Evil fate Eternity

Take a smile

2012-01-26T15:55:00.001+02:00

Tälläinen mukava "10 little things" - haaste tupsahti muutamassa blogissa vastaan, ja ajattelin itsekin tarttua syöttiin oikopäätä. Jo pelkkä "Little things" - blogin/sivun idea on niin supersuloinen, että sille on nostettava hattua. Tällä kertaa ei etsitä kymmentä eroavaisuutta, vaan kymmentä palapelin palasta jotka pistävät hymyilyttämään niin että suupielissä rutisee. Myönnettävä on, että tulin todella onnelliseksi tämän haasteen myötä. Joskus ne pienimmätkin asiat tuntuvat kaikkein suurimmilta ja piristävimmiltä. Kokeilkaa! Haastan hmm..SINUT!

Eipä muuta kuin valitsemaan Little things- sivustolta kymmenen omaan elämäntilanteeseen sopivaa laatikkoa. Tässä tulevat omani.

Bonusvalinta nro 11, jota en voinut jättää pois listoilta.
Viime kesä, yksi hylätty ostoskärry, klo 05:00, yksi parhaista ystävistä ja pöpi idea kärryllä huristelusta. Ne olivat hyviä aikoja ne.

Tällä hetkellä Deadmau5 kaikessa mikkihiirisyydessään maistuu niin hyvältä, että tekisi mieli nuoleskella kajareita. Yhdistettynä kymmeneen pieneen iloon, fiilis on niin GR8 että voisi lötkötellä lattiana äxänä ja vaan nautiskella tästä olosta.

Ruuvit löysällä

2012-01-24T15:52:00.000+02:00

On itseasiassa melko rentouttavaa, kun voi perustella pöpiytensä, tai siis, "insanityytensä" jo pelkän ulkonäön turvin. Kuka pääkoppatohtoreita ja muita auttajia tarvihtee, kun voi tarttua ristipäämeisseliin ihan itte, ja kiristellä löysät mutterit takaisin kuosiin? Kannattaakin kuljetella käsilaukussa vakiovarusteena, etteivät vain pääse järjenjuoksu ja jutut lurtsahtamaan huonolle tolalle. Selkeästi näkyvät mutteripäät takaavat sen, ettei kukaan ota höpötystäni ainakaan vakavasti. Hiukan sama kuin blondin hiusvärin kanssa.

"etkö sie tajjuu? "
"NO EN! "
"ainiijjoo, no näkkeehä sen jo ku silimiä vilkasoo.."

..BUSTED!

Lapin kulta

2012-01-23T17:07:00.005+02:00

Phiuuh.. Pikapäikkäreiden, ylijäämä-krapulapizzan, jääkylmän kokiksen, leffan ja pään tyhjentämisen jälkeen on kiva istahtaa rakkaalle tietokoneele kirjoittelemaan eeposta viikonloppuisista tapahtumista. Team P.S.H.J (PeteSussuHetaJaani) on kyllä aivan lyömätön yhdistelmä kaikkinensa. En muista koska olisin ollut yhtä onnellinen ja rentoutunut, kuin Lauantain pikkutunneilla. Yleensähän se menee niin, että kaikissa pippaloissa on aina joku, joka itkee elämänsä kurjuutta nurkkapöydässä ja pilaa toisten illan. Tällä kertaa tuli itse toimitettua tuon ääliömärisijän virkaa, ja tirautettua pari (kymmentä) liikutuksen kyyneltä illan keskellä. Ei sen vuoksi, että joku olisi harmittanut, olotila oli vain niin ylitsepursuavan onnellinen ettei mitään järkeä. Ja ehkä pikkuisen harmittikin ajatus siitä, että joutui jälleen kerran luopumaan Lapin Kullasta.

Viikonlopulle ei sinänsä ollut mitään suunnitelmia, joten annettiin asioiden lipua etiäpäin ihan omalla painollaan.Oli kyllä törkeän hauskaa, ihan mieletön päivä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Tiivistetysti tuli kuitenkin

Syötyä ja tehtyä ihan helvetin hyvää ruokaa (vaikka itse sanonkin, kröhm)
Höpötettyä vaatteista taukoamatta
Katsottua pari hyvää leffaa
..ja nukuttua puolet leffoista ohi
Naurettua ittensä tärviölle
..laaduttoman huonon pieruhuumorin ansiosta
..ja silloin, kun näki äijät täysissä biletällingeissä
..huulipunassa
..ja kajalissa.
juotua maailman söpöintä auringonlaskudrinkkiä
..ja ihan liikaa kaikkea muuta
bilehileiltyä pvc-vaatteissa
popitettua vuorotellen blackmetalliördeä ja nyyhkymusaa
toimittua bänderinä ja jaettua tarroja baarissa
kuunneltua undergroundpunkkia Kerubissa
tuhnuiltua "perhepeiton" alla nelistään jäätävissä oloissa
juoruttua niin maan vitusti

Että semmosta.

The Blood Countess

Top: Lip Service
Corset: Corsets uk
Skirt: Hell Bunny
Necklace: NanBRck designs
Bracelets: second hand & backstreet
Heels: iron fist (necromance)

Se on kyllä tuo alkoholi melkoisen vaarallinen ja kohtalokas tökötti. Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu, kun hieman kallistelee pulloa suuta kohden. Menneellä viikonlopulla korostuivat sekä hyvät että huonot jutut korkkaamisen jälkimainingeissa. Kai se pitäisi jo tässä iässä oppia, että jossain vaiheessa kannattaisi tissuttelutahtia hidastaa, vaan kun ei. Mitäpä voi kuvitella, kun nukkumaanmenoaika lähentelee yhdeksää, aamulla? ..Molempina viikonlopun päivinä? Sunnuntaina lensi kyllä pitkä sylki kaaressa, ainakin naispuolisilla edustajilla. Se on hehkeää se, kun kaksi emäntää juoksee vuorotellen posliinireunuksen luona lapasella. Hetan suusta poimittu älähdys tiivistää kyllä kaiken. "Miulle tuli huono olo kun katoin sinnuu..." ..Aww, thanks! :D

Video, täyttä mahtavuutta. Huomaa selkeästi, että on käytetty sekä aivoja että pätäkkää niin maan perkeleesti. Kerrankin mustan metallin musiikkivideo, jossa on muutakin kuin vain pelkkää verimässäystä ja corpsemaskeja.

