THE EVIL FATE ETERNITY ARCHIVES

DYN DYN DYYYYYN

No niin. Löysit easter eggin ja skannunnu todennäköisesti uudesta paidastasi löytyvän QR-koodin. Tai oot vahingossa klikannu jotain linkkii minkä ois pitäny antaa olla rauhassa. Taiii oot kahlannu Googlen syövereistä asioita, jotka ois saanu jättää rauhaan. 

Ensinnäkin: onnittelut!

Toiseksi: tervetulloo takaisin vanhaan blogiini. Tai oikeastaan tervetuloo uuden raapustuksen pariin vanhan blogin sisällä. Oot justiin astunut sinne intterneetsin sopukkaan, joka sisältää enemmän hämähäkinseittejä kuin autiotalo Liperin Öllölässä. Tän paikan ois varmaan pitäny jäädä pölyyntymään Tumblr-inspiskuvien, duckface-poseerausten ja peplumtoppien tapaan jonnekki tonne historian havinaan, mutta tässäpä sitä ollaan. 

Evil Fate Eternity - blogi on nimittäin ollut piilossa jo noin vuosikymmenen ajan, mutta päätin avata tän aikakapselin uudelleen niille uteliaille, jotka osaavat etsiä. Ihanaa, että just sie löysit tiesi tänne!

Muistojen kalmisto

Evil Fate Eternity on ollut olemassa koko tämän ajan, mutta tavallaan omassa pienessä digitaalisessa kryptassaan, jossa vanhat tekstit, kuvat sekä muistot ovat saaneet levätä rauhassa ja kerätä pölyä Oon yrittänyt säilyttää blogin postauksineen sellaisena kuin se oli kultavuosinaan. En oo siis poistellut kommentteja tai postauksia, vaan sivu on palanen aikaa jolloin sisältöä ei tehty strategisesti, ei puhuttu vaikuttajista eikä kaupallisista yhteistöistä tai nykysomen nopeesta brainrot-kontsasta ollut vielä tietoakaan. En oikeestaan miettinyt blogin kirjoitusta koskaan sen suurempana asiana, tykkäsin vain raapustaa ajatuksiani ylös ja ottaa päivän asu - kuvia omaksi ilokseni. Internetin mittakaavassa vuosikymmen on muuten melko pitkä aika ja siinä ajassa ehtii muuttua sosiaalisen median lisäksi koko käsitys siitä, millaista sisältöä ihmiset kuluttavat, millä alustoilla he sitä kuluttavat ja ennen kaikkea millaiseksi oman itsensä voi internetissä rakentaa.

"Se on se pinkki cybergootti"

Jos miun pitäisi valita yksi visuaalinen elementti, joka tiivistäisi yhteen symboliin suuren osan siitä matkasta, jonka oon digitaalisena jalanjälkenä tallannu vuosien varrella, se olisi biohazard-symboli. 

Se on kulkenu mukana aivan blogin alkuajoista lähtien. Eikä se pinkkiin ja mustaan pukeutunut cybergootti tiennyt, että jonain päivänä kaulassa alituisesti killuvasta Biohazard - symbolista tulis merkittävä osa Pahalapsen historiaa.

Insanity of the internet

Oon tehnyt sisältöä internetiin noin kahdenkymmenen vuoden ajan, ja siinä ajassa olen nähnyt melkoisen määrän erilaisia somealustoja, äppejä, nettisivuja ja jos jonkinmoisia outoja sometrendejä. Aina välillä joku uusi alusta kiilaa ykköseks ja kaikkien pitää opetella miten sen kanssa toimitaan, ja joskus joku vanha alusta kuolee niin dramaattisesti että käyttäjät lähtevät sieltä kertarytinällä ovet paukkuen. Sitten tulee taas uusi mullistava alusta. 

Ja uusi joukkopako. 

Ja tekoäly.

Ja mitä näitä nyt on.

Alt-blogiskene ei kyykännytkovinkaan dramaattisesti, vaan mie koen että se näivettyi kasaan kuin jääkaapin perukoille unohtunut porkkana. Siitä versoi kuitenkin uusia tapoja tehdä kontsaa eri alustoihin. Mie siirryin YouTubeen ja useat teistä myös miun mukana.

