Maaliskuun kännykkäkuvat

Fiilistelin sitä keväistä ihmettä aurinkolasit päässä, kun polkupyörän satulaan hypätessä maireasti kasvoja koristanut hymy vaihtuu tuskaiseen irvistykseen. Mikäs sen parempaa, kuin se tunne kun silmät valuvat tupruavan hiekkapölyn ansiosta niin isoina noroina ettei näe kunnolla eteensä. Yritä siinä sitten sykkelöidä suoraa linjaa, ettei joku luulisi että on hypännyt vaikkapa pienessä laitamyötäisessä ruoriin kiinni. Ja tietysti ihan positiivista olisi sekin ettei vahingossa tötteröisi itseään rekan alle.

Leivoin töissä tsirppanoita pääsiäisen rientoihin. Nyt kun katsoo niin muutama pulu näyttää kyllä siltä kuin olisisi ollut koko ikänsä mäkkäriruokinnassa. Sympaattisia ne ainakin ovat!

Tähän kuvaan tiivistyy naamakirjaan tekemäni päivitys:
"Silloin kun kerran kuussa tulee ihmisten ilmoille lähdettyä, niin valitsee vahingossa jalkaan KUOMAT jotenkin automaattisesti ja tajuaa virheen vasta myöhemmin. Ei jumalauta. On hienoa olla tyylikäs. #landeltapäivää "

Jumalauta nii että meiltä! .. aina ei voi onnistua töissä, ei edes ihan joka päivä.

Autokaupoilla tuli koettuja melkoisia jännitysmomentteja, kun etsittiin mummolle uutta ja sopivaa pirssiä.

Pääsiäismöttösiä pöytä pulleana. Tein wienerpitkoja ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, niin piti vähän mehustella sitä että sai taikinan yhellä yrityksellä onnistumaan juuri niin kuin pitikin. Eivätkä nuo rahkapullatkaan yhtään pahalta tuossa etualalla näytä..

Kävin kirpparilla ja tein pitkästä aikaa sellaisia löytöjä joita voi ihan peukun kanssa hehkuttaa. Uusi tekonahkaliivi pääsee tuunattavaksi jahka aurinko tuo sieluuni taas pikkuisen lisää energiaboostia!

Koko kuukauden parhaat ja hämärimmät muistot liittyvät jälleen kerran Fiktion järjestämiin Dimensio-reiveihin. Jo pelkästään näitä dekoja katsellessa tulee sellainen fiilis, että mikäli aikaharppaus olisi teorissa mahdollista niin matkustaisin pää kolmantena jalkana takaisin tuohon iltaan ja niihin fiiliksiin jotka sisällä mylläsivät. Innostus on vielä mieto sana siihen, miltä tuntuu kun musiikki valtaa ihmisen sisältäpäin aivan päästä varpaisiin!

Reivinaama samalta illalta.

Ja vielä reivitukka! Tuntui jotenkin aivan järjenvastaiselta ajatella, että hiukset kiiltävät heijastimen tapaan uv-valossa. Jotenkin sitä mieltää että ookoo, tekotukkahan kiiluu eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Muovia kaikki tyynni. Mutta nämä karvat kasvavat ihan omasta kuupasta! Plur!!

Mikä siinäkin on, että aina kun löytää jonkun vanhan ja rakkaan herkun, sitä tulee mätettyä naamariin niin paljon että loppujenlopuksi koko tavara alkaa öllöttämään eikä voisi kuvitellakaan pistävänsä yhden ainutta lusikallista suukkiin ennen seuraavaa vuotta.  Kiintiö taitaa olla tällä hetkellä täynnä vain Exquisan mansikkarahkasta ja lanttulaatikosta tuon mämmin lisäksi. Söin aikanaan Exquisaa kokonaisen askillisen päivään miltei vuoden putkeen, ja voitte vaan kuvitella että nyt pelkkä rahkalillun haju saa aikaan kakomisrefleksejä. Hyi olkoon että sitä osaa olla joskus tyhymä.

Kenkäostosten aatelistoa tässä.
Siirryin feikkiuniffeista aitoihin uniffeihin, kun ulkomailta roudaamani upeat piikkiniittikengät olivat käytännössä kuitenkin sellaiset joissa omat kinttuni kuolivat jo lyhyen ajan jälkeen. Ostakaa nämä upeat kengät pois nurkista pyörimästä, niin saan pyhittää alttarin näille piikkisiileille ihan omanaan.

Mäykkyli poseerasi tapansa mukaan hyvin pörheänä. Tässä vasta hellyydenkipeä karvapallero, tuntuu että aina olisi aikaa purisemiselle sekä parille kyhnytykselle korvan takaa.

Sitten eräänä päivänä kuuntelin varmaan pään sisällä jotain tipitiitä, kun sain valtavan kirkkaan ajatuskuplan siitä, että nyt on muuten pakko värjätä pää keltavihreäksi.  Kevät on, vallaton!

Vietin paraskaveripäivää markkinoilla ja shoppailemassa, ja koska myö molemmat taidamme olla sielunmaailmaltamme myös myöhästelyn (tai no, myöhäisheränneisyyden) osalta hyvin samankaltaisia, oli suurin osa keskustan putiikeista pistänyt jo lapun luukulle kun pääsimme vasta keskustaan. Onneksi Punnitse & Säästästä sai kahmaloitua sylillisen kivaa ja hyvää.




Kisuparka sairastaa, häntää hellii käärme. 
Maaliskuuhun ajoittuivat myös Mäytsikäväyväyn surkuhupaisat poukkoilut satelliitti päässä.
Toinen on kyllä kuvassa niin reppanana, että tekisi mieli ottaa raukka ruudun kautta syliin ja paijata.
Taidan antaa karvakasalle herkkunamin jo ihan siitä hyvästä, että jaksoi kantaa tuota tötteröä urheasti kokonaista kymmenen päivää.

Vielä vähän pääsiäispulluroiden paraatia tähän väliin. Pääsiäispulla on kyllä sellainen sokeripommi että lähtee viimeisetkin makeanhimojen rippeet tällä eväällä. Toisinsanoen: Jumalauta että on hyvää.

Mikäs sen klassisempaa, kuin aurinkoinen iltapäivä viinin, juustojen ja patongin kera. Enää puuttuu päästä se virtuaalinen silinteri ja suupielestä jalan paksuinen sikari. Taustalle pimpajamaan Für Elisen klassinen pianosonaatti, niin siinäpä sitä olisikin jo jotain.  J'adore la baguette! - lienee ainut asia jonka ammattikouluranskasta jäi ylipäätään mieleen.  Ja niin no joo. Osaisin ehkä oluenkin tilata tuolla kielellä, eli nyt ollaan kyllä vahvoilla.

Mäykkyli poseeraa. 💕😺 #instacats #catstagram #purrpurr #rakkaus #linssilude #mäymäy

Video, jonka @paha.lapsi julkaisi 18. 03ta 2015 klo 5.36 PDT



Purr!

Loppuun vielä tämä yksi kissavideo, koska kissavideoita ei ole koskaan liikaa edes "siinä tietyssä osassa youtubea".  Ja onhan se Mäy aika ihana.