Festarikesän avaus!

TOP + SKIRT: lip Service SHRUG: artifice clothing NECKLACE: NanBRck designs

Silloin kun kauden ensimmäiset festarit pärähtävät käyntiin, on kevät paketoitu tiiviiseen nippuun. Vaikkei koivun siitepölyn ansiokas nenäröörien rassaus ja vesisade sitä kesäisintä fiilistä tuokaan esiin, niin musiikki, ja festarimiljöö laittaa tunnelman heittämään häränpyllyä. Eli suomeksi sanottuna: olen se paviaani joka seisoo rummuttavassa kaatosateessa silmät verestäen ja turvonneina, + pyyhkii jo valmiiksi litimärkään hihaan nenästä noroina valuvaa räkää samalla vinkuvasti hengittäen. Ja hymyilee kuin naantalin aurinko kaiken allergisen tuskan keskellä. No ei ehkä ihan noin kärjistetysti, mutta eipä ole ollut kaukana.  Odotin Liekkifestareita ja Leppävirran reissua kuin kuuta nousevaa, ja jo viime maanantaina sukat pyörivät jaloissa kaiken innostuksen ansiosta.

Perjantai-keskipäivä oli säätilaltaan ehkä täydellisintä kesän antia mitä vain voi toivoa. Aurinko paistaa helotti korkealta taivaalta, ja lämmin kesätuuli kutkutteli paljaalla iholla. Linnut visertelivät ja muuta proosallista, hienolta kuulostavaa diibadaabaa. Vaan kuinkapas sitten kävikään. Tuurini on sitä mainiointa yleensäkin, niin tulipa taas todistettua ettei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Juuri kun olimme pakanneet kimpsut ja kampsut puolentoista tunnin ajomatkaa varten valmiiksi, taivas näytti mitä paha karma tarkoittaa. Että eikun vaan Esterille terveisiä, mummokalsarit tulevat postissa perässä niin ei tarvitse aina sitä vuotavaa takapuolta vilautella. 

Noh, onni onnettomuudessa kuitenkin. Olin ilmeisesti ennakoinut festareiden vaihtelevaa säätilaa, kun olin pukenut päälleni jo valmiiks waterprooffit varustukset ennen ulos vilkaisua, eli full body pvc-haarniskan päästä varpaisiin. Töräytimme Bimmerin käyntiin ja ajoimme mukavaa fiilistelyvauhtia kohti Tulenliekkiä. Kerrankin tilanne oli se, ettei varsinaista kiirettä ollut eikä tarvinnut siis lasetella menemään ihan urku auki. Matkan aikana kerkesin metsästämään leijonaa hiukkasta vajaan puolen litran pullollisen  verran, joten paikalle saapuessa ei ainakaan fiilistä puuttunut tipan tippaa.

Hymyilytti siis niin että pärstä meinasi revetä kahtia. Huh, tsiisus. Festareiden kuvasaldo rajoittuu pimeiden yöaikojen takia vain muutamaan otokseen, mutta niistäpä täydellinen tunnelma välittyykin melkoisen hyvin. Vettä tuli kuin sankosta kaatamalla, muttemme antaneet sen haitata. Otin itse Staminan öisestä keikkasetistä jokaisen pisarankin iloa irti, ja moshasin sellaisissa märkätukkafiiliksissä täyttä kurkkua biisien sanoja hoilottaen, etten muista koska olisin heittäytynyt yhtä villisti tilanteeseen mukaan. Ajatukseni klo 1:00 rankkasateessa oli lähinnä miehekäs "vitut ulkonäöstä, ei sitä olla sokerista tehtyjä", ja olotila oli kyllä kuin uitetulla koiralla keikan päätyttyä. Ja kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä niskat olivat sellaista keittämätöntä makaroonia, etten saanut päätä käännettyä. Itku pitkästä ilosta.

STAM1NAAAAAA!!!!! (parhaimmistoa uudesta tuotannosta!)

Kokonaisuudessaan näistä pikkukylän ihka-ensimmäistä festareista jäi todella hyvä maku suuhun. Järjestelyt tuntuivat toimivan sutjakkaasti, alue oli juuri hyvin mitoitettu tapahtumalle ja muutenkin koko miljöö oli todella viihtyisä iänikuisten hiekkakenttien ja asfalttifestareiden rinnalla. Jos (ja kun, toivottavasti!) festarit järjestetään ensi vuonna, niin voin jo vuotta aiemmin toitottaa ympäri kyliä: COUNT ME IN!