiinrakenteeseeni nähden onnettoman pienet. Jos itsestään pitäisi nimetä paikka jota on aiemmin joutunut häpeämään, niin se kallistuisi boobsien puoleen. Silikoneja en omaan kehooni haluaisi, mutta jotain piti ongelmalle keksiä. Ystäväni oli ottamassa samoihin aikoihin poskilävistystä, joten mikäpä fiksumpaa kuin täräyttää molemmille rautaa kehoon samalta istumalta. Jännitin näitä lävistyksiä niin hirveän paljon, että nousee adrenaliinia pintaan vielä tässä kirjoittaessakin. Sanottakoon heti alkuun, että omat rynttääni ovat hyvin hyvin arat, joten kannattaa lukea tekstiä sitten siihen malliin. Ennen nännilävistyksiä olin ottanut jo oikean arsenaalin muita koruja, joten en oikein tiennyt millä tavalla kipua pitäisi odottaa. Nännilävistetyiltä ystäviltäni sain vain ristiriitaista kommenttia, toiset sanoivat että ei tunnu missään ja ihan nautinnolliselta se tuntui, ja toiset taas kirosivat koko toimituksen alimpaan helvettiin. Noh, astuin sitten lävistysliikkeeseen, ja jo ennen varsinaista lävistämistä tuntui että ajantaju ja kaikki ympärilläoleva sumenee. Rinnuksiaan häpeävänä henkilönä koin yläosan riisumisen jo tukahduttavan ahdistavaksi, mutta ajattelin siinä sitten kovana muijana jotta eiköhän tuo lävistäjä ole monenmoisia karvarömpsiä, limalompakoita ja lörppätissejä nähnyt uransa aikana. Tissit tiskissä -palloilu ahdisti aivan saatanallisesti, ja toivoin vain koko toimituksen olevan mahdollisimman nopeasti ohi. Toimituksena lävistys tuntui aiempiin verrattuna ikuisuudelta. Lävistyskohdat merkattiin, ja pihdit kiristettiin paikoilleen. Jo pelkkä pihtien nipistäminen tuntui kiputasoltaan siltä, kuin joku olisi nasauttanut karttakepillä näpeille. Yritin katsella tuskastuneena kattoon ja kaikkialle muualle kuin lävistyskohtaan. Lävistäjä tarttui neulaan, ja *runts*, läpi meni. Ensimmäisen nännin lävistys oli sietokyvyn puolesta ihan ok, ei niin kamalaa kuin kuvittelin. Kerkesin jo taputtamaan itseäni olkapäälle hienosta kivunsiedosta ja onnittelemaan voittajaa. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, niinhän sitä sanotaan. Toisen nännin lävistys olikin sitten jotain toista maata. Kipu oli muihin lävistyksiin ja tatuointeihin verrattuna aivan omaa luokkaansa. Viiltävä ja todella voimakas. Neula itsessään meni kaikkea muuta kuin sulavasti läpi, liekkö takertunut johonkin ruston kaltaiseen kun rusahti niin kovasti. Lävistäjä räpläsi korua paikalleen kolmisen minuuttia, ja tunsin kun veri valui vatsaa pitkin. Todella hehkeää ja miellyttävää, sanon ma. En ole koskaan pyörtynyt, ja nyt on kyllä sanottava että ei kaukana ollut. Kokemuksia löytyy varmasti niin monia kuin on rintaparejakin, mutta omani oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Ärräpäitä lenteli, ja nyrkkeilysäkki olisi tullut tarpeeseen. Jälkikipu ei niin paha ollut kuin itse toimitus, vaikka pelkkä ylävartalon liikuttelukin sattui runsaat puoli päivää. Kovin kauniit lävistykset nämä nännikorut ovat, vaikka eivät ole vieläkään aivan täysin parantuneet. (vuoden päästä lävistämisestä.) Pari kertaa olen saanut ne tartutettua verkkopaitaan niin kivasti, että meinasi kyynel vierähtää. Omaa tyhmyyttä, kun ei osaa varoa.



(vasen kuva tuore lävistetty, oikealla "parantunut", eli hehkeästi rupinen)
Napakoru on nännien jälkeen toisiksi kivuliain lävistys joita on kehostani löytynyt. Otin napakorun samalla kertaa kuin yhden helixinkin korvaan, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lävistyskokemuksesta itsessään ei hirveän vahvoja muistikuvia ole, muuta kuin se että kyllä muuten kirpaisi. Lävistys itsessään oli pirullisen raivostuttava paranneltava. Tuntui tarttuvan kaikkiin paikkoihin kiinni, ja silloisten harrastusten kannalta koko hankinta oli melkoisen tyhmä päätös. Harrastin teini-iässä viitisen vuotta nyrkkeilyä ja thaiboxingia useita kertoja viikossa, ja kuten arvata saattaa, napalävistys otti turpaan jokaisissa treeneissä. Selkälihasliikkeiden tekeminen oli hirveää tuskaa kovalla kivilattialla, ja jatkuvien vatsapotkujen sekä lyöntien lisäksi satuin repäisemään korun pyyhkeen irronneeseen lankaan ainakin pari kertaa. Viimeinen niitti korun uloskasvulle oli se, että laihduin sekä kiinteydyin urheilun ansiosta useita kiloja lyhyessä ajassa. Otin korun pois muutaman vuoden viha-rakkaussuhteen jälkeen, ja nyt navassa näkyy muistona kaksi pientä reikää. Olen kuitenkin sen verran päästä pipi, että aion ottaa saman vanhan napalävistyksen vielä uudestaankin. Nyt ei ole sentään yhtä rankkaa urheilulajia rasitteena, ja olisi motivaatiota pitää koru paikoillaankin.

Arveton on arvoton?



