DYN DYN DYYYYYN
No niin. Löysit siis easter eggin ja oot skannunnu todennäköisesti uudesta paidastasi löytyvän QR-koodin. Tai oot vahingossa klikannu jotain linkkii minkä ois pitäny antaa olla rauhassa. Taiii oot kahlannu Googlen syövereistä asioita, jotka ois saanu jättää rauhaan.
Ensinnäkin: onnittelut!
Toiseksi: tervetulloo takaisin vanhaan blogiini. Tai oikeastaan tervetuloo uuden raapustuksen pariin vanhan blogin sisällä. Oot justiin astunut sinne intterneetsin sopukkaan, joka sisältää enemmän hämähäkinseittejä kuin autiotalo Tuupovaaran Öllölässä. Tän paikan ois varmaan pitäny jäädä pölyyntymään Tumblr-inspiskuvien, duckface-poseerausten ja peplumtoppien tapaan jonnekki tonne historian havinaan, mutta tässäpä sitä ollaan. Blogin skrollailu saattaa sivuvaikutuksina aiheuttaa nostalgiaa, myötähäpeää ja mahdollisesti halun kaivaa kaapin perukoilla muhivat Iron Fistin korkkarit naftaliinista.
Evil Fate Eternity - blogi on nimittäin ollut piilossa jo noin vuosikymmenen ajan, mutta päätin avata tän aikakapselin uudelleen niille uteliaille, jotka osaavat etsiä. Ihanaa, että just sie löysit tiesi tänne!
Evil Fate Eternity - vaateblogin ulkoasu 2011 tai jotain. Tässä näkyy hyvin kyl se aikakausi, jolloin blogin koodaamiseen saattoi käyttää enemmän aikaa kuin elämiseen, haha.
Muistojen kalmisto
Evil Fate Eternity on ollut olemassa koko tämän ajan, mutta tavallaan omassa pienessä digitaalisessa kryptassaan, jossa vanhat tekstit, kuvat sekä muistot ovat saaneet levätä rauhassa ja kerätä pölyä Oon yrittänyt säilyttää blogin postauksineen sellaisena kuin se oli kultavuosinaan. En oo siis poistellut kommentteja tai postauksia, vaan sivu on palanen aikaa jolloin sisältöä ei tehty strategisesti, ei puhuttu vaikuttajista eikä kaupallisista yhteistöistä tai nykysomen nopeesta brainrot-kontsasta ollut vielä tietoakaan. En oikeestaan miettinyt blogin kirjoitusta koskaan sen suurempana asiana, tykkäsin vain raapustaa ajatuksiani ylös ja ottaa päivän asu - kuvia ja videopätkiä omaksi ilokseni. "Päivän asukuva" saatto jossain vaiheessa tarkoittaa sitä, että digipokkari aseteltiin milloin mihinkin epämääräiseen nurkkaan, ajastin päälle ja juostiin poseeraamaan esimerkiksi nälkäisen itikkalauman keskelle tai tuhkakupin viereen, joka tursuili pulppuavana röökitulivuorena parvekkeen pöydältä aina lattialle asti.
Enivei tässä se video vielä muistin virkistykseks. Autenttisen kämästä 2011 tunnelmaa. (...apua) Yritin tuolloin muuten kovasti vakuutella jengille, etten polta röökiä. Tää video ei ehkä varsinaisesti edesauta sen asian uskottavuutta, vaikka se totta olikin. :DD
Biohazard Glitch syntyy
Internetin mittakaavassa vuosikymmen on muuten melko pitkä aika ja siinä ajassa ehtii muuttua sosiaalisen median lisäksi koko käsitys siitä, millaista sisältöä ihmiset kuluttavat, millä alustoilla he sitä kuluttavat ja ennen kaikkea millaiseksi oman itsensä voi internetissä rakentaa.
Jos miun pitäisi valita yksi visuaalinen elementti, joka tiivistäisi yhteen symboliin suuren osan siitä matkasta, jonka oon digitaalisena jalanjälkenä tallannu vuosien varrella, se olisi biohazard-symboli. Se on kulkenu mukana aivan blogin alkuajoista lähtien. Eikä se pinkkiin ja mustaan pukeutunut cybergootti tiennyt, että jonain päivänä kaulassa alituisesti killuvasta Biohazard - symbolista tulis merkittävä osa Pahalapsen historiaa.
Ja sitten on kuu.
Kuu on miulle aina ollut jotenkin vaikeasti selitettävällä tavalla henkilökohtainen asia. Koen olevani kuusielu. En tiedä onko sille olemassa mitään virallista määritelmää, enkä oikeastaan eees tartte sellaista. Kuu on vaan aina tuntunut omalta ja mystisen kiehtovalta. Siksi mie en halunnut, että uuden paidan biohazard-kuvio olisi vain tavallinen biohazardi. Halusin sen keskelle mukaan myös kuun. Biohazard kertoo yhdestä puolesta miussa. Kuu toisesta.
Biohazard ja kuu. Kaksi aika erilaista asiaa, jotka päätyivät samaan paitadesigniin. Jostain syystä tää yhdistelmä jos joku, tuntuu ihan miulta.
