Liian herutusta

Tuntuu, että näytän nykyisellään jatkuvasti siltä kuin olisin kohdannut valtavan henkisen, musertavan ja sielua riipivän onnettomuuden. Yksi tai kaksi kalenteripäivää eivät riitä ynnäämään niitä päiviä joina silmäni ovat olleet pusuhuulten punaiset, verestävät ja turvonneet.Tuntuu että koko naama vääntyy väkisinkin surullista mutristusta muistuttavaan irvistykseen. Septum toimii räkää keräävänä kaukalona noroina valuvalle eritejoelle. Tätä niiskuneitiä seksikkäämpää olotilaa saa kyllä hakea. Höpötän tässä siis allergioista. Koivun siitepölykausi pölähti tänne Itäiseen Suomeen viikossa, tai ainakin siltä se tuntuu. Nyt lehtien muodostuttua ollaan tosin jo voiton puolella, joten voin kai huokaista hetkeksi helpotuksesta. Yleensä en reagoi siitoksiin näin voimakkailla reaktioilla, mutta tämä toukokuu on ollut yhtä helvettiä. Huhheijaa.

HUPPARI:   living dead souls

PAITA:   lip service

HOUSUT:   mode witchtig

Jotten vain volisisi tästä musertavasta hädästä koko päivitystä, voisin höpöttää näistä hassuista asukuvista sanasen.

Jostain käsittämättömästä syystä saan näistä liituraitabyysista jäätävät nostalgiat teinisuskin elämästä. Muistan ikuisesti ensimmäiset goottihousuni, jotka ostettiin isolla rahalla paikallisesta inStyle(?) - liikkeestä.  Siis kyllä, ne olivat nimenomaan goottihousut. Mercyn liituraitaset billie jeans- mallin pöksyt levenevillä lahkeilla, aivan kuten nämä nykyisetkin. Olin housuista valtavan ylpeä pitkään, sillä olivathan ne juuri ne ensimmäiset ja ihan omat. Nämä harvempiraitaiset, nostalgiahuuruja aiheuttavat pöksyt tarttuivat matkaani ulkomaisen fb-kirppiksen kautta. En tiedä miksi, mutta liikutun tämän tyylini kiertokulkua katsellessa. Kymmenen vuotta, edelleen ne samat shaatanan housut.

"Moi oon pieni"

Naurahdin sille, että teinisussun housukuva sijaitsi tietokoneellani "liian herutusta" - nimisessä kansiossa tiedostonimellä "vihannes036". You say whaaaat?? :D

Oon vakuuttunut, että kymmenen vuoden kuluttua käytän edelleen saman mallin housuja. Levenevälahkeisia ainakin. Ehkä tyylinenäni karttuu asteittain. Ensin tippuivat pois housujen tilpehöörit ja killukkeet raitojen harventuessa. Onko seuraava askel aikuisuuteen muutos pelkistettyihin, klassisen harkittuihin bootcut-mallin mustiin byysiin? Tätäkö se ikääntyminen on?

PS. Huomasitteko te fb:ssä kiertäneen "anna puolisosi pukea sinut" - päivän 29.4.? Mie huomasin sen pari päivää liian myöhään, hitsin pinpulat. Yritän tämän näpyttelemäni tekstin myötä kai iskostaa tuon päivämäärän päähäni, jotta muistaisin kyseisen päivän sitten ensi vuonna. Mitähän päälleni ajautuisi.. Joku iän ikuinen lurpsahtaneen kulahtanut bändipaita ja farkut, vaiko koko asu pelkkää muovia korsetteineen päivineen killerkoroilla? Hmm.  Veikkaan jälkimmäistä. Ehkä. 

Mitä lottootte omasta käsikynkkääjästänne, mitä teidän päällenne puettaisiin?

PPS. Harhailin nostalgiahuuruissa kuuntelemaan Throes of Dawnia.
Jytisöö vielä tänäkin päivänä, ai ettien että!