Viimeinen tuomio

Eipä langennut viimeinen tuomio kaikkien meidän päällemme, vaikka Piisamirotta niin ennustikin.
Pötypuhetta jopa niinkin taitavalta filosofilta. ;)


Joulluvalmistelut venähtivät totuttuun tapaan vähän viimetipalle, kuten aiempinakin vuosina on tainnut syystä tai toisesta käydä. Kököttelin lattialla vielä keskiyön hujakoilla paketoimassa viimeisiä nyyttejä kirkkaan värisiin kääreisiinsä, samalla kun raskaamman joulun sävelet soivat hiljaa taustalla. Vaikka joulupaperikasoissa ja narumytyissä touhuaminen onkin oikein rentouttavaa, olisi puuhastelun voinut ajoittaa pikkuisen varhaisempaan kellonaikaankin.. Tiesi taas valvoneensa, kun silmien alta pilkistivät pikkuisen turvotuksen sijaan oikein kunnolliset ostoskassit.

Annoimme juhlapuulle ansaitsemansa aattoasun, ja ihailimme kuinka pinkkien ja pörröisten jouluvalojen säteet laskeutuivat pitkin mustia oksia. Kaunein kuusi ei ole välttämättä aito ja metsästä juurineen kiskottu, vaan sellainen joka tuntuu omalta. Musta, täynnä pinkkejä palleroita ja sydämiä, ornamenttikuvioisia puukoukeroita, satiininauhaa ja pääkalloja! Pienen pyöreän pääkallomaton päälle aseteltuna.

Aattoaamuna heräsin virkeänä, skippasin joulupuuron ja sumpitkin, ja suuntasin saunomaan äitini luokse kulkematta lähtöruudun kautta. Hurjan vastomisen jälkeen koristimme juhlapöydän kirkkaan punaiseen huntuun ja täytimme kodin jouluisilla tuoksuilla. Kinkut, piirakat ja joululaatikot hävisivät parempiin suihin kun perhepiiri kokoontui pöydän ympärille ja tonttu jakoi lahjat kuusen alle sieviin rykelmiin. Erikoisemmaksi jouluherkuksi loihtimani suklaa-pistaasikakkukin sai kehuja osakseen. Koti tyhjeni pikkuhiljaa, ja sai vetää vihdoin kotivaatteet sekä lämpimäiset pörrösukat jalkaan. Paketeista kuoriutui toinen toistaan mieluisampia lahjoja ja yllätyksiä, sellaisia joita en olisi edes kuvitellut saavani! Hyödyllisiä ja käytännöllisiä uutukaisia mummon neulomista lapasista aitonahkaiseen, todella odotettuun ja haluttuun ulkovaatteeseen. ;) Leikittelin yön pikkutunneilla hiljaa mielessäni että asuisimme piparkakkutalossa keskellä joulumaata, ja sukelsin tuttuun syliin peiton alle. Katsoimme muumeja muutaman jakson sohvalla ja nukahdin rakkaan vierelle. Sen pituinen se joulu.







Välipäivinä olen vältellyt kaikkia velvollisuuksia parhaimpani mukaan, hypännyt toisessa ulottovuudessa suoraan Muumilaaksoon uudeksi asukkaaksi ja rohmunnut kouratolkulla lahjaksi saamiamme suklaaherkkuja melkein hyvällä omallatunnolla. Jouluna ei tarvitse onneksi stressata siitä kasvavatko jenkkakahvat vaiko eivät, vaan voi huiskaista kintaalla kaikille kauneusihanteille ja mättää hyvää ruokaa lautaselle niin paljon kuin lystää. Kävin juuri isoäidin luona joululounaalla herkkuja maistelemassa ja tuunattiin eilen kaikessa tohinassa yhdet kengätkin uuteen paraatikuntoon. Juuri ne kengät jotka näkyvät tämänkin kirjoituksen ihkaensimmäisessä kuvassa ja heti tämän tekstin alla. Niittejä! Yksi asia elämässä on kuitenkin vialla. Hitsinpinpulat. En osaa vieläkään soittaa nuuskamuikkuselta tuttua huuliharppu-sävelmää! :D

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

-MUUMIPAPPA