Auringossa grillattua possua

Lorem ipsum. Än yy tee. Yy kaa koo. Tekstin suoltaminen tuntuu olevan hiukan nihkeässä, liian lyhyiksi tirahtaneiden yöunien ja rankan viikonlopun ansiosta. Jospa sitä rivin tai pari puristaisi.

Astafobiasta kärsivälle pelkkä säätiedotuksen pälyily tuntuu yhtä musertavalta kuin hämähäkkikammoiselle ajatus siitä että heräisi pikkuinen kasijalkainen naaman edessä. Painostava tunne ja sähköisyyden tuntu ilmassa pistää pääni aivan myllin mallin. Ajatukset sinkoilevat seinästä seinään, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kädet hikoavat, tiivistetysti sanottuna: Ahdistaa. Pyöriskelin viime yön tuskan hiki otsalta noroina valuen, ja jossain vaiheessa oli kyllä sellainen olo että teki mieli itkeä ihan vain itkemisen ilosta. Josko olisi helpottanut, ken tietää. Ukkosta ei onneksi tullutkaan, huh puh ja helpotuksen huokaus. Pystyi sentään jobbailemaan koko työpäivän lävitse niin, ettei ahdistus puristanut sisälmyksiä sievälle mytylle. Mitä sitten tältä illalta odotan (sään suhteen).. En uskalla ajatella. Kuulostan fobioideni kanssa ihan viisivuotiaalta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. On vain nieltävä ylpeytensä ja otettava muiden suista tuleva naureskelu vastaan kuin mies.

Toppi: Kiinatrikoosta
Koru: teetätetty NanBRck designsilla
Hame: Hellbunny
Typerä pönötys: Omaa tekoa

Ranneke: Cyberdog
Popot: Unif- hellbound

Peloista kuitenkin iloisempiin aiheisiin. Juhlistimme äitini kanssa perinteikkääksi yhteisjuhlaksi muodostunutta kansanmusiikkifestivaalia, Kihausta, railakkaissa tunnelmissa. Viime vuonna alkanut perinne starttasi samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Muistan etenkin ajomatkan. Reippaat kahdeksankytä kilometriä napotimme viime vuonna auton takapenkillä levottomissa tunnelmissa. Läppäriltä pauhasivat vuorotellen Rääkkylän huumorimiesten vääntämät (pelottavan tarttuvat..) rallatukset ja Nygårdin menobiisit. Mukana ei tainnut ollakaan mitään muuta kuin iloista mieltä ja hilpeästi sihahtavia juomia. Kuten tänäkin vuonna. Automatkalla napostelin Ballettia sivistyneestä kierrekorkki-kuoharipullosta. Ei tarvinnut shampanjavispilää heilutella, kun auton tärinä pikkukylän monttuisilla teillä takasi sen että juoman lopputipat olivat yhtä hapokkaita kuin mikä tahansa tiskivesi.

Periltä Kihauksesta löysin sen mitä tulinkin etsimään. Sen tietyn jännän fiiliksen. Huiviin kulautettuja jallushotteja. Vanhoja tuttuja. Syliin hypättyjä halauksia. Musiikista liikuttumisen ja auringossa paistattelun riemun. Höystettynä kolpakollisella paarmoja, hyttysiä ja ampiaisia. Nyt näppylöitä näkyy enemmän kuin ihoa itseään. Ja tuli tehtyä tietysti myös se perinteinen, ensikertalaisen virhe. Todisteltua itselleen rinta polleana, että:

"EI TÄÄ AURINKO KUITENKAAN EES TARTU."

.. Tyhmyydestä sakotetaan. Idiootti on Insanitylle yleispätevä synonyymi.

Aurinkoinen kesä on kaiketi Suomessa sellainen keräilyharvinaisuus, että siitä pitää sitten nautiskella koko rahan edestä kun kerrankin saa. Katkarapuna ei ole kuitenkaan miellyttävä polskutella. Valelin itseni aamulla kerroksella Bepanthenia ja vedin tiukan t-paidan suoraan niskaan. Niinhän siinä käy, että kolttu liimautui kirvelevään ihoon kiinni kuin nahkapenkki paljaisiin persposkiin. Auta armias että kirosanoja lenteli vaatetta irroitellessa. Ihme ettei nahka lähtenyt rullautumaan irti  kun paita maiskahti poispoikkeen selästä..

Loppukevennys.

"TAHON NÄHÄ SUT TAVISVAATTEISSA!"

Kysyn vaan.... MIKSI?! :D Tältähän se näyttää.

Tavalliselta. Tylsältä. Varastin kankkusvapinapäiväksi paidan äidin matkalaukusta.

Saa nähdä annanko takaisin.