Dead girls are easy

Kiihkoilin pikkutyttönä kovasti siitä, kuinka ihania kuusysien Jussi ja Jyrki ovatkaan, ja kuinka tahdon molempien kanssa naimisiin ja mieluiten samaan aikaan. Lapsia, farmari-auton ja perunamaan tietty siinä sivussa. Lueskelin Suosikkia ja muita sen ajan lehtiä ristiin rastiin kuuttakytä yhdeksää silmää metsästäen, ja haalin julisteita ympäri huonetta sen minkä kerkesin. Vaikken siihen aikaan (n.10 vuotta sitten) sanoituksista tai goottityylistä vielä tajunnutkaan tuon taivaallista, goottirokki upposi kuin veitsi voihin. Harmittava fakta on kuitenkin nykyään se että kuusysien jätkät alkavat olemaan ikänsä puolesta jo isäukkoni ikäisiä eivätkä enää miellytä samalla tavalla silmää kuin Brandon Leen musavideota kuolatessa. Ovat ne vain silti niin ihania, varsinkin livenä. Mikähän ihme siinä on että (gootti)mimmit hullaantuvat ja menettävät järkensä aikuisenakin kun vähän vilahtaa keikalla paljasta lihaksikasta massua kera pitkien hiuksien, olipahan lavalla sitten 18-vuotiasta riistaa taikka vanhempaa the 69 eyesin ikäistä hevijamppaa? Vielä kun rokkigoottityyliin änkäisee vähän renttua olemusta niin siinäpä sitä ollaan jännän äärellä.

Jep, kyllä Jyrkissä on YHÄ sitä jotain ja KOLAHTAA. En ehkä ihan yhtä kiihkoisasti vouhota herrojen perään kuin pikkuisena ala-asteikäisenä, mutta hui, kyllä se lavalla poseeraus hyvältä näytti! Lavakarismaa ainakin, jos jotain on niin että ego täyttää isonkin salin.

Silloin kun kerubin tapahtumalista julkaistiin, miltei hyperventiloin kun The 69 eyesin keikka pärähti näköpiiriin. Ei ole totta ei ole totta! Kymmenen (vai kahdeksan..?) vuoden odottelun jälkeen orkesteri päräytti vihdoinkin Joensuun lavoille! Jätin duck and cover-tekniikat täysin syrjään ja hyökkäsin Kerubin lipuntilauksen pariin kuin haaskalintu tuoreeseen ruumiiseen.Kaikkein paras yllätys tässä keikassa oli kuitenkin se, kuinka helskutin hyvään saumaan se sattui! Juuri halloweeniksi, kun sain talon täyteen goottihenkisiä naikkosia Suomen toiselta laidalta. :)

Leenan pörrötukka syntyy askel askeleelta!

Autotalli on hyvää, vaikka ilme onkin sen näköinen kuin olisin vetäissyt naamariin sitruunaa muussakin muodossa kuin vain juomana. Muikeeta.

En ollut itse todistanut kyseisen kokoonpanon ainuttakaan keikkaa livenä, eikä ollut yksikään seuraneidoistanikaan.  Menetimme keikkaneitsyytemme mitä parhaimmissa merkeissä, ja hyvä ettei itsellänikin tullut tippa linssiin Borderlinen soidessa taustalla ja Leenan kanssa halaillessa pää korkealla pilvissä. Siirappista ja ihanaa! Kuusysin vanha tuotanto on ollut itselleni sellainen tietynlainen Guilty pleasure jota ei aikoinaan kehdannut ääneen sanoa, mutta ompahan sekin nyt tuotu sitten julki. Olihan kuusysin musiikki sentään ensimmäinen tyyliini hyvin vahvasti vaikuttava seikka, ja nuorena se herättelikin innostusta jööttityyliin.

Tulevaisuuden supersankarit to the rescue!
Leena, Lisa , Turmiotar ♥

Saahan olla taas teinityttö ja piirrellä pinkkejä sydämiä ja ankheja vihkon marginaalit pullolleen, kirjoittaa kursivoidulla verenpunaisella tekstillä Just like the moon does, We rise'n'shine'n'fall? Saako pörröttää tukkaa hurrjasti, sutata vähän mustaa huulipunaa ja painaa ämpeekolmosen nappikuulokkeet syvälle korviin takapenkissä silmät kiinni fiilistellen? Olenhan yhä se salaisesti kapinallinen goottirokkari mikä vuosia ja vuosia takaperinkin.

Kaikki Tämän kirjoituksen kuvat ovat LISA MC WHIRTERIN valokuvaamia.