tiistai 23. lokakuuta 2012

Kohtalon kiertokulku





Pohjustus: Novelli on tajunnanvirtaa ja puhtaasti fiktiota.
Kylläpä tulee hyvä olo kun saa luotua jotain konkreettista, eikä vain muutamia hajanaisia rivejä sinne tänne!





Kohtalon kiertokulku
Pilleririvistö pälyilee uhkaavana pöydällä ja hän tarttuu siniseen nappulaan, kulauttaa suullisen vuorokauden yli lämminnyttä maitoa perään ja rykäisee.  Punainen pilleri on kooltaan edellistä suurempi ja siinä nauraa kohtalo, kääntöpuoleltaan sileä ja toiselta puolelta röpelöinen.  Ohuella langalla kasaan kurottu kokonaisuus, jota hiipuva kipinä keinuttaa kuin yhdellä ruuvilla kokoon niitattua kehtoa.  Hän itkee, nauraa, huutaa, raivoaa ja rakastaa samaan aikaan.

Hän raapii silmäkulmaansa ja painaa pään alas, jättäen maankuoren ja ajatuksen väliin vain kuiskauksen. Vanha jatsi soljuu korviin ja saa suupielen niiaamaan ylöspäin kuin kohteliaisuudeksi, sillä täytyyhän hyvän työn tekijää kiittää. Anna anteeksi, kiitä ruoasta ja sano näkemiin. Lapsuuden opetukset tulevat kuin selkärangasta, siitä samasta alkupäästä jolle aikoinaan kurin remmiä ja vitsaa näytettiin.

Vanha hirsitalo huokaa tyynenä korkealla harjulla. Valkoinen maa peittää alleen kaikki kesän väreissä tanssineet orkideat ja liljat, jotka ovat nyt enää ruskeaa mätää.  Ruohikko on kuin homeella vuorattua vuokaleipää ja jänikset valtavan ruoka-annoksen mikrobeina. "Jos vain olisi haulikko", hän huokaa ja katsahtaa huurustuneesta karmista kuinka viimeinenkin omenapuu katoaa parempiin suihin. "Taivas nukkuu rauhallisena untuvissaan, miksipä en siis minäkin. "
Kädessään valkoinen pakkaus varoitusmerkein, hän poksauttaa pienen nappulan kapselistaan. Kolmion muotoisen ja tylppäkulmaisen.

Mikäli astut naulan päälle, kipureseptorit rekisteröivät tuntemuksen joka kiirii keskushermoston kautta aivoihin ja sitä kautta ulos tuskaiseksi ulvahdukseksi.
Mikäli astut naulan päälle, ei sille kannata kostaa ja painaa jalkaa vain sen takia että reaktio toisi toivotun vastareaktion.
Entä jos naulan päälle astuessa käykin niin, että näkymätön voima kuristaa kurkkua ja huuto hukkuu tyhjyyteen?

Mutta eihän elämä voi olla pelkkää loputonta jatkumoa. Jos pyhä kolminaisuus onkin harhaoppia, eivätkä kolmion kulmat olekaan pyöristetyt. Entä jos ne repivät kurkun auki ja nieluun vuotaakin jotain muuta kuin punaista mahlaa? Miksi talven kolme viimeisintä eloonjäänyttä kärpästä etsivät lampusta lämpöä sitä kuitenkaan löytämättä, aivan kuten ihmisetkin toisistaan. Hän katsoo vanhaa valokuvaa ja silittää sen kellastunutta pintaa.  Jos elämästä saisi tehtyä referaatin, hän lupaisi antaa teoilleen merkityksen eikä vain heliseviä selityksiä ja väärinpäin kääntyneitä vaakakuppeja. Vaikka todellisuus potkiikin päähän, on arpa sentään heitetty.

Niin paljon onnea, niin paljon ikävää
Niin paljon turvaa ja sopeutumista
Niin paljon sanoja merkitystä vailla
Niin paljon, että sitä palvon.

Päivät näkyvät enää ohikiitävinä hetkinä kalenterissa.  Yksi siellä toinen täällä, kuukausia pimennossa ja päiviä keinotekoisessa auringonvalossa paistatellen.  Tunteja joina tuntee elävänsä,  muutamia mielenkiintoisia minuutteja ja sekunteja jotka ovat vain toistensa sekvenssejä. Kello on liian vähän verrattuna maailmaan.

Hengityksen höyry piirtää harhakuvia ilmaan. 
Muistot kaikkoavat ja muuttavat muotoaan, kuinka sydämen rytmi tuntuukin hektiseltä!

