Älytön läjä puutarhakuvia

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Paras arvosanani biologiassa oli aikoinaan yhdeksikkö. Opettelin ulkoa piharatamot ja västäräkit, liimasin kuuliaisesti jokaisen tarvittavan apilan ja koivunlehden vihkoon lajinimien viereen. Ympäristöoppi jaksoi kiinnostaa useiden vuosien ajan, kunnes siirryttiin leikkelemään sammakoita ja opettelemaan ulkoa pääkaupunkeja sekä väkilukuja. Arvosana laski kuin lehmän häntä ja taisipa joku keskisormikin heilahtaa kyseisen aineen kirjojen kansille. Fuk juu. Ei kiinnosta.

Kun muutin tähän uuteen asuntoon, läsähti tuo ympäristöopin konkreettinen tarve aivan shokkina päin pläsiä. Välinpitämättömyys kyseistä ainetta kohtaan oli aiheuttanut aivoissani sen, että kaikki perustietokin oli valunut vuosien varrella viemäriin. Aivan lorisemalla suorastaan.  Rikkaruohojenkaan nyppiminen ei ole ollut aivan sitä helpointa, kun on joutunut kävelemään google kourassa ja mummo toisessa kainalossa pihaa ympäri.
"Mikä kasvi se tämä on, otanko pois?"
... "Elä tokkeesa sitä!! SEHÄN ON LILJA SE!" ..
"aijaa............ mieku heinäks luulin"

Onneksi isoäitiltä saadut viisaudet tekevät miustakin vähän järkevämmän kitkijän askel askeleelta.

PIKKUJASMIKE

NURMITÄDYKE

AKILEIJA

PIKKUTALVIO




NARSISSI

PATJARIKKO

HARJANEILIKKA

KULTATYRÄKKI

KAUNOKAINEN

ORVOKKEI





ALPPIRUUSUJA



TULIKELLUKKA

PÄIVÄNLILJA

TÄÄLLÄ VARTIOIN MINÄ

KURJENMIEKKA



TULPPAANEJA



ATSALEA



ESIKKO



MYSTEERIKUKKA (mikä?)

 

KEVÄTVUOHENJUURI




KESÄN ENSIMMÄINEN LILJA AUKESI TÄNÄÄN, 28.6.
Tässä on sitä sanoinkuvaamatonta kauneutta jota arvostan suuresti.

Tie on ollut siis sekä kivikkoinen että rikkaruohoinen. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, sillä suurin osa kivistä on jo käännetty ja kukkapenkitkin kitketty. Risukasan tilalle kaivetussa mansikkamaassanikin kukkii jo muutama kukkanen. Ehkäpä saadaan siis mummon kanssa vaivanpalkaksi suut makkeeksi molemmille, yksi marja kutakin kohden.

Mummon ja Suskin  uusi mansikkamaa. 

 

Herneitä, tilliä, rosmariiniä, timjamia, salaattia, persiljaa, punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa..

 


Yrttejä ja salaattia 

Pottuja

Pottuja. Peruna sai oman penkkinsä, kun kasvimaalla kävi tila vähän ahtaalle.



Mojitotarvikkeet tuloillaan

Laitoin pinaattia kasvamaan työpaikalta ylijääneisiin mansikkalaatikoihin

Hyötypuutarha on vispilänheiluttajalle ja paistinlastalla huitovalle oikea paratiisi parin askeleen päässä. Pottu poikineen lepää hiljaa uutuudenkarheassa perunamaassa, eivätkä nuo porkkanat ja herneet ja yrtitkään näytä pistäneen pahakseen paria kylmää yötäkään. Kun olin pieni, ihmettelin sitä, kuinka taitava mummon on oltava, kun saa retiisit kasvamaan pihamaalla. Ihan itte nimittäin. Pääsin muutamana kesänä kylvämään siemeniä mummon "apuna", ja sekös tuntui silloin isolta työltä. Olihan se nyt ihan itte kasvatettua se. Mummo näytti kuinka herneitä istutetaan ja perunoita mullataan. Mummo näytti samat askareet uudestaan nyt aikuisiälläkin, kun oppi oli kaatanut tämän hortoilijan ojaan. Perunat kannattaa laittaa tasaisin välein, että pesä pääsee kasvamaan. Multaa ei saa laittaa perunoiden päälle liikaa muttei liian vähääkään, etteivät perunat viherry. Perunat pitää mullata, että ne lähtevät kunnolla kasvuun. Perunakin kukkii. Omasta maasta perunoita saa syödä sitten ihan itte. Kaiken mahdollisen tiedon olen yrittänyt omaksua, sillä haluan olla sitten isona mummon veroinen puutarhuri. Ja kasvattaa kaikki mahdolliset kasvikset ihan itte!






Puutarhanhoito ystävän kanssa on oikeaa hoitoa sielulle. Multaa lapioidessa ehtii horisemaan ummet ja lammet niin parisuhteista, töiden kurjuuksista, kuin arjen armottomista askareistakin. Puutarhatöitä tehdessään voi miettiä muitakin asioita kun tekeminen ei vaadi täydellistä keskittymistä. Samalla kun kuokka vispaa ja hauis pullistuu, saa kasvoilleen sellaisen hymyn jota ei rahalla saa. Moni asia saa kummasti erilaista perspektiiviä, kun saa vaihtaa ajatuksia leppoisan aktiviteetin äärellä. Ei ole olemassa kahta samanlaista kukkaa, eikä kahta samanlaista ihmistä. Eikä yhtä tehokasta aktiviteettia, joka pyyhkäisisi stressin aallot yhdellä tyrskyllä rantaan.