( Third & fourth eye - microdermals)
Microt otin pitkän harkinnan jälkeen silmien väliin. Lyhyesti sanottunahan kyseessä on lävistys, joka tehdään simppelisti tätä kaavaa noudattaen: Leikataan slaissi ihoa pois, runnotaan laattamainen lävistyksen kanta ihon alle väkivalloin, ruuvataan dermalin pää paikoilleen. Sitten vaan olellaan ja katsotaan, kasvaako koru ulos vai juurtuuko kiinni, putsaillaan ja vältetään paskaisilla rähmäkäpälillä koskettelua. ;) En osannut yhtään odottaa miltä implantin tekeminen tuntuisi, ja nössöttelin sitten ihan urakalla. Otin dermalini niinsanotussa pintapuudutuksessa, eli Emla-voidemällit otsalla. Pintapuudutuksessa dermalien otto oli suhteellisen kivutonta, joskin melko hidasta puuhaa. Toisin kuin neulalla tehtävä lävistys, esim. huulilävistys, dermalin tekeminen vie aikaa rutkasti enemmän. Tappiosat eivät tuntuneet millään menevän paikoilleen, mutta kyllä ne sitten väkivalloin runnomisen jälkeen asettuivat niin kuin piti. Kahdeksan kuukauden dermal-parisuhteen aikana olen kiintynyt näihin implantteihini niin syvästi, etten osaa enää kuvitella kasvojani ilman kolmatta ja neljättä silmää. Tapit ovat puskeneet hiukan ulospäin asettuessaan, mutta olen jo vakaasti sen päättänyt että ottaisin nämä uudestaankin jos kasvaisivat jostain syystä kokonaan ulos. Tilanne ei vielä kovin hälyyttävä ole, vaikka nämäkin helyt olen onnistunut kiskaisemaan pyyhkeen kulmalla kertaalleen verille.


Dermalit ovat siis hiukan koholla, eivät vielä pahasti kuitenkaan törrötä. Pitänee koputtaa puuta ja pitää sormia ristissä, että jämähtäisivät tähän paikoilleen missä ovat nytkin. Jos microdermal- korun vaihtotapa kiinnostaa, etkä tiedä miltä tämä lävistys näyttää ilman timantteja, katso toki tekemäni VIDEO AIHEESTA.




Kipua ja tuskaa, verta ja lihaa, mustelmia ja kudosnestettä, revittyä nahkaa ja arpia! :D Lävistyksen ottaminen ja parantelu ei tosiaan ole mitään ruusuillatanssimista ja söpöä höpöhöpöä varmasti yhdenkään korun kanssa, mutta lopputuloshan on se minkä takia kaiken harmaan ajan jaksaa seilata sisulla läpi. Lävistyshurmio kasvaa sitä mukaa mitä koruja tulee lisää, antaa palan vartaloa niin sitä äkkiä huomaa muistuttavansa neulatyynyä. Jos lävistysten kanssa tulee jossain välissä ongelmia, kannattaa kysyä neuvoa ensimmäisenä lävistäjältä, eikä kahlata tietoa netistä. :) Internetin verkoilla kun kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa, jopa sellaista joka ei paikkaa edes pitäisikään. Melko useisiin lävistys-ongelmiin auttaa jo se, että vaihtaa paikoilleen erilaisen korun. Joillekin kirurginteräs ei sovi ollenkaan, ja aiempaa pidempi lävistyskoru auttaa parantamaan turvonneen lävistysreiän nopeammin.

Vaikken yhtä kärjistetysti arvista ajattelekaan kuin Stam1nan poijjaat Nocebolta löytyvällä biisillään, niin samoilla jäljillä olen. Arveton ei aivan arvoton ole, mutta arvet kertovat eletystä elämästä ja niistä tulvii tietynlaisia muistoja mieleen joka kerta kun niihin erehdyn katsomaan. Toisista hyviä, toisista vähän huonompia. Katumus on sanana utopistinen ja todella vieras. Jos lävistyksistä halajaa printattua tekstiä ahmittavakseen, niin vinkattakoon että nykyään Suomessakin on julkaistu yksi aihetta laajemmin käsittelevä teos, Lävistetyt. :) Kirja on tuoreehko, helmikuussa uunista tullut.

Oliko valtavasta lävistyshistoria- tietopaketista apua, vai valuiko kaikki näpytetty informaatio kankkulan kaivoon?

83 kommenttia :

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. jjee! mielenkiintosta tekstiä :)

    ite oon ollu rustokorujen kanssa kauheen pitkään juupaseipäsjaapas -mielellä.. Mulla kun paranee korvat niin saatanan hitaasti ettei oo tosikaan (nimim. edellisessä tavallisessa korvanlehtikorussa meni vuosi <3)

    yllätyin ite huulikorun kivuttomuudesta ja siitä ettei tän kanssa oo ollu mitään ongelmia. Tosin joo, tapin kanssa tuntu kokoajan ienten (ikenien, ikenten..?) hankaus ja pariin kertaan jäi mukavasti hampaisiinkin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rustokorut ovat kieltämättä melkoisen hitaita paranemaan, mutta paranemisaikana ne eivät ainakaan itselläni ole olleet niin kipeitä että niihin jaksaisi huomiota kiinnittää. Kun muistaa olla räpläämättä likaisilla näpeillä, niin parantuvat huomattavasti nopeammin kuin jatkuvan ärsytyksen alla. (industrialin kanssa tuli todistettua)

      Ikenien hankaukseen voi auttaa jo se, että vaihtaa vain tilalle lyhemmän korun. Jos silti tuntuu hankaavan, niin kannattaa vakavasti harkita rengasta ellei halua itselleen samanlaista vetäytymää kuin miulla. :(

      Poista
  3. "...karvarömpsiä, limalompakoita ja lörppätissejä..." Ahahah, limalompakkoa en olekaan tainnut kuulla, voi yäk mikä sana :D

    Kadehdin aina teitä lävistettyjä, mutta piikkikammo ei anna periksi sitten niin millään :( Silloin kun avokki kävi ottamassa industrialin, minä seisoin turvallisen välimatkan päässä rakennuksen ulkopuolella ja silti teki pahaa pelkkä ajatus :D
    Tämä oli kiva teksti, vaikken omaan naamaan ja vartaloon todennäköisesti tule lävistyksiä ottamaan. Mutta voinpahan ainakin kaikkitietävään sävyyn valistaa muita, kun ovat menossa lävistettäviksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, limalompakko on kyllä sitä itseään. :D

      Neulakammoisena lävistäytyminen on varmasti sietämätön prosessi, mutta jos sen pelon yli saa taisteltua niin on varmasti ylpeä itsestään. Kauniitahan nämä rauta-koristeet ovat. :)

      Poista
  4. Kun olet venyttänyt korvaasi noilla (oletettavasti) pumpulipuikon varsilla, niin annoitko niiden olla kuinka kauan korvassa ennen kuin vaihdoit koruun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin pumpulipuikkoja suurinpiirtein 2 viikkoa-kuukauden paikallaan ennen seuraavaan kokoon siirtymistä. :P Tungin lisää venytystä silloin, kun puikon varsia sai kunnolla liikutettua reiässä ilman kipua.