Uudet hiukset, taas.

2012-01-19T19:36:00.001+02:00

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi tukka. Viimeinen tärkeimpänä ja päällimmäisenä mielessä, tottakai. Oikeastana voisi jo pikkuhiljaa sanoa, että hiustyyli vaihtuu vähintään parin kuukauden välein, mutta eihän se väärin ole. Pienikin muodonmuutos piristää mieltä kummasti, joten saksien viuhuttelu + väripurkissa pyöräytys teki todellakin terää. Vaikka vinkeä violetti ei niihin ykkösvärivalintoihin normaalisti kuulukaan, teki mieli tätäkin kombinaatiota testata. Pinkki väri rakastaa violettia( ja mustaa), ja toisinpäin. Kuvittelin kärsiväni pahemmankin sortin identiteettikriisiä lilan värin kanssa kamppaillessa, mutta jos totta puhutaan, olen ihan myyty. Jokaisella solullani. Selkeästi tämä hyvältä näyttävien värien kirjo alkaa pikkuhiljaa laajentumaan, eikä keskittyvän sataprosenttisesti vain pinkin, mustan ja valkoisen ympärille. Jopa entiset inhokkivärit alkavat näyttämään "aikuistuneissa" silmissä ihan kivoilta. Kirkkaankeltainen yhdistettynä pinkkiin..? Myrkyllistä ja shokeeraavaa, mikäs sen parempaa! Okei, ei ehkä hiuksiin mitään toiletissa uitetun näköistä urean sävytystä, mutta vaatteissa pieninä yksityiskohtina.. Miksei!

Jos totta puhutaan niin tämä emolettimalli tuntuu omemmalta, kuin entinen pottatukka. Lisäbonuksena tämän mallisessa otsiksessa on se, ettei koko helkutin ajan tarvitse saksien kanssa nyhertää lyhemmäksi. Silloin kun microdermalit peittyvät ja kulmakarvat joutuu piirtämään lähestulkoon luomivakoon kiinni, on ehkä syytä harkita parin sentin leikkelyä.

Peukutatteko uutta hiuslookkia, vai oliko vanha pottatukkamalli parempi?

High Voltage

2012-01-18T18:50:00.002+02:00

Laitoin ostoksellisen selkärankani todelliseen testiin viikko takaperin. Suhteellisen hyvin pystyin kaikkia kiellettyjä hedelmiä ja houkutuksia vastustamaan, mutta yksi ostokohde rynnisti silti kaikkien periaatteideni ylitse. Ebay tyrkytti avokäsin Lip Servicen High Voltage Vinyl - housuja, uusina, ja suurinpiirtein oikean kokoisina. (hiukan persiistä väljät, mutta ei pahasti.) High Voltagea tuli katsasteltua mielenkiinnolla jo vuosia sitten, mutta niukan tarjonnan vuoksi ensimmäinen vaatekappale kotiutui vasta tänäpäivänä. Hopeaa pvc:tä oikeastaan etsinkin käyttövaatteeksi, ja kas vain, siinähän sitä olikin sopivasti tarjolla. Vaikka tietokoneen ruutu tuijottikin kuinka syyttävästi, painoin silti tutuksi tullutta "osta heti" - nappulaa enempiä aikailematta. Toisilla tuntuu olevan raudanvahva selkäranka ostosten teon suhteen, eivätkä ratkea ostelemaan kun kerran päättävät vähentää turhaa rahankäyttöä. Kuulun siihen toiseen surullisenkuuluisaan kastiin, joilla selkäranka on keskeltä pirstaleina ja kynnys uuden hamstraamiseen erittäin matala. Ostosten suhteen olen siis melko vahvasti selkärangattomien nilviäisten kunniajäsen. Löytyykö muita kohtalotovereita? Klubiin mahtuu vielä, pinssit ja tarrat vain puuttuvat.

Käytännöllisyytensä puolesta pvc-housut eivät ole sijoituskohteiden aatelia kyllä. Kesällä hiostavat niin pahasti, että hikeä tuntuu valuvan lahkeiden kautta lattialle kunnon noroina, talvella taas niin kylmät että mieluummin jännittää reisilihakset teräspinkeiksi ja sinnittelee niiden varassa, kuin istuu yhdellekään kylmälle pinnalle. Trust me, tyhmänä teininä istuin kiviportaille pvc-pöksyt jalassa, ja lopputuloksena kaksi helottavan punaista paleltunutta pakaraa, ja ahterin kohdalta haljenneet housut. Tsiisus että ajatuskin paleltaa. No, pääsipä Bepanthen ainakin siihen käyttötarkoitukseen, johon se alunperin kai suunniteltiinkin. Persposkien rasvaukseen. Tiesin jo entuudestaan pvc:n halkeilevan paukkupakkasella, ja silti piti senkin väitteen totuudenmukaisuus testata kertaalleen. Joitakin sanomisia olisi hyvä uskoa ilman suomalaista "minä mittää usko ennenko nään nii!" - mentaliteettia. Että pitääkin olla tyhymä.

Yksi asia näissä housuissa kuitenkin ärsyttää. Nimittäin se tosiasia, että ihan joka kerta kun katsahdan pöksyihin, päässäni soi TÄMÄ raivostuttava renkutus. Nytkin huomasin hyräileväni melodiaa suihkussa. En tiedä suosittelenko siis linkin klikkausta, ihan omalla vastuulla....

