Mörkö se lähti piiriin

Ja tämäpä mörkö puolestaan.. träntäntää.. reiveihin.Trancella maustettuihin sellaisiin.
Rankka reissu vaan tulipahan käytyä! En kyllä kadu yhtään, hieno tapa juhlistaa viisivuotista yhteenliimautumista avopuoliskon kanssa. Vaikkei Norjalaisen Ørjan Nilsenin edustama konemusiikkityyli olekaan itselleni sitä ihan ominta omaa, sai se kyllä tietyssä hyperdrivessa sellaiset zen-fiilikset aikaiseksi että hymy purskahteli korvista asti tanssilattialle. Perjantai-päivä tuli vedettyä läpeensä niin ylivirkeänä etten toista samanmoista päivää muista ihan hetkeen. Ensin työskentelin persnahkani rullalle kymmenen tunnin työpäivällä ja asetin samaiset ahterinahat auton penkkiin miltei välittömästi työpäivän jälkeen.. Tai no, okei, raivopakkasin kyllä vielä vähän ennen lähtöä. Jokakertaiset pikapaniikit kannattaa ajoittaa kivasti juuri siihen hetkeen kun pitäisi olla jo menossa. Laukun ympärikääntämisen jälkeen kössöttelimme bimmerillä nelisen sataa kilometriä yhtäsoittoisesti ystäväni Kaisun majataloon. Matkustamisen jälkeen sai onneksi vähän hengähtää ja ottaa maalitelan kouraan, laitella pärstän abauttiarallaa lähtökuntoon ja litkiä muutaman ilojuoman lisää energiaa tuomaan. Kun naama sai osakseen vähän tikkurilan värikarttaa ja hiukset sementtikerrosta muistuttavan lakkavuoren, porhalsimme kohti Fat Ladyä.

Baari itsessään on kävijäkuntansa puolesta aivan erilainen kuin mihin olen aiemmin tottunut. Muistutti ehkä etäisesti club Joensuuta sisustuksensa ja tunnelmansa puolesta, parannettuna versiona vain. Musiikki oli kuitenkin se, joka nosti omaa tunnelmaani niin huikeasti etten tuntenut oloani yhtään outolinnuksi kaikista arvostelevista katseista huolimatta. Ensimmäiset artistit kuuntelimme kiltisti pöydässä napottaen ja parista skumppapullosta nautiskellen, ja heti Orjani, Nilsenin, aloitellessa siirryimme muun ihmislauman mukaan tamppaamaan.

Ørjan Nilsen osasi tanssittaa yleisöään oikein mallikkaasti. Tunnistin soittolistalta muutaman jo ennestään tutun kipaleen, ja myönnettäköön että itsekin riehaannuin kun Amsterdamin kliimaksikohta jyrähti kaijuttimista. Huh. :D Oma lempikappaleeni ei soittolistalle valitettavasti päässyt. Tiedätte varmaan tunteen kun osottaa jotain oikein hirrmuisen kovasti, ja miettii mielessään joka toinen minuutti: "nyt se tulee, kyllä se kohta, joko joko joko", ja joutuu pettymään kaiken intoilun jälkeen. Jep, se tunne. Playlistilta löytynyt vanha Tiësto kuitenkin pelasti edes hitusen verran, vaikka La Guitarra jäikin tällä kertaa kuulematta. Noh, oikein hyvä keikka oli missatusta biisistä huolimatta, ja ensimmäiseksi Stellar Cityksi jäi kyllä herkullinen maku suuhun.

SKIRT, CORSET, MESH SHIRT: lip service SHOES: demonia, with uv glow buckles by prohibition uk

Kirosin viimeisimmässä vlogissani sitä, kuinka hiivatin lyhyt tuo pinkki Lip Servicen hame onkaan. Kolusin vaatekaapin lävitse niin että kävin kaikki alushameet ja vaihtoehdot läpi yksitellen, kunnes kaiken sen säätämisen jälkeen hehkulamppuni paloi muutaman watin verran kirkkaampana. Vetäisin minarin alle micromittaiset pvc-shortsini, niin eipähän majava vilku vaikka kuinka kyykistelisi tai joutuisi satunnaisen tuulikojeen uhriksi. Ähäkutti.