      Poista
  5. Hassua miten monelle napalävistys on ollut niin vaikea. Itse en muista tekoprosessista kuin sen, että en edes tajunnut että neula meni läpi. Verta tuli ihan helkutisti ja isäni luuli, että mua on ammuttu vatsaan. Nyt, 8 vuoden jälkeen napakoru on edelleen ihan kiltisti, parani kolmessa kuukaudessa eikä ole osoittanut uloskasvamisen merkkejä.

    Kiitos muuten että muistutit tuosta labretista, oma on nakottanut naamassa vasta vajaan vuoden joten pitääkin vaihdella muovitappiin (omistan sellaisen, mutta en ole älynnyt käyttää kun vaihtelen muutenkin korua harvoin).

    Niin, ja on yksi lävistys jota naamani kaipaa ja jota tässä ei ole; nimittäin kulmalävistys. Aivan ihana ja täydensi naamaani mutta kasvoi alle vuodessa ulos jättäen kauniin arven. En oikeastaan tunne ketään jolta se ei olisi kasvanut ulos joten imho sitä kannattaa harkita todella tarkkaan. Ite otin omani 16-vuotispäivänäni hetken mielijohteesta enkä kylläkään kadu mutta ikävöin. Arvet muistuttavat ihanasta lävistyksestä mutta en kyllä ottaisi takaisin. Sekään ei btw, sattunut mutta eipä mulla olekaan mikään lävistys sattunut, ei edes nuo ruston läpi menneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Napakoru on niitä lävistyksiä, joissa nännien tapaan vaihtelee tuo kipukynnys ihan yön ja päivän lailla. Harmittaa pirusti kun omani meni kasvamaan ulos, mutta eihän siinä mitään menetä jos kokeilee lävistää napaa uudestaan. :)

      Huulilävistyksen aiheuttama ienvetäytymä ei ihan hetkessä ilmesty, vaan sellaisen aikaansaamiseen tarvitsee useamman vuoden rasitetta. Kannattaa ihmeessä vaihtaa muovinen koru, niin säästyy moiselta vaivalta!

      Kulmakoru tuntuu olevan monellakin sellainen, että puskee itsensä helposti pihalle tai on jatkuvan tulehduksen alla. Olen sivusta katsonut oman miehekkeeni tuskastelua kulmakorun kanssa, ja olen kyllä täysin samaa mieltä siun kanssasi. En ottaisi itselleni.

      Poista
  6. AAa kiitos ihana postaus! :-) Lisää tämän kaltaista infoa ja "historiikkia". Esim sinun hiushistoriaa vaikka niin pitkältä kuin löytyy kuvaa!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että pidit. Hiuksista on tehty useampiakin kirjoituksia aikoinaan, kannattaa kahlata tuolta "hiukset" - tagin alta! :)

      Poista
  7. Tää oli kyllä upee postaus! <3 Hyvästä aiheesta ja sekin että annoit oheita omien kokemusten mukaa. :)

    Itse haluaisin kielikorun, mutta kammoon sitä kipuu nii sattuuko se oikeasti ihan hirveesti? Tällä hetkellä löytyy keskeltä alahuulta musta hevosenkenkä. ^___^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikoru on ollut omalla kohdallani yksi kivuttomimmista lävistyksistä, vaikkakin parantelu on yhtä helvettiä kaikkine turvotuksineen.

      Poista
  8. Mä otin tuon labretin elokuussa, ja ekaksi koruksi mulle laitettiin 9mm tappi. Huuli ei turvonnut ollenkaan ja tappi oli alusta alkaen ihan liian pitkä, ja ne ensimmäiset pari viikkoa oli aika vaikeita, kun muutenkin piti totutella siihen että siinä huulessa nyt on koru, mutta kun tappi oli niin pitkä niin piti syödäkin tosi varovasti. Lävistäjä vaihtoi mulle sitten 6mm tapin ja siinä oon pysynyt eikä hakkaa hampaisiin ollenkaan. Kannattaa kokeilla vaihtaa lyhkäsempään tappiin jos osuu hampaisiin jatkuvasti... Vaikka maksoi vähän ylimääräistä, niin kävin korun vaihtamassa lävistäjällä just tuon takia, että hän osaa valita oikeankokoisen korun. Kysyin sillon Bioplasteja, ja lävistäjä ei suositellut niitä, koska ovat muovia, ja muovipintaan pinttyy enemmän ja nopeammin bakteereja, ja niitä joutuu vaihtamaan useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin lyhyt tappi toimii huulessa ihan hyvin, oikeassa olet. Omalla kohdallani lyhinkin huulikorun tappi hankasi hampaisiin todella ikävästi, kokeiltu on. :(

      Poista
  9. Lävistykset on kyl kivoja, oli ne sitten ammattilaisen tekemiä tai kotitekoisia :) itelläkin on huulessa nyt 4 kertaa reikä, ja viimeisin kerta tuli tehtyä kotioloissa viskituiskeessa.. Koski ja helvetisti tuli verta, mutta kyllä kannatti! Etenkin kun vanhaan reikään teki niin ei sen enempää arpea nassuun tullu :) Mutta oikeessa olit siinä et noi kivut on yksilöllisii, toisiin koskee jotki enempi ku toisiin, mutta ei ota korua joka pelkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiputuntemukset vaihtelevat aivan hirveästi ihmisten välillä, joten on tosiana lähes mahdotonta sanoa tasan tarkkaan kuinka paljon mikin lävistys tulee sattumaan. Kaikkien lävistysten kohdalla kipu on kuitenkin vain hetkellistä, ja nopeasti ohimenevää. :)

      Poista
  10. Hö, ei tissikuvia. :P

    Itse haluaisin lisää lävistyksiä, mutta jotenkin meikäläiseen ei vain mahdu enempää rautaa. Naamaan ei sovi mikään, kieleen en halua, korvissa on jo tarpeeksi (tai ehkä neljännet tavis-lobet voisi pistää), ja uuden napakorun laitto vaatisi lävistäjän joka osaa tehdä sen edellisen arvesta huolimatta... No joo, ei kai sitä auta muu kuin olla ruikuttamatta, ja salaa katkera niille joille rauta sopii naamaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien nassuun rauta ei sovi, vaikka kuinka yrittäisi änkeä. Ootko sie mieltynyt ihan tavallisiin lävistyksiin, vai ootko harkinnut esimerkiksi dermaleita? :) Nehän ovat hitusen huomaamattomampia ja sirompia kuin tapilliset korut, ja niitä saa otettua lähestulkoon mihin tahansa paikkaan.