Cheers to the fricken' weekend

2012-01-17T18:17:00.002+02:00

Kuten edellisestä hiustenräpläilypätkästä selviääkin, jännitin ja intoilin Leenan tulon perään enemmän kuin pikkiriikkisen. (en ymmärrä miksi teen kirjoittamisen ohellakin pienen raon peukalon ja etusormen väliin.. ettehän te sitä sinne puolelle näe, vaikka kuinka hyvin pikkiriikkistä tehostaisikin!) Nyt ei puhuta päivien tai tuntien panikoimisesta, vaan useammasta viikosta. Siivosin, höössäsin ja järjestelin jo paria viikkoa ennen saapumista, vaikka uskoisimpa että vähempikin panikointi olisi riittänyt. Puunasin ja pyyhin pölyt kaikista kengistä, järjestin rannekorut koon mukaisiin pinoihin (vaikka eihän ne sieltä rasiasta minnekään näy!), siivosin kaikki kaapistot ja lipastot ja kaikki. Villiinnyin niin överimittoihin, että hankasin myös kaikki asuntomme listat tolupurnukka ja siivousrätti kourassa. Paria minuuttia ennen saapumista rastojen nypläys ja etukäteisjännitys vain yltyi. Naama punoitti hämmentyneiden ajatusten kieriessä päässä, tölläsin lisää puuteria etteivät vain retiisiposket loistaisi läpi. Ravasin olkkarin mattoa ympäri niin kiivaasti, että on maailmanluokan ihme kun tamppaus ei polttanut mattoa puhki. Naputin pöytää, hörpin siideriä etukäteispaniikin hälventämiseksi kädet täristen. Ehkä vähän karikoitua, mutta eipä ollut kaukana. Kaiken hyvän lisäksi sain suihkutettua hiuslakkaa suoraan silmään, kun ei tuo sihti oikein osunut kohdalleen. Hienosti.

Oikeastaan heti ulko-oven avauduttua tajusin että ihan turhaan mie oon jännittänyt. Vastaan marssi ihanan rempseä ja pirteä goottinainen, jonka kanssa juttu tuntui luistavan alusta alkaen. Aluksi ajatukseni tuntuivat olevan tottakai yhtä sillisalaattia, eikä suusta tullut varmasti kovin montaa järkevää sanaa ulos kaiken hämmennyksen keskellä. Muutaman alkoholiannoksen ja yhdessävietetyn tunnin jälkeen hölpötys tuntui vain yltyvän. Yleensä viikonlopun jäljiltä päässä jyskyttää kaamea kankelo, mutta nyt on kyllä myönnettävä että parin päivän ajan aivot ovat olleet sumun peitossa kaiken sen nauramisen ja höseltämisen ansiosta. Pahasta olosta ei ole puhettakaan, vaan viikonlopusta jäi lämpimän pehmoiset fiilikset.

Tiivistetysti voisi sanoa, että viikonloppuna tuli ainakin maisteltua riittävästä A-juomia, käytyä kapakassa vinguttamassa visaa, nähtyä Viviania (LIIAN) pitkästä aikaa, juhlittua hyvän ystäväni syntymäpäiviä, hölpötettyä vaatteista, tyyleistä ja blogijutuista tuntitolkulla, ihmeteltyä kuinka kolmet (eri henkilöiden) kengät hajoavat samana viikonloppuna, naureskeltua youtuben Ö-luokan videoille niin että räkä lentää, popitettua industrialia taukoamatta, ja ennen kaikkea, vietettyä laatuaikaa uuden ystävän kanssa. Jos jotakin, niin Leenan vierailu vain vahvisti sen, että uusien (blogi)tuttavien näkeminen jos jokin, se kannattaa. Tälläkin kertaa hienon blogin takaa löytyi vieläkin hienompi nainen. Jos tähän mennessä kukaan ei ole uskaltautunut kaikista linkeuistä huolimatta kurkistamaan Leenan kaapistoihin, on korkea aika. Viimeistään hurjan violettipinkkisävytteisen kuvaryöpyn jälkeen.

Perjantai
..ja hilpeenä kaljaa

.. Meinasin leikata lopunkin päästä pois mutta anti olla.
Ainut säärikarva-herutus illalta, joten menkööt tällä kertaa! :D

Mesh shirt: Lip Service
Top: Lip Service
Skirt: Queen of darkness
Bracelet: from Backstreet
Fluffies: from Ebay
Goggles: From Etsy
Biohazard Necklace: NanBRck designs

Lauantai
..kalpeena, muttei hiljaa (hetkeäkään.)

Dress: Lip Service
Shrug: Artifice clothing
Huge hair bow: Second hand

[RIP. Demonian pinkkisolkisten kenkien vetoketju :( ]
Vivian & Leena

..päällimmäisenä fiiliksenä tässä kirjoitellessakin lähinnä:
UUDESTAAN!

DIY: Iron fist- henkinen taulu

2012-01-11T15:22:00.004+02:00

Kuten varmaankin suurin osa goottityylisistä naikkosista ja miehistä tietää, metallihenkisille immeisille myytävät sisustusesineet rajoittuvat pääosin Alchemyn lohikäärmeviritelmiin, keijupatsaisiin ja monenmoisiin seinälippuihin. Taulujen saralta valikoima on hyvin hyvin suppea, oikeastaan lähes olematon. Teettämällä saa toki hienoja seinäkoristuksia aikaan, jos kukkarosta löytyy riittävästi täytettä. Näppärimmät eivät muserru huonojen valikoimien eteen, vaan tekevät koristeensa itse. Suhteellisen pienellä rahalla saa oikein kivaa jälkeä aikaiseksi. :) Satuin voittamaan Pauligin virallisista kilpailuista läjän espressopapuja, tarkemmin sanottuna viisi pussillista. Meillä espresso valmistuu kahvimukiin lähinnä "lisää vain vesi" - tyylisistä jauhekahveista, eikä espressokeitintä ole kämppään siunaantunut tilaa viemään. Uskoisin että pääsisi ö-mappiin muiden hyödyttömien tilaa vievien hökötysten sekaan, vaikka kahvista tykkäilenkin. Luonteeltani olen jonkin verran isovanhempiini tullut, en osaa heittää mitään menemään. En myöskään näitä hiivatin papupussukoita joita kaappi pursuili yli äyräidensä. Kirjaimellisesti. Eikä varmaan ihmekään miksi juuri iron fistin Digi skull-kuvio valikoitui tauluni aiheeksi. Simppeli ja yksinkertainen on kaunista!

Projektina tälläisen Iron fistin Digi skull-henkisen taulun tekeminen ei ole lyhytpinnaisten hommaa. Aikaa kuluu jumalattomasti, samaten hermoja. Jos kuitenkin sisäinen Picassosi haluaa luoda enemmän ja vähemmän taiteellisen luomuksen seinää koristamaan, niin eikun vain hihat heilumaan! Taulu valmistettiin yksinkertaisuudessaan näillä parilla askeleella.