Sillä oli pörröiset pitkät hiukset
Se hymyili ja otti kädestä
Puristi aina välillä lujempaa
Silitti peukaloa pitkin etusormelle
Ja se hetki taisi oikeasti olla siinä
Eikä ollut kiire mihinkään

Ehkä kaikkea ei voikaan rajata vain elolliseen ja elottomaan. Se hetki halaa aivan kuten aina ennenkin.  Hän miettii:  Onko neutraali ja liikkumaton asia sama kuin multiin kuopattu ja kuollut? Graniitti ei ole koskaan elänyt. Se on liikkunut muiden seikkojen vuoksi, eli se elää omaa elämäänsä.  Emmehän me tiedä ovatko tähdet oikeasti tähtiä, vaiko vain avaruusolioiden pystyttämiä katulamppuja tai hätävaloja muille galakseille.

Ehkä elämä ei olekaan vain aukirevittyjä kurkkutorvia tai homeella ommeltuja sammaltäkkejä. Ehkä voikin painaa kaukosäätimestä uutta nappulaa tai aukaista antennikaapelit solmuistaan. Ehkä taakan voikin heittää harteiltaan, aivan kuten vaahtera heittää kellastuneet lehtensä.

Näkisitkö minuun
Tai uisitko karikolta syvemmälle
Puhuisitko samalla kielellä
Löytyisikö tietovisaan oikea vastaus?

Ehkä kolmion muotoinen pilleri onkin pyöreä.
Hän asettaa selkärankansa vasten kovaa patjaa ja nielee maitoa kuin pelastavaa pajunköyttä.
Hän painaa silmänsä kiinni ja katsoo sisäluomiltaan mustaa elokuvaa.
Kun puristaa silmät  tiukasti yhteen, näkee valonpilkahduksia ja väritahroja valkokankaallaan.
Kun pinnistää ja ponnistaa vieläkin kovemmin, voi nähdä koko värikirjon.

Unen ja todellisuuden rajamailla on vain ajatus
"Vedänkö valkean lakanan ylitse pään?"




Älköös peljätkö, en ole muuttamassa blogiani paikaksi pelkän proosan julkaisuun.
Vaatehömppää tiedossa piakkoin! :)

17 kommenttia :

  1. Vaikuttavaa tekstiä. Kiitos, että jaoit novellisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että pidit. :) Harvemmin ilkeän julkaista näitä tekstityniäni, kun en mikään ammattikirjoittelija ole.

      Poista
    2. Härreguud, miten hyvä kirjottaja sä oot! Jos joskus jätät kondiittorin hommat, niin mieti kahdesti, että rupeatko kirjailijaksi! You are awesome!

      Poista
  2. hei sussahan olis ainesta jonkin näköseksi kirjottajaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vain kehusta! En kyllä usko että miusta olisi ainesta ihan oikeaksi kirjoittajaksi, kun ei tuo kynä kuitenkaan ihan niin hyvin kädessä pysy. Mukava silti raapustaa pöytälaatikkoon. ^^

      Poista
  3. Jee tänne ilmestyikin lisää luettavaa!

    Todella hienoa tekstiä, joskin hieno tuntuu vähän lattealta ilmaisulta tuon rinnalla. Nuo kaikki kielikuvat ovat vaan niin taidokkaasti käytettyjä, aivan kuten normaalissa tekstissäsikin. Ei voi muuta kuin ihailla!
    Ehkä voitkin perustaa kolmannen blogin tälle taiteellisemmalle tekstille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei miulla riittäisi aikaa kolmannen blogin ylläpitoon, mutta onhan tämä tyhjää parempi että julkaisee muutaman tekstin aina materiahömpän välissä. ^^ Kiitos ja kumarrus kehuista!

      Poista
  4. Laitoin sulle tunnustuksen blogiini, sieltä voit käydä kattomassa. :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä novelli! (: Voitko tehä joskus videon, jossa esittelen ne sun kengät siltä yheltä seinältä, olin näkevinäni sellasen seinän lähes täynnä kenkiä? Vai ootko esitelly jo? Jos oot niin voitko linkittää tai antaa videon/postauksen nimen?

    http://mylifemumsmums.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)
      Aivan kaikkia monoja en ole esitellyt videolla, mutta täältä löytyy kenkien top kymppi:
      LINKKI

      Poista
  6. Moi Susanne!

    Katoin tossa sun youtube videoita ja sen kun sä näytit sun laukun sisällön sä näytit sun avainnipun siinä niin muistatko sä vielä että mistä sä oot ostanut sen nyrkkeilyhanska avaimenperän? Kiitos jo etukäteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyrkkeilyhansikas-avaimenperä on napattu ostoskoriin Twinfinland.comin sivuilta. :) (kamppailuvarusteita myyvä nettikauppa) En osaa sanoa myyvätkö hansikkaita tosin enää, tilasin omani vuosia sitten kun harrastin nyrkkeilyä vähän aktiivisemmin.

      Poista
  7. Hienoja kielikuvia ja ajatuksia.

    VastaaPoista
  8. Todella hienoa tekstiä. Itse harrastan kirjoitusta. Ootko itse kirjoittanut paljonkin?

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.