Huhtikuun luurikuvat

Koska tuntuu hurjalta heittää kasa menneisyyttä vain olan yli, kelaan nauhaa niinkin taakse, kuin kevääseen. Vähän taisi tuo luurikuvien päivittäminen unohtua ensiksi historian havinaan, vaan eipä aikaakaan, kun eräänä vähäunisena yönä tämä päivitysruljanssi pälkähti mieleen. Tuli juuri sellainen klassinen lamppu pään päällä-tyyppinen hetki, kun oivalsin että nyt on muuten tainnut jotain olennaista unohtua.

Tässä muutama näkäräinen Huhtikuulta. Nyt hypätään körökyytiä menneisyyden pikajunaan!

Värjäsin hiuksiani ensimmäistä kertaa Pravana-nimisillä, uv-valossa hohtavilla neonväreillä. Sininen sävy oli kestävyydeltään vähän kökkeröinen, mutta entäpä tuo neon green sitten.... Huh huh mikä sävy! Huh huh mikä kirkkaus! Tuutin täydeltä sitä kauneinta limenvihreää sävyä. Ei tarvinnut edes taittaa tuolla keltaisella, kun oli sävynsä puolesta käyttövalmista aivan sellaisenaan. Ja pysyikin kohtuullisesti haivenien matkassa mukana.

Neonvihreä vesti sävy sävyyn etutöötin kanssa. Juureen sudin vähän keltaista, loppu onkin sitten tuota ylempänä hehkutettua neongreeniä.

Mäyski tallusteli Huhtikuun alussa kaukalokaulakorunsa kanssa..



.. Kunnes sai tuon kirotun häkkyrän pois näköpiiristä.
Enpä muista koska olisin nähnyt yhtä onnellista kattia piehtaroimassa pitkin lattiaa.
Saisipa sitä itsekin yhtä iloiset höpelökohtaukset pelksätään siitä, että pääsee pesulle! You wish.



Tässä kuvassa hiukset ovat saaneet jo osakseen Pravanan neon blue-värikäsittelyn.
Juuressa vihreää, latvassa sinistä. Taittaa mukavasti turkoosiin.



Tuhtikuussa äpöstettiin maha kutkulleen muunmuassa vihreällä parsalla.  

Nyt jälkikäteen mietittynä ei ihmekään jos nappi vähän vingertää, kun tuota voikastiketta tuli kauhottua naamariin enemmän kuin vain satunnaisesti..

Rosmariini-parmesaaniperunaa, yrttipaahdettuja herkkusieniä, parsaa, limevoikastiketta.
Toimii kuin häkä.

Tajusin beurre blanc-dieettini jälkeen sentään lenkkeilläkin. Kevään ensimmäiset auringonsäteet saivat riemun ratkeamaan toden teolla. Tästä kuvasta suorastaan huokuu kaikki se endorfiini, jota teknolenkkeily vapauttaa. Se on sitä voittajafiilistä, kun jaksaa tsempata vielä yhden kilometrin lisää, vaikka jalat muhisivat jo aivan maitohapoilla saakka. Nuo luurit toimivat oivana lenkkeilyvääpelinä. On pakko panna kinttua toisen eteen, kun toinen toistaan menevämmät biisit suorastaan huutavat korvaan jotta WE GONNA MAKE THOSE (motherfucking lazyass legs) MOVE!

Pienet siemaukset huhtikuun jobbandeereista. Pääsiäisaiheista kääretorttua, päärynäjuustokakkua, sitruuna-marenkicupcakeja. Näihin kuviin linkittyy aivan olennaisena yksi tietty hashtagi. Nimittäin #töissäonkivaa !