1. Shoppaa esimerkiksi tiimarista/isommasta marketista mieluinen taulupohja, meillä 40x50cm kokoinen.
2. Spraymaalaa/maalaa kahvipavut haluamaasi väriin, tee samoin myös taulupohjalle. Itse maalasin taulupohjan mustaksi, jotta mustat kahvipavut asettuvat vähän nätimmin. :)
3. Anna kuivua rauhassa. Rauhassa tarkoittaa myös sitä, ettei kannata paljain käsin paljoa näpläillä, nimim. itsehän en tietenkään testannut kuivumista liian aikaisin...

4. Mallaile kahvipavuista kuvio taulupohjan päälle valmiiksi ennen liimaamista. Tein Digi skull-paljettikuvion tasan tarkkaan kolminkertaisena alkuperäiskoosta. :) Laskin montako paljettia kussakin rivissä on, ja mallasin taulupohjalle saman määrän papuja vieriviereen.

5. Liimaile kahvipavut paikalleen yleisliimalla. Kärsivällisyyttä! Liimailuun kuluu tunti jos toinenkin, itselläni hurahti reilu kuusituntinen, vaikka avomieskin riensi kaveriksi näpräilemään.
6. Anna kuivua pari vuorokautta, ja TADAA! Hermojenmenetys Tee-se-itte- projekti on valmis. Simppeliä! Ei tarvitse omistaa takataskussa Da Vincin taitoja taikka käydä akvarellimaalauksen vuoden mititaisia kursseja, kun liimailullakin saa ihan kivaa jälkeä aikaiseksi. Hommahan on loppujenlopuksi samanlaista, kuin jättimegasuper- kokoisen palapelin tekeminen.

Lopuksi vielä pieni paljastus.

Lukeudun niihin kadotettuihin sieluihin, jotka ovat koko ikänsä vihanneet käsitöitä. Virkkuukoukku löytyy neuleen sijasta silmästä, naula laudan sijaan sormesta. En koe osaavani maalata, ommella, tehdä puukäsitöitä tai mitään muutakaan. Yllättävän hyvää jälkeä sitä kuitenkin sai kaikesta käsityöinhostaan huolimatta aikaiseksi. Pitää vain uskaltaa yrittää. :) Täydellisyyttä en lähtenyt projektilla kuitenkaan tavoittelemaan, vaan pääasia että tuotos on tekijänsä näköinen.

Iskevätkö teihin itsetehdyt sisustuselementit, vai ostatteko mieluummin kaiken suoraan kaupoista?

Täydellisen muovirätin metsästys

2012-01-09T16:07:00.000+02:00

Vaikka otsikko kuulostaakin siltä kuin etsisin hyllyihini uutta Wettex-lurttanaa, on kyse pvc-topista. Tuntuu että täydellisen vaatekappaleenkin metsästys on samanlaista arpapeliä kuin elämänkumppanin etsintä. Vähänkin vääränlainen ostos taikka eukko, niin sitten harmittaa ja pitkään. Onneksi vaatekappaleet eivät osaa marmattaa naama retiisin värisenä, luojalle kiitos. Ensinnäkin, täytellistä ostoslöydöstä tehdessä on kiinnitettävä huomiota moneen eri seikkaan. Materiaaliin, istuvuuteen, merkkiin (no siis tottakai!), kestävyyteen ja kaikkien näiden yhteistoimivuuteen. Summa summarum, yleisimmin ultimaattisen täydelliset ostoehdokkaat maksavat yleensä niin paljon, että kokeneinkin shoppaaja jää tuijottamaan näyttöpäätettä leipäläpi avoimena. Eikä ebayn huutokaupoissakaan se kiväärillä sohiminen auta vastahuutajien pelottelussa, vaikka toisin voisi kuvitella. Onneksi Lip Serviceltä löytyi tarpeisiini täydellinen ehdokas, Hardcore Cami Racer- toppi. Tässä jos jossakin yhdistyy kaikki se, mitä muovisissa vaatteissa rakastan.

Varsinkin Lip Servicen vaatekappaleiden kohdalla olen melkoisen myöhäisherännyt, olipahan vaatelöppänä mikä tahansa. Tällä hetkellä suhteellisen tuoreesta Holiday lines- mallistosta en löytänyt ainuttakaan pakahduttavan kaunista vaatekappaletta, enkä kyllä aiemmistakaan mallistoista. Jo monen vuoden ajan juuri uunituoreet vaatetaideteokset ovat vaikuttaneet ensisilmäykseltä sellaisilta ettei yhtään hynttyytä haluaisi omaan kaappiinsa toteuttaa, MUTTA. Sitten kuluu vuosi tai pari, yleisimmin pari, ja sitten silmät tuntuvat rävähtävän apposen auki kertarykäyksellä. Juuri niinä hetkinä kun vanhat Lipparin rätit myydään loppuun kaikissa liikkeissä ulkomaita myöten (ja jopa Lip Servicen päämaja myy ei-oota sähköpostiviesteissään), himoni heräävät yhtä jos toista luomusta kohtaan. Puolisen vuotta tämänkin ostoksen etsimiseen meni, mutta kylläpä odottelu kannatti perkule vie. Oli aivan hilkulla ettenkö olisi tilannut toppia suoraan Andersartigin sivuilta hei-hei-lompakko-hinnalla. 80 euroa muovipalasesta on kaikkea muuta kuin edullista.