Nykyään ihmiset tuntevat miut Pahalapsena, mutta Pahalapsi ei syntynyt tyhjästä. Ennen tube-aikaa miut tunnettiin nikillä Insanity, neiti Hulluus, the empress of the Evil Fate Eternity. Ja täältä se tarina on saanut alkunsa. Nuorempana sisältö syntyi pitkälti siitä, mitä elämässä sattui milloinkin tapahtumaan. Kirjoitin blogiin mitä sylki suuhun toi. Nykyään ymmärrän paljon paremmin tarinankerrontaa, visuaalisuutta, henkilöbrändiä ja sitä, miks jokin sisältö toimii ja toinen lörtsähtää reisille kuin sinapit grillilihiksen välistä. Oon itse muuttunut ja kasvanut vuosien varrella ja myös sisällöntuotanto on muuttunut ja siitä on tullut ammattimaisempaa. Yleisöt ovat niin ikään muuttuneet ja ikääntyneet meidän vaikuttajien rinnalla. Myös se, miten omaa tekemistäni ajattelen, on muuttunut valtavasti. Oon edelleen se sama hassu töttömöttö joka innostuu söpöistä jutuista ja kiiltävistä vaatteista. Yleisö on vain vähän ryöpsähtänyt ja postaukset tavoittavat satojen silmäparien sijasta satoja tuhansia. 

Sitä miun pienen pään on joskus edelleen vaikeeta käsittää, että näin moni jaksaa edelleen kiinnostua miun jutuista. Vetää nöyräksi. En to-del-la-kaan olis osannut arvata blogii aloittaessa, et oltais joskus tässä pisteessä.  Tää blogi muistuttaa siitä, että ennen kuin puhuttiin vaikuttajista, konsepteista tai sisältöstrategioista, oli vain immeinen joka halus halus raapustaa kiinnostuksen kohteistaan netissä ja jakaa samaa innostusta muiden samanhenkisten kanssa. Ja jos siitä nyt sattuu vuosikymmeniä myöhemmin muodostumaan työ, ura ja kokonainen henkilöbrändi, niin onhan se aika vitun siistiä.
 

Miks nostin blogin eloon haudasta? 

Koska voin. Jaaaaaaa nooooh, koska halusin antaa just siulle pikkusen aikamatkan sinne vanhoihin hyviin aikoihin, kun S-Marketista sai vielä Kyöpelivuoren munii ja kesätkin oli lämpimiä.

Ja most importantly: niille, jotka on kulkenu miun mukana pitkään ja saa ehkä kivaa nostalgiapärinää sellasista postauksista tai kuvista, joita hyö tunnistavat. 

Ja toki myös uusille Pahiksille, jotka ovat löytäneet miut somesta vasta myöhemmin mutta ovat uteliaita siitä, mistä tämä Pahalapsi-somevouhotus sai oikein alkunsa. On aika saatanan outoo ajatella, että jotkut teistä on voinu nähdä miut netissä eri ikäisenä, eri näkösenä ja myös erilaisissa elämäntilanteissa tapaamatta koskaan livenä. Työ ootte sitkeitä ja arvostan sitä varvaskarvojani myöten, että jaksatte tukee miun toilailuja vuodesta toiseen. 

Haluisin antaa siulle ison digitaalisen kädenpuristuksen, kun oot ollut tarpeeksi utelias skannaamaan paidassa näkyvän mystisen neliön. Tervetuloa. Oot astunut sisään miun digitaaliseen aikakapseliin. Nappaa yks huurteinen tai kuppi kahvii ja istu alas. Blogia kahlatessa voi vierähtää tunti jos toinenkin. En voi luvata, että kaikki postaukset täällä kestäis päivänvaloa, mutta ne maalaa aika hyvin ajan kuvaa ja ne on ollu tärkee osa miun matkaa. 

Kiitos, jos oot ollut mukana aina blogivuosilta lähtien.

Ihan oikeesti.

Vittu miten siistii et oot vielä siellä. 

☣️

– Suski / Pahalapsi