      Poista
  11. Jälleen kerran mielyttävää tekstiä, juuri sinulta, lemppari bloggaajaltani.

    Minäkin otin aikoinaan nännilävärit pikku tisuihini. Lävistäjä katsoi tissejäni "nojjjaaaa.."-ilmeellä ja hoiti homman näppärästi. Ja kyllä perkule sattui ! Ylväs povinen kaverini oli matkassa ja otti toiseen nänniinsä lävärin, lävistäjä ja tattoo poijjat olivat kuola poskella ja tuntui, että lävistäjä hidasteli oikein tahallaan saadakseen tuijotella kauniita rintoja mahollisimman kauvon.

    Nänniläväreitten myötä olen saanut tissivarmuutta ! Vaikka ne onki peenet, niin nyt ne näyttävät mielestäni superseksikkäiltä mustine renkuloineen. Enpä tiedä mitä mieltä sinä olet, mutta minusta nännilävärit ovatkin pikkuboobsien juttu ja taika ! Ei ne rinkulat suihkutisseissä jotka nakataan olan yli näytä miltään. HAH.

    Kaveripa ottikin myöhemmin pois nännärinsä ja kiros, että miksei hänellä voi olla yhtä sievät pikkutisulit kuin minulla joihin korut sopisivat. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pyhä jumala tärinaako kerrot :´D en ymmärtänyt sanaakaan kun noin ihmeellinen murre... jostai kalevalan aijoista ?

      Poista
    2. En tärinaa, vaan omia kokemuksia nännäreistä ja pieni rintaisuudesta viitaten Insanityn postaukseen ja pohojois-pohojanmaalta kommenttia nakotaan joten.. :) Tuuha istahtaa viskilasilliselle kanssani ni pääsee murre ommii oikeuksiinsa, ei se kirjotuksesa kovin selevästi nävy !

      Poista
    3. Hitsit että osasin samaistua kyllä tuohon kertomaasi lävistys-kokemukseen. :D Pienet rinnat eivät ilmeisesti niin jaksa kiinnostaa lävistäjiä, kuin navassa asti roikkuvat H-kuppiset löppänät. Tyhymää.

      Pienissä ja siroissa tisseissä tappi/rengaslävistykset pääsevät kyllä oikeuksiinsa, ja samalla tavalla kuin siekin, mie olen saanut myös hurjasti itsevarmuutta tästä pienestä ja huomaamattomasta rautalisästä. Nännikorut korostavat pienten rintojen näpäkkää ja pyöreää muotoa täydellisesti. ^^ Enää ei tarvitse niin hävetä yläosan riisumista uimahalleissa!

      Poista
  12. Kiva postaus! :)

    Mulla on ehkä maailman matalin kipukynnys mutta silti muhunkin on kaiverreltu mustetta ja lävistyksiä tökitty. 6 vuotta vanhan labretin otin muutama kuukausi sitten pois eikä reikä ole vieläkään umpeutumassa :D

    Vaikka oon ihan lälläri, viime joulukuussa kävin toteuttamassa todella pitkäaikaisen haaveen, otin vertical clithoodin! Jumaliste että se sattui mutta lävistys parani hypernopeasti ja voi kun tää on nätti. Mitens, onko Insanitylla suunnitelmissa ottaa genitaalilävistyksiä, jos saa kysyä? :)

    Napakorua oon itsekin harkinnut mutta se kipu pelottaa niin pärkeleesti pitkän paranemisajan ohella. Menisin saman tien ottamaan jos tietäisin että lävistys paranisi vaikka kuukaudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui hiivatti, vertical clithood kuulostaa kyllä aivan tautisen kipeältä! :D Olen ihan normaalia pysty-clithoodia harkinnut iät ajat, mutten ole rehellisesti sanottuna uskaltautunut vain lävistettäväksi. Ehkäpä sitä tässä vielä jonain päivänä.. ;)

      Napalävistyksistä en osaa kovin hyvää palautetta itse antaa, vaikka monilla ne tuntuvatkin parantuvan sutjakasti. Noissa miun napakoru-kuvissa näkyvä oikea kuva on otettu puolen vuoden päästä lävistämisestä, ja hehkeän rupinenhan tuo on ollut silloinkin. :/

      Poista
  13. Mä otin kielikorun 6,5v sitten (eka lävistykseni) ja pelotteluista huolimatta paranemisessa meni se 1-2 päivää (: Ekana iltana oli hieman arka, join vaan kylmää vettä, tokana päivänä pilttiä+puuroa ja kolmantena lehtipihvi :D Ohos....

    Kattava selostus, peukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siullahan on parantunut kieli hurjan nopeasti! Joillakin kieli tuntuu temppuilevan viikkotolkulla, tai jopa pidempäänkin. :P Miulla kielikorun kanssa meinasi käydä kalpaten, kun alkuaikoina lävistäjä oli laittanut vissiin liian lyhyen tapin, ja sen takia toinen pallo rupesi porautumaan turvonneen kielen sisälle. Ö_Ö Vaihdoin itse sitten pidemmän tapin tilalle ja turvotuskin laski päivässä-parissa.

      Poista
  14. Nyt tää mun lävistyskuume vaan kasvaa, kun lukee tälllaista tekstiä.
    Oon haaveillut huulikorusta jo viis vuotta ja toivon mukaan kuukauden päästä uskallan käydä sellaisen synttärilahjaksi hakemassa. Kipukammo ja pienimuotoinen piikkikammo ei vaan auta asiaa :D Toivon mukaan selviän lävistäjän penkistä hengissä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vain ottamaan, kerran se kirpaisee! ;)

      Poista
  15. Ei toki kankkulan kaivoon tämä info mennyt, vaikkakin itseni puolesta voin kertoa, että kaiken olennaisen jo tiesinkin valmiiksi :D
    Monen vuoden suunnittelun jälkeen aion tässä lähiaikoine käydä nappaamassa itselle myös tuon kielilävistyksen :) On se kumma miten se ottaminen jännittää joka kerta, vaikka on (ollut) itselläkin niin monta lävistystä!

