keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kiusaaminen


.. jos tekemäni video ei toimi suoraan blogin puolella, tässä linkki:

"Hyi vittu että oot ruma, ei kukaan halua olla tollasen suomursun kaveri!". Kuulostaako tutulta? Nyt kun kiusaaminen on näyttänyt monet kasvonsa mediassakin, aion tökkäistä omankin haarukkani tähän keitokseen.

Kiusaamisen muodot voivat vaihdella sanattomista sanallisiin haukkuihin. Ulkonäön arvostelu lienee muodoista yleisin, vaikka monet kokevat sanattoman kiusaamisen kaikista raadollisimpana. Kiusaajan eleet, syrjiminen, tahallinen juoruaminen(joka muuten toimii usein samaan tapaan kuin "rikkinäinen puhelin"), kiusatun hylkääminen pois porukoista satuttavat jokaisella kerralla. Yleensä kiusaamisen kynnys on matalampi jos kiusattu on jollain asteella luokan/työpaikan outolintu. Pukeutumiseltaan erilainen, luonteenpiirteiltään ujo ja hiljainen, tai jonkin sairauden takia selkeästi muista erottuva. Uhrin heikot ja/tai erilaiset, arat asiat pistetään suurennuslasin alle, ja tekemisiä kyseenalaistetaan. Kaikilla tapauksilla on kuitenkin yksi yhteinen asia. Kiusattua syyllistetään ja annetaan ymmärtää, että vikaa on vain hänessä, ja kaikki on uhrin syytä.

Pitkään jatkuva arvostelu, haukkuminen ja nurkkaan ahdistaminen nakertaa itsetuntoa yhtä tehokkaasti kuin termiitti puuta, se jos joku on varmaa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tai pidä sietää, sillä jokainen on kliseisesti sanottuna "erilainen, silti samanlainen" ja samanarvoinen. Vaikka erilaisia olemmekin, tarvitsemme silti hyväksyntää ja kunnioitusta elämässä.

Kuinka itse pääsin irti kiusaamisen myllytyksestä? Jokaisella on tietysti omat tapansa selviytyä, mutta itse pääsin takaisin jaloilleni mukavan perheen, rakkaiden ystävien, pysyvän parisuhteen ja harrastuksien kautta. Tällä hetkellä näpyttelen täällä hirveissä kuumehouruissa, ja olen kyllä siitä erittäin kiitollinen, että saan elää pääosin tervettä ja normaalia elämää. Huomisesta kun ei koskaan tiedä..

Videon myötä toivon jaksamista kaikille kiusatuille. Kun taistelette läpi sen helvetin, jaksatte mitä vain. Vaikka kiusaaminen jättää jälkeensä märkivät ja syvät arvet, se kehittää usein ihmisessä myös empaattisuutta ja suvaitsevaisuutta. Sitä tarvitaan elämässä, ja sen avulla pääsee jo pitkälle. :)


118 kommenttia :

  1. "Tämä video sisältää WMG kumppanin sisältöä, ja kumppani on kieltänyt sen esittämisen tässä sivustossa." :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin syystä herjaa ilmeisesti noita musiikkeja, jotka soivat taustalla/lopussa. Toivottavasti video toimii suoran linkin takaa :)

      Poista
  2. Tää oli mahtava video, varmasti rohkaisee monia jotka joutuu kokemaan jotain tällaista. Itse pistin stopin omalle kiusaamiselleni olemalla hetken itse se kiusaaja niille, jotka olivat minulle inhottavia, ihan vain sen takia että he itse kokevat sen minkä minä koen joka ikinen päivä. Eräs kiusaajistani saikin loppujen lopuksi tarpeekseen, ja tuli ihan kotiovelleni saakka pyytämään anteeksi sitä että oli ollut hirveä minua kohtaan. Ainahan sanotaan ettei kosto ratkaise mitään, mutta näköjään minulla se auttoi koska kiusaaminen päättyi siihen.

    Valitettavasti tuntuu siltä, että tässä yhteiskunnassa, jossa jopa aikuiset kiusaavat toisiaan, tajutaan pahaa oloa kärsivän ihmisen tilan vakavuus vasta kun joku on jo kuollut, viittaan tällä kouluammuskeluihin. Ihminen, joka aiheuttaa toiselle niin hirveää mielipahaa ja tuskaa, että uhrin päässä napsahtaa jokin sijoiltaan, ansaitseekin kokea oman henkensä uhatuksi. Kiusaajien läheisille se ei ole oikein, että oma lapsi/ystävä kuolee uhrinsa pyssystä menneensä vihdoinkin liian pitkälle, otan osaa läheisten suruun, mutta ainakin tiedetään sitten ettei pidetä näille ihmisille mitään pyhimys-puheita heidän hautajaisissaan, koska he itse tosiaan kaivoivat oman hautansa jo kauan aikaa sitten.
    Tiedän että mielipiteeni kuulostaa hyvin kärjistyneeltä, mutta kiusaaminen voi jättää ihmiseen aivan yhtä pahat henkiset arvet kuin esimerkiksi raiskaaminenkin. Ne tunnevammaiset ihmiset jotka eivät tätä ymmärrä, eivät ole yhteiskunta-kelpoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen ollut kiusaamisen suhteen jokseenkin aina sellaisella "tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" - mentaliteetilla liikenteessä. Hienoa kuulla, että sie oot saanut kiusaamisen loppumaan ihan oma-alotteisesti, etkä joutunut kuuntelemaan turhaa piipitystä enää kauempaa. :) En osaisi hyökätä toisten kimppuun ilkeämielisesti vaikka tilanne olisi mikä, mistä lie juontaa juurensa. Kun tuo kauluspaitamiekkosen suusta tullut "et ansaitse rakkautta" - lausahdus iskeytyi päin kasvoja, mie olin rehellisesti sanottuna sihneessä, ja yritin silti selvittää tilannetta puhumalla ja kyselemällä jotta mistä mättää ja minkä takia hän on sitä mieltä jne jne. Moni olisi varmasti tirpaissut vain turpaan ja lähtenyt kävelemään niine hyvineen, varsinkin parin alko-annoksen jälkeen. :P

      Ja juu, oot oikeassa. Kiusaaminen voi olla pahimmassa tapauksessa yhtä musertavaa kuin vaikkapa raiskaamisen kohteeksi joutuminen. :/

      Poista
  3. Itsekkin olen kokenut aika monenlaista kiusaamista elämäni aikana.Tarhassa alkoi jo ja juurikin samalla tavalla, että jätettiin ulos leikeistä yms.Ala-asteella oli sitten ihan suoranaista vainoamista ja aina sai pelätä, luokan poikia.Olin myös muutenkin sellainen luokan ällö-tyttö.Muistankin kuinka muut pojat nauroivat silloiselle "poikaystävälleni" että miten oot tuon kanssa.Lisäksi siloinen "paraskaveri" heitteli myös mukavia kommentteja aina silloin tällöin lähinnä painostani.Esim. sanoin haluavani kokiksi niin hän sanoi että sehän sopisi kun olet noin lihava.Hän myös komentoi kun laitoin hiuksiani kiinni ponnarille että lopeta nyt jo niiden läskien käsivarsien heiluttelu.Mukava kaveri eikös.:D Muutkin lapset minua sanoivat läskiksi ja n.5 luokalla aloinkin laihduttaa niin rajusti että oli päiviä että söin vain purkin ananasta, jos sitäkään.Olin lopulta niin laiha, että lapset suorastaan kauhistelivat sitä.Tunsin suurta ylpeyttä, vaikka olin hyvin lähellä etten sairastunut vielä pahemmin.Olin varmasti aikalailla samannäköinen kun sinä tuossa 2007 otetusssa kuvassa."Kaverini" myös oli ihan intona ensimmäiseksi kertomassa, minulle että "expoikaystäväni" oli hyoritellut minua koulun kirjan sivuille.Ilmeisesti kaveri halusi välttämättä olla se joka kertoo, koska oli innoissaan siitä tiedosta.
    Että tämmösiä traumoja täälläkin.Nykyään haistatan kiusaajille ja kiusaamisille pitkät paskat ja koitan itse olla kiltimpi muille.Asiallinen video :)ja tää on kyllä aihe johon pitää puuttua jatkossa paljon enemmän!Koulut yms.päättäjät muistakaapa tää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samankaltaiselta kuulostaa tuo kiusaamisen historiasi kuin omani. Tärkeintä on kuitenkin, että siekin olet selättänyt pahimman helvetin ja päässyt yli menneistä. Henk. koht. olen sitä mieltä että on turhaa kantaa kaunaa ja möyhiä vain menneissä, kun voi keskittyä siihen että nykyhetkessä on hyvä elää. :)

      Poista
  4. Olenkin jo kommannut youtybessa videoosi, ja voin sanoa että videosi oli aivan ihana ja tottakai koskettava!
    Itse voin samastua videoon täydellisesti, koska itseäni on kiusattu monta vuotta, ja masennusta on ollut peräti 4 ja puoli vuotta. ja syömishäiriötä on myös astunut kuvioihin ja viiltelyä myös.
    Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla se "ruma läski lapsi", vaikka oikesti et ole sitä. Ihanaa etä olet päässyt läpi sen vaikean helvetin, missä olet joskus asunut.
    Oon niin iloinen sun puolesta,nätti cyber gootti!;3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että monikin goottityylin edustaja joutuu ainakin jonkin asteisen arvostelun/kiusaamisen kohteeksi. Tyyli on kuitenkin sen verran erottuva, että erilaisuuteen on helppo puuttua. Kukaan meistä ei kuitenkaan ansaitse haukkuja, et sie, enkä miekään. Ongelma on kiusaajien pään sisällä, ei siussa. :) Tsemppiä. Kyllä siekin vielä pahimman saat selätettyä, usko pois! :)

      Poista
  5. Koskettava video. Itsekin kiusattuna ja masennuksen kourissa taistelevana pystyn hyvin samaistumaan kokemuksiisi. Onneksi kuitenkin selviydyit ja tulet varmasti tulevaisuudessakin selviytymään voittajana. Kiusaajat painukoon helvetin syövereihin miettimään tekemisiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terapiasta on hurjasti apua omien ajatusten selventämisessä, ja varsinkin siinä että osaa päästää irti vanhoista kaunoista. Jos pyöriskelee vuosikaudet samoissa ongelmissa, ei osaa enää tarttua nykyhetkeen. Mennyt on mennyttä, nyt on nyt. NYT on oikea hetki nauttia elämästä! :) Sie ansaitset olla onnellinen, eikä siun tarvitse elää jatkuvien haukkumyrskyjen uhrina.

      Poista
  6. Oli kyllä älyttömän hyvä video! Tuollaista kiusaamista ei saisi kukaan kokea, ihan oikeasti. Oon itse ollut todella onnekas kun en ole kiusatuksi joutunut, tai ehkä olenkin, mutta en ainakaan muista mitään kiusaamistapauksia.

