Live love laugh

 

Sitä tässä vaan, että näytin eräänä aurinkoisena päivänä hyvinkin paljon itseltäni ja samalla en sitten ollenkaan. Liekkö tuo puutarhassa vellova kukkaloisto ja mullassa myöriminen sekoittanut koko nupin mukkelis makkelis. Oon trimmannut puutarhaa nyt jo pari viikkoa miltei yhtäjaksoisesti, useamman tunnin päivässä. Tutuksi ovat tulleet niin pakkasen runtelemat kasvikaverit, kuin ah aina yhtä ihanat rikkariesatkin. Onneksi en ole joutunut sentään siunaamaan koko pihamaan kasvustoa manan maille, vaan eloonjääneitäkin löytyy. Täällä kukkivat niin kevätvuohenjuuret, valkovuokot kuin kevätkaihonkukatkin. Pihamme väriloisto pyllähdyttää miut persiilleen jokaisena keväänä. Niitä kukkia on vain yksinkertaisesti niin VALTAVASTI. Eikä tilannetta ainakaan helpota se, että tilasin kymmenisen minuuttia sitten uuden kukkapenkillisen verran kukkiloloita Viherpeukaloisilta. Hups.

Tänä keväänä pihamme kukat ovat olleet jotenkin sairaan nopeita. Hyvä että ehtii nuppuvaihetta näkemään, kun kukat jo rämpsyttelevät henkseleitään polleina. En ehtinyt edes haravaa hutaisemaan, kun valkovuokot herkesivät jo kukkimaan Sama pätee koivuihin. Missä vaiheessa nuo isot lehdetkin jo kasvoivat?! Silmät killissä saisi pihamaata ratsata, jotta huomaisi jokaisen mullasta ponnistaneen kasvin ja etenkin niiden eri vaiheet.







Kuvissa näytän pelottavan boheemilta hipiltä kukkapaitoineen päivineen. Hiuksille ois tosin voinut tehdä jotain ennen kuvien räpsimistä, oha tuo nyt melkoinen takkukasa ja moppi villinä sojottavine suortuvineen.. Karu totuus valkeni vasta kun kamera pullautti kuvat kansioon hipiipi-nimiseen folderiin. Leikitään että se tuksu oli tarkoituksella boheemia. Huolettoman rentoa tiiätteks, sehän on vähän niinku in.

Muut otti taksin, John lennon. Lasit on ebaysta, mikäli pohditte kakkuloiden alkuperää. Veskan tuunasin itte, shaali on thriftattu kirppikseltä.

Niin että do what makes your soul shine.

Tätä nykyä miusta tuntuu, että aurinkoisina päivinä miun kotini on pihalla kasvien ympäröimänä. Flower power, carpe diem, live love ja laugh. On se saatana työmaa, mutta on se myöskin vörtti.

Hipit hepeneet vaatii hipit tripit biisit rinnalleen. 

Tässä näpytellessäni mietin, että olisiko järkevämpää dumpata blogi pelkästään täyteen kuvia ja jättää vuolaat avautumiset historian havinaan. Blogin kultavuosina kommenttoboksi suorastaan kihisi teistä seuraajista. Lukeeko näitä sepostelmia enää kukaan...?

EDIT: Tulipa muute vahva etiäinen että oon pohtinut samaa asiaa ääneen aiemminkin!