Top: Lip service, Hardcore cami racer
Skirt: Lip service, Furminator
Gloves: Lip service, Vinyl zip up
Necklace: Alchemy Gothic Matins cross

Kävin ihastelemassa tätä Lip Servicen Cami Racer- toppia Helsingin puljuissa Tuska-festivaalien aikaan, ja meinasinkin sen jo kiikuttaa iloisena liikkeestä ulos. Myyjän vittumainen "No ei toi kyl sulle siis niinku mahu hei" - asenne alkoi vain pännimään niin kovasti, että jätin kaupat tekemättä ihan vain periaatteen vuoksi. Ylimielinen asenne asiakkaita kohtaan on jotain, joka pistää kaikki kehon nesteet kiehumaan ja otsan verisuonet pullistumaan. Jos kyse on muutenkin underground-henkisestä kaupasta, niin tuskin liikevaihto ainakaan lisääntyy vittupää-asenteella ja naljailulla. Hohhoijaa. Jos ja kun rahavirtansa suunnan saa valita, annan pennosten virrata ihan ilomielin sellaisiin ulkomaisiin nettiputiikkeihin joiden palvelu ja toiminta miljoonien roposieni arvoista. Useimmiten netistä tilatut vaatteet kun sattuvat natsaamaan täydelisesti sekä hinnan että laadun suhteen. :)

Pahoittelen että kommentteihin vastaaminen on ollut hieman nihkeähköä.
Keittiömme puuhapaja on ollut äherrystä täynnä viimeiset pari päivää (aamusta iltaan), ja vihdoin voin julistaa uuden DIY-projektini valmiiksi. Voin vain todeta, että kahvipavuista on muuhunkin kuin kaffekupposen täytteeksi. ;) Silloin kun saa jonkin pitkäaikaisen projektin valmiiksi, kohenee mielialakin usealla harppauksella. Feels good man!

Breathe me

2012-01-07T17:25:00.001+02:00

Kehittäkää aivoihin kaukosäädin, jolla tämän lumisateen suhinan saa naksautettua pois päästä. Olo on kuin ylioppilaskirjoitusten tekstitaidon kokeessa. Oon möllöttänyt tätä ruutua kohta puoli tuntia, ja saanut aikaiseksi tasan kaksi lausetta. Ja nekin pyyhkinyt pari kertaa pois epämääräisten aivopierujen takia. Onneksi tietokoneen kanssa ei ole samaa riskiä kuin konseptiarkkien kanssa, en voi pyyhkiä pintaa rikki hampaat irvessä jynssäämisen takia. Näppäimistön raivokas hakkaus on tietysti yksi harkittava vaihtoehto, varsinkin kun tämä miniläppärin ruutukin on valmiiksi haljennut keskeltä paskaksi. Itku se tuloo lyhyestäkin ilosta. Kiitos Acer, alle puolessa vuodessa hajonneesta koneesta! Kiitos myös hiirestä, joka levisi käsiin kahdessa kuukaudessa. Kiitos nykytekniikka! Kiitos kehitys!

Skirt: Mercy Top: Iron fist Mesh shirt: Lip Service

No, jokatapauksessa. Kaikkien mahdollisten kissanristiäisten, uusien vuosien, joulujen, pikkujoulujen, pienempien joulujen ja vastaavien tekosyyryyppäämistapahtumien kuvallinen anti on ollut lähinnä välitöntä häpeää aiheuttavaa, niin on tämä päivittäminen vähän jäänyt. Peilistä katsova olio näyttää ihan siedettävältä ja mukiinmenevältä, mutta kameran filmille ikuistuneet otokset kielivät aivan jostain muusta. Toiset morkkistelevat sitä mitä ovat tehneet edellisenä iltana, toiset morkkistelevat sitten taas jotain ihan muuta.

Tänään tsemppasin erityistehokkaasti, ja rätkäisin naamaani jotain muutakin kuin ryppyvoidetta. Lopputulosta katsellessa huomaakin nopeasti sen tosiasian, että välillä vähemmän on enemmän. Pelkkää nestemäistä rajaustököttiä, ripsiväriä ja that's it. Asukin samaan tyyliin koottu, eli päälle nappasin ihan sitä mitä sattui käteen tarttumaan. Kirppisreissulle ei kai enempää tarvitsisikaan. Välillä vaan tekee mieli nasauttaa paikalle tavallisemman ja huomaamattomamman näköisenä. Valju olo heijastuu myös ulkoiseen olemukseen ja kirjalliseen antiin, vaikka kuinka yrittäisi peitellä. Tänään en jaksa olla kaunis, enkä välttämättä huomennakaan. Vaikka elämä on kaikin puolin ihan helvetin kivaa ja monipuolista, joku asia on silti pielessä. Mieliala on lattea kuin täytekakku ilman kananmunaa, tyhjä, ontto ja tietyiltä osa-alueilta aivan riekaleina. Aina välillä. Optimistina tietysti ajattelen, että kaikki on vain ohimenevää, ja niin varmasti onkin. Eniten tässä olotilassa harmittaa se, että puin tismalleen samoja asioita läpi vuosikausia sitten. :( Onneksi Pahamieli-soittolista piristää alakuloistakin päivää. Katsellaan ensi viikolla parempien ajatusten keskeltä.

Elämäni aakkoset

2012-01-02T20:20:00.004+02:00

Välillä on mukava töpsähtää hetkeksi takamukselleen, ja uppoutua vanhoihin muistoihin. Joistakin kuvista ja muistoista tuli tavallaan hyvinkin haikea ja seesteinen olo, muutamat kuvat taas pistivät toisaalta hymyilyttämään niin että aurinkoinen olotila hehkui varmasti ulos asti. Voisi kuvailla hassuksi olotilaksi tätä liikuttuneisuuden, kiitollisen ja hyvän fiiliksen mikstuuraa. Kuten kaverini fiksusti kuvailisi, olotila on sisältä pörröinen. Ja pinkki. Pinkkiä ei saa unohtaa! ;)

Alunperin törmäsin tähän inspiroivaan haasteeseen, kun kolusin Luurankoja Kaapista.

A rtifice clothing (vaatemerkki), Ahdistus

B logit, Biohazard, Bileet

C ybertyyli, Cthulhu

D ivision XIX (-yhtye), Diy-projektit, Datanörtteily

E stetiikka, Erilaisuus, Etukeno

F estarointi, Fetish-tyyli

G ambina, Goottius, Gogglesit, Guitar Hero

H alailu, Hiustenlaitto, Hillitön hauskanpito, Hössötys

I nsanityisyys(mikä sana!), Itsekriittisyys, Itsetunto(-ongelmat), Iskä

J älkkärit, Juhliminen, Jägermeister (blyörghh..)

