Oranssi on olotila

Oranssi olotila

En minä ole vaaleanpunaista auringonlaskua
enkä turkoosia taivaansineä
En liioin puhallettua punatiiltä

Olen murrettuja sävyjä
Maan väreistä rikottuun oranssiin
Kaikki ne talven taakse unohtuneet

Olen kevään ensimmäinen neitoperhonen
Maantiellä haalistunut ranskalaispakkaus
Vaahteramatto alla lumen

Ne katkeransuloiset klementiinit
Ja julkaise-painike oikeassa ylälaidassa

Olen peippo kaljuilla oksilla
nimismiehen kihara kinttujen alla
Olen seesteistä säveltä,
sydämeni laulua




Jopa lenkkeily voi olla, ihanaa, kun sitä osaa vskata mökötyskakkulat sivuun ja asettaa ylleen kunnolliset kiikarit. Toisinaan tekee hyvää kiinnittää huomiota pienimpiinkin ympäristön ihmeisiin, eikä tuijottaa vain tietä ja köpöttää eteenpäin. Teesini tänään: Kun ei määrittele tiettyjä odotuksia omiin arkipäiviinsä, voi yllättyä positiivisesti pienistäkin asioista. Oranssi olotilani on karttunut pieni hippunen kerrallaan, ensimmäisen perhosen kohtaamisesta siihen kun rakas karvapalloni nuoli pohkeitani suihkun jälkeen kuin puhdistaakseen mammaa. Kuulostaa hassulta kun näin sen sanoo ääneen, mutta olihan se suloinen ele pikkuiselta. Toinen oli tänään maailman iloisin öttönen, kun ruokkiva käsi tuli kotiin rapsuttamaan ja antamaan herkkuja, etenkin niitä herkkuja.

Tämä kappale ei muun tekstin sijaan ole oranssin olon kappale, mutta haluan jakaa sen täällä silti. OH gawd, voin kertoa että sekä video että kappale ja koko Paperi T:n Malarian Pelko saavat sydämeni lyömään nopeammin.

Ja ettei kahta ilman kolmatta, tässä vielä yksi moniulotteisempi suositus tähän oranssiin maanantaihin:
Mainio irlantilainen animaatioelokuva Song of the Sea. Uppoaa aikuisellekin.
Ja niin ne kirpakat klementiinit joita ostin kaupasta vahingossa, joita en saisi oikeastaan edes syödäkään, ja joista en edes oikeastaan pidä suuremmin. Olen yrittänyt kehitellä vaihtoehtoisia tekniikoita noiden sitrusperkeleiden syömiseen, mutta pahasti vaikuttaa siltä että siemeniä on rouskuteltava tekipä mitä hyvänsä. Ja tottakai, ne siemennesteet ovat joka kerta pitkin rynttäitä ja naamaa, kun yrittää mussuttaa etelen hetelmäänsä mahdollisimman vähäsiemenisellä tavalla.