Tällä hetkellä on rautoja tulessa suuntaan jos toiseen niin että tuleva kalenteri on taas ihan kivasti buukattu täyteen. Hiusten kanssa pelleilyä, kavereita, keikoilla ravaamista ja liuta muutakin aktiviteettia. Siitä kun yrittää nyhtäistä aikaa vielä poikaystävälle + työskentelylle (johon nykyään uppoaa aikaa hurjasti, aiempaan verrattuna), + satunnaisille "vien töitä kotiin" - tyylisille projekteille, ei kyllä enää yhtään enempää tarvitsisi itseään rasittaa. Listan ulkopuolelle mahtuu tottakai urheilu-ja blogiharrastus, jotka ovat aina välillä enemmän ja vähemmän heitteillä. Tälläkin hetkellä viritteillä on neljä kirjoitusta teidän iloksi, joista ainakin yksi tulee olemaan pituudeltaan jotain väitöskirjan/romaanin luokkaa. Kyseessä on aihe, jonka tiimoilta itseltäni löytyy valitettavasti aivan liikaa kokemuksia, ja niin myös varmasti monelta tätäkin blogia lukevalta erilaisen tyylin edustajalta. Välillä pitää kuitenkin kaikessa masokistisuudessaan piiskata ihteään oikein urakalla, sillä nautin jollain kierolla tavalla siitä ettei tarvitse keksiä tekemistä väkisin, tai vielä pahempaa, kärsiä tylsyydestä.
Hulluuden ateljeessa hääritään tällä kertaa uuden rastaprojektin kimpussa. Satuin saamaan kaverilta juuri tismalleen nykyisen hiustuheron värisiä sinisiä rastoja, ja ebaysta spottasin parit kirkkaan violetit ja fuksiat pötköt. Parit musta/siniset transitional-rastat vielä, niin hyvä tulee!
Vaikkei tämä viimeinen poiminta nyt mitenkään liity Evil Faten varsinaiseen antiin, on kuitenkin huikattava että Joensuu-Kuopio- Kouvola-Lappeenranta-akselilla ilmestyneestä City-lehdestä löytää meikäläisen pärstän sivulta 14. Tässä kuitenkin juttu kokonaisuudessaan kaikille, jotka eivät pääse tekstiä varsinaisesta lehdestä lukemaan. :) Poikaystävän huomautus lehtijutusta oli melkoisen hassu. "No jo on! Todellinen industrial-tyylin edustajahan ei missään lähiössä asu, vaan karulla ja ruosteella kuorrutetulla teollisuusalueella!" :D
Fiilinki on ollut tänään mukavan rento kaikesta touhuamisesta huolimatta. Tunnelmoin ja hymähtelen täällä nättien sävelmien tahtiin, joista yksi (lemppari) on ehdottomasti Opethin akustinen "Hope Leaves". Kylmiltä väreiltä on vaikea välttyä..
City-lehdessä jutut ovat vähän rennompia kuin tavallisissa sanomalehdissä, joten itse haastattelukin oli paljon miellyttävämpi ja kivempi kuin esim. paikallislehdissä yleensä. :D
Hyvä juttu, parempi kuin Cityn jutut yleensä. :)
VastaaPoistaCity-lehdessä jutut ovat vähän rennompia kuin tavallisissa sanomalehdissä, joten itse haastattelukin oli paljon miellyttävämpi ja kivempi kuin esim. paikallislehdissä yleensä. :D
PoistaMakeeta, oot päässyt taas vaihteeks lehteen xD Oot niin ylpee siusta <3 Siis yleisestikin, ei vaan lehteen pääsystä *naurua*
VastaaPoistaVooi <3 ^^ Pitäähän sitä aina välillä pällistellä lehdissä :P
PoistaHaha, hyvä tuo Peten kommentti. :D Näinhän se menee. ;) Mie en oo vielä lukenna Cityä, pitäisi varmaan vilkaista.^^
VastaaPoistaEiköhän nuita lehtiä vielä jostain keskustasta löytäne! :)
Poista:) hyvä juttu sust, ja samoiten tuo kuva on oikein onnistunut mielestäni ;)
VastaaPoistaKiitti! :)
Poistasiis kerro nyt, miten sinusta makea ja hiilarit kuuluvat ihmisen biologiaan? :D
VastaaPoistaJos biologia tuntuu vielä epäselvältä, kannattaa lukaista pari ravinto-opin opusta. :)
PoistaMitä toi keltanen on tos?
VastaaPoistaOnko se jtn mehua joka on kaatunu?
Levinnyttä painomustettahan se. :)
Poista