    ♥ http://brainerrorblog.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lävistämistouhuissa yksi koukuttavimmista seikoista on juuri se, että uutta lävistystä ottaessa jännittää lähes poikkeuksetta niin paljon että sukat pyörivät jalassa. Adrenaliini virtaa, ja uutuudenviehätys on kiva tunne kaikkinensa. :)

      Poista
  16. Toi kielikoru on suht vaarallinen .Ainakin mulle ja kun lisätään smiley siihen soppaan niin mission complete!Oon meinaan sitten jokusen kerran onnistunut saamaan kielikorun siitä smileyn korusta läpi(hevosenkenkä smileyssä) kun on pitänyt tylsyyksissään leikkiä niillä..Hups =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saakeli, kuulostaa kohtalokkaalta! :D Kun vahingossa saa ne sotkettua keskenään ja erehtyy kiskaisemaan voimalla, on varmasti melkoisen kipeä suu pitkän aikaa.

      Pakko silti myöntää, että et ole ainut tuon korujen sotkeutumisen ongelman kanssa. ;) Avomies on saanut hyvät naurut kertaalleen siitä, kun onnistuin jogurttia syödessä saamaan LUSIKAN kiinni keskimmäiseen huulikoruun. Ohut pää sujahti todella sulavasti renkaasta läpi, ja kuten arvata saattaa, irti ei lähtenyt. Äheltäminen ja tuskailu on ollut varmasti melko mielenkiintoisen näköistä. :D

      Poista
  17. sun "takia" mä oon alkanu haluamaan microdermaleita, just samalla tavalla silmien väliin (ja tietty sitä alkaa ajattelee matkimisena mikä ei ookkaan niin kivaa :c), samoin kolmea lävistysta alahuuleen (tai snakebitessit ja angelbitessit), sekä jonku ihmeen (eli varmaan sun...) takia haluisin kielikorun.
    tosin mun vanhemmat on NIIIIN noita lävistyksiä vastaan, että jos joskus (tyyliin onks se 15 vai 16 vuotiaan ku saa ottaa ilman vanhemman lupaa?) ottaisin lävistyksiä naamaan, ni varmaan lähtis katto pään päältä x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 15 vuotta taitaa olla nykyään se ikä, jolloin lävistyksen saa hommattua ilman lupaa. :) Microdermaleissa ikä on korkeampi uloskasvuriskin ja lävistyksen pysyvyyden takia, eikä niitä saa otettua ennen 18 vuoden ikää.

      Poista
  18. Mä muistan kanssa tuon kielikorun parantelun helvetillisen tuskan. En pystynyt ite loppujen lopuks edes jäänpaloja imeskelemään.
    Snakebitesit oli mulla helvetin kipeet, välillä edelleen vihloo vaikka ei näy merkkejä ainakaan tulehduksesta.

    BTW; Mahtava blogi ! :)

    http://jenppa-lifeisbitch.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos snakebitesit kenkkuilevat yhä, niin ainahan voi koklata vaihtaa tilalle vaikkapa erilaista korua? :)

      Poista
  19. Mulla on ihan samassa kunnossa etu hampaa ku sulla just sellasen tappi korun takia D: ja nyt mulla on sellainen viha/rakkaus suhde tohon huulen reikää että kohta se tippuu pois laitan siihen korun otan pois jne... D: kun ei ole sopivaa löytyny ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaasta lävistyksest on melkoisen vaikeaa luopua, jos sitä on kantanut kehossaan useampiakin vuosia. Harmi, että suun alueen lävistykset kuluttavat hampaita niin railakkaasti. :/

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Lävistykset on kyllä kivoja, oon aina tykänny niistä. Vaikka ite en nykyisin kasvoihini ottaisi lävistyksiä, niin ihannoin niitä todella paljon. Siulle lävistykset istuu kyllä kuin nyrkki silmään!

    Itelläni on 10 korvisreikää, joista kaks on 6mm venytyksiä ja kaksi rustossa, sekä elokuussa napakoru tuli koristamaan pientä pömppöäni. Paranemisaika oli kyllä harvinaisen veemäinen. Ensikoruksi jouduin ottamaan renkaan, ja sehän otti jatkuvasti osumaa vaatteita pukiessa/riisuessa, sekä nukkuessa. Menin tietysti illalla nukkumaan selälleni, ja kun aamulla heräsin mahaltani, oli kipu aivan karsea.
    Nyt kun koru on täysin parantunut, en osais kuvitella olevani ilman mokomaa kapistusta. Crazy factoryltäkin tuli tilattua muutama uusi hilavitkutin riipuksien kera. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuita koruja siullekin siunaantunut useampi kappale! Toivotaan että mie saisin tulevan napakorun paranneltua niin, että se ei kasvaisi tällä kertaa irti. Oletko sie huomannut minkäänlaista uloskasvua napakorussasi, vai onko jämähtänyt paikoilleen?

      Poista
    2. Ei kumma kyllä oo tässä 8kk kasvanut ulos yhtään! Ensimmäinen koru, jonka ensikorun jälkeen vaihdoin oli 12mm pitkä, eikä se ole jäänyt liian pitkäksi missään vaiheessa. Nytkin tilasin Crazy Factorylta 12mm pituisia koruja, ja istuvat kuin nakutetut. Lucky me, tuntuu että monilla se koru alkaa kasvaa ulos aika varhaisessakin vaiheessa!

      Poista
    3. Hyvä tuuri kyllä käynyt. :) Melko nopeasti sen miunkin napakorusta huomasi että lähti puskemaan pihalle, jo puolessa vuodessa oli selkeästi enemmän pinnassa kuin juuri lävistettynä. Uloskasvua tottakai vauhdittaa hurjasti esimerkiksi se, jos koru tarttuu jatkuvasti vaatteisiin kiinni ja repeää, tai joutuu muutoin paineen alle. :/

      Poista
  22. Mulla on labretissa metallitappi ja ikenet hieman vetäytyneet. Kipeä tämä ei kuitenkaan ole ja mulla auttoi nimenomaan se, että vaihdoin jo viikon lävistämisen jälkeen lyhyemmän tapin naamaan! Liian pitkä tappi hankaa tosiaan ikeniä, tarttuu ja tökkii joka paikkaan ja on in general aika sietämätön. :( Voisin itse asiassa ostaa vielä millin lyhyemmän tapin tuohon kun nyt muistaisin paljonko tällä mussulla on pituutta. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi että kateeksi käy teitä jotka pystyvät vielä tappikorua pitämään. Miulla lyhyinkin tynkätappi on niin pitkä, että se hankaa hampaisiin kiinni. Tilasin pari kuukautta takaperin crazy factorystä läjän eri pituisia huulikorun tappeja, eikä mikään niistä ollut pituudeltaan kasvoihini sopiva. :(

      Poista
  23. Ajattelin minäkin jakaa pari kokemusta tähän soppaan...