Kävin tonkimassa lapsuusajan romppeita varastossa.
Tuo Sistersclubin lehtinen aiheutti sellaisen nostalgian hyökyaallon ettei ole kyllä tosikaan. Ja valtavan kikatuskohtauksen myöskin.  Kuka teistä muistaa nuo superpäheet logot, joita sai kännykän yläreunaan operaattorilogon tilalle? Noitahan sai joskus jopa omalla tekstillä, ja sekös vasta oli maailman hienointa. Muistelen kantaneeni omassa nokialaisessani valtavan katu-uskottavaa  "HAISTA VITTU" - tekstiä pitkän aikaa. Olihan se ny kovan muijan merkki se ku vähäse uhoo. Jos tekstin sekaan olisi mahdollista liittää ääniviesti, tähän tulisi sopivasti cheekin "AAAAAH".

Mieleen tulvahtavat myös muistot noista pumpattavista sisustusesineistä. Käsi ylös. Löytyikö jonkun muunkin huoneesta puhallettava tuoli, jolle pyllähtäessä puolet ilmasta tursuivat venttiilien kautta pihalle? Entäpä puhallettavia ontelotyynyjä? Sydämenmuotoiset tuolit olivat myös näihin aikoihin iso hitti, laavalamppuja unohtamatta! Ja niitä villisti pyöriviä ufolamppuja!




Ei sitä hirveästi ole tullut tuosta iästä kyllä muututtua ei.
NÄNÄNÄNÄNÄNÄ.. pätmääään!

Törmäsin paikallisella kirppiksellä Guessin aitoon veskaan, joka maksoi vain muutaman lantin.
Posmensin mukamas muotitietoisena kersanttina koko kierroksen ajan sitä, ettei tämä nyt ihan varmasti ole näin edullisen hinnan vuoksi aito. Ja kappas keppanaa. Olihan se!

Huhtikuu on myös otollista aikaa kilj...siman tekemiseen.

Ja kameralle poseeraamiseen. Jee.

Kuten ylempänä sanoinkin, tuhtikuussa tuli toden totta syötyä ittensä kutkulleen.
Toreron vaalea sangria on joka kerta yhtä ihanaa.

Tässä kuvassa taisin olla matkalla työturvallisuuskoulutukseen.  Pakko kyllä myöntää, että turhan pitkälle venähtänyt edellinen ilta pisti kyllä silmät luppasemaan toden teolla. Instagramilla on silti kiva leikkiä, olipa orastavaa tukkakoskeloa tai sitten ei. Ei ollut sentään edellispäiväiset ruoat rinnuksilla ja kravatit solmussa. Illan rippeinä lärviin jääneet meikit kylläkin.

Pahoja nuo koulutukset myös senkin puolesta, kun heikompisydäminen hyppelitsijä saattaisi saada jonkin asteen pumppukohtauksen siellä torkahdellessaan. Hivenen tykytteli kyllä sen jälkeen kun vetäjä huomasi tuon miun nuupahtaneisuuden ja antoi puheenvuoron aivan puskan takaa sellaiseen aiheeseen jonka jorinat olivat kyllä menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Niin että mitäkä takapenkin tyttö on mieltä siitä, onko asiakas juridisesti aina oikeassa?"

".............niintuotajuuööehkä? Lukitsen vastauksen ehkä."

Harmi ettei punakynää voi käyttää niihin asioihin, jotka tulee sanottua ääneen!

Ja näistä se koulutuksissa kolkutellut parin viinilasillisen puhallutus sitten tuli. Ei tarvinnut lähteä jatkoille ihan snägärin kautta sentään, kyllä noilla mahakin vähän täyttyi. Käytiin ravintola Kielossa popsimassa fine-diningia. Näin kokkina koen etteivät nämä kasvisruoat välttämättä olleet ihan ropostensa väärti, mutta jälkkärille herahtaa kyllä boonuspojoja sylillinen. Lakritsi ja punajuuri sopivat yhteen aivan täydellisesti!

Sen pituinen se kuukausi.

Onhan tämä nyt vähän wanhaa tietoa jo, mutta tulipahan kahlattua läpi!