Runous, intohimoni.

Langenneet

Tänään pimeä on ystäväni,
sen pehmeään syleilyyn
saan yksinäisyydessänikin kietoutua

kyyneleet,
aamukasteen pisaroina pitkin viinilasin jalkaa
kuinka syvältä ne tulevatkaan

Eivät sadat,
eivätkä tuhannet kootut sirpaleet korvaa
itkettyjä katkeruuden valtameriä
jotka luoksesi johtavat

Sanasi piilotan sydämeeni,
paikkaan, jossa säilytän kuvaa sinusta
-paikkaan, jonka nimi on yksinäisyys.

Ikiyön alttarilla

Läpi sateen ja sumun taivallan
kannan mukanani valtikkaa
puiden suojassa
perimmässä kolossa
kyyryssä hiljaa hyväilee
tulimyrsky sokaisee,
maailma vuotaa laidaltaan
yksi hopeinen helmi kämmenellä
-siirtyy musta kuu radaltaan

Touhuruno

Se, joka nauhaa nakertaa
chomp, chomp, ystäväni
mustan möykyn vierellä
pieni eliö vipeltää
*KABOOM*
-ohutta jauhopolyä maahan pöllähtää>

[runo vuodelta 2006, oonpas ollut positiivinen :D ]

Tummanpunaista verta lakanoilla,
oi herrani

Nyt on vuorosi kitua
tunne ja kärsi,
samalla tavalla kuin minä tein

Puristan sydäntäsi nyrkissä,
Haukkaan palan ja nauran katkerasti

Juon veresi,
Syön maksasi,
Suolista kauppaan makkaraa.

Katson nyljettyä vartaloasi
Lakanoilla makaamassa
Tuskainen ilme kasvoillasi

lopultakin,
se olen minä joka tässä nauraa

Koulu inspiroi ~

kumi pyyhkii, aivot rullaa
laskin laskee, ei ole kahville pullaa
toisistaan riippumattomia,
rinnat
joku takapenkissä persettään kaivaa
ja siitä syystä opettajaraukkaa vaivaa

Daylight, too bright

jokaisena yönä
kurkistaa oven raosta musta viitta
viekkaasti se kaapii sisuksiinsa
koko valkean maailman

olen vahva, enkä pelkää

sillä jokainen aamu
nämä samat seinät
ja uudet säteet kohtaavat
ja jokaisena aamuna
hengitän elämää
koko sielullani