K engät, Karvasäärystimet, Kokkailu, Korsetit, Kesä, Krapulatuhnuilu

L enore (sekä sarjakuvahahmo että äitini luona asuva Pyhä Birma)

Lävistykset, Lip service (vaatemerkki)

M eikit, Mörinä (blackmetal growwwlll!), Metallimusiikki

N autinnot (-ja nautintojuomat) Nykyhetkessä eläminen

O rjuutus, Onanointi (:D), Onnellisuus

P ete (tottakai! )Pinkki, Pvc, Pöpiys, Photoshoppaus, Positiivisuus

Q uuma (siis niinQ)

R akkaus , Rastat, Ruoka, Runoilu,

S öpöily, Shoppailu

T äytekakkujen väsäys, Tatuoinnit

U nderground, Unelmointi, Uutuudenkiilto, Uusiin ihmisiin tutustuminen

V ideopelit (erityisest Pixelcat työn alla!) Veivaus tanssilattialla, veivaa veivaa!

W hiskey (erityisesti laphroaig!)

X( [koska vihaan XD-hymiötä] , XXX-porski

Y stävät, Yöllinen inspiratio

Z OMBIES EAT YOUR BRAINNNNSSSSSS (ja plants vs zombies on kova peli!)

Å hhåh kun en keksinnä kuvvaa. Hupsista saatana!

Ä iti, Älykkyys

Ö iden valvominen läpeensä, Ö-mappi, Ördäys

Hiusvinkkejä

2012-01-01T14:44:00.000+02:00

Jos markettishampoot ja hoitoaineet kuulostavat mielestäsi sananlätinältä lupauksineen: Kiiltoa, kammattavuutta, eloisuutta, pehmeyttä ja hehkua, kannattaa suunnata hiusalan ammattiliikkeeseen ja testata myös erilaisia tuotteita. Omissa auringossa kärventynyttä ruohoa muistuttavissa hiuksissani kaikki Fructisit ja vastaaat tuntuivat lähinnä siltä, kuin kuolleeseen nurmikkoon oltaisiin suihkutettu pullolla vähän vettä eloisuutta lisäämään. Eli suoraan sanottuna täyttä paskaa, ja oikeastaan vaan pahentivat kuivuutta kerta kerralta järkyttävämpään kuntoon. Olen jo vuosikaudet rakastanut koko sydämestäni Goldwellin värjätyille hiuksille tarkoitettuja Dual Senses - shampoita ja hoitoaineita, mutta kukkaron huutaessa tyhjyyttään jättänyt kyseiset putelit ostamatta, vaikka hinta-laatusuhde onkin näissä jankeissa erittäin hyvä. Dual senses jättää hiukset kammattaviksi ja pehmeiksi + lisää shokkivärin kestoa ainakin itselläni viikolla tai parilla. (verrattuna markettikamaan). Ja mikä parasta, shampoo ja hoitoaine tuoksuu herrrkullisesti granaattiomenalle, eikä tätä tarvitse lutrata tukkaan desitolkulla. 250 millin puteli maksaa yleisimmin n. 15 euroa, ja megajättipakkaus 750 milliä reippaasti enemmän. Kannattaa ehdottomasti seurata Hairstoren ja Sokoksen (ainakin Joensuun) alennusmyyntejä, joista tätä löytää inhimillisempään hintaan. Hiukseni huutavat jälleen hoosiannaa, kun spottasin megajättpullot sokokselta hintaan 19.90 / kappale.

Jos hiukset sattuvat hurahtamaan vaalentelulla vielä kuollutta nurmikkoakin pahempaan kuntoon, katkeilevaksi, takkuiseksi ja käsiin murentuvaksi, kannattaa ainakin testata Wellan lifetex - naamiota. Tässäpä tökötti, joka tekee raiskatuistakin hiuksista eloisat ja kauniisti laskeuvat. Yksi pönttö maksaa muistaakseni n. 10-15e, joka on kyllä melkoisen pieni hinta terveen oloisista ja näköisistä hiuksista.

Hoitoaineesta on moneksi. Directionsin Flamingo pink väri on kaunis sellaisenaan, JOS tykkää runsaan violettisävyisistä hiuksista. Jos hakee hiuksiinsa hehkuvaa shokkipinkkiä väriä, ei Directions toimi sellaisenaan. Kun joukkoon plöräyttää reilun töräyksen silikonitonta hoitoainetta, lopputulos paranee aivan sata nolla. Hoitoainelisäys kirkastaa/vaalentaa väriä, ja lisää hiuksiin kammattavuutta. Melko hyvä win-win!

Vertailun vuoksi tässä kuva ilman hoitoainetta, ja hoitoaineen kanssa. Lähtökohtainen hiuspohja on molemmissa kuvissa yhtä vaalea, vaikka värjätty alue onkin pienempi. Kuvien valotus on hiukan erilainen molemmissa kuvissa, mutta jokatapauksessa, kai noista selvän saa.

Ilman hoitoainetta. (todellinen väri näkyy etuhiuksissa parhaiten)

Hoitoaineen kanssa. Melko selkeä väriero, eikö?

Vappumeikit videolla! Eiku..

2011-12-30T18:36:00.000+02:00

Että eikun Glada vappen vaan! :D Eikä pelkästään se riitä, että puhe mongertaa ja sanat menevät sekaisin, vaan extraominaisuuden videoon tuo tämä miun murre. Kääntelipä sitä mitenkä päin tahansa, kuulostan aina karjalanpiirakoita kaupittelevalta "OSTAKKEE!" - tyyliseltä mummelilta. Minkäs sitä murteelleen mahtaa. Uusivuosi vietellään perinteisesti kahden päivän juhlinnalla. Ja nyt partee!

MYYTÄVÄNÄ

2011-12-29T20:12:00.002+02:00

.. Blogikirppiksellä läjä vaatetta ja vähän muutakin! :)
Käykäähän klikkailemassa ja katsomassa jos jotakin kivaa löytyy.