    Muistan kyllä että omallakin luokalla oli joitakin lapsia joita kiusattiin, vaikka olivat ihan tavallisia tyyppejä. Aina silti samat idiootit olivat kiusaamassa. Nykyään nämä kiusatut ovat suht menestyneitä elämässään, samalla kun kiusaajansa istuvat kaljalla harvase päivä saamatta aikaan mitään hyödyllistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullisinta kiusaamisessa on se, ettei siihen osata puuttua. Monikin varmasti huomaa että luokkalaista tyttöä taikka työkaveria kiusataan, muttei uskalla puuttua tilanteeseen tai lohduttaa toista. Kiusatuilla ei yleensä ole niin laajaa kaveripiiriä kuin muilla, ja yksin jääminen on tilanteista se pahin mahdollinen. Kun mietin omaakin tilannettani, ei kukaan minua puolustanut silloin kun tukea eniten olisi tarvinnut. "anna mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos" - ei lohdutuksena paljoa auta.

      Poista
  7. Koulukiusaamisessa on yleistä tuo että muistellaan kaikki pahat sanat mitä koskaan kukaan IKINÄ on sanonut. Kotona vielä hellitään niitä sanoja, muistellaan oikein kunnolla että miten pahalta kaikki tuntuu. Koulun lopettamisen jälkeen siinä rypemisessä menee monta vuotta hukkaan. "se sano sitä ja tuo tätä ja minä olen niin tyhmä että uskon sen kaiken" Ei. Minua vituttaa se että kaikki tuollainen säälissä kieriskely estää elämästä täysillä niitä koulun jälkeisiä vuosia. Minä tein niin. Ja myönnän että olin helvetin tyhmä. Jossakin vaiheessa lakkasin ajattelemasta asiaa, kun ei sitä samaa paskaa jaksa koko ajan ajatella ja syyttää niitä kiusaajia siitä mitä ne sanoivat tai tekivät koska itse tein itselleni viellä pahemmin. Helvetti on sitä millaiseksi sinä sen teet. Oletko kotona ja mietit sitä miten paljon vihaat kiusaajia, mietitkö vanhoja tarha aikoja suurella katkeruudella? SE on helvetti. Turha miettiminen ja lehmän lailla märehtiminen, aina kun saat asiat nielaistua alas, oksennat ne uudestaan suuhun.
    Kiusaaminen nousee pinnalle mediassa, kaikki säntäävät joukolla puolustamaan kiusattuja. Kunnes se taas laskeutuu unohduksiin ja kukaan asialle ei tee mitään. Kävele kadulla ja mieti että onko tuo koulukiusattu, kävele koulun ohi ja mieti edellä yksin kävelevää lasta ja ajattele onko hän yksin sen vuoksi että häntä kiusataan.. Mutta kukaan ei tee niin joka hetki. Kukaan ei tee asialle sen suuremmin mitään. Kunhan vain kävellään ohi aikuisina ja mietitään kauppalistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En välttämättä ihan noin kärjistetysti puhuisi menneissä roikkumisesta, mutta oikeilla jäljillä sie kyllä olet. Kun vanhoista kaunoista päästää keinolla taikka toisella irti, eikä enää nielaise samoja ajatuksia uudestaan, on jo varmasti selkeämmillä vesillä. :) Helpommin sanottu kuin tehty, sillä irtipäästäminenhän se kaikkein vaikeimmaksi ratkaisuksi usein muodostuu.

      Poista
    2. Jotkut asiat on parempi jättää unholaan. Kyllä minä syytin kiusaajia monta vuotta, ja aika turhaan vielä. Vaikka se oli sitä porukasta pois jättämistä tai muuta henkistä kiusaamista. Nykyään entiset kiusaajani ovat minulle ilmaa. Ei tuhlaa heihin ajatustakaan päivästäni, enkä tuhlaa heihin tunteja elämästäni. Paskaa tapahtuu on minun mottoni, ja se kuinka kauan sitä paskaa katsoo talonsa nurkissa on itsensä päätettävissä. En anna anteeksi mutta eipä kukaan ole koskaan tullut pyytämään. Elämällä on tarjottavana niin paljon enenmmän kuin ne vähäiset vuodet mitä päiväkodissa ala- ja yläasteella vietetyt. Ja joskus ajattelin sitä että kyllä minä näytän niille kiusaajille taivaan merkit, mutta mitä väliä? Eiköhän heille viesti mene perille sillä että he eivät saa enää koskaan sinun huomiotasi.
      Pitää olla itselleen lempeä, katkeruus tekee pahaa ja vihan liekkiä on vuosi vuodelta vaikeampi pitää yllä vain muistelemalla menneitä aikoja kun kaikki oli niin paskaa. Siinä jää tästä päivästä moni hyvä asia huomaamatta.
      Minä olen vahva mutta se on omaa ansiotani eikä kenenkään muun, ei kiusaamisen tai taivaanjeevelin.
      Mutta kyllä korppu palaa jos näen jonkun kiusaamassa toista, menen väliin ja annan huutia.

      Poista
  8. Kiva lukea, että muutkin ovat selvinneet koulukiusaamisesta. Itseäni kiusattiin 10 vuotta, ja olen kirjoittanut aiheesta hyvin henkilökohtaisen ja paljastavan tekstin blogiini. Nyt myös huomaan, että kiusaajat ovat nykyään sosiaalisesti kyvyttömiä esimerkiksi pysyviin parisuhteisiin / parisuhteisiin laisinkaan, he eivät saa koulupaikkaa tai olen muuten vain helvetisti paremman näköinen kuin he. :D Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kumman syystä kirjoittelemasi teksti oli jäänyt näkemättä. ö_Ö käväisin äsken lukaisemassa ja huh, melkoista se siekin olet joutunut kokemaan. Ihminen on ihmiselle susi, niinhän sitä sanotaan. Harmittaa aivan vietävästi, että sisäisesti kauniit ja erilaiset immeiset joutuvat sietämään kaikkea tuollaista sontaa. :(

      Poista
  9. Todella ihana video, tälläsiä videoita pitäis tehdä lisää ja oikeasti pitäisi kunnolla puuttua kiusaamiseen. Ala-asteella olin yhden tytön kaverina, jota kiusattiin sen takia, ettähän oli mukamas ärsyttävä. Ja tottakai mua kiusattiin sen takia, koska olin sen tytön kaverina. Ei se mua haitannut vaikka mua kiusattiin, pääasia, että sillä kiusatulla tytöllä oli edes joku kaverina. Puhuttiin tästä kaverin kiusaamisesta opettajille, mutta ei he koskaan siihen kunnolla puuttunut, saattoi välillä sanoa kiusaajille, että pitäis lopettaa tollee ohi mennen, mutta ei koskaan kunnolla puuttunut.
    Nykyäänkin mulle nauretaan, vilkuillaan oudosti, sanotaan pahaa ulkonäöstä yms. mutta ei se mua mitään haittaa. Mä olen ylpeä siitä, että uskallan olla just sellanen ku haluan, mutta muista syistä kyllä masennusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Todella hienoa että sie olet yksi niistä rohkeista, joka on uskaltanut kaveerata kiusattujen kanssa ja seistä heidän rinnallaan! :) Kaltaisiasi kaivattaisiin enemmänkin.

      Moni tummaanpukeutuva joutuu vilkuilun ja pitkien katseiden uhriksi, ja sitä on vain pakko sietää tahtoipa taikka ei. :( Suomalaiset ovat pääosin melkoisen suppeakatseista kansaa, ja moni kokee että heillä on "oikeus" toljottaa ja mulkoilla häikäilemättä erilaisia ihmisiä olipahan tilanne mikä tahansa. :/

      Poista
  10. kukaan ei ole sellainen yli-ihminen jolla olisi oikeutta kertoa että hänellä on oikeus olla parempi kuin muut.

    ihmiset ovat käsittämättömiä.
    välillä tuntuu että naama sulaa.

    voimia!
    muista että oot minusta ihailtavan kaunis, asenteellinen ja älyttömän hurmaava :)

    t.erillainennainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kukaan ei ole sellainen yli-ihminen jolla olisi oikeutta kertoa että hänellä on oikeus olla parempi kuin muut."
      Kiteytit kyllä tuossa lauseessa miun ajatukset täydellisesti. Jokainen on kuitenkin yksilö, ja tismalleen samanlaisia mieltymyksiä, ajatusmaailmaa, ulkonäköä ja vartalorakennetta löytyy tuskin keneltäkään.

      Poista
  11. Tuttu tunne ala- asteella perus jätetään ulkopuolelle ja haukutaan. Ylä asteella sit alko sama paljon pahempana ja sekin vielä et mun viiltelystä ties koko kylä. Sain sit tunnilla kuulla aina miten läski oon, ruma ja "yhyy vedä rantees auki" Ei kovin hyvä, kun olin siihen aikaan hirveen masentunu ja mietin itsemurhaa. Sit aina ku kävelin jossain nii hirmunen huutelu ja pulpeteista ja koulunseistäkin löyty tekstejä sitten. Mun porukat ties kyllä, mut ne ei osannu oikeen suhtautua asiaan, sano vaan et kaikki on hyvin, vaikka ei todellakaan ollu. Loppujen lopuks kilhati nii pahasti et jos joku vähänki auko päätään nii menin ja vedin turpaan. Ei sekään hyvä tietenkään, tuli vaan lisää ongelmia ihan polsiisien kanssa sitten.Nykyään amiksessa saa vaan välillä kuulla jotain paskaa, mut se menee jo toisesta korvasta sisään ja toisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhetessa asioita osaa onneksi käsitellä ehkä paremmin kuin nuorempana tilanteiden ollessa päällä. Toivottavasti siullakin olotilat ovat helpottuneet tuon kiusaamisen suhteen, etkä joudu kuuntelemaan sitä päivittäin. :)

      Poista
  12. En tarkota tätä loukkauksena, mutta oot kyllä ollut hirveän näköinen 2007 :/ Siis sen takia, että olit niin laiha. Nyt oot uskomattoman upean näköinen. Onneksi sait apua ajoissa, oltais menetetty kaikkea hienoa jos olisit laihtunut liiaks =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie voin sanoa ihan ite itellenikin, että hyi helvetti nti.pikku-insanity, tuo -07 meininki on kyllä kaukana kauniista! :D Se on vain hassua, kuinka aivot nyrjähtävät tiettyyn pisteeseen päästessä, ja luiseva + kuollut alkaa näyttämään elämäniloiselta, kauniilta ja tavoiteltavan arvoiselta.

      Poista
  13. Mistä oot ostanu noi piilarit? kun mie en löydä tommosia mistään...