Viimevuotisen viemäröintimuutoksen takia yksi kulma tontista myllättiin ympäri kokonaan, ja siihen piti keksiä jotain uutta ja jännää. Istutin tähän pensashanhikin, röyhytatarin, revontuliatsalean sekä pikkujasmikkeen.

Etualalla kuvassa näkyy myös hipihiljaa kasvava Jorinini.

Istutin tekemääni kivetykseen lumipalloheisin sekä rusokuusaman.






Uskon että jokainen joka on kasvattanut elämässään jotain siemenestä saakka, tietää kuinka se palkitsee. Kun syventyy tutkimaan kasvattamaansa kasvia, vaihtaa multaa, latvoo tai kylvää ja seisahtuu hetkeksi aloilleen, aika pysähtyy. Kun uppoutuu ajatuksen kanssa siihen mitä on tekemässä, puutarhan ympäröivä kauneus vangitsee kaikki aistit. Asettaessa omat juurensa syvälle maahan, huomaa kuinka sireenipuskassa pörisevä mehiläinen tekee uutterasti työtään, kuinka sateen jälkeiset pisarat kimmeltävät kuunliljan lehdellä luonnon kyyneleinä, kuinka jasmikkeen kukat tuoksuvat hubba bubbalta aivan läheltä nuuskiessa, kuinka silkkisen pehmeältä kissankäpälät tuntuvatkaan sormien välissä ja kuinka kirkkaalta ja riemukkalta peipon sirputus kuulostaakaan hiljaisessa metsässä. Puutarha opettaa kasvun ihmeitä ja hetkessä elämisen merkityksellisyyttä. Jotkut kukat kukkivat vain päivän tai kaksi. Ne tuovat meille kaksi tärkeää viestiä, jotka unohtaa hektisessä elämässään helposti. Nupussaan pullisteleva pioni kertoo meille: Ole tässä, ole läsnä. Luontoa on miltei jokaisessa sopukassa tyrkyllä, jopa liian lähellä tullakseen huomatuksi.




Pelkkää ruusuilla tanssimista tämä harmoonisen puutarhan rakentaminen ei ole tänäkään keväänä ollut, vaikka annoinkin aiemman tekstiryppään kukituksella sellaisen kuvan. Aikaa puutarhassa peipparehtaessa ja naapureille pyllistellessä on kulunut niin paljon, että toisinaan tuntuu, kuin tiimalasin hiekka valuisi pian loppuun saakka. Vaikka olenkin monen tunnin uurastamisen jälkeen useimmiten vain hyvällä tavalla uupunut, kyllä muutama puhde on sellainen joka on vituttanut kuin jäätynyttä käpyä mutustavaa oravaa.

Ensinnäkin tuo mullan siivilöiminen. Voi hyvä luoja, mistä aloittaisinkaan.
Vaikkapa siitä, kuinka eetverttisen työlästä se on. Perinteisen "tein itse ja säästin" - mentaliteetin kautta päädyin sihtaamaan kymmenen neliömetrin kokoisen kukkapenkin rikkaruohorikkaita juurimultia sen sijaan että olisin vain tahtimarssinut putiikkiin ja ostanut lavallisen multaa. Aloitimme talkooporukan kanssa tämän uutukaisen kukkapekin rakentamisen mylläämällä kivikkoista maata ylös vajaan puolen metrin syvyydeltä murikoineen päivineen. Hutkaisimme sisään juurieristeet ja sitten päästiinkin itse asiaan.

Kymmenen kokonaista tuntia se pelkkä siivilöiminen vaati. Kannattiko? Toden totta toivon niin. Nyt voin sitten kykkiä tuon uuden kukkapenkin äärellä sormet ristissä ja panostaa siihen toiveeseen, että ensimmäinenkään juolavehnä tai vuohenputki ei näkisi auringonvaloa istututtamieni perennarykelmien alta.

Istutin uuteen penkkiin nämä lajit:
- Kangasajuruoho
- Sammalleimu Scarlet flame
- Sulkaneilikka
- Jalopähkämö
- Pari vähän kärsinyttä kanervaa (en raaskinu nakata vielä roskiin..)
- Double jewel kyläkurjenpolvi
- Valkoinen myskimalva
- Tiber-lilja
- Love story - lilja
- Ruusulilja Belonica
- Kanadalainen ruusu
- Ruusupioni
- Joku ruusulajike jonka mummo toi tuliaisena

Loppuun haluan sanoa vielä yhden vinkin kaikille teille puutarhakyyhkysille siellä jossain kaukana.
Olen löytänyt sielunkumppanini, ja se kantaa Kanttausraudan nimeä. Ensimmäiset pari tuntia harjoittelimme yhdessäelämistä ja tunnustelimme toisiamme kuin vastarakastuneet. Sen jälkeen se olikin sitten menoa sitten. Kanttausraudalla kukkapenkeistä saa niin särmät, ettei pahimmallakaan perfektinistlla voi olla nokankoputtamista. Selkeät ja sulavat linjat saavat mielihyväsektorin hyrisemään tyytyväisyyttään.

Vielä kun saisimme elohopean kipuamaan vähän trooppisempiin lukemiin, olisin yksi maailman onnellisimmista Hemuleista joita tällä pallonpuoliskolla on koskaan elänyt.

"Täällä on kaunista. Katsokaa tuota mustaa samettipuuta, jonka takana on joukoittain hopeisia värejä! Ja katsokaa kaukaisia vuoria, jotka muuttuvat purppuranpunaisiksi!"
"Meidän on kuljettava auringon mukaan."
-Nuuskamuikkunen