KIRPPIS

Finding the perfect hair

2011-12-27T07:21:00.000+02:00

Vuoden aikana hiukset ovat olleet alituisen muutoksen alla. Yleensä toteutan ideoitani enempiä miettimättä, enemmän ja vähemmän onnistunein lopputuloksin. Spontaaniudesta kärsii koko ruumis, ja hiukset siinä sivussa.Päästä on voinut löytää rastaa, violetinpinkkiä, mustaa, tummaa pinkkiä, blondia, hopeaa, leopardia, shokkipinkkiä ja piilokaljua. Kiharrettua, pörrötettyä, keesiä, suoristettua, hiuslisäkkeitä ja mitähän vielä. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Pinkki on, ja pysyy.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

'
Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Nykytilanne.

Nykyisestä pinkkimustasta rokkipehkosta tykkään aikalailla.
Ensi vuodelle jätän kuitenkin avoimen lupauksen:
Aion testata päässäni (ainakin) yhtä äkkiarvaamatonta shokkiväriä pinkin kaverina.
Saas nähdä mitä tuleman pitää. :)

Peflettihiukset

2011-12-25T18:15:00.004+02:00

Kotiparturi from hell esittää: PEFLETTITUKKA! Olen jo pitkään ajatellut, että pefletti, siis foam, lisäkkeet kuuluvat sarjassamme niihin tukkapehkoihin, jotka näyttävät avaruudeksellisuudessaan jo naurettavalta. Jossain kuitenkin naksahti ebayta selatessani, ja näistä lox/foam-hiuslisäkkeistä osasin jopa tykätäkin. Pitkällä vartomisella add-on hiuksista muodostui jonkin asteen pakkomielle, ja napsautin Cyberloxshopista tukan itselleni. Eikä kaduta. Meinasin ensin väsätä lisäkkeet itse alusta alkaen, mutta mukavuudenhaluisuus vei tällä kertaa voiton.

Foamlisäkkeet muistuttavat hyvän vahvasti tokmannin alelaarista bongatuista perseen alla käytettävistä lärpättimistä leikeltyjä askarteluprojekteja, eikä madoilta näyttävä cyberlox muovispagetilta näyttävän rexlacen kanssa juuri kokonaisuutta paranna. Jos rastalisäkkeitä katsotaan jo kummastellen, niin entäpä näitä sitten. OMG-naamoilta voi tuskin välttyä. Ja tällä kertaa ei kovinkaan positiivisessa valossa. Omalla tavallaan nämä ovat siis niin kamalat, että rumuus muuntuu jollain tapaa mielenkiintoiseksi. Fiilis on oikeastaan tismalleen sama, kuin muovisia cyber-kaasumaskipömpeleitä katsellessa. Mokomat turhakkeet ovat erehdyttävästi alasuojan näköisiä rillukkeita, mutta silti sellaisen itsellenikin haluaisin. Ristiriitaista much?

mesh shirt: Lip service
top: cyberdog
corset: morticia
skirt: cybercog
wetlook leggings: insanity (ebay)
necklace: NanBrck designs
ring: gina tricot
bracelet: backstreet
goggles: etsy

Lox/rexlace/foamlisäkkeet.
YES or NO?

Joulupukki hirtettynä roikkuu kuusen oksilla.

2011-12-24T14:28:00.001+02:00

Räps räps

2011-12-22T20:15:00.001+02:00

Tuhnun hajuisena sunnuntai-aamuna pakkailin kimpsut ja kampsut kasaan, ja käänsimme keulan kohti Lahtea ja kohti Lightessin blogin kautta voitettuja kuvauksia. Autossa röhjöttäessä jännitti niin kovasti että maha muljahteli ympäri kerran jos toisenkin. Vaikka kuvattavana olen ollut aiemminkin, niin virallisemmat studioräpsyt olivat vielä kokematta. Kokemusta rikkaampana voin kyllä vain todeta, että kyllä kannatti! Satunnainen harrastemalleilu on oikein mukavaa puuhaa. :)

Aamulla laittautuessa silmät puoli-ummessa olo oli kyllä kaikkea muuta kuin edustuskelpoinen. Naama turvonnut kuin ylipainoisella jenkkilapsella, jo entuudestaan verestävät silmät (ja eikun piilaria und ripseä kehiin!), rasvaisen ruoan turvottama kroppa ja mitähän vielä. Vielä meikattuakin olo oli kuin barbinukella, jonka pärstä on uitettu asetonipurkissa ja sen jälkeen törkätty 2v pikkusirjan kätösiin spriitussimeikattavaksi. Eikä tätä tuhrumeikkifiilistä yhtään parantanut se tosiasia, että tärisevien kätösieni ansiosta pudotin ripsiliimaputelin suoraan viemäriin. Yritetttiin toki onkia tuubia ah-niin puhtoisesta rööristä siveltimien, pinsettien ja sateenvarjon piikkien (:D) avulla, tuloksetta. Niinhän siinä kävi, että tönkämisen ansiosta liimatötsä sukelsi vain syvemmälle kätösten ulottumattomiin. Yritäppä siinä taistella ripseä paikalleen toisesta ripsestä räävittyjen jämien avulla.

Onneksi possunaamankin voi pelastaa näteillä vaatteilla. Kiinnittää huomion muualle, juunou. Ihastelin Lip servicen punk and disorderly - destructive tease ballgown mekkoa jo kesällä sydän sulaen, mutta 120 erssin hintalapun nähtyäni kuoppasin ostoajatukset sen siliän tien. Rynnistimme kuitenkin lauantaina Bäkkärille pari minuuttia ennen sulkeutumisaikaa, ja TSÄDÄM- siellähän se mekko odotti minua, huikean 60% alennuksen turvin. Yleensä miun on vaikea löytää hyvin istuvaa mekkoa (kiitos pienen rintavarustuksen), mutta jostain kumman syystä nyt kävi oikea luojan lykky. Lipparin mekko istuu päälle kuin hansikas. Täydellisien vaateonnistumisien ansiosta pyöriskelin koko lauantai-illan sisältä pörröisessä olotilassa, ja sunnuntai hurahti ohi oikeastaan samoissa ajatuksissa. Destructie tease- mekosta löydän montakin käytännöllistä piirrettä joihin tarttua. Klipsien avulla pidennettävä helma, irroitettavat niittirannekkeet, materiaali joka sopii myös konservatiivisempiin juhlatilaisuuksiin joissa pvc ei vain toimi. Välillä on hyvä näyttää ihmiseltä kävelevän jätesäkin sijaan.