    Jos (kännissä?) itse tehtyä rustokorvista lasketa (on muuten veemainen, monien, MONIEN vuosien jälkeen vieläkin välillä kipeytyy, en tiedä johtuuko kun pidän lähinnä rengasta vai kun näprään) niin eka oli kieli 16-vuotiaana. Otin sen kun ajattelin ettei vanhemmat huomaa, eivätkä huomanneetkaan :) Laitoin simmut kiinni kun jännitti, mutta voin valehtelematta kertoa etten edes tajunnut kun neula meni läpi.

    Sitten 17-vuotiaana otin hetken mielijohteesta nännilävärin. Ilmeisesti melko kokematon lävistäjä ei ihan osannut hommaansa, kun "porasi" neulaa läpi ikuisuuden ajan todella syvältä ja sattui aivan v*tusti. Lisäksi lävistäjä laittoi renkaan, mistä syystä koru alkoi heti kasvaa ulos (uloskasvu loppui siis heti kun vaihdoin tankoon) ja nyt mulla on sit toinen nänni kaks kertaa isompi kuin toinen -_- Noh, virheistä oppii. En oo pitkiin aikoihin korua pitäny, ei oo menny umpeen.

    Sitten innostuin oliko se nyt sitten vuosi sitten ottamaan labretin. Ei mielestäni juuri sattunut, ja se teki ihmeparantumisen kahdessa viikossa ja lävistäjäkin melkein väitti valehtelijaksi kun se oli pakko vaihtaa silloin lyhyempään eikä tosiaan vuodatellut mitään nesteitä tms. Metallitappia olen ienkadonpelosta huolimatta pitänyt, tähän mennessä ei mitään jälkeä eikä hampilääkäri ole huomautellut. Tosin omani on niin huulen rajassa ettei se mielestäni edes yllä ikeneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyrr, kun tulee kylmiä väreitä tuosta nännilävistyksen tekoprosessista. Mahtanut tosiaan sattua aivan saatanallisesti! :O Oon useammaltakin taholta kuullut rengaslävistysten kasvavan ulos nänneistä helpommin kuin barbellien, enkä siitä syystä ole uskaltanut edes rengasta kokeillakaan vaikka haluaisin kyllä.

      Toivotaan että siun labretti ei kenkkuile useammankaan vuoden jälkeen, miulla tuo ikenien vetäymä on ilmestynyt todella pitkällä aikavälillä.

      Poista
  24. Itse oon luopunut kaikista huulikoruistani (3kpl) :( ikävä on kova, mutta keskimmäinen söi ienrajan ja spiderbitesit otin pois suihkuun mennessä ja unohdin laittaa takaisin... ne meni sitten umpeen kun olivat niin nuoria :( Venytyksistäkin luovuin sillä toinen niistä oli revennyt ja korvalehteä ei ollut sen takia kuin 2-3mm ja se tuppasi jäätymään. Otin molemmat pois jostain turhasta syystä ja nyt kyrsii :D jäljellä olevat bridge,septum ja kielikoru jäävät! Toki mulle tulee lisää, heti kun rohkeutta ja rahaa löytyy :D Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revennyt korvanlehti kuulostaa kyllä pahalta. Saapiko udella, repesikö korva liian nopean venytyksen takia, vaiko jonkin muun seikan vuoksi?

      Poista
    2. Myöhäinen vastaus, mutta joo. Tietämätön ja kärsimätön kun olin sillon 16 kesäsenä. Kaduttaa se hätäisyys, sillä tykkäsin niistä ihan sikana... Mut ei voi mittee ennää : D

      Poista
  25. mulla on parisenkymmentä korua vieläkin ja vasta otin kielilävistyksen pois, ja olen sitä mieltä ettei soisi sitä pahimmalle vihollisellekkaan, on meinaan hammaslääkärikin iloinen kun tuon turhakkeen tuhoja aletaan nyt korjailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millaiset tuhot kielikoru on siun purukalustolle aiheuttanut? Onko kyse halkeamista, vai jostain muusta?

      Poista
    2. paloja haljennut pois ja niin pois päin, siihen kirurgiteräspalloon kun puraisee kunnolla niin hammashan siinä lohkeaa. eikä se jatkuva hampaita vasten renkkaaminenkaan kiilteelle hyväksi ollut :(

      Poista
  26. Niin juu itsekin olen ottanut kielikorun pois, kun aluksi käytin metallista hajotin hampaani ja muoviset taas purin mössöksi. Kokeilin muovikorua myös labrettiin mutta tulehtui pian sen jälkeen, joten metallissa pysyn. Kielikoru hotsittais kyllä uudestaankin, mutten tiedä kannattaako kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovikoruissa on tosiaan korkeampi tulehdusriski kuin metallikoruissa, sillä keräävät bakteereja itseensä tsiljoona kertaa enemmän kuin titaani tai kirurginteräs. Harmi sinänsä, sillä ovat hampaiden kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin tappavan terävä teräs.

      Poista
  27. Kuulen aina näitä tarinoita että nännikorut on sattunu ihan älyttömästi, mutta ei ne miulla ees tuntunt miltään. Ensimmäinen parani kuukaudessa ja toinen parissa. Nenä ja medusa sen sijaan oli aivan helvetin kipeitä, etenkin tuo ensiksi mainittu. Jo edesmennyt smiley sen sijaan oli ihanan helppo lävistys; ei kipeytynyt, tekeminen ei sattunut, oli huomaamaton ja sieväkin vielä. Mutta tietenkinhän tuo alkoi kasvaa ulos ja medusan tieltä sen sitten otin lopullisesti pois. Kielikoru taasen... Eihän se tehdessä ollut kipeä, ei paranemisaikanakaan, kuten sanoit, on irvistellessä cool ja kyllähän nuo miehet tykkää. Vielä pitäs ottaa kaks kielikorua lisää, cleavage ja napakoru ni sitten oisin hyvin tyytyväinen. Ja varmasti en pääsis lentokenttien turvatarkastuksesta läpi.