Insanity of the internet
Oon tehnyt sisältöä internetiin noin kahdenkymmenen vuoden ajan, ja siinä ajassa olen nähnyt melkoisen määrän erilaisia somealustoja, äppejä, foorumeita, nettisivuja ja jos jonkinmoisia outoja sometrendejä. Aina välillä joku uusi alusta kiilaa ykköseks ja kaikkien pitää opetella miten sen kanssa toimitaan, ja joskus joku vanha sivu kuolee niin dramaattisesti että käyttäjät lähtee sieltä kertarytinällä ovet paukkuen. Sitten tulee taas uusi mullistava tapa julkaista ja kuluttaa kontsaa.Blogit
↓
Tube
↓
Insta
↓
"Pakko tehdä reelsejä"
↓
AI
↓
Mitäs sitte???
↓
Tube
↓
Insta
↓
"Pakko tehdä reelsejä"
↓
AI
↓
Mitäs sitte???
Silloin → Nyt
Nuori minä ei tiennyt mitään henkilöbrändäyksestä, mutta tiesi kyllä, että pinkki + musta + biohazard = aivan eriitttttäin toimiva combo. Oikea kuva Jani Penttisen ottama tänä kesänä. 2026.
"Se on se pinkki cybergootti"
Nuorempana nettiin naputeltu sisältö syntyi pitkälti siitä, mitä elämässä sattui milloinkin tapahtumaan. Kirjoitin blogiin mitä sylki suuhun toi. Ryyppäsin kavereiden kanssa liveissä ja villiinnyin uusista ostoksista. Nykyään ymmärrän vähän paremmin tarinankerrontaa, visuaalisuutta, henkilöbrändiä ja sitä, miks jokin sisältö toimii ja toinen lörtsähtää reisille kuin sinapit grillilihiksen välistä. Oon itse muuttunut ja kasvanut vuosien varrella ja myös sisällöntuotanto on muuttunut ja siitä on tullut ammattimaisempaa. Yleisöt ovat niin ikään muuttuneet ja ikääntyneet meidän vaikuttajien rinnalla. Myös se, miten omaa tekemistäni ajattelen, on muuttunut valtavasti.
Oon edelleen se sama hassu töttömöttö joka innostuu söpöistä jutuista ja kiiltävistä vaatteista. Yleisö on vain vähän ryöpsähtänyt ja postaukset tavoittavat satojen silmäparien sijasta satoja tuhansia. Miun pienen pään on joskus edelleen vaikeeta käsittää, että näin moni jaksaa edelleen kiinnostua miun jutuista. Vetää nöyräksi. En to-del-la-kaan olis osannut arvata blogii aloittaessa, et oltais joskus tässä pisteessä. Tää blogi muistuttaa siitä, että ennen kuin puhuttiin vaikuttajista, konsepteista tai sisältöstrategioista, oli vain immeinen joka halus halus raapustaa kiinnostuksen kohteistaan netissä ja jakaa samaa innostusta muiden samanhenkisten kanssa. Ja jos siitä nyt sattuu vuosikymmeniä myöhemmin muodostumaan työ, ura ja kokonainen henkilöbrändi, niin onhan se aika vitun siistiä.
Miks nostin blogin eloon haudasta?
Koska voin. Jaaaaaaa nooooh, koska halusin antaa just siulle pikkusen aikamatkan sinne vanhoihin hyviin aikoihin, kun S-Marketista sai vielä Kyöpelivuoren munii sekä Kultalonkeroo ja kesätkin oli lämpimiä.
Ja most importantly: niille, jotka on kulkenu miun mukana pitkään ja saa ehkä kivaa nostalgiapärinää sellasista postauksista tai kuvista, joita hyö tunnistavat.
Ja toki myös uusille Pahiksille, jotka ovat löytäneet miut somesta vasta myöhemmin mutta ovat uteliaita siitä, mistä tämä Pahalapsi-somevouhotus sai oikein alkunsa. On aika saatanan outoo ajatella, että jotkut teistä on voinu nähdä miut netissä eri ikäisenä, eri näkösenä ja myös erilaisissa elämäntilanteissa tapaamatta koskaan livenä. Työ ootte sitkeitä ja arvostan sitä varvaskarvojani myöten, että jaksatte tukee miun toilailuja vuodesta toiseen.
Ja kyllä, suurin osa postauksista on edelleen täällä nähtävänä. En aio alkaa sensuroimaan niitä nyt jälkikäteen. Jos joku haluaa nähdä, mitä tapahtuu kun nuorelle töllerölle annetaan kamera kouraan, nettiyhteys ja aivan liian paljon aikaa, niin sepä selviää täältä.
Haluisin antaa siulle ison digitaalisen kädenpuristuksen, kun oot ollut tarpeeksi utelias skannaamaan paidassa näkyvän mystisen neliön. Tervetuloa. Oot astunut sisään miun digitaaliseen aikakapseliin. Nappaa yks huurteinen tai kuppi kahvii ja istu alas. Blogia kahlatessa voi vierähtää tunti jos toinenkin. En voi luvata, että kaikki postaukset täällä kestäis päivänvaloa, mutta ne maalaa aika hyvin ajan kuvaa ja ne on ollu tärkee osa miun matkaa.
En kommentoi.
Kiitos, jos oot ollut mukana aina blogivuosilta lähtien.
Ihan oikeesti.
Vittu miten siistii et oot vielä siellä.
☣️🌙
– Suski / Pahalapsi
