Ombre Hair

Long story short.
Innostuin värjäilemään ja vaalentamaan ittelleni jonkin sortin gradient-väritteisen letin, pinkin ja violetin sävyissä tietenkin. Kuljen vähän jälkijunassa tämän ombre hair-innostukseni kanssa ja tartuin sutiin vasta kun juurikasvun pituus vitutti tarpeeksi. Sinnittelin sietämättömän juuriharmauteni kanssa huikeat  5,5kk, kunnes ärsytysharmistuksen käyrä kohosi niin korkealle ettei enää jossittelu auttanut ja luovutin. Yleensä oon hiusjuttujen suhteen vähän kerkeävämpi eukko, ja kyllästyn juureen kuukaudessa. Sisäinen Sini Sabotage tais nostaa päätään tai jotain.Punaisten hiusvärihairahdusten ohella yksi asia on ainakin varmaa. Kaikessa omituisuudessaan tämä pinkeröinen shokkivärisävyn värjäyksen jälkeen olo tuntuu paljon kotoisammalta, eheämmältä ja siltä oikealta Insikseltä. Jotkin asiat eivät vain muutu, pinkit perversiot ainakaan.

Vaaleanpunaisen värin taioin roimalla kädellä laimennetulla biozellin hoitonaamiolla, vaaleanpunertavan pastellivärin aikaansaamiseen riitti pieni nökäre hoitonaamiota ja kymmenkertainen määrä hoitoainetta.
Flamingopinkillä sain aikaan vanhan tutun shokkipinkin vivahteen keskivaiheille, ja violetteihin väreihin käytin loppupurkin special effectsin Fishbowlista. Ja tätä kirjoittaessa oon miettinyt varmaan viisi minuuttia, miksi shokkipinkit hiusvärit nimetään flamingoiksi, kun ne pitkäkaulaiset otuksethan ovat oikeasti oranssihtavan vaaleanpunaisia. Jotenkin kummassa sitä hyppää aina jännän äärelle.

Tältä miun hiukset näyttivät silloin, kun olin lättäisyt tuota edellämainittua "pinkkiä" Biozellia hiuksiin laimentelematta. Lähtökohta oli hailakka pinkki, ja lopputulema..noh... Punatulkkua taas. Ja tuo juurikasvu. Herramunjee.

Hiusten kanssa pelatessa hairahdin kadun toiselle laidalle katsomaan onko se ruoho vihreämpää vaiko ei, kun pistää vanhat luottotuotteet vaitoon. Kun kirjaimellisesti surkea vaalennusaine vaalensi jo valmiiksi vaaleahkon hiuspohjani oranssin sävyiseksi (WTF!), päätin taas ties kuinka monetta kertaa etten enää suosikin pallille hivuttautunutta vaalennetta aio jatkossakaan vaihtaa. Garnierin vetyperoksidit saavat jatkossakin jäädä sinne hyllyyn mihin kuuluvatkin, ostan paljon mieluummin Tokmannien myymää halpismerkkiä, Eleaa, ja vaalentelen juureni sillä. Elean super blondilla hiukset vaalenevat yhdellä vaalennuksella miltei platinablondeiksi jo ilman mitään naamioitakaan. Tiiä sitten mitä akkuhappoa ne tuohon Venäjän ihmeeseen työntävät, mutta kyllä muuten vaalenee. Eikä kukkarokaan irvistele, kun yksi tötskä kyseistä myrkkyä maksaa vain kuutisen euroa.

Oon havainnut itsessäni jo toistamiseen omituisia luonteenpiirteitä. Kai se on jotain uudistumisenhalua, kun värjään joka vuosi yhden kerran hiukseni kirkkaan punaisiksi, vain todetakseni että ei perskutarallaa eihän nämä olekaan yhtään niin kivat kuin kuvittelin. Kärvistelen punapäänä yhdestä kahteen kuukautta, ja palaan vanhaan tuttuun pinkkiin. Onneksi en sentään niin pitkälle ole mennyt, että oisin rakkaat pinkit pidennykseni uittanut punaisessa värissä. Siinä vaiheessa sais jo itkeskellä väärän värisen hiustupon edessä, jota ei luojakaan pelastaisi. Pidennyskatastrofissa olisi kyllä uli ulia kerrakseen. :D