    Miten muuten meinasit ottaa tolle kielikorulle kaverin? Kiitos muuten muistutuksesta vaihtaa medusaan bioplast-tappi, pelkään ikenieni ja etuhampaitten puolesta kun smileyn kanssa niitä on jo kiusattu. Ja olen hyvin syvästi kateellinen siitä että sulla on ton malliset korvat että saa industrialin, siitä oon haaveillu viitisen vuotta ja puol vuotta sitten koin rajun palautuksen maan pinnalle, kun eihän miun kälysen muotoseen korvaan sitä saa tehtyä. On se elämä vaan julmaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ottaa kieleen toisen tappilävistyksen tuohon edemmäs, 1,2mm tapilla. :) Harkitsin myös tongue webbiä, mutta tulin siihen lopputulokseen että tälläisenä säheltäjäluonteena saisin aivan satavarmasti sotkettua kielikorun tapimn webbiin niin pahasti, että molemmat repeäisivät. :D

      Industrial on kyllä lävistyksenä todella nätti, eikä sieltä hankalimmasta päästääkään parantaa. Harkitsen vielä toisen industrialin ottoa ns. ristiin tuon toisen korun kanssa. :) Melko täynnä rautaa tuo korva olisi, mutta eipä se haittaa! :D

      Lisäksi olen mieltynyt tälläisiin lävistyksiin, joissa rengas tulee läpi kahdesta eri reiästä: http://farm3.static.flickr.com/2664/4154918478_294236c5be.jpg

      Poista
    2. Ainiin! Ja edellisestä kommentista unohtui se tärkein.. ;) Jos normaalia industrialia ei siun korvamalliin pysty ottamaan, niin miten olisi tälläinen vähän HC:mpi versio, vertical industrial? :D http://gallery.piercingmap.com/cache/ear-piercings/vertical-industrial-piercing/vertical-industrial-piercing9_595.jpg Aika pähee!

      Poista
  28. Nyt minäkin tajuan jotain, kun aletaan lävistyksistä puhua. Kiitosta.

    VastaaPoista
  29. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. :)

    Hienoa, että laitoit kuvan vetäytyneistä ikenistä. Huulilävistysten haittavaikutuksista kun ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Juuri ikenien vetäytyminen oli syynä siihen, että lävistystä miettiessäni en edes harkinnut huulilävistystä. Siksipä nenässäni killuu septum. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, huulilävistyksiä ylistetään yleensä vain helppoina ja käytännöllisinä lävistyksistä, eikä puhuta ollenkaan hampaiden kulumasta ja kaikesta sellaisesta. Miun tuttavapiirissä lähestulkoon jokaisella huulilävistetyllä ovat ikenet vetäytyneet, ja usein myös tästä syystä ovat ottaneet korut kokonaan pois. Mie en ole vielä kuitenkaan harkinnut luopuvani, kun rengas on sen mallinen ettei hankaa hampaita juuri lainkaan. :)

      Poista
  30. Törmäsin blogiisi vahingossa ja aivan mahtavaa että oot kirjottanu näin hyvän paketin lävistyksistä! Ja realistisen ennen kaikkea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että tekstistä on hyötyä! Mitäs sitä turhaan kaunistelemaan asioita, faktat faktana :)

      Poista
  31. Oisko apuja kenelläkään?! Minulla on lävistyksiä, mutta nyt olisi ongelmana ihan normi korvanreikä oikeassa korvassa. Pidettyäni vuosikausia liian painavia korviksia, reikä on mennyt rikki, eli haljennut kokonaan auki! Saakohan sitä mitenkään liimattua, tms... Kaapissa yli 60 paria korviksia jotka tällä hetkellä käyttökelvottomia... APUA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hankalan kuuloinen tilanne. :/ Kannattaa käväistä kysäisemässä paikalliselta lävistysliikkeeltä voivatko tehdä asialle mitään. Liekkö revennyt reikä sulkeutuisi tikeilläkään..?

      Poista
    2. http://aijaa.com/0070210574900

      Ohessa kuva. En usko että tota saa enään tikeillä kiinni, valitettavasti. Taidan tosiaan kysyä jostain lävistysliikkeestä oisko heillä ideoita. Kiitti vinkistä.

      Poista
  32. Toi revennyt korvanlehti näyttää pahalta :( Ite oon kovasti harkinnu huulikorua tuohon keskelle alas... :) Tällä hetkellä mulla on nenäkoru ja korvissa on yhteensä 16 reikää :D Kaikki oon ite tehny ja minusta ainakin nuo rustokorujen reiät on parantunu tosi nopeesti :) Sen että kun on tehnyt niin on vähän valunu verta ja sit ollu pari päivää kipeenä mut sen jälkeen ei oo tienny mitään :) Mut hyvää tekstiä oot tänne kirjottanu :)!

    VastaaPoista
  33. apua nyt tuli pelko et lähtee ikenet vetäytyy kielikorun takia.. uskaltauduin ja kävin ottamassa perjantaina kieleen korun, ei se edes sattunu mut tää helvetillinen turvotus on perseestä :----D

    VastaaPoista
  34. apua nyt tuli pelko et lähtee ikenet vetäytyy kielikorun takia.. uskaltauduin ja kävin ottamassa perjantaina kieleen korun, ei se edes sattunu mut tää helvetillinen turvotus on perseestä :----D

    VastaaPoista
  35. Jees tää oli ihan mahtava postaus! :) Kiitos tästä.

    Huomenna menossa ottamaan rautaa naamaan, eli labretin keskelle. Jännittää vähän, mutta kumma kyllä ei yhtään oo tullu ajatelleeks että sattuukohan se. Eniten huolettaa nyt se, että jos noi ikenet alkavat vetäytymään ja kun en yhtään tykkää labretissa renkaasta, tappi miellyttää enemmän omaan silmään. :/ Niin siis jos sattuu käymään niin et ikenet vetätyy > lyhyempi tappi ei auta > jos haluaa pitää sen niin pitää pistää rengas. Plaah.

    Aikaisemmin tosiaan löytyy vaan korvareiät, joista toista on venytetty 6mm. Aika koskemattomana oon siis pysynyt, mut koska ikää on vast 16 niin sitähän ehtii vielä. Sit oon kans miettinyt smileytä. :)

    Kiitos kuitenkin suuresti tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  36. Voitko kertoa, missä liikkeissä oot käyny ottamassa lävistyksesi? :)

    VastaaPoista
  37. Kiva postaus ja ihan asiallinenkin, tykkäsin ^^
    Itse kävin tuossa pari päivää sitten ottamassa ensimmäisen varsinaisen lävistykseni ever (kahtien korvareikien lisäksi), alahuulen oikealle puolelle. Se odotus oli ihan kamalaa, kun tuntui että hengitys salpautuu ja jalat pettää alta ja taju lähtee :D Nooh, voin sanoa että ihan turhaan jännitin.