Välillä on tylsää posettaa rinta rottingilla niin aikuismaisesti että. Roarrrage ja insanityn raivoa! (tai sitten ei, ei nappisilmästä saa pahista vaikka voissa kärventäisi)

Nyt siirrynkin tästä kirjoittamaan väitöskirjaa, kasvattamaan plantaasillisen porkkanoita, rakentamaan ydingeneraattorin ja tottakai, lakkaamaan naapurin Raijan varpaankynsiä. Tarkemmin sanottuna en tee enää koko loppuiltana yhtään mitään muuta, kuin röyhtäilen sohvalla ja katson kun mies hakkaa pleikkaria. Whoopee, siinäpä vasta suunnitelma! Jokatapauksessa, hurjat kiitokset nyt vielä tätäkin kautta Diary dreams of lifen Lightessille, tässäpä vasta huippumukava ja rento valokuvaaja! ^^

(PPS. Mieheke ehdotti interaktiivista blogialoitusta, joka antaisi miusta rehellisemmän kuvan. Tykkäisitte varmasti, kun TSAJAJAJAJAJAJAJA! - huuto pärähtäisi käyntiin heti sivun auetessa? )

Disco mushroom

2011-12-19T17:18:00.003+02:00

Huh hellettä, ei voi kyllä muuta sanoa kuin että reissusta jäi niin hyvä maku suuhun ettei uskoisi todeksi. Jostain syystä (kappas vaan..) sienimiesten keikalla tuli tampattua niin tehokkaasti, että tällä hetkellä jokainen lihas on vetäissyt itsensä totaalisen juntturaan. Raev ja partyhaardia niin paljon, että meinasi alkomahoolin kippauskin unohtua siinä sivussa. Koska näin on käynyt ennen? Mjaa, tuskin milloinkaan. Metallikeikoilla ei nykyään jaksa enää pomppufiilistellä (koska vanhuus), mutta Infected Mushroomin kohdalla tein kyllä poikkeuksen. Yleis-sekavan fiiliksen ja villien valonheittimien ansiosta bailauskin on tsiljoona kertaa mukavampaa, kuin keikoilla joilla yleisö tönöttää lattiaan liimattuina ja valoshown osaa ajaa onnettoman näköinen 80-luvun semirämä discopallero. Keikka oli siis kokonaisuutena enemmän kuin bueno, ja läpi virrannutta tunnetilaa voisi kutsua myös henkiseksi erektioksi. Ah!

Hyvin erikoisjännä päivän avaruus-foliopuku:

bolero: Artifice Clothing
mekko: second hand
kengät: Pennangalan
lentäjälasit: Etsy
pinkki ranneke: Cyberdog

Rita. ♥ (ja jollakin lääkitys taas kohdillaan)

Muinaisesta suomalaisen ruoan kilpailusta voittamallani lahjakortilla lunastettu hotellihuone oli kyllä jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Odotin suunnistavani perinteiseen betonibunkkeria muistuttavaan hotellihuoneeseen, jossa nötköttää yksinäisenä sänky kivikovalla patjalla, ja matkatöllö josta näkyy vain kaksi kanavaa. Hotelli Helkasta buukattu huoneemme oli ainakin enemmän kuin mieluinen, voisi kai tätä jonkin sortin luxukseksi sanoa. Erillinen makkari, erillinen olohuone, suihkutila ja oma höyrysauna. Kaikki tämä kauniilla suomalaisella designilla höystettynä. Kuvat kertovatkin puolestaan mistä oli kyse. Me likey.

Lauantai hurahti ohi koomaillessa, shoppaillessa ja Dtm:ssä ryypiskellessä. Nette's mysterial worldin suloista goottityttöstä tuli myös treffattua ohimennen, ehkä ensi kerralla kerkeäisi turisemaankin vähän kauemmin. Alunperin lauantain aikataulut näyttivät siltä että lyhistyn aikajanojen alle, mutta onneksi kerkesi vähän rentoutumaankin kaiken reissaamisen keskellä. Perinteinen shop till you drop-kierros jäi hiukan tyngäksi, kun herätessä kello näytti kahta iltapäivällä. Hups! Jotain mukavan edullista tarttui kuitenkin haaviini, ja niistä kerron lisää seuraavassa postauksessa. Pakko kuitenkin huikata, että löysin jotain sellaista mitä jo kesällä haaveilin vaatekaappiini.

Sir. Kaisu. Parasta matkaseuraa. ^^

Onneksi kahden päivän armottomasta tinaamisesta jäi käteen muutakin kuin päänsisäisiä symbaaleja paukuttavia apinoita ja villisti vispaavia vibraattorikäsiä (lue: darra), uskoisin tämän viikonlopun lukeutuvan niihin tapahtumiin joita rollaattorimummona sitten muistellaan hartaudella. Ompahan edes jotain, mitä kertua mielikuvituskavereille samalla kun toppaa pullankänttyä sumppiin. (niitä lapsenlapsia kun tuskin on tulossa) Päätin jakaa matkakirjoituksen kahteen osaan, sillä kilometripostauksien ansiosta kaatuilevat selaimet eivät ole ihan sitä mitä tällä blogillani haen. Tiedossa muunmuassa studiokuvausten tuotoksia, stay tuned! ;)

Humppaa humppaa, infektoitunutta humppaa.

TÄNÄÄN!!

2011-12-16T11:04:00.003+02:00

Tätä fiilistä on vaikea sanoiksi pukea.
Olen niin innostunut, että tekisi mieli pomppia tasajalkaa. Infected mushroomia on odotettu, odotettu ja odotettu. Kaikkein parasta tässä koko hommassa on se, että pääsen näkemään lemppariartistini seurassa, jossa kyseiseen bändiin vuosikausia sitten tutustuin. Reissaamaan pääsee harvoin, joten aion kyllä ottaa tästä ensiluokkaisesta tapahtumasta kaiken mahdollisen ilon irti. A-luokan makkar..seuraa, pari uutta helkkarin mukavvaa blogituttua, keikkoja, shoppailua, ryypiskelyä ja rentoutumista. Mitäs sitä kunnollisen viikonlopun rakentamiseen muuta tarvitseekaan?

Vaikkei miun "Becoming