Talavipopposet

Shrug: Artifice clothing
Necklace: Alchemy gothic
Ring on the left hand: Guess
Dress: HM
Shoes: Din sko (second hand)

TÄMÄ kirjoitus herätti runosuonen henkiin haudan pimennoista! Subcultural girlin hassunhauska murrekirjoitus kolahti heti niin että oli sitten pakko tarttua artistin pensseliin ja rustata oma vastine samanmoisin koukeroin. Asia on ananas, eli siis, alla pursuileva tekstirypäs onkin sitten kirjoitettu sillä omimmalla murteellani jota jokeltelen videoillakin, sekasikiöistä Pohjois-Karjalan murretta. Sitä ihtteensä.

Toisinnaan asioilla tunttuu olevan jokin merkitys. Toisisttaan riippumattomat tapahtumat kiettoutuvat yhtteen kuin ihimmeen lailla, jonkinlaisessa näkymättömässä syy-seurraus-verkostossa jota myö emmä silimilöin näe.
Työpävä männä venähti perjanttaina lähemmä kymmentuntiseks, ja jouvuin kulukemmaan kottiin työkaverin kyyvillä kun muuta pirssii ei näkyny maella halameilla. Kävimmä samasen naikkosen kanssa parilla paikallisella kirpputorilla ja kappas vuan, löysin tuasen jotahhii ostettavvoo. Semmoset suapikkaat jotka oli pakko suaha.  Uuvenveroisina ja vähän arveluttavankin matalina, ihan liian matalina normaaleihin kalosseihini verrattunna. Noh, miepä nappasin kengät kuitenkkii mukkaan ja mutisin vielä tiskilläkkii että tullookohan näitä piettyä ja pudistelin piätä puolelta toiselle.Taittaapi olla ensimmäissii kertoloita kun tällä laella haksahan mataloihin korkoloihin.

Lauvantai-uamu sarasti kahentoista tunnin yöunien jäläkkeen ja ponkasin ylös vasemmalla jalalla. Sillä tunnetusti viärällä, tietty. Uamuespresso ei tuntuna kihahtavan nuppihin pärisevän totuttuun tappaan, vuan fiilinki jäi vähän nahkkeeks. Alaovella vasttaan kävelevät pullokassit huusivat viestinnään, jotta markettiin oli mäntävä ja mahollisimman pian. Noh, tartuimma ukon kanssa nohevina härkkää sarvista.

Kello tikitti uhkkaavasti puolta kuutta kun myö pyyhälsimme kotterolla supermarketin pihhaan. Kaks kärrillistä pulloja automaatteja tukkimassa (myö ollaan niitä, joitten takkii pallautusmassiinat huutavat AINA, sori ) ja a4-sivullinen ostettavvoo ite kaupasta pullobingon lisäksi. Ou fak. Ristillisellä tasajaolla myö heitimmä noppoo ja onnetar suosi tällä kerttaa miuta. Piäsin siis hurjastelemmaan ostoskärrilöillä ympäri käytävvii ja sujjauttammaan melekomoisen satsillisen kammaa kyytiin. Kauppaan meno kehttuutti ja viilikset oli virkkeen ja pontevan ostosmaanikon sijjaan jottain tämmöstä:

"ää onks miun ihan pakko"

"väsyttääääää"

Noh. Muutama hurja kaarros ja kurvvaus jätskihyllyn luona, ja sitten alako ihmetyttämmään. Kengät nimittäin. Kävelin pari metrrii ja pysähyin. Mikä tiällä oikkeen lonkssaa?

Viilikseni kun..

"voe vittujen kevät senttään"

Taisin mie sannoo tuon ihan iänneenkin,  rumine sanoinneen päivinneen. Jo valamiiksi negatiivinen ajattelutapa kylyvi lissää ankkeen harmmaata enerkijjaa ympärilleen. Mokomat talavisanddaalini, elikkästä maiharit, ottivat ja lervahtivat hajalle ihmisten ilimoilla. Römpsähtänyt vetoketju loisti varmasti muihen asiakkaihen silimmiin ku huutomerkki piän piällä, mahto nähä jo nuamastaki että suututti ja ahisti. Tuskastusta ei yhttään helepottanu se, ettei polovipitusta suapikkaan vartta suanu etes runnottuu housun lahkkeen alle piilloon. Mie olin just lähttiissä sutkkauttanu kinttuihin sellaset makkarankuorta muistuttavat pillifarkut ettei ees hikipisara mahtus valummaan lahkkeen suusta ulos. Taistelin tieni ostoshelevetistä lävitte kuitenki ihan urhhoollisesti ja aikataulussaan vieläpä. Rakkaitten Pennangalanien kohtalo suretutti sillon, ja suretuttaa edelleenkkii. Suap taas suutari leippää pöyttäänsä ko piäsee rylykkyymään miun kenkien vetskarien kanssa.

Mitä myö tästä opimma.
Emmä mittään. No ei vuan,

Kyl se kenkie ostamine kannattaa aena!

Tervveisin neetokaane nimimerkillä:

"Aenokaeset talavikengät hajos just ku olin ostanna uuvet varalle."

Iliman uutukaissii suapikkaitani sais käpötellä nyt jiätiköllä kesätennarit kinttuloissa.

Mahottoman tavalliselta ja pelekistetyltä nämä suappaat näyttääp kuvissa. Toistaseks  ;)
Vielä se suapikkaihenkin ilime kirkasttuu ko läjä niittilöitä suapuu postiluatikkoon. Hilijoo hyvä tulloo ja mie takkaan että nää tulloo olemmaan vielä iha miun ommoo tyyllii vaekka en ruukkookkaan tämmössii ylleensä jalakkaani vetästä.

Mittee työ ootta mieltä?
Tykkäättäkö työ vai paanko kengät muuvalle silimienne eestä?