    VastaaPoista
  14. Ja mitä kiusaamiseen tulee miuta on kiusattu eskarista asti. Lähinnä sanallista haukkumista ja porukasta pois jättämisestä. Vieläkin samanlaista kiusaamista ilmenee. Luulin kiusaamisen loppuvan kun siirryn ammattikouluun, missä on aikuisempia ihmisiä, mutta osittain vain paheni. Välillä oikein naurattaa miten lapsellisia aikuiset ihmiset voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kuulla, että joudut painimaan kiusaamisen kanssa yhä vieläkin. :/ Mie jouduin ammattikoulu-aikaan lähinnä vain yksin jätetyksi, mutta se on melkolailla normaalia. (=viihdyn ittekseen) Onko siun nykyinen tilanne sellainen, että kiusaamista tapahtuu päivittäin/usein? Sie et sitä ansaitse, eikä sitä tarvitse kuunnella.

      Piilolinssit on ostettu www.youknowit.com - osoitteesta. Kannattaa vilkaista! Postikulut ovat ilmaiset myös Suomeen, ja valikoima hitsin laaja. :)

      Poista
    2. Ei ihan joka päiväistä, mutta koulussa sitä aika paljon. Suurimmaksi osaksi juuri yksin jättämistä ja selän takana haukkumista. On vähän vaikea olla parturi-puolella vähän ''emorockari'' kun muut on perus lissuja. Ja vähän rotevamman kokoisena kun muut on xs ja itse on m....

      Poista
  15. Kai voisi sanoa että minuakin on kiusattu, vaikke pahimmallla tavalla:
    Yläasteella kiusaaminen sai uudet mittasuhteet kun seiskaluokalla leikkasin tukan pois. Ala-asteellakin jotain nokan koputtamista, mutta se ei ollut niin joka päiväistä kuin siilin ajamisen jälkeen. Vaikka tukka kasvoi myöhemmin takaisin, nimittely ja haukkuminen jatkuivat. Sitten keksin että haluan näyttää enemmän erilaiselta kuin muut ja aloin tupeeraamaan tukkaa ja käyttämään vahvaa silmämeikkiä (perus teiniangsti ;). Olen aika äkkipikainen ja joskus vastasin haukkuhin räjähtämällä ja huutamalla. Tästä seurasi se että sain hullun akan maineen. Äiti sai minut kuitenkin uskomaan että ne haukkujat ovat väärässä, en minä siilini tai pystyyn tupeeratun tukkani kanssa. Lukiossa "kiusaaminen" oli paljon lievempää ja harvinaisempaa kuin yläasteella, mutta olin edelleen silmätikku. Julminta oli se kun kaksi hyvää kaveriani käänsivät minulle selkänsä yhtä aikaa ja todennäköisesti yhteisestä sopimuksesta kahdeksannella luokalla.
    Viime aikoina olen vasta ymmärtänyt kuinka kiusaaminen teki minusta sen ihmisen joka olen, että minusta kasvoi vahva ja selvisin kiusaamisesta.
    Monesti olen miettinyt että miksi lapsia, teinejä ja aikuisiakin kiusataan, enkä ole keksinyt oikein muuta selitystä kuin erilaisuuden pelko ja pelko siitä että poikkeaa itse massasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että perimmäinen syy kiusaamiseen löytyy kiusaajan päästä. Jonkin sortin identiteettikriisistä voisi olla kyse, ja tarpeesta pönkittää omaa egoa latistamalla toisia? Jotkin ihmistyypit ovat tosin luonnostaan niin narsistisia, että näkevät muissa pelkkää vikaa, ja kokevat arvostelun + naljailun aivan luonnolliseksi ja normaaliksi asiaksi.

      Poista
  16. Nyt en kyllä voi tehdä muuta kuin nostaa hattua ja sanoa että on ihan uskomatonta miten vahvoja ihmisiä on olemassa kun selviytyvät kiusaamisesta huolimatta... ihan hiljaiseksi vetää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka inhoankin tätä kulahtanutta "Se mikä ei tapa, vahvistaa ihan perkeleesti" - lainausta, niin tottahan se on. :P

      Poista
  17. Hieno video, jälleen kerran. Toi omatkin (yhä tuskalliset) muistot mieleen, mutta meikäkin kokee olevansa vahvempi kiusattuna (ja siitä selviytyneenä)... Itsehän koin kiusaamista vielä korkeakoulussakin, eikä puolet peruskoulusta sekä kaksi lukiovuotta kestäneestä kiusaamishelvetistä ole vieläkään tiedossa että miksi o_O

    Erityisen pahalta tuntui tuo kun joku tuli sanomaan sulle ettet ansaitse rakkautta. Siis mitä helvettiä!! Tuli mieleen tämä http://www.iltalehti.fi/viihde/2012022215236601_vi.shtml uutinen, enkä vaan voi käsittää mitä vinoutunutta tyydytystä ihmiset saavat tuollaisista kommenteista. Hävettää olla samaa rotua mokomien kanssa >:(

    Ihanaa kuitenkin että jaksoit tarpoa masennuksen ja kiusaamisen läpi, nykyään kun osaat nauttia elämästä ja hymyilet kuin Naantalin aurinko :') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu hurjalta, että siunkin kaltainen vahva persoona olisi joutunut tarpomaan läpi kiusaamisen tahmaisen suon. :S Vaikutat sellaiselta ihmistyypiltä, joka ei helposti ottaisi itteensä toisten mielipiteistä, mutta niinhän se on, että kaiken pystyy piilottamaan sisäänsä jos niin haluaa. Samalla tavallahan itsekin aikoinaan tein, ja siitä syystä hoitoon jouduinkin. Toivottavasti sie et enää joudu kiusaamista kuuntelemaan. Jos joku yrittääkään arvostella, niin ripottele typeryksen päälle pussillinen pinkkiä glitteriä ja heilauta taikasauwwalla mokoma kiusankappale orjantappurapusikkoon muiden mulkeroiden jatkeeksi. Saapahan siellä sitten mietiskellä mitä teki ja miksi 8) [pinkki glitteri pakollinen, toim. huom!]

      Ps. kuinka kukaan voi toivoa toiselle sitä että synnyttäisi vammaisen lapsen?! WTF

      Poista
  18. No huh huh. Kuulosti tosi tutulta tuo tarha/ala-aste (ja myös yläaste) -kiusaus. Tuo laihdutus-juttu oli kuitenkin tosi ahdistava. Teki mieli alkaa vollottaa. Ootpa vahva nainen. Ihailtavaa miten oot selviytyny. Ja jaksat vielä olla positiivinen ja tuollai kannustaa ja neuvoa muita! Huh, upeeta.
    Ja mitä tohon "et ansaitse rakkautta" -kommenttiin tulee, niin... oikeesti... Mikä helvetti tommosia ihmisiä vaivaa, jotka tulee jollekin sanomaan noin? Täytyy kyllä olla sillä itellään jotakin tosi pahasti pielessä. Ei pysty käsittää. Menisivät itteensä.
    Mutta kiitos hienosta videosta. Uskon, että tosta on apua monille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihtensä riuduttaminen laihduttamalla on kyllä julmaa, ja myös erittäin ajattelematonta. Nyt jälkikäteen harmittaa ihan pirusti se, että tuli nuorena mahollisesti altistettua ihtesä muunmuassa osteoporoosille ja muulle maukkaalle. Noh, tehty mikä tehty ja ei voi peruuttaa. :(

      Poista
  19. Moikka! Löysin "vahingossa" sun videopostauksen youtubesta ja jäin kattomaa kysymysmerkkinä tota sun videota ja tykästyin ihan hirmusesti sun olemuksesta ja tyylistä. Ite oon kokenu ihan samat asiat kun sinäki ja toivon et oot päässy yli niistä kusipäistä. :) Jatkossakin lueskelen sun blogia innolla!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista Jenna! Toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin. ^^

      Poista
  20. Koskettava video! Tuli omat muistot mieleen, koska kiusattu kanssa, mutta ennemmninki siitä, että oon ollu aina luokasta se oudoin ns. poikatyttö. Ala-asteella oli aika lievää, ylä asteella paheni ja nytten amiksessa on tullut tää, että sanotaan päin naamaan ja tää jos mikä on mulle rankkaa, koska ei enne olla sanottu päin naamaa. Ja herkkä ihminen kun oon, ni siinä sit rupeen aina itkemään. Mutta asia on otettu puheeksi aikuisten kanssa. Ja toi itkemis juttu niin tiedän, että olen vahva kun uskallan näyttää tunteeni.
    Mä järkytyin tosta 2007 kuvasta :oo Onneksi oot kuitenkin selvinnyt haukkumisista yms. ja muutenkin elämässä, vaikka onkin ollut vaikeeta :) Oot ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omien tunteiden näyttäminen ei tosiaan tee yhtään sen heikompaa kuin muistakaan, päinvastoin. Miekin itkeä vollotan ihan liian usein, etenkin elokuvia katellessa ja vieläpä myönnän sen. Kunnon maailmanluokan nyyhkytyksen aiheuttaa yleensä joku niinkin simppeli pätkä, kuin Leijonakuningas. *huokaus*

      Poista
  21. eniten muo kosketti se miten sinnuu on kiusattu :c
    on toi kiusaaminen vaan niiin väärin.
    omalla kohdalla se on vaan lievää, mutta muistaahan senkin varmaan koko elämän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lieväkin kiusaaminen on väärin. Jos joku aiheuttaa siulle pahaa oloa toistuvasti, niin kannattaa puuttua tilanteeseen itse ja pistää sille loppu. :) Kaikkea ei tarvitse kuunnella.

      Poista
  22. Tämä oli oikeeti ihana 3': Itkin tossa lopussa, kiusaaminen on hirveintä ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi. Noh, vaikkei tarkoitus ollutkaan saada ketään itkemään, on hyvä että tekemäni pätkä herättää edes jonkin sortin tunteita. :)

      Poista
  23. Olet mahtava ja ihana. Kiitos upeasta videosta. Se on valehtelematta PARAS koskaan näkemäni videopostaus! Sen perusteella haluaisin jo tavata sinut, antaa sinulle lämpimän halauksen. :--)

    Aihe koskettaa minua, sillä itseäni myös kiusattiin ensin päiväkodissa, sitten 3. luokalta 6:een ala-asteella (vaihdoin koulua 3. luokalla). Tosin päiväkodissa kiusaaminen oli melko erilaista kuin ala-asteella, sillä siellä minua ahdisteli ja piinasi jatkuvasti yksi tyttö, kun taas ala-asteella minua syrjittiin ja nälvittiin melkein koko luokan täydeltä.

