The night of the living dead

Yksi niskavilloja nostattava ja veretseisauttava viikonloppu takana, ja jälleen kerran aivojen arkistoissa niin monta kutkuttavan hyvää muistoa että kehtaa pohdiskella vielä pitkän pitkän aikaa. Pureuduimme splatterin, irtopäiden, hyytävän kauhun ja tirskahtelevien sisäelimien täytteiseen maailmaan kaikin kynsin ja hampain. Jää siinä Pennywicen ja uinu uinu lemmikin kauhuraapaisu pieneksi, kun vertaa siihen millaista säpinää muunmuassa kylppärissämme retkottava, aidon kokoinen ja näköinen ruumis vieraissa aiheutti. Kyllä siinä itsellänikin mielessä kävi pariin otteeseen nopeasti vilkaistessa, että ei jumaliste, kuvittelenko vaiko liikkuiko murhattu mysteeriherra X joka retkotti ketarat oikosenaan nurkassa. Entä jos se nouseekin ylös ja raahautuu pitkin lattiaa kuin Samara..Kääks! Eipä ruumiin tekoon muuta tarvita kuin jätesäkkiä, irtonainen meikkipää, teippiä, saapikkaat ja melkoinen kasa tyynyjä sisälmyksiksi niin saa aikaiseksi aidonoloisen corpsen joka pyöräyttää sukat ympäri vieraiden jaloissa.

Tänä vuonna vietimme halloweenia jo perinteeksi muodostuneilla, isohkoilla naamiaispirskeillä jonne haalin lauman zombeja muistuttavia olentoja seurakseni. Edellisvuosien tapaan, nämä baardit olivat vuoden parhaat. Teemaan sopivalta örinältä ja synkeiltä säveliltä ei voinut tänäkään viikonloppuna välttyä ja hyvä niin. Kaiken tämän keskelle voisi änkäistä mielikuvan hurjasta määrästä pirskahtelevaa keskustelua rämäkän naurumäärän säestämänä ja innostuksen ryöpsähdyksillä, niin ollaan melkolailla asian ytimessä. Olin tänä halloweenina innostuneempi kuin koskaan, ja hyvä jos en hyökännyt asunnon koristeista ja halloweenin puvusta selittäessä hyökännyt Lisan kimppuun kun niin hurjasti höpötin ja heiluttelin käsiä. Tuulimyllykäsillä ja sekopäisellä selityksellä on aiemminkin kaadettu kahvikuppi jos toinenkin.. Hyperaktiivista! Maniaa! Menoa! Kun innostun niin pyyhkäisen risut ja männynkävyt pois alta kuin mikäkin elävä lehtipuhallin. Nokkelimmat blogimaailman seuraajat ovat varmasti havainneetkin sen, että näissä pyhäinpäivän epäpyhissä juhlissa seuranani hilluivat synkemmän blogimaailman tutut kasvot: Turmiotar, Lisa sekä Leena aviomiehensä kanssa. Universumi aukaisi siis sylinsä ja tarjosi majapaikkaamme mitä parhainta seuraa.

Ilta soljui sormien välistä hurjan nopeasti, mutta niinhän siinä tuppaa käymään kun vieraat ovat mieluisia ja tunnelma huipussaan. Luolaamme sulostuttivat edellämainittujen internet-tuttavien lisäksi muut blogissani aiemminkin heilahdelleet henkilöt:

Jaani,

Olli (the zombie with the hangover! :D),

Henni,

Linda sekä Hanna

..ja tietysti Avomieheni Pete..tai no tuttavallisemmin, MR. Keripukki.

.. Sekä muutama muu vieras, joista ei valitettavasti yön pikkutunneilla muistettu ihmeemmin kuvia räpsiä. 

Samaan aikaan kun väkersin rystyset vereslihalla halloweenaiheisia herkkuja, Leena ja Lisa somistivat asuntomme asianmukaisilla halloweenkoristeilla paraatikuntoon. Aiemmistakin juhlista tutuksi tullut PiriPirjo näki parhaat päivänsä ja koki traagisen hammastikkukuoleman (kuulostaapa murhaavalta, hoho)sekä verisen mestauksen, eli mokoma nainen sai siis ansionsa mukaan. Hämähäkit kutoivat kalman täytteisiä verkkojaan pitkin pitäjää ja herkkupöytäkin sai täytettä muunmuassa michelin-miehiä muistuttavista aavemuffinsseista jotka olivat kyllä enemmäkin söppänöitä höppänöitä kuin pelottavia.

(kuva otettu töissä tehdyistä vastaavista muffareista, tein kotosalla vastaavanlaisia ökkösiä!)

Herkkujen väsäyksen jälkeen pääsin vihdoin paneutumaan oman lärvini kimppuun ja sotkemaan mustalla luomivärillä niin että sivellin sauhusi. Vaikken ihan zombielta näytäkään, niin lopputulos on enemmän kuin teemaamme sopiva, ja TÄÄLLÄ esittelemäni upeat hampaat pääsivät todelliseen testiin. Käytin hammasproteeseja päivän aikana yhteensä yli 18 tuntia, läpi kymmentuntisen työpäivän ja koko pitkän juhla-illan. Empä olisi parempaa halloweenkoristetta suuhuni voinut keksiä, hampaat ovat todella hyvät käytössä ja ennen kaikkea: niin päheät että en voi kuin ihastella yhä HobbyFX - sivuston Steven taitavien käsien jälkeä.

Varoituksen sana on kuitenkin annettava.

Näistä kinkereistä kukaan ei selvinnyt hengissä, eikä kukaan 'elänyt onnellisina elämänsä loppuun saakka' kuten kaikissa satukirjoissa on tapana luritella.. ;)

PS. Ootta niin ahkerasti kyselleet tässä vuosien mittaan siltä miltä näytän töissä, kuinka yhdistän tyylini työympäristöön ja vastaavaa. Here it is! :D Sain ajettua mainion maskeeraus-ideani lävitte myös työpaikallani, ja perjantaina pelottelin siis asiakkaita kera hurjan hammasrivistöni ja puoli naamaa peittävän mustan maskin. Kuvassa lisäksi ihanainen työkaverini Anne. ^^