Ohjelmointivirhe?

Nyt on pakko nostaa jalat ylös. Sillä taivaalta lorottaa vettä niin että rännit tulvivat yli äyräiden, lasagne muhii uunissa ja jälkkärirahkakin on jo tehtynä. Puutarhatöitähän niitä riittäisi rästissä, mutta eipä tuolla ulkoilmasuihukssa kastautuminen juuri nyt napostele. Siispä hörppään kulauksellisen kraanavettä kivennäisvesipullosta, ja lets mennään.

Vaikka vaatteista kirjoittelu tuntuu jostain syystä tässä nykyelämäntilanteessani varsin vieraalta, uskokaa tai älkää, koppasin Canonini kuitenkin kainaloon ja räpsin "uusimmat" hankintani teillekin nähtäväksi. Uusimmat lainausmerkeissä siitä syystä, että eräs näistä hankinnoista on tehty jo kaksi vuotta sitten. Kertakaikkisesti unohdin koko vaatekappaleen kaapin perukoille, kun kinttuni olivat noihin aikoihin kuin kuulantyöntäjällä, eivätkä mitkään shortsit mahtuneet kunnolla tukkikoipien peittimiksi. Siispä pinkit revityt shortsini näkevät virtuaalisen päivänvalon ensimmäistä kertaa tänään, 23.6.15.

Etsystä nämä.

Liekkö tämä sää vai yleinen päänsisäinen myllerrys, mikä tekee tästä shoppailubloggaamisesta suoraan sanottuna vastenmielistä. Ripottelin kuvat bloggerin tekstikenttään valmiiksi, ja olen nyt kolmena päivänä peräkkäin yrittänyt pusertaa muutaman sanan näiden otosten yhteyteen. Ei pulpahtele runosuoni ei, ehkä siitä syystä että saan shoppailusta enää harvoin mitään aiempien vuosien kaltaisia orgasmisia ahaa-elämyksiä tai oivalluksia. Olen jonkinlaisessa risteyksessä blogini suhteen, sillä haluaisin kirjoittaa mieluummin tuikitavallisista ja arkisista asioista, kuten vaikkapa pelkojen voittamisesta tai Mäymäyn seikkailuista, en niinkään mistään ostetusta vaatekappaleesta. Koen ettei kukaan saa mitään irti siitä, että tietää mitä vaatekaapistani löytyy, tai mitä uutta päälläni kannan. Vaatekuvista tuskin kukaan löytää mitään syvyyttä elämään, saati varsinaisesti mitään inspiraatiotakaan. Kokonaiset ootd:t ehkä vielä sallitaan.

Puutarhanhoitohaalari Gina Tricotista.

Artifice Clothingin pvc- mekko tämä tässä.

Cyberkoira haukahteli facebookin goottikirppiksellä.

Lip Servicen Tied to the Night Full Moon Halter Top Dollhaus.comilta.

Tuossa putiikissa on myynnissä monenlaista vanhaa Lip Serviceä edullisin hinnoin, vink vink.

Kannattaa tosin ottaa huomioon että kyseessä on jenkkiyritys, ja tulliraja paukkuu kevyesti.

// Sleetgrout - Dance Like Joke //

Mitäpä näistä vaatteista muuta sanomaan, kuin että kaikkia olin aina tarvinnut, kaikki suorastaan huusivat nimeäni ja olivat kuin luotuja vaatekaappiini. Ja niiiiiiiiiiiiii iiiiin miun näköisiä. Niiiin helppoja yhdistellä mihin tahansa asuun ja naamaan ja hiukseen ai ettien että. Lisäksi täydellisiä mätchejä hiuksiin ja elämäänkin. Ihanuusvaatteita ja rakkauskuteita.


Onkohan miussa joku ohjelmointivirhe, kun tästä aiheesta kirjoittaminen puristaa rintaa jostain syystä niin kovasti, että tekisi mieli mennä sohvan nurkkaan kasaan piiloon maailmaa. Eniten tässä shoppailussa harmittaa ehkä se, että hairahdan silloin tällöin (muutaman kerran vuoteen) ostamaan vaatteita uutuudenkarheana suoraan kaupasta. Tässä kulutusyhteiskunnassa jossa elämme, koen tykyttävää morkkista siitä, että ostan jotain uutena sen sijaan että ostaisin sen välikäden kautta kirppiskamana. Totuushan on kuitenkin se, että miltei kaiken voi löytää käytettynä, kun vain riittävän hartaasti etsii ja odottaa. Kirpputorien kierrätysperiaate tuntuu sydämen päällä paljon kevyemmältä ostostavalta kuin se, että lampsin Gina Tricotin hyllyjen väliin kahlaamaan ja kävelen muovikassin kanssa ulos. Helsinkireissullani tein juuri kuvailemani mukaan. Menin, näin, ostin ja nyt morkkistaa, vaikka olenkin käyttänyt ostostani jo niin monta kertaa etteivät käyttökerrat mahdu kunnolla edes kahden käden sormiin. Shoppailueuforiaakaan en Kiinatrikoossa liiemmin saanut narkattua.  En siis haluaisi ostaa mitään vaatekappaletta uutena, mutta silti teen toisinaan niin vaikka tiedän jo ostohetkelläkin että se tulee vielä harmittamaan jälkeenpäin.

Mikä miussa on vikana..? :( Toivottavasti tämä on ohimenevää....