    Olen kokenut arvostelua ja syrjimistä näin vanhempanakin, koska edustan vähemmistöä ulkonäöltäni tässä pienessä opiskelijakaupungissa. Jostain syystä minussa on aina ollut jotain vikaa, mikä oikeuttaa siihen. Ehkä kaikki johtuu kuitenkin suurimmaksi osaksi ujoudestani ja epävarmuudestani. Meidänlaisiamme on helppo niiden käyttää hyväksi, joilla itsellään on vakavia puutteita sisäisessä maailmassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa kuulla, että siekin olet joutunut kiusaamisen kohteeksi. :( Vaikutat useiden kommenttiesi ja blogisi perusteella kuitenkin sellaiselta henkilöltä, että et varmaankaan itse haluaisi muille mitään pahaa. Ujoja luonteitahan on kaikista helpointa kyykyttää, koska ujo luonne tuskin pistää niin paljoa vastaan kuin vahvempi vastaava. Valitettavaa kyllä, miekin saan kuulla haukkuja ittestäni vielä nykypäivänäkin. Tietyt ihmiset ovat mustamaalanneet miut jo niin syvälle suohon, että kylillä liikkuu jos jonkinmoisia juttuja, jotkin ihmiset tulevat sanomaan pahasti päin naamaa (lue:naiset), jne. Henk. koht. en kuitenkaan jaksa enää ihmeemmin välittää moisista, sillä ilkeitä ihmisiä ei ole pakko päästää elämäänsä sisään. Pinkin taikasauvan huiskautus vain, niin voi vaihtaa kätevästi maisemaa sellaiseen jossa kyseisiä kasvoja ei näe jatkuvasti. :)

      "En "valitettavasti" onnistunut tässä suunnitelmassani, koska olin jo silloin nenä-mahaletkussa. :P" .. Huih. Nenä-mahaletku kuulostaa karmivalta kokemukselta. Miullakaan se ei ollut kaukana, mutta onneksi pystyin sen vielä välttämään. Kaikkea sitä nuori ja hauras mieli ajatteleekin, kun yrittää muokata itsestään nollakokoisen taikka pienemmän. :/

      Poista
    2. Voi, hyvinpä luet minua! o_O Se, jos mikä nimittäin pitää paikkansa, etten haluaisi pahaa kärpäsellekään. Kiitos todella sydäntä lämmittävästä kommentista ja minusta sinäkin vaikutat kaikin puolin hyväntahtoiselta persoonalta!<3

      En voi käsittää, miten kukaan pystyy haukkumaan tai loukkaamaan sinua millään tavoin. Ihmiset ovat kamalia. Mutta suloinen ajatus tuo "pinkki taikasauva"! :--) Olet ihanan mielikuvituksellinen. Pidä siitä kiinni! :´)

      Jep, onneksi niistä ajoista on pyristelty irti, vaikka edelleen on vaikeuksia.. Nykyään tosin enemmänkin sen suhteen, että painoa pitäisi pudottaa hieman.

      Poista
  24. Kuvailit muuten erittäin osuvasti anoreksiahelvettiä. Selvästi olet sen kokenut. Itselläni myöskin kokemusta syömishäiriöistä. Kävin siinä 42kilossa myöskin, ja muistan silloin ajatelleeni, kuinka SIISTIÄ olisi jos paino alkaisi kolmosella.. En "valitettavasti" onnistunut tässä suunnitelmassani, koska olin jo silloin nenä-mahaletkussa. :P

    VastaaPoista
  25. Mä katsoinkin ton videon juutubesta jo aikoja sitten. On hyvä video. On kiva kun otat videon kautta kantaa eri asioihin ja olet selkeästi heikompien puolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä videopätkä on antinsa puolesta hiukan erilaista kuin mihin blogissa on ehkä totuttu, mutta vaihtelu virkistää! :)

      Poista
  26. Ihan mahtavaa että kerrot noin avoimesti kaikesta, varmastikin tuosta videosta on apua ihmisille :) Miulla on samanlaisia kokemuksia, ja niiden takia pelkään ihmisiä vieläkin kamalasti ja joudun käymään terapiassa.. Sinnuun olisi kiva törmätä joskus, vaikutat niin ihanalta ihmiseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terapia on kyllä hyvä väylä purkaa omia tunteita ja etsiä apua ongelmiin. Toivottavasti saat sitä kautta apua! :)

      Poista
  27. Et ole muuten ainut jota on aiheettomasti kiusattu painon vuoksi :/ Katsoessani videotasi mieleen nousi vanhat fiilikset jostain peruskoulun ajoilta.

    Olin ala-asteikäisenä ihan normipainoinen, silti jouduin jostain kumman syystä, varsinkin poikien, silmätikuksi. Kolmannella luokalla leikkautin tukkani lyhyeksi, valitettavasti tukka alkoi samoihin aikoihin kihartua ja sekö vasta villitsi kiusaajia. Sain kuulla miltei päivittäin olevani ruma ja läski. Tukkani oli aivan hirveä jne. Pikku hiljaa sitä alkoi uskomaan kiusaajia. Siirtyessäni yläasteelle aloin lihoa ja pian painoinkin pahimmillani n. 90 kg. Nyt, vuosien päästä siitä olen onnistunut saamaan painoni normaaliksi. Silti, pidän itseäni lihavana. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa.

    Vihasin myös hiuksiani. Sain kuulla niin monta kertaa olevani ruma ja kuontaloani verrattiin lampaaseen ja Tommy Tabermaniin. Aloin suoristamaan hiuksiani väkisin, silti sain aikaan vain ihmeellisen pöffin. Nyt sain hiljattain kampaajaltani ohjeet luonnonkiharan tukan hoitamiseen. Nykyään omaan kauniin, luonnostaan korkkiruuveille kihartuvan rokkipörrön, josta olen ylpeä.

    Voisi sanoa, että rumasta ankanpoikasesta kasvoi sittenkin joutsen :) Tiedän kuitenkin, että tulen kantamaan kiusaamisesta aiheutuneita itsetunto-ongelmia vielä pitkään sisälläni. Vaikka ulkoisesti olisinkin muuttunut, niin sisälläni on yhä se pieni tyttö, joka ei ymmärrä sitä miksi häntä arvosteltiin.

    Nykyään opiskelen nuorisoalaa ja aikomuksenani on erikoistua erityisnuorisotyöhön ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Tähän kaikkeen sain kipinän omasta koulukiusaamistaustastani. Haluan auttaa niitä joilla on paha olla. Nykyään ei mielestäni ole tarpeeksi niitä, jotka haluavat auttaa.

    Anteeksi avautumiseni, mutta videosi herätti vain niin paljon ajatuksia aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siulla on samaa mentaliteettia, kuin mitä monissa ihmisissä ihailen. Monet sanovat haluavansa auttaa muita, mutta kuinka moni tarttuu todellisuudessa tilaisuuteen auttaa? Uskoisin, että kiusaamishelvetin läpikäyneet, siun kaltaiset immeiset ovat mitä parhainta apua sellaisille jotka painivat ongelmiensa kanssa edelleen. :)

      Poista
  28. Mielettömän hieno teko tehä tommonen video, sillä siitä on taatusti apua monille, jotka ton asian kanssa painii. Ja hienoa, että selvisit kiusaamisesta. :) Musta parasta tukea kiusatuille voivat antaa just toiset kiusatut ja erityisesti kiusaamisesta jo selvinneet. Itekin kuulun noihin selviytyjiin, jotka vain vahvistuivat toisin kuin kiusaajat ehkä toivoivat. Kiusaaminen ei oo koskaan kiusatun syy, se pitäis saada taottua itestään epävarmojen (ja semmosiahan lapset ja nuoret monesti on) kiusattujen mieliin. Ite olin aikoinaan sen verran vahva ujoudesta huolimatta, että tiesin olevani syytön kiusaamiseen ja kiusaajien olevan vain idiootteja, mut eipä se silti estäny pilaamasta päivää ja mieltä, vaikka miten sen totuuden tiesikin. Ei noita juttuja unoha, vaikka yli pääseekin, ikävä kyllä, vaan onneks kokemus monesti myös vahvistaa ihmisenä ja auttaa laittamaan asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiusaaminen ei oo koskaan kiusatun syy, se pitäis saada taottua itestään epävarmojen (ja semmosiahan lapset ja nuoret monesti on) kiusattujen mieliin."
      Juuri näin! Tämä on perimmäinen ajatus, jota miekin haluan levittää. :)

      Poista
  29. Ihan kamala toi sun ex! D: Mulla on vähän samanlainen suhde takana, olin tuolloin 15-17v. ja kyseessä oli mun ensimmäinen vakava suhde. "Et aina ostas karkkia." "Älä syö noin paljo." ja "Vitun lutka susta ei oo mitään hyötyä!" -kommentit tuli tutuksi... Onneksi ollaan molemmat päästy pois tuommosesta. :) En toivos kellekään, en edes pahimmalle vihamiehelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi hitsit, että kuulostaa karmivalta myös tuo siun kokemus exästä. :c Karkki on hyvvää, kyllähän sitä pitää välillä syyvvä! :D

      Poista
  30. Todella, todella ikäviä asioita nämä. Hienoa, että otit oman kantasi asiaan!
    On tullut itsekin kuultua ties minkälaista kommenttia mm. ulkonäön vuoksi. Se mitä sanoit terapiasta, olen täysin samaa mieltä! Moni ajattelee, ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta päinvastoin. Itseä ainakin auttoi paljon masennuksen aikaan.

    ♥ http://brainerrorblog.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terapia auttaa, jos sen tarjoaman avun osaa ottaa vastaan. :) Terapiasedälle/tädille joutuu kuitenkin puhumaan sen verran avoimesti, että jo pelkkä avautuminen voi olla monille ongelma. Tosin, ventovieraalle on ehken helpompi höpöttää arasta asiasta kuin jollekin, jonka on tuntenut iät ajat.

      Poista
    2. Niinpä juuri, näinhän se on :) Sekin mielestäni helpottaa asiaa, kun puhuu sille 'terapiatädille', niin ei tarvitse pelätä, että toinen syyllistäisi tai arvostelisi millään tavalla.

      Poista
  31. Puhut hienosti kiusaamisesta! Kuvailet varmasti sitä, mitä monille on tapahtunut tarhassa, koulussa ja kenties työelämässäkin. Itselleni ainakin on sattunut noita kiusaajia tulemaan vastaan ihan tarpeeksi.

    Mua ei koskaan kiusanneet tytöt, vaan pelkät pojat, joten tästä seurasi kieroutunut ajatusmaailma siitä, että mua ei koskaan kukaan romanttisessa mielessä huoli tai rakasta. Muakin haukuttiin läskiksi, koska mulla oli jossain vaiheessa sellainen pömppömaha ala-asteella, mutta kun kasvoin pituutta ja pömppö tasottui, piti kiusaajien keskittyä taas pilkkaamaan ärrävikaani.

    Nyttemmin olen tajunnut, että ärrävikani on kenties lievin mahdollinen, eli en osaa pärisyttää ärrää. Vikaa ei kuulemma huomaa enää, kun on puhunut vartin mun kanssa. Silloin olisin kuitenkin tehnyt ihan mitä vaan, että olisin osannut sanoa ärrän "normaalisti". Huvittavaa, että nyt jos joku tarjoaisi "parannuskeinoa" en ottaisi sitä vastaan.

    En usko, että kiusaajat tarkoittivat sanomisiaan niin pahalla kuin mä ne otin. Eihän se ole mikään puolustus, mutta myöhemmin monet heistä ovat järkyttyneet, kun olen tilittänyt sitä, kuinka pahasti mua loukattiin koulussa. Eihän kiusaajat itse tollaista muistiin laita.