    Lävistäjä oli mukava ja tuntui osaavan hommansa (pidin siis neulantyönnön ajan simmut kiinni, ihan vain sen takia etten alkaisi pelästyksissäni vetäytymään neulaa karkuun) ja eipä edes sattunut paljoa. Totta kai se tuntui mutta kipu oli nopea ja ennen kuin tajusinkaan, juttu oli ohi ja oli vähän sellainen häkeltynyt "tässäkö tää nyt muka sitten oli?! o.ö"-olo.

    Tämä oli siis myöhäinen 16-vuotislahja itselleni enkä kyllä kadu tätä yhtään, vaikka tämä alotustappi hankaa inhottavasti + itse lävistys on vielä totta kai kipiä. Aion kuitenkin vaihtaa tähän viimeistään kuukauden päästä lyhyemmän tapin (ja ehkä muovien korun) tai renkaan joten ehkä tämä hankausongelma ja pelko ikenien vetäytymisestäkin menee sitten pois.

    Naamaan en ole ajatellut muita lävistyksiä ottaa (koska mielestäni ei ole mitään kivaa paikkaa niille), mutta smileytä ja kielikorua olen harkinnut, sekä industriali ja napakorua. Saas nyt nähdä, että uskaltaudunko kivun pelossa koskaan ottamaan haaveilemaani indua..

    Muttajoo, kerroinpa tässä nyt sitten tällaisen pienen romaanin muodossa oman lävistyskokemukseni, toivottavasti ei ollut ihan pelkkää spämmiä :D

    VastaaPoista
  38. otin huulikorun joskus teininä alahuuleen vasemmalle, paraneminen oli yhtä tuskaa. huuli joka aamu todella turvonnut ja kipeä. pidin usein jotain kylmäpakkausta tai jääpaloja siinä päällä turruttamassa ja särkylääkkeitä meni, oli sen verran helvetillistä. mutta no, oli ensimmäinen lävistykseni ja aattelin sillon, että kyllähän kipu ja turvotus kuuluu asiaan :D ei kuitenkaan helpottanut paljonkaan ajan kanssa, kohta oli kai huono ja osui hermoon(?) tai jotain ihme hommaa. pakkohan se oli ottaa pois muutaman kuukauden päästä, kun liikutteleminen sattui kummallisesti, huulella oli tapana turvota välillä melko pahastikkin. vielä monen vuodenkin jälkeen jos sitä lävistyskohtaa koskee, niin alkaa huuli kihelmöimään, kipuilemaan oudosti ja tuntumaan vähän puutuneelta. en oikeen osaa kuvailla paremmin miltä tuntuu :D harmi, että näin kävi omalla kohdalla.
    nyt haaveena medusa, toivottavasti sen kanssa olisi parempi tuuri :) molemmat nännit on tosin lävistetty, niitten kanssa ei oo ollut yhtään ongelmia. lävistäminen ja korujen laittaminen sattui, sen jälkeen ei kertaakaan, ihan kun olisivat aina olleet siinä :D

    VastaaPoista
  39. Miulla ei taas loppujen lopuksi oo tän huulikorunu kohdalla sen pahempia kipuja tai turvotuksia ollut owo Ja sattuuko medusa oikeasti niin paljon kun kaikki sanovat..

    VastaaPoista
  40. Mää kävin ottaa ekan rustokoruni tällä viikolla!
    Ei sattunu ollenkaa tosin otin sen ampumalla, jälki kivut on vaa aika mukavat!!!
    Ja oot toosi mukava!!!

    VastaaPoista
  41. juu itse oon tässä monien itkupotkuraivarien saattelemana hingunnut jo kauan huuliläväriä. vasemmalla puolella alahuulta tuntuisi olevan korun mentävä paikka:) haluaisin kovasti vaikka piikkikammo onkin. vanhemmat tietysti sanoo että hyi helvetti rumia tommoset et ota mutta oon nyt niin kauan jankannut että ne on jo pari kertaa keskustelumuodossa harkinnut asiaa. toivonmukaan saan tahtoni läpi, jääräpäinen kuin olen. ja jos en dikkaa niin otan korun pois, muistoksi jää pieni reikä, that's it. ja rustoläväriin olen jo luvankin saanut, ja sen haluaisin mahdollisesti lähiaikoina mennä ottaan !:) vasempaan korvaan, pakkomielle kun tuosta vasemmasta puolesta on. olis tosi kiva kyllä jos ton huulen saisin ;))

    VastaaPoista
  42. Oli hienoa luettavaa :) Kiitos ;) Itekkin otin ekan lävistyksen ööö seiska luokalla ja vanhemmat antoivat ekalla kysymällä luvan :D Ja no nyt lävistyksiä on enemmän kuin yksi ja lisää tulossa kun saan yhden elämän muutoksen kokonaan loppuun :) Itekkin kaksi korua ollu pakko ottaa pois, toinen kulmakoru, joka kasvoi ulos ja en oikeaa nimeä muista :D silmien väliin laitettu koru piti myös ottaa pois kahden finnin takia :D (kasvoi finnien takia vinoon :( yhyy) En tiedä oonko hullu vai sadisti mutta rakastan tunnetta kun uusi lävistys tehdään (kipu, jännitys ja synnynäinen hulluus) :D Ja nyt inot himona on venytykset :D

    VastaaPoista
  43. Moikka! Itekkin tissiahdistuneena käväsin tänään ottamassa nännilävistykset, yay! Muistatko yhtään, kuinka kauan oli tissit tulessa operaation jälkeen? Oon lukenut sun blogia pitkään mutta nännikorujuttuja googlettaessa sun postaus tuli sopivasti vastaan, ja ajattelin kysästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen että parissa päivässä se pahin kipu laimeni :)

      Poista
  44. Hei! Olen menossa ottamaan ensi viikolla labretin ja jännitys on suuri. Mutta mietin tota ikenien vetäytymistä. Mulla on jo valmiiksi tosi vetäytyneet ikenet keskeltä niin onko tapilla muita ongelmia kuin se? Koska renkaasta kaveri minulle kertoi että parantumisessa voi mennä pidempään mutta onko tämä totta? T: 15-vuotias joka aikoo ottaa ekan lävistyksen ensi perjantaina ^^'

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.