FUCK THE MAINSTREAM!

Koska itselläni on tapana kertoa täällä blogissa aivan jonnin joutavia kuulumisia, niin avaudumpa taas vähäsen asiasta joka ei hetkauta ketään varmasti tippaakaan. Kyse on nimittäin unesta. Paasaan miltei joka toisessa kirjoituksessa siitä kuinka tuntuu syksyn ansiosta väsyttävän tuon tuosta, nyt ramasee niin paljon että joka paikkaa kolottaa. Tilanne on kärjistynyt käytännössä siihen että nukun vain noin viitisen tuntia jokaisena yönä, enkä saa nukuttua päikkäreitä vaikka kuinka pinnistäisin ja ponnistaisin. Tuntuu että vain pyöriskelen sohvalla taikka punkan pohjalla päivänokkareiden aikaan tuskan hiestä märkänä, ja herään kännykän ajastuksen kauheaan huutoon vain tajutakseni ettei tullut levähdettyä silmäyksenkään vertaa. Pyörii niin paljon ajatuksia ja stressin aiheuttajia pääkopassa että pelkkä mietiskely vie kaikki voimat. Aamuisin tuntuu siltä kuin Nukkumasa olisi tupsauttanut luomien alle jotain ihan muuta kuin hentoista unihiekkaa, kun simmujen aukaisukin käy päivätyöstä. Liekkö menneet sementtipussukat sekaisin hiekkasäkkien kanssa, tiedä häntä. Jatkuva univelka aiheuttaa toistuvaa väsymystä, ja jo pelkän väsymyksen vuoksi olo on samanlainen kuin alkavassa flunssassa. Olo tuntuu kuumeiselta ja todella todella rasittuneelta, silmät punoittavat kuin punakuonoisen petterin nenä jouluna ja jälleen kerran vanhat tutut silmäpussukat ovat nousseet sysimustassa hunnussaan esiin. Hehkeätä. 

choker: second hand
necklace: nanbrck designs
top and sleeves: lip service
belt: second hand

Shorts, top, hoodie: lip service
bracelet: cyberdog
fluffies: second hand

Siinäpä se jatkuva valitus ja marmatus joka pitää ähkäistä vähintään joka toiseen kirjoitustynkään, heh.
Kukkaruukusta itse asiaan.  Helsinki hemmotteli musiikkitarjonnallaan meitä, jotka ovat nautiskelleet monenmoisesta industrial metallista herraties kuinka kauan. Ei tarvinnut kahta kertaa harkita Trash festeihin osallistumista, kun näin pääesiintyjän nimen läntättynä tapahtuman bändikatsaukseen. Dope Stars inc. Ensimmäinen ajatukseni kun kyseisen nimen listalta luin, oli kutakuinkin: "HOLY HELL pakko päästä!" ja itse tapahtumapaikalle rantautuessa olotila oli kutakuinkin: "HOLY HELL nyt sen näkee livenä!". Innostus oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin pullealla lapsella jolle annetaan eteen kokonainen sacherkakku naposteltavaksi. Empä muistakaan koska olisi tullut fanityttöiltyä yhtä armottomasti kuin tänä viikonloppuna. Iih!

Victor Love!! ^-^ ♥ (from Dope Stars inc!)

Dopen keikka meinasi kiireellisen lähdön ja metsäjunttimaisen eksymisen vuoksi jäädä vähän lyhyeksi meikäläisen puolesta. Olimme ystävämme kanssa jo ylä-asteella niitä penaalin terävimpiä kyniä, jotka eksyvät metsään keskellä Joensuun keskustaa. Löysimme aina ne rastit, joita ei oltu karttaan edes merkitty saati pitänyt löytää. :D Kun edellisen suunnistushistorian yhdistää siihen että landepaukut päästää Helsingin keskustaan seikkailemaan, on tulos ihan arvattavissa. Katsoimme google mapsista varta vasten koordinaatit siitä kuinka  Gloriaan oli tarkoitusta löytää perille.  Tasan kaksi käännöstä matkan varrella, melko suora reitti. Seittemän sadan metrin matka jalkaisin, eihän siinä voi eksyä. Eihän?
Kävelimme tasan kaksi korttelia eteenpäin, kunnes molemmat havahtuivat siihen tosiasiaan ettei kummallakaan ollut pienintäkään havaintoa siitä pitääkö kävellä oikealle vaiko vasemmalle, ylös vaiko alas vai mitä. Kysyimme siinä sitten nohevina taksikuskilta suuntimoa siitä minne pitääkään hilata luunsa, ja oivalsimme seisovamme kahden korttelin päässä määränpäästä. Päästä älyn jättiläiset ja ilmansuuntien improbaturit  isolle kirkolle niin näinpä siinä käy..

Mama trash all starsin ja Deathstarsin tarjoilema musiikkikattaus kelpasi myös varsin hyvin.

BLITZKRIEG BLITZKRIEG!

Private Linen laulaja Sammy sattui kävelemään vastaan ja oli tietysti pakko pyytää yhteiskuvaa. Oli hämmentävää tunnistaa keikalla sellaisia kappaleita, joita oli kuunnellut viimeksi 2000-luvun alkupuoliskolla. Sitä tuntee itsensä välillä kovin vanhaksi..

Ja syötyäkin tuli posket pullollaan, Toscaninin appeiden jälkeen kelpasi tanssia keikalla kuin päästä pipi mental case! Kyllä noilla kasvisruoilla ja supertuhdilla suklaajälkiruoalla nälkä lähti ja muutaman rohkaisuryypyn ansiosta saikin sitten hyppiä seinille ihan kyllikseen. Ravintolassa possuttelun jälkeen suuntasimme pikavisiitille PRKL-klubille, ja hörpimme siinä yhdet tuopposet ennen varsinaisia keikkoja.

Olen rakastanut Dope Stars Incin musiikkia höpönä jo vuodesta 2005, siitä lähtien kun heidän ensimmäisen demonsa sain kuultavakseni keikallakin seuralla olleen ystäväni kautta. On niin vaikea valita kirjoituksen oheen yhtä tai kahta lempparikappaletta, sillä valinnanvaraa löytyy jo hurjan monen albumin verran. Tässä kuitenkin muutama helmi, jotka saavat miut pomppaamaan penkistä ja jammaamaan mukana hyvinkin herkästi. Eikä kananlihaiselta iholtakaan voi välttyä.

PS. Mikä parasta, Dope Stars Incin uusimman Ultrawired-levyn voi ladata ihan ilmaiseksi bändin virallisilta nettisivuilta, täältä! Jipii!




.. On ihan omituista katsoa tuota ylläolevaa musiikkivideota, kun selkeästikin huomaa että yhtye on tässä vuosien mittaan laiskistunut ihan hurjasti ja muuttunut sekä tyylinsä että musiikkinsa puolesta paljon kevyempään suuntaan. Harmi!




Erehdyin kuitenkin töissä soitattamaan uusinta levyä pariin otteeseen pullan leipomisen ohessa, ja hyvä etten alkanut hillumaan ympäriinsä kun tajusin miten hiivatin hyvä uuden levyn "Save the clocktower" - kipale onkaan! Huh huh, jos tuon jossain keikalla kuulisin niin hilluisin varmasti ympäriinsä kuin mikäkin päätön kana! Tykkään kuin karvinen lasagnesta! kurrnau!