    Kaikki kiusaaminen kuitenkin johti masennukseen (ja se laihtumiseen, joka ei tosin ollut tarkoituksellista), jonka tilapäisesti selätin vaihtamalla koulua yläasteella ja löytämällä poikaystävän, joka toisin kuin valitettavasti sinulla, oli ihana ihminen ja onnistui hetkessä boostaamaan itsetuntoa sen verran, että kiusaaminen uudessa koulussa ei koskaan lähtenyt edes käyntiin, kun jo totesin kavereiden kanssa yhdestä suusta, että nyt sitten turpa kiinni tai...

    Tietysti se itsetuntoboosti oli tosi koukuttavaa ja siinä (joskin oikein mukavassa) miehessä tuli roikuttua seuraavat kuusi vuotta, vaikkei meidän suhteella oikein ollut tulevaisuutta. Erosimme lopulta sulassa sovussa, mutta se uinuva masennus nousi jostain taas takaisin. Taas jostain tuli esiin se tyttö, joka ei kelpaisi kellekään. Laihduin taas alipainoiseksi, koska en pystynyt syömään. Tilanne helpottui vasta, kun pääsin lääkäriin ja terapeutin kanssa keskustelemaan. Kävin terapeutilla (osittain kuntani mielenterveyshuollon tilanteen takia) vain pari kertaa, mutta sain vihdoin käsiteltyä menneisyyden asiat, jotka olivat jääneet vainoamaan. Nyt voin sanoa antaneeni anteeksi ja pystynyt erottamaan muiden puhumiset omasta itsestäni. En enää jaksa välittää sellaisten ihmisten mielipiteistä, joilla ei ole elämäni kannalta mitään painoarvoa. Ystäväkin voi vahingossa möläyttää jotain tyhmää, mutta tosi ystävä ei koskaan kiusaa.

    Tulipas romaani, mutta pointti oli se, että jos mä olisin nähnyt tämän videon silloin 90-luvun puolen välin jälkeen, olisin varmasti saanut rohkeutta jatkaa eteenpäin pää vähän pystymmässä tai ihan vaikka vaan kertonut jollekin aikuiselle kiusaamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Kiva että siekin päätit jakaa omat kokemuksesi julki. Pakko kyllä myöntää, että ainakin luetun perusteella siunkin nuoruus on ollut melkoista myllytystä ylä-ja alamäkineen. Nykyään ilmeisesti asiat ovat kuitenkin jo paremmalla tolalla?

      Uskoisin että arvostelussa ja haukkumisessa pienikin asia voi muuntua herkissä korvissa isoksi möröksi. "No johan on tukka, heh" voi pahimmassa tapauksessa kuulostaa omissa korvissa "No johan on _hirveän ruma ja oksettava_ tukka, MUAHAHAA", vaikka hiuksista ohimennen lotkauttanut ei olisi mitään pahaa tarkoittanutkaan. Aivoilla on tapana nyrjäyttää asiat ihan vinkuralleen :D

      Poista
    2. Kaikki on onneksi juu hyvällä mallilla :) Olen jatkanut asioiden käsittelyä itsereflektoinnin kautta ja saanut hyviä tuloksia! En ole aikoihin kohdannut pidempää kiusaamista, osittain onnekkaasti, osittain siksi, etten enää suostu uhriksi sekä siksi, että leikkaan tunne-elämän vampyyrit nopeasti ulos elämästäni mahdollisuuksien mukaan. Lähes kaikki tuntemattomien satunnaiset kommentit osaan jättää omaan arvoonsa. Ainahan jonkun on pakko jotain sanoa, kun on tyyliltään hiukankin erilainen.

      Oon tosi iloinen myös sun puolesta, että olet tullut kokemustesi kautta niin vahvaksi, että jaat ne muiden voimaksi :) Olet ehdottomasti yksi sisäisesti ja ulkoisesti kauneimpia tietämiäni cyberneitosia :)

      Poista
  32. Hyvä aihe, lähellä munkin sydäntä. Sua on aina mukava kuunnella, kun tykkään sun murteesta :) Mulla on sulle tunnustus mun blogissa :)

    whatthethell.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitokset! :)
      Käympäs katsastamassa tunnustuksen.

      Poista
  33. hieno video. sä olet tosi hieno ihminen vaikken sua tunnekkaan. sulla on hyviä ajatuksia ja on mahtavaa että jaat ne meidän kanssa. tämä sun videon aihe on tosi lähellä mun tämän hetkistä elämän tilannetta. vuosia kestänyt kiusaaminen ulkonäön vuoksi johti siihen että olen nyt osastolla keräämässä itselleni lisää painoa ja elämänhalua. sä olet mahtava ja et arvaakkaan kuinka paljon tämä video tsemppasi mua. jokainen ansaitsee hyväksyntää ja rakkautta. kiitos sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos itsellesi mykistävästä ja rohkaisevasta kommentista! :) On kyllä parasta palautetta kuulla, että video on päässyt sellaisten nähtäväksi jotka sitä oikeasti kaipaavat. Jaksamista ja tsemppiä siulle hurjasti, sie olet onnellisuuden ja hyvän olon ansainnut samalla tavalla kuin kaikki muutkin!

      Poista
  34. Eihän sua voi kuin ihailla. Kaunis, älykäs, rohkea.. oishan noita ylisanoja, eikä yhtään turhaan. Sä olet ihan täydellinen roolimalli. Iso hatunnosto ja kiitos :) Sun blogi on kyllä ihan mun suosikki!

    - Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän menee ihan sanattomaksi. En osaa sanoa kuin jotta Kiitos Katja todella piristävästä kommentista! :) Roolimalliksi en itteäni nimittäisi silti kirveelläkään, ainakaan tällä alkomahoolin käytöllä ja kiroilun määrällä + kaikki muu siihen päälle. :P

      Poista
  35. Sää oot kyä hemmetin hyvä puhumaan, kaiken muun lisäksi tottakai mitä täällä on ny sunsta rustailtu, mutta oikeeste kun kattellee noita joitain perusbloggaajia, jotka laittelee videopostauksia: eihän siittä niitten puheesta piru vie tuu yleensä yhtikäs mittään. Semmottee pelkkää hihihihiä ja "no voiny vittu, meni pieleen hihihi öö", ettei semmosta oikeeste jassa kattella ja kuunnella loppuun saakka. Suuret respectit tästä sulle, moni ei tota puhumisen taitoa läheskään yhtä hienosti hallitse. :)

    Plus, että niin aidon tuntusesti saat kuvailtua sun kokemuksiasi rankasta aiheesta. Ei ne esipuberteetin kourissa kärvistelevät äidin pikku pallerot osaa kuvitellakaan, kuin paljon pahaa he voikaan saaha aikaan toisen ihmisen mielessä, sitten näistä mopoilla päristelevistä hormonihermanneista puhumattakaan. Itteenikin kiusattiin koko peruskoulun ajan, juuri tuon saman lievän ylipainon vuoksi. Pahin vaihe oli kyllä ylivoimaisesti yläasteaikoina, kun kakarat kävi entistä ilkeemmiksi. Sai kuulla jatkuvasti, varsinkin pojilta, että kuin helevetin ruma ja läski minä oon ja hyi vittu.

    Oon ihan hirveen iloinen, että sääkin oot selvinnyt tosta kaikesta. Valitettavasti liian useat kuitenkii päätyy siihen huonoimpaan ratkaisuun ja päätyy tonne pilvien päälle, yksikin sellanen tapaus on aina liikaa. Mä niin toivon, että mahdollisimman moni tällä hetkellä kiusaamisesta kärsivä ajautuu tänne sun blogiin ja näkkee tään postauksen.

    Tuli ny vähän sekavahko kommentti (mikään kommentti, romaani vähintään), mutta toivottavasti jotain selkoa sai. Oikeen paljon kiitoksia kuitenkin rohkeudestasi, sinä oot niin aevan loistava mimmi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia että vaivauduit kommentoimaan näinkin pitkästi. :) Monta hyvää pointtia toit kyllä julki, ja olet aivan oikeassa siitä ettei yhtään uutta itsemurha/ vastaavaa tapausta tarvittaisi tähän maailmaan kiusaamisen vuoksi. On outoa kuinka moni toitottaa sitä että haluavat auttaa muita ja "parantaa maailmaa" (kärjistetysti), mutteivat välttämättä edes huomaa kuinka ympärilläkin joku läheisistä saattaa kärsiä, tai vaikkapa luokan perimmäiseen nurkkaan asuttautunut tyttö jäädä päivä päivältä enemmän yksin. Uskoisin että jotkut pelkäävät kaveerata kiusattujen kanssa siitä syystä, etteivät halua tulla itse täten leimatuksi ja kiusatuksi sitä kautta. Asennemuutosta tarvittaisiin ainakin. :/

      Poista
  36. Hyvä teksti ja video! :) Pisti itelle pohtivia ajatuksia päähän,ja halun tehdä oman tällaisen avautumis-postauksen :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teehän toki siekin vastine! Kiusaaminen on kuitenkin yhä yksi tabuista, eikä siitä puhuta julki riittävästi. :)

      Poista
  37. En jaksa nyt kirjoittaa mitään kamalan pitkää viestiä, koska näissä kommenteissa on varmaan jo kaikki lähinnä sanottu.. Mutta kuitenkin, puhut todellakin asiaa ! Itsekään en hyväksy kiusaamista millään muotoa, musta tuntuu hirvittävän pahalta muitten(kin) puolesta kun esim. koulussa kuulee käytävillä jotain vitun naljailua, kun joku vähän hiljaisempi tyttö/poika joutuu monen eri oppilaan haukkumaksi. Monesti olen sanonut, et nyt vittu loppuu tuo, mutta eipä teinit välitä - eivät ole edes kuulevinaankaan.. :---D Eivät osaa ajatella, miten pahalta semmoinen """LÄPÄN""" heitto voi kuulostaa. t. entinen(?) koulukiusattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiusaajan on varmasti vaikea asettua toisen asemaan kun niitä hienoja vitsejä jaksavat heitellä. :/ Koulukiusaamisen lopettaminen/vähentäminen vaatisi laajempaa asennemuutosta oppilaissa, ja samaten jonkin sortin silmiäavartavaa koulutusta opettajissa. Ainakaan miun aikaan opettajat eivät osanneet/voineet tehdä kiusaustilanteille yhtään mitään.

      Poista
  38. Sä olet ihana ja uskomaton..♥ Mä liikutuin tästä kertomuksestasi niin paljon, että tuli kyyneleet silmiin. Itselläni on samanlaisia kiusauskokemuksia kuin sinulla. Olen käynyt n. 3 vuotta sitten terapiassa sen takia. Silloin minua myös masensi ja halusin riistää itseltäni henkeni sen takia. Sain apua ystäviltäni ja perheeltäni ja nyt olen päässyt sen yli hienosti. Kiusaaminen oli silloin haukkumista ja porukasta jättämistä, ei fyysistä. Nyt mulla on kaikki hyvin, vaikka muistelenkin usein tapahtumia. (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että sie olet selvinnyt yli pahimmasta. :) Miusta tuntuu että mitä enemmän kiusaamisesta puhutaan avoimesti ja julkisesti, sitä helpompi sitä on käsitellä ja ennaltaehkäistä jatkossa. Ainakin kovasti toivon niin.

      Poista
  39. Miau ja purrnauh !

    Ensimmäistä kertaa päädyin kommentoimaan postaustasi, vaikka pitkää olen blogisi innokas lukia ollut.

    Mi olin todella liikuttunut videostasi.
    Olin yhtäaikaa "hurraa,hurraa, joku puhuu asiaa"- meiningillä ja samaan aikaan kyynel vieri poskeani pitkin.

    Itse olen myös ollut kiusauksen kohden melkeinpä koko ikäni. Ja myöskin olen laihduttanut n. 30 kg poikaystäväni vuoksi. Kurjaltahan se näin jälkeenpäin tuntuu, miten toinen on voinut sanoa, ettei voi olla yhdessä jos toinen ei laihduta ja kuinka exät olivat niin ihania laihoina.

    Ala-asteella kiusaus oli lähinnä sanallista ja ulkopuolelle jättämistä, mitä ei niin osannut silloin ajatella vaikka pahalta se tuntui.

    Kun minnuu kiusattiin yläasteella, vanhempani huomasivat sen minusta ja asiaa vietiin eteenpäin. Sen jälkeen kiusaaminen vaan pahentui ja taas asioita selviteltiin.

    Jopa täysi-ikäisenäkin olen joutunut kestämään kiusausta työpaikalla. Onneksi se työsuhde päättyi lyhyeen.

    Arvet menneistä ovat jääneet ja tuska ilmenee vielä nykyäänkin. Hoen itselleni päivittäin, että minä oon piru vie vahava ja minen välitä vittuakkaa kökköistä ihimisistä !

    Sinä oot upia ja rohkia ihminen ja si puhut asiaa ! Olispa joskus hauskaa törmätä viskin merkeissä ja vaihtaa pari sanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että vaivauduit kommentoimaan näin monipuolisesti! :) Vaikuttaa siltä että sie olet joutunut rämpimään läpi oikeastaan lähes tismalleen samanlaisia kokemuksia kuin mitä miekin olen joutunut. Voit kyllä ihan hyvällä omallatunnolla runttaista kaikki tyhymät ja ilikeät ihmiset sivummalle, ei sellaisia ole pakko päästää pilaamaan elämäänsä. Maailma on mulukkuja täynnä, mutta onneksi sekaan mahtuu edes muutamia poikkeuksia! ^^

      Ps. Kuulut varmasti niihin harvoihin, jotka ovat selkeästi lukeneet blogia vähän enemmän ajatuksella. Tuskin muuten tietäisit että olen enemmän kuin perso viskiin. ;) Hyvä skottiviski, njam!

      Poista
    2. Bongasin tuolta alempaa vastauksesi erääseen kommenttiin joka kuului näin :

      "Minuu pilkattiin mm. puhelimessa todella törkeästi nuorempana, enkä vieläkään viihdy puhelinlangoilla pakollisia asioita pidempää. Pidän kännykkää tästä syystä aina äänettömällä, ja pidän yhteyttä mieluiten tekstiviestein. Jonkin sortin kammo kai, ja erittäin vaikea selättää. :/ Pahinta on jos joutuu soittamaan tuntemattomalle, sellaiselle jonka kanssa ei ole koskaan ennen keskustellut."

      Kiinnitin tähän todella paljon huomiota, sillä itsellä on juurikin sama ongelma. Luulin varmaan olevani ainoa, joka kammoaa puhelimessa puhumista. Tai siihen vastaamista jos joku soittaa. Rupesin siis miettimään, miten "elät" asian kanssa ?

      Mi jätän todella usein vastaamatta puhelimeen, vaikka joku tuttuni vain soittaisi. Oudot numerot tarkistan jälkikäteen ja jos huomaan, että soitto olisi liittynyt mahdollisesti tärkeään asiaan, soitan takaisin. Vanhempien ja kihlatun kanssa puhuminen puhelimessa ei tuota ongelmaa. Kaverit ihmettelevät kun en puheluihin vastaa vaan lähestyn heitä sitten tekstiviestitse ja aina löytyy tekosyy miksen vastannut. En vain saa sanotuksi etten uskalla vastata. Toisinaan reipastun ja vastaan ja panikoin ja stressaan jos puhelu pitkittyy.

      Ikävästi vieläkin muistissa, kuinka yläasteella useat rinnakkaisluokan tytöt&pojat soittelivat haukkuakseen ja kun lopetin puheluihin vastaamisen puhelimeni täyttyi pilkkaviesteistä ja naurusta, ettenkö uskalla vastata heille sekä uhkauksista mitä tapahtuu jos en vastaa.

      PeeÄss. Skotti nimenomaan, paljon jäitä, mahtava tunnelma.. AH !

      Poista
    3. Mie olen yrittänyt luovia puhelin-fobian sellaiseen kuosiin, että pystyn hoitamaan pakolliset asiat ilman pahempia tuskia. Huomaan itessäni kuitenkin sen piirteen, että esim. tärkeämpiä puheluita lykkään aina tietoisesti mahdollisimman kauas jonnekin aivojen perukoille, jolloinka niistä kasaantuu Mount Everestiä muistuttava läjä joka vain odottaa hoitamistaan. Helpointa ainakin itelle hoitaa kaikki pakolliset asiat yhdessä rysässä, niin sitten voi sen jälkeen taputtaa ihteään olkapäälle jotta "kyllä näistä selviää".

      Miulle on yhä erittäin hankalaa jutella tietynlaisten ihmisten kanssa puhelimen välityksellä. Esim. työpaikan pomon kanssa käydyt keskustelut ovat aina ihan hitsin vaivaannuttavia, huomaan naputtavani pöydänkulmaa taikka näplääväni jotain ja hiki valuu ohimoilla AINA. Kauheinta on, jos puhelu pitkittyy jostain syystä eikä sitä saa lopetettua järkevästi. Tökerö "noh öö tota joo moimoi", jättää itelle sellasen fiiliksen, että myötähäpeää omaa käytöstään jälkeenpäin vaikka tuskin se toinen osapuoli edes isommin ajattelee asiaa. :D Sitä tavallaan ajattelee puhelun päätyttyä jotta "eiiii eikä miks mie tolleen sanoin voiiii aaargh!"

      Kavereiden kanssa on onneksi helpompi jutella, kun tietää etteivät he tuomitse taikka vedä epämääräisiä johtopäätöksiä, eikä pitkittyneet puhelut taikka häiritsevän huonot puhelun päättymiset jää vaivaamaan jälkeenpäin.

      Helpoimmin selviää kaikesta puhelinrumbasta, kun vain ajattelee jotta hei, se on vain puhelu. Ei soittaja halua haukkua tai arvostella, vaan soittajalla on yleensä aina jotain tähdellistä asiaa. Jos jättää vastaamatta, homma vain pitkittyy ja hankaloittuu. Kun hoitaa asian "alta pois", tulee itellekin parempi mieli, eikä jää vaivaamaan. :) Tsemppiä, tiedän miltä siusta tuntuu. Välillä pienimmästäkin elektroniikkahärvelistä saa tehtyä itelleen arkkivihollisen. :D

      Poista
  40. Älyttömän hyvä video ja paljon asiaa näkyy sekä kommenteissa että itse tekstissä.

    Mutta, pakko sanoa yksi asia joka takuulla aiheuttaa shitstormin: Kyllä kiusaajatkin osaavat kiusata ja vielä toisia kiusattuja. Monesti niitä omia kokemuksia vertaillaan ja pahinta mitä olen ikinä kuullut, oli se, kun minulle kerran sanottiin että ANSAITSIN tulla kiusatuksi.

    No joo, minä en ollut se hiljainen pullukka nurkassa, joten kai mä sitten sen ansaitsin. Mä olen koko ikäni ollut hoikka ja lapsuudessani todella uskoin olevani ihan nätti. Lisäksi olen aina ollut kova puhumaan, heittämään huonoa läppää ja olemaan aina joka paikassa esillä. Puhumattakaan sitten siitä kuinka paljon tein aikoinani koulussa töitä että pärjäsin. Se kaikki johti siihen, että mua pidettiin ärsyttävänä ja mulle piti kai sitten näyttää mun paikkani.

    Kaiken kaikkiaan mua kiusattiin 14 vuotta. Aina 5-vuotiaiden balettitunneilta lukioajan nettimaailmaan. Kaikkea en muista paitsi lauseen "ootko sä kehitysvammanen kun sulla on tommonen läiskä?" ja lukioiässä saadut haukkusähköpostit ja tekstit ties missä IRC-Galleriassa, sisältö tyyliä "sä oot niin säälittävä pelle eikä yksikään mies voi koskaan rakastaa sua". Ja tämä siis miehen sanomana, sitä ennen mua olivat kiusanneet lähinnä vain tytöt.

    Joten; ansaitseeko jonkinlainen ihminen siis kiusaamisen? Oon useasti miettinyt mediailmiötä nimeltä Johanna Tukiainen, siinä on nainen jota haukutaan joka paikassa. Ansaitseeko hän sen? Onko se koskaan pudottanut ketään maanpinnalle, että haukutaan kohtuuttomasti? Voi olla, että ko. ihminen elää jossain pilvilinnoissa mutta muuttaako se mitään että häntä haukutaan? Rakentava kritiikki on jälleen kova sana.

    Noniin, olipahan taas epäjohdonmukainen kommentti. Täytyy vielä sanoa, että on lohdullista lukea, että monet ovat selviytyneet kiusaamisesta, jospa sitä joskus itekin antaisi itselleen anteeksi ja kasvaisi henkisesti sen verran, että löytäisi sen 12-vuotiaan itseni vahvan itseluottamuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen seurannut tuota Tukiaisen myllytystä, ja pakko myöntää että pariin otteeseen on tullut itellekin vähän haikeahko mieli ilkeitä kommentteja lukiessa. Ok, kyllähän naikkonen on hakeutunut itse tietoisesti julkisuuteen, ja sellaisella tavalla josta ei kovin positiivista kuvaa saa. Silti. En henkilökohtaisesti lähtisi häntäkään haukkumaan, kun en voi sanoa Tuksua tuntevani. Ihminen siinä missä muutkin, vaikka tekeekin hiukan kyseenalaisia asioita ja sanoo asioita ehkä vähän tökerösti.

      Toivottavasti siekin pääset vielä jonain päivänä kiusaamisen aiheuttamasta mielipahasta yli. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi. :)

      Poista
  41. Erimainio video jälleen kerran! Nyt vasta mie sain katotuksi tän, ku yleensä tykkään kattoo näitä rauhassa ilman Janin kommentteja xD Osaan kyl samaistuu ihan täysin, koska mä oon ollu kiusattu ala-asteelta tähän päivään asti ja joutunu jatkuvasti puolustamaan itseäni. Kiusaaminen aiheutti masennuksen ja syömishäiriön, joiden kanssa oon nyt paininu jo 12 vuotta. Ei kaikkee vaan jaksa ikuisesti. Onneks nykyään on silti vahvempi ja 6-7 vuoden terapia on vihdoin tehnyt tehtävänsä :) Vähänkö oot ollu laiha! Ja vaik oot kertonu tosta mulle jo aikasemmin, ni tuntu pahalta ajatella ees sitä uudestaan koska musta sä oot niin kamalan ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi kiitos ihanainen. <3 Lukaisinkin tuon siun tekemän kirjoituksen, ja tuli kieltämäti paha mieli siitä mitä kaikkea pahaa ihmiset ovat siulle tehneet. :( Et todellakaan ansaitse huonoa kohtelua, vaan päinvastoin.

      Poista
  42. Kiitos<3 Sä oot kyllä mahtava, upea ja ihana ihminen ja rohkea kun tän videon postasit!:)

    Itse kärsin kiusaamisesta 9vuotta, ja amiksessakin osittain sain kuulla kampaamolinjalla luokkakavereilta milloin mitäkin. En ole koskaan ollut laiha, joskus normaalipainoinen.
    peruskoulussa kuuntelin pojilta, että olen ruma kiinalainen jne. Myös minut jätettiin ulos kaikista porukoista ja yhtään hyvää ystävää en ole koskaan saanut.
    1,5vuotta terapiassa ammattikoulussa sai lopettamaan viiltelyt ja itsemurhasuunnitelmat, mutta silti henkinen kipu jäi.
    Lopulta kohtasin myös sen, kuinka jouduin 3-4vuotiaana seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi perhepäivähoidossa.

    Edelleen pelkään miehiä, teinipoikia, teinityttöjä..Erityisesti ryhmiä.
    Aika noloa 25vuotiaalta, mutta muistan, kuinka julmia nuoret voivat olla.

    Muistan myös, kuinka 18vuotiaana olin baarissa ja jonotin tiskille: Pitkä mieshenkilö, n,2v vanhempi, totesi minulle, että tähän pääsee vaan kauniit ja laihat muijat. Olin tuolloin kokoa s ja normaali. tietysti se sattui, ja tunsin taas, kuinka häpeä ja pelko nostivat päätään. Oli siis väärin olla hetken itsevarma.
    Nykyisin baarissa pysyn visusti kavereiden ja poikaystävän lähellä, jotta kukaan ei uskalla minulle pahasti sanoa. Onneksi poikaystävä on 193cm pitkä:P
    Poikaystävästäni olen muutenkin suuresti kiitollinen, sillä hän on ensimmäinen miespuolinen henkilö, kuka on koskaan kehunut minua kauniiksi ja sanonut, että rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen<3 Näin tahdon myös teidän kaikkien kuisattujen tuntevan: Olet ihana, kaunis ja suurenmoinen juuri tuollaisena kuin olet<3 Ja se saa minut jaksamaan eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysäyttävä kommentti. En osaa sanoa oikein muuta kuin jotta kylläpä ihmiset osaavat olla julmia. :( Ulkonäön mukaan lokeroiminen ja arvostelu/pois sysääminen tuntuu varmasti aivan hirveän pahalta, olipahan kommentin sysääjä ulkonäöltään Hra Adonis taikka tavallinen kauluspaita-Niilo. Pakko silti sanoa, ettet ole tuon ihmispelkosi kanssa yksin. Mie olen selättänyt kiusaamisen helvetin jo aikalailla hyvin, mutta tiettyjä jälkiä se silti jättää ihmiseen. Minuu pilkattiin mm. puhelimessa todella törkeästi nuorempana, enkä vieläkään viihdy puhelinlangoilla pakollisia asioita pidempää. Pidän kännykkää tästä syystä aina äänettömällä, ja pidän yhteyttä mieluiten tekstiviestein. Jonkin sortin kammo kai, ja erittäin vaikea selättää. :/ Pahinta on jos joutuu soittamaan tuntemattomalle, sellaiselle jonka kanssa ei ole koskaan ennen keskustellut.

      Poista
  43. En tiedä mitä sanoa. Häkellyin täysin, kun joku uskaltaa kertoa näin julkisesti kokemuksistaan. En ole itse ollut kiusattu, mutta kiusatun kaverini takia ymmärrän sua. Mikää, ei MIKÄÄN, ole niin hyvä apu tällaiseen tilanteeseen kuin kaverit, perhe tai vaikka lemmikki, jos ei muuta, jolle puhua. En uskonut että joku voisi aikuisiäläkin vielä sanoa toiselle ettei tämä kaipaa rakkautta. Tekstiesi perusteella kuitenkin tiedän että sulla on ihana perhe, poikaystävä ja ystäviä ympärilläs, ja sen luulisi lyövän kanankoiven moisten paskiaisten kurkkuun :) keep on rockin, haluun lähettää sulle ja kaikille muillekin saman kokeneille SUUUUUURENSUUREN virtuaalihalin, elämällä oikeesti on merkitystä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle piristävästä ja kannustavasta kommentista! :) Tästä jos jostakin tuli todella hyvä mieli.

      Poista
  44. Kattelin tossa että kiva, videopostaus. Menin hakemaan ruokaa ja aattelin katsoa videon samalla. Eihän siitä mitään tullut, jostain syystä alkoi itkettämään kamalasti. Mutta ihana postaus, olet huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arat aiheet voivat nostaa helposti tunteita pintaan. Eikähän liikuttuminen väärin ole. :)

      Poista
  45. Itseäni ei ole koskaan kiusattu, vaan olen itse ollut kiusaajana. En ollut se "pääpahis", vaan mukana roikkuja, joka haukkui selän takana ja jätti ulkopuolelle, ettei vain itse tule kiusatuksi.
    Kiusatut voivat lohduttautua ajatuksella, että kiusaajia tulee kaduttamaan, viimeistään aikuisena. Ainakin itseäni kaduttaa kaikki, mitä olen kahdesta tytöstä puhunut heidän selkänsä takana ja toista tyttöä haukuin päin naamaa, koska muut tekivät samoin. Olin kuitenkin molempien kaveri, mutta halusin pysyä myös kiusaajien kaverina, joten haukuin näitä tyttöjä sitten heille tyttöjen selän takana. (Kyllä! Olen ollut "todella hyvä" kaveri :/ )
    Nykyään toinen tytöistä on todella rakas kaverini ja kadun joka hetki, että olen puhunut hänestä pahaa. Häntä haukuttiin koko peruskoulun ajan lihavaksi ja rumaksi. Nykyään hän on todella hoikka, pitkä, urheilullinen ja kaunis ja hänen kiusaajansa ovat rupsahtaneita ja lihonneita (minä mukaan lukien) :D
    Toisen tytön kanssa ei olla enää kavereita, mutta moikataan kun nähdään.
    Eli kuten sanoit, kiusaajilla on oman itsensä kanssa ongelmia, kun pitää kiusata muita. Itselläni se oli pelko tulla itse kiusatuksi, jos ei löyttäydy kiusaajien mukaan.
    Voimia kaikille kiusatuille ja voimia myös kiusaajille, että he uskaltaisivat lopettaa kiusaamisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuitenkin tervettä, että sie tunnistat tehneesi väärin kun kiusasit muita. :) Menneitähän ei saa pyyhittyä, mutta onneksi tulevaisuuteen pystyy kukin vaikuttamaan omalta osaltaan. Aina voi pyytää anteeksi, ja kohdella jatkossa muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Nuorena itse kukin tekee varmasti tyhmyyksiä. :)

      Poista
  46. Kiitoksia hani<3 Samaten sinä senkin ihanuus pakkaus!

    VastaaPoista
  47. Vastaukset
    1. Veikkaampa että ehkä vähän liioittelet, mutta kiitokset silti! ^^

      Poista
  48. Mua kans ala-asteella haukuttiin väripelleksi sun muuksi, koska olin ainoo jolla oli värikäs haalari, mieti, noin pieni syy, niin joku keksii jotein ilkeetä. Lisäksi ekalla luokalla, kun olin juuri menettänyt isäni, joku otti puheeksi oman isänsä (joka jo itsessään herätti mussa surua), sanoen "Mun isi on maailman paras, se kävi eilen kaupassa ja toi mulle kaikkee hyvää kun olin ollu kiltti. eiks oo siistii Jassu? Ainiin, mutta eihän sulla oo isää." Se_tuntui_pahalta. Ja vieläkin noi sanat kummittelee mun päässä.

    Tollanen kiusaaminen ajoi mut sitten pahottamaan toisten mieliä. Ensin vaan sulkeuduin kuoreeni ja olin omissa maailmoissani(aloin kuuntelemaan Nightwishii, HIMiä ja muuta "mättöö") ja vasta ala-asteen lopulla aloin vasta hyväksyyn, että totta, eihän mulla sitä isää ole, mutta eihän se nyt saatana ole mun syy?

    Aloin defessinä puolustaan itteeni erittäinkin hanakasti ja sanoin kanssaolijoille erittäinkin pahasti, niitä sanoja oon monesti katunut. Olin yläasteella sivusta seuraaja, mutta lukiossa alkoikin se uhma, jota kesti ainakin 19 vuotiaaksi. Uhman loppuessa vaihdoin sanallisen kapinoinnin pukeutumiseeni. Halusin provosoida ihmisiä ja halusin saada huomiota sanomatta sanaakaan. Olin pikkukaupungin kävelevä ihastelun ja inhoskelun "kato tota"-kohde. Sairaalla tavalla nautin siitä, kun pikkulapset alkoi itkeen nähdessään mut.

    Nyt olen edelleen se jota kaupungilla vastaankävelevät jäävät tuijottamaan taakseen. Mutta jäljellä siitä provosoinnista on vain rakkauteni kaikkeen erikoiseen vaatteeseen ja kenkään. Enää se ei ole huomionhakua vaan ihan puhdasta massasta erottumista.

    Musta on hienoo uskaltaa erottua ja musta on myös hienoo uskaltaa olla erottumatta. Kaikki me ollaan yksilöitä ja hienoja juuri tämmösinä. Ilkeilyt saisi jättää sinne äänihuulien taakse, sillä suurina annoksina, sanat vaikuttaa itsetuntoon ja persoonaan haitallisesti.

    Ihan sairas tuo sinun 2007 kuva, hienoa, että sait apua, näytät juuri upealta tuollasena, kun nyt oot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! On kyllä sanottava, että melkoista se olet siekin joutunut sietämään. :( Lapset osaavat osoittaa ilkeyttään toiselle julmimmalla mahdollisella tavalla, kun ovat ikänsä vuoksi usein hyvinkin ajattelemattomia. Todella törkeää kiusata sellaisen asian vuoksi, johon ei itse voi millään tavalla myötävaikuttaa, kuten juuri tuo siun isän menetys. Et sie sille itse tosiaan mitään mahda. :/

      Mielenkiintoista kuitenkin kuulla kuinka erilaisella tavalla siun tyylimuutos on syntynyt. Miulla tyylimuutos alkoi puhtaasti sen takia, kun en viihtynyt tavallisena ruskeahiuksisena only-teininä. Tuntui että tumma viehätti kaikilla osa-alueilla enemmän kuin mikään muu. Alkusi näytin siis periaatteessa aivan samalta kuin muut, hyvin paljon synkemmältä ja mustemmalta vain. Värimuutos tuli elämään vasta myöhemmin, kun pinkki valtasi vuosi vuodelta isomman lohkon syrämestäni. Minä vuonna sie värjäsit hiuksesi pinkiksi ensimmäistä kertaa? :) Ylä-asteella, lukiossa?

      Poista
    2. Piusa taisi unohtaa että on itsekin ollut kiusaaja lukioaikoinaan. :)

      Poista
    3. "Olin yläasteella sivusta seuraaja, mutta lukiossa alkoikin se uhma, jota kesti ainakin 19 vuotiaaksi."

      Unohtanut mitä? Hyvä se anonyyminä huudella :P

      Poista
  49. Mä en oikein ymmärrä mitä helvettiä sä täällä itket kiusaamisesta kun oot ite tahallas tollasen törkysen joulukuusen näköinen joka tyrkyttää itseään joka paikkaan.

    Pitäs vähän miettiä ensin itsekin minkänäköisenä sitä tuolla ulkona vetää ja sitten vasta tulla tekemään itkuvirsi videoita kun kaikki ei tykkääkään sun pelletyylistä. Myöskin tuo siun kehuskeleva asenne varmasti ärsyttää monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että siulle on jäänyt miusta noi negatiivinen kuva. Tällä videolla yritän lähinnä tuoda vertaistukea niille, jotka joutuvat yhä painimaan päivittäisen kiusaamisen ja arvostelun kanssa. Tarkoitukseni oli nimenomaan painottaa sitä kuinka omaa oloaan saa parannettua kiusattuna, eikä nostaa omia kokemuksia ykkösasiaksi. Sillon kun hölpöttelee ilman minkäänlaisia käsikirjoituksia, niin ei ehkä välttämättä tule sanottua kaikkea yhtä järkevästi kuin alunperin suunnitteli. :)

      Ironisinta kiusaamisessa on, että mie näytin pahimpina kiusaamisen hetkinä aivan samalta kuin kaikki muutkin. Pyöreä, hiljainen tyttö löysissä vaatteissa, ja ruskeissa hiuksissa. Perimmäisessä nurkassa istumassa, yksin. Totuus ei ole aina sitä millaisen käsityksen internetin välityksellä saa, vaan se voi olla jotain ihan muuta. :)

      Poista
    2. Just. Sä kuulut varmaan niihin ihmisiin, jotka on myös sitä mieltä, että naisia saa raiskata jos ne on humalassa ja pukeutuneet minihameeseen? Oma vika, itsehän sitä halusivat. Niinkö?

      Ei ole mitään sellaista syytä, mikä oikeuttaisi kiusaamiseen ja toisen haukkumiseen. Ja jännä kyllä, useat joita kiusataan on niitä ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Milläs sen perustelet?

      Anonyymisti on niin helppoa sanoa toiselle mitä tahansa...

      Poista
  50. Hieno ja koskettava video!

    Oot tosi symppis:) RESPECT

    VastaaPoista
  51. pitkän tauon jälkeen tulin blogiasi taasen lukemaan ja tämä erityisesti pysäytti kohdalle. olen itsekin kiusaamista hieman joutunut kokemaan, lähinnä syrjimisenä silloin tällöin nuorempana, mutta ei muuta pahempaa ja tuotakin hieman vain. syömishäiriö on kuitenkin seurannut minua sellaiset 7 vuotta, milloin tiiviisti, milloin hieman otettaan löysäten. about 160cm olen ja paino korkeimmillaan ollut lähes 47, alimmillaan vähän alle 37, nyt siinä 43 kieppeillä. oli kiva kuulla (no ei siis oikeasti kiva mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan) että sinulla on ollut samantapaista kiusanasi ja olet siitä eroon päässyt. mä olen päälle vuoden psykiatrilla käynyt, mutta muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. tosin olen mä tässä kolme kiloa painavampi kuin vuosi sitten, mutta ne ovat kertyneet ihan muualta kuin parantumisen ansiosta.
    jos viitsisit, olisin todella iloinen, jos voisit joskus tehdä videota siitä, kuinka pääsit tuosta laihduttamisesta eroon ja opit hyväksymään itsesi. olen nyt tämän katsonut sekä videosi laihdutuksesta, mutta jos jotain omista kokemuksistasi haluaisit kertoa, olisi kiva kuulla. ymmärrän kyllä, jos et halua, sillä onhan aihe todella henkilökohtainen, mutta tällainen ajatus nyt kuitenkin tuli.

    lopuksi: olet ihanan oloinen ihminen, olen jo pitkään seurannut blogiasi ja ihaillut tyyliäsi. olet kaunis ja ihanan itsevarma! :) pidähän pää pystyssä jatkossakin äläkä annan ilkeiden ihmisten kommenttien vaikuttaa itseesi!

    VastaaPoista
  52. Hei! Löysin sun blogisi youtuben videoittesi kautta. Mitä enemmän noita videoita katselen ja mitä enemmän näitä tekstejä täältä lueskelen sitä enemmän vakuutun siitä miten ihanan symppis ja fiksu ihminen olet! :)

    Kiusaamisesta: se on kyllä jännä miten nykyaikana kaiken maailman peikot kuvittelevat, että internetissä voi sanoa mitä tahansa anonyymisti toiselle sen tarkemmin ajattelematta. Hyvä, että pystyt jättämään nuo kommentit omaan arvoonsa. On myös käsittämätöntä, että jotkut tuntemattomat ihmiset kuvittelevat että on ihan okei tulla haukkumaan tai ilkeästi kommentoimaan toisen ulkonäköä, olemusta tai muuta vastaavaa päin naamaa ja tehdä käsittämättömiä johtopäätöksiä esim. tuo mitä sulle oli baarissa sanottu! Pöyristyttävää! :O

    Kiusaaajat itse ovat usein epävarmoja ihmisiä, jotka saavat jonkinlaista voimaa muiden haukkumisesta. Se on jotain, mitä en pysty käsittämään. Mikä saa olon niin pahaksi, että pitää purkaa sitä haukkumalla muita? Tai mikä saa niin ajattelemattomaksi, ettei käsitetä miten paljon vahinkoa voidaan saada sanoilla jotka "olivat vain vitsi"? Ei pysty käsittään. :(

    Kiusatuille: Älkää antako periksi! Ja tosiaan puhukaa, jokaisesta varmasti joku välittää ja kaikki todellakin ansaitsevat olla onnellisia. Älkää muuttako itseänne muiden vuoksi. Olkaa ylpeitä sellaisina kuin olette!

    Kiusaajille en sano muuta kuin, että katsokaa peiliin ja menkää itseenne. Kokeilkaa joskus asettua toisen ihmisen saappaisiin. Empatiaakin voi oppia.

    VastaaPoista
  53. ite olen myös ollut kiusaamisen kohteena. joka johtui hiemaisesta ylipainostani. kiusaaminen alkoi lähes heti, kun menin yläasteelle. Kaikki tutut oppilaat ja opettajat vaihtuivat uusiin, olin tosi yksinäinen ja syrjäytyny 7lk alussa/puolessa välissä. en voi ikinä unohtaa erästä päivää 7lk alussa, kun koulu oli loppu ja kävelin alas portaita. takaa kuulu huuto "varo eestä vitun läski" pukeutuin siihen aikaan poikien vaatteisiin, koska olin tietoinen ylipainostani ja pelotti näyttää sitä tiukoilla naistenvaatteilla. kerran kun sattuin laittamaan naisten hiattoman, hieman tiukan hupparin. vastaani käveli yksi 8lk poika joka huusi täysiä "HYI VITTU" se riipaisi niin pahasti, että juoksin pihalle itkemään. kaikki lausahdukset "miten sää voit lainata ton läskin hupparia" "ootko sää joku vammane kun sanot häh koko ajan" "en halua istua tuon vieressä" se kaikki joka tapahtui 7lk alussa ja puolivälissä oli täyttä painajaista. jäin monena päivänä pois koulusta, koska minua pelotti.. pelotti ihan liikaa. KUINKA ihmisen koko voikin vaikuttaa tuollai toisen ihmisen käytökseen. kiesus en voi ymmärtää.. kiusaaminen onneksi loppui äkkiä, kun kävimme isosiskoni kanssa rehtorin puheilla.. nykyään pari kiusaajaa on parhaita kavereitani, koska he tutustuivat minuun ja luokastamme tuli hyvin tiivis. sain olla rauhassa koko loppu ajan yläasteella. Olen nyt ammattikoulun toisella luokalla ja olen laihtunut.. mutta menneisyyden paskapäitä ei voi unohtaa.

    VastaaPoista
  54. sä olet aivan ihana! <3 C:
    mä en ymmärrä ihmisiä ketkä haukkuu/kiusaa muita vaan ulkonäön perusteella? musta se on tosi hassua kun ihmiset ei tunne sua ollenkaan ja alkaa haukkumaan tyylii yhen kuvan perusteella. ja ei helvetti ihan oikeesti --> "Pitäs vähän miettiä ensin itsekin minkänäköisenä sitä tuolla ulkona vetää ja sitten vasta tulla tekemään itkuvirsi videoita kun kaikki ei tykkääkään sun pelletyylistä." anteeks mutt just toi on niin noloa? vittu minkä ikänen sä olet? eikö ihminen saa olla just semmonen ku ite haluaa tuua tunteitaa esii? anteeks mut just tämmönen ottaa niin paljon päähä! pitäiskö kaikkien ihmisten olla samallaisia? iha helvetin sama oletko sä lissu, emo, punkkari, rokkari, gootti, nörtti, hippi vai tavis! jokainen ihminen on omallaisensa ja jokaisella ihmisellä on siihen oikeus! että fuck off ja sitärataa! >p

    VastaaPoista
  55. Moi Insanity! Oon lukenu sun blogia jo vuosia mutta en ole vielä uskaltautunut kommentoimaan joten en nyt oikein tiedä mistä aloittaisin :D no ensinnäkin olet aivan ihana ja rohkea persoona, sun postauksista ja videoista tulee aina niin hyvälle mielelle, oot niin aito ja energinen :) Tämä video ja laihdutusvideo kosketti mua tosi paljon ja on hienoa miten joku uskaltaa puhua tuollaisista asioista blogissaan. Kiitos siis päivän piristyksistä ja tämmöisistä postauksista jotka saa oikeasti miettimään! Ei mulla oikeestaa muutako että mahtava tämä sun blogi ja tosi kivalta ihmiseltä vaikutat, kaikkea hyvää sinulle :)!

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.