Vieläkö on villihevosia?

Tuhannen osan realitysarja insanity + kirpukkaat torit saa jälleen jatkoa. Tällä kertaa kannoin putiikista ulos ilonkyyneleet poskilla pinkin Cyberdogin fleeceboleron, biohazard-merkillä koristellun t-paidan ja pitkän ja supermuhkean neuletunikan. Halpoja eivät olleet, mutta sitäkin nätimpiä. Tälläiset pienet löydöt piristävät arjen keskellä kuin halaus parhaalta ystävältä. Silloin kun tuntuu syöksyvän jatkuvasti arjen rutiineihin kerta toisensa jälkeen, osaa kai etsiä loistetta monenlaisista asioista. Siitä, että saa korkata ensimmäisen terassinäkäräisen pakkasessa hyvässä seurassa, kietoutua vilttiin kun hengitys höyryää, ja siitä, kun ei enää tarvitse raivata kinttupolkua vaatekaapille joka aamu! :D Nyt on sellainen kuri ja järjestys hyllyillä että Pohjois-koreakin jäisi kakkoseksi. Vielä kun muistaisi mitä kussakin pinossa on, niin ettei tarvitsisi taas ottaa ja mäsäyttää koko läjää ydinpommin räjäyttämäksi kaaokseksi keskelle lattiaa aina kun haluaa vaihtaa t-paidan uuteen..

Viime viikolla uutiset kaukaisemmilta ystäviltä mullistavat useampien päivien mielialat ympäri ämpäri ja virtaa tuntui riittävän niille päiville vaikka huru mycke. Kuinka hyvältä tuntuukaan ajatella, että enää kaksi viikkoa niin asunto täyttyy maailman parhaimmista ystävistä, jotka pyyhältävät ihan varta vasten tänne korpeen asti pienimuotoisiin juhliin! Ajattelin feispuukkitapahtumaa järkätessä että ehkä yksi-kaksi vierasta ilmoittautuu saapuvaksi paikalle ja hörpin synttäriskumppani sivistyneesti yksin fuusiojazzin soidessa taustalla. Hämmästys oli suuri, kun ei tarvinnutkaan mököttää hiekkalaatikon nurkassa esaria venytellen ja aatella ettei kukaan leiki miun kaa. Ehkä pääseekin siis istuksimaan Englannin kuningattarena jalat ristissä ja nyökyttelemään armollisesti juhlavieraiden ja muiden alamaisten onnitteluile. Mihinköhän se valtaistuin hävisi..kerpeles.

Pitäisi löytää jotain uutta kuunneltavaa.

virtuaalisella ceekasetilla jo ties kuinka monetta kertaa pyörivä Soilworkin ikuvanha figure number five-levy on vain niin mahtavaa tavaraa etten pääse lätystä yli enkä ympäri. Overload-kappaleen hienous saa tipan linssiin, ja eräänä kauniina viikonloppuna tipahdin ihan kirjaimellisesti penkiltä persiilleni lattialle kun hevimoshasin niin raivopäisenä saman levyn muita biisejä. Hyvät hyttyset sentään että onkin välillä mukava kangistua kaavoihin ja sitä kautta vanhempiin levyihin. :D