Pieniä sinisiä ihmisiä

YLLÄTYYS! Vapputukka on tällä kertaa kaikkea muuta kuin väliaikaisilla spray-pötiköillä tehty, ihan omaa hiusta kaikki. Jäänkylmä kirkas sininen ei ole itselleni se omimmista omin valinta, mutta kuten yksi motoistani kuuluu: "ompahan kokeiltu". Olo on kuin smurffilla tai rankimmalla suomilätkän kannattajalla. Pinkkipäisenä saa kuulla kuittailua karnevaaleista, vapusta ja peruukeista, sinihiuksisena isänmaallisuudesta, keltaisena pääsiäispäästä ja vihreänä varmasti siitä että on nuppikin niin lahonnut että hometta kasvaa. Oli miten oli, nyt on sitten sitä sinistä mitä joku lukijakin kaipaili miun hius-testauksiin. Värinä käytetty directionsin lagoon blueta, joka on täsmälleen sitä mitä luvataan: kirkasta sinistä.


Eipä tullut kurlattua vappuna ruskealla ruumiinpesunesteellä, hirvilimpparilla tai muillakaan lasolia muistuttavilla myrkyillä, vaan rehellisesti sanottuna nostettua raajat kohti kattoa ja relattua sohvalla. Ei pärissyt edes eeässä. Suunnitelmia oli illaksi tuhat ja sata, mutta loppujenlopuksi sisäinen mummoni otti vallan ja kellisti vartalon kohti vaakatasoa. Vappu on tiedostetusti ällösokeristen munkkien aikaa, ja pitää meidät leipurit kiireisinä. Silloin kun nostaa ittensä sorkkaraudalla sängystä aamu kolmelta ylös polvissa asti roikkuvien silmäpussien saattelemana, ei kyllä illasta hirveämmin menojalkaa värisytä. Tarkoitus oli terffata ja viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta emmääjaksa-fiilisten takia jäi sitten sekin kiva väliin. Sosiaalisen elämän rappio, erakoituminen ja sohva-makuuhaavat, here i come. Noh, tuleehan noita turhantärkeitä syitä ryyppäämiseen useamminkin. Ei aina jaksa tenuttaa.





Miehen ja naisen väliset värierot. Meillä asiat hoidetaan sitä perinteistä, stereotypista kautta. Miehekkeen hiukset ovat kirkkaan pinkit, ja omat haituvani sähkön siniset. What went wrong?

Insanity-69. Tosi pahis.

Tänään (tiistaina) tuli korkattua iltapäivästä se pakollinen vapun skumppapullo parvekkeella, kun paistoi niin nätisti tuo valopallero. Eilisen alavireisyyden jälkeen olikin ihan kiva käydä edes sen tunnin verran ulkoilmassa. Kyllä tuo hapotettu röyhtäysliemi yllättävän hyvältä maistui kevään ensimmäiseksi terassinaposteltavaksi, pulleasta ja helkkarin kärttyisestä ampiais-häiritsijästä huolimatta.

Ylläolevalla, hiivatin hyvän tuoksuisella Juicy Couturella on hassu tarina. Tulin muutama viikko takaperin shoppailureissulta kotiin, ja olin suihkauttanut ranteeseeni viva la juicy- hajulientä testin vuoksi. Avomies nuuskautti rannetta ja sanoin nimen ohimennen mongerruksen saattelemana. (ohimennen ja sen ihmeemmin aiheeseen puuttumatta) En muista koskaan saaneeni mitään kosmetiikkaa poikaystävältäni lahjaksi, joten olin aivan ällikällä lyöty kun synttärilahjapakettia aukaisin. Yleensähän sitä vitsaillaan etteivät miehet tiedä naisten hömpötyksistä ja kosmetiikkalöröistä yhtään mitään, mutta nyt yleistys ei kyllä ihan päde samalla lailla. Paketin aukaistuani leipäluukkuni loksahti auki sekä suunnattomasta ilosta, hämmennyksestä, että ihailusta. Ukkokulta oli osannut kiikuttaa kicksin kassalle juuri sitä tuoksua, mitä olin kaivannutkin! Ihan kuin hajuvesi ei olisi itsessään ollut valtavan iso ilon aihe synttärilahjana, sain miehekkeeltäni synttärilahjaksi myös jotain sellaista josta meillä on ollut yhdessä puhetta jo varmasti reilut vuoden päivät. Kuvissa näkyvän metallikuula-aseen (rekvisiitaksi lähinnä seinälle), ja pari muuta sota-aiheista lisäystä joista kerron sitten lisää tulevissa postauksissa. ;)






EDIT: KÄÄK! Vappuvideo unohtui! Hienosti. :D