Summer Sound 2012

Tämänkertaiseen viikonloppuun mahtui jos jonkinmoista menoa. Tukuittain säätämistä, tohinaa, häähumua-ja stressiä, perslihaksia puuduttavaa matkustamista, sormella auton kattoon piirreltyjä kuvioita, muutamia "hei tätä en oo ennen tehnyt!"-tyyppisiä tilanteita ja ennen kaikkea, festarit joita olen odottanut puolisen vuotta. Jo pelkkä ajatus Summer Soundista ja kunnon reiveistä sai sydänkäyrän hyppelehtimään rytmihäiriön puolelle, ja vasta paikalle astuttaessa kaikki loksahti paikalleen. Vieressä (sopivasti sihijuomaa nauttinutta) käsikynkkä-seuraa -check, uv-valossa hohtavia avaruudellisia vetimiä -check, musiikkia joka pistää platformkorot liikkeelle ja hien virtaamaan pitkin olemattomia selkälihaksia-check. Melkein hävetti myöntää itselleen että kaikesta lenkkeilystä huolimatta yleiskunto näytti olevan aivan karikolla. Pari-kolmetuntia lähes yhtäsoittoista tamppaamista ja kaikki lihakset vetivät itsensä kramppiin. Illan hämärtyssä ja hotellin puhtoisiin lakanoihin kääriytyessä huomasi kyllä että hieronta ei tullut vain tarpeeseen, vaan oli miltei pakollista jos tahtoi nousta seuraavana aamuna sängystä ylös omin voimin.

Joku omituinen periaate sotii sitä vastaan, että bloggaisin kavereiden hääjuhlista julkisesti eetteriin. Häät ovat kuitenkin niin...Henkilökohtaiset ja uniikit? Sanotaan nyt kuitenkin että Luurankoja Kaapissa-blogin Leenan kekkerit olivat ainutlaatuiset, eipä ole ihan joka päivä tullut osallistuttua wicca-seremonioilla varustettuihin goottihäihin. :) Oli vähän harmi lähteä Leenan hääjuhlista niinkin aikaisin kuin kahdeksan aikoihin illalla, mutta eipä auttanut muu kuin asetella itsensä Bimmeriin ja kurauttaa kohti Helsinkiä hyvän sään aikaan. Tällä kertaa hyvästä säästä puhuminen olisi kuitenkin melko ironista, sillä koko menomatkan ajan ukkosti niin että tanner tärisi.

Dress: second hand
Necklace: nanbrck designs
UV bracelet & shoe buckles : Prohibition uk
Bullet breacelet: Bizzare.nl
Shoes: Demonia- swing

Kertoilinkin Summer Soundin fiilisnostatukseen painottuneessa tyngässä siitä, että kaikki ei lauantaina mennyt ihan jetsulleen. Lähdimme tosiaan jo valmiiksikin matkaamaan yötä vasten ja aivan liian myöhään, ensimmäinen virhe. Kuten olen parissa aiemmassa kirjoituksessa myös kertoillut, pelkään ukkosta aivan törkeästi. Monet tuntuvat tälle pelolle naureskelevan, mutta auton tuulilasin läpi näkyvät ja räsähtäen poukkoilevat salamat saivat sekä pääni jyskyttävän kipeäksi, myös sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa. Teki mieli vetää peitto pään päälle ja liueta pois tilanteesta päänsisäisiin aurinkomaailmoihin, vaan minkäpä tilanteelle mahtoi. Ei auttanut kuin kärsiä. Buu.
Ukkonen ei ollut tietenkään ainut asia, joka ei mennyt aivan käsikirjoitusten mukaan. Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi asia menee päin vittua, menevät kaikki muutkin auttamatta. Ja kyllä muuten piti paikkansa täydellisesti.

Tässäpä kärjistetysti kaikki asiat, jotka summa summarum yhdistettyinä yhteen iltaan ovat melkoinen surkeiden sattumusten sarja:

1. Tajusimme kaikkien ruokapaikkojen menneen kiinni aivan liian myöhään. Kaksi ihmistä väsyneinä ja kärttyisinä auton kyydissä, keskellä yötä kuulostaa jo ajatuksen tasolla melkoselta tappo-yhdistelmältä, ja sitä se olikin. Molemmat napottivat penkeissään turpa mutturalla, ja jokainen kilometri tuntui viisi kertaa normaalia pidemmältä. 
2. Tottahan toki läppärin akku meni loppumaan kesken reissun, ja jouduimme siirtymään omien jumputusmusiikkien sijaan radion antimiin.Aukaisimme radion toiveikkaana ja mitäpä sieltä tuleekaan: mukamas erityisen fiini, selkeästi korkeamman tason älykköhuumorilla varustettu "heh heh" - kommenteilla maustettu musikaali. Jes. Rätisytin mankkaa ja siinä vaiheessa kaikki alkoi tuntumaan lähinnä surkuhupaisalta. Radio Sputnik. You gotta be kidding me.. En tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun ainut mieleen tuleva asia liittyi Hedbergin sketsiin. Klo. 01:30 ja tappoväsyneenä tuokin tapahtuma tirskahdutti. Itse tilanteen ollessa päällä teki kuitenkin riuhtaista koko radiolähetin sijoiltaan ja heittää huitsin nevadaan kirosanojen saattelemana.
3. Eipä tullut ajateltua että metro ei kuljekaan yöllä.
4. Juuri taksimatkan aikana saimme riesaksemme koko illan kovimman vesiryöpyn, ja sitä kautta kolme kertaa pidemmän taksimatkan. Edes tuliterän audin pyyhkijät eivät kyenneet pyyhkimään sitä valtavaa vesimassaa joka suihkusi vaakasuorassa, vaan huristimme moottoritiellä kolmea kymppiä.
5. Viimein hotellilla. What could possibly go wrong? Kuuluisia viimeisiä sanoja nimittäin. Siinä vaiheessa kun hotellirespan ensimmäinen kommentti saapumisesta oli "nyt on käynyt pieni kämmi".. ei enää jaksa paljoa naurattaa. Pääsimme sitten yhden hengen huoneeseen kahden hengen huoneen sijaan. Klaus K:lle propsit hienosti hoidetusta varauksesta.

.. Kuitenkin itse Summer Soundista, aikuisten leikkilandiasta vilkkuvaloineen, jäi miltei täydellisen loistava maku suuhun. Eipä tule ihan joka päivä nautittua pelkästä keikkafiiliksestä niin täysin siemauksin, että pelkkä ajatus saa hymyilemään. Hevikeikkojen rynnimisen ja nyrkit edessä-tönimisen jälkeen leppoisa chillailu-housemusiikin ja vastaavan kuuntelu on mitä parhainta vaihtelua. Ja kerrankin pääsin osalliseksi sellaiselle keikalle, jossa paikallaan pönöttävien ja masistelevien katsojien osuus yleisöstä oli alle kymmenesosan verran. Armin Van Buurenin keikalle suunnatessa hiukset olivat jollain tavalla laitetut (lue: muistuttivat ananasta), mutta keikan jälkeen lähinnä otsaan liimaantuneet ja lässähtäneet suikerot, glowstickin ergonomisella asettelulla höystettynä. Ulkonäöstä viis, nyt tampataan!

Nyt on pakko pyhittää rapulanjälkeinen lepopäivä, ja suunnata vaaka-asentoon.

1400kilometrin mittainen matkustus ottaa voimille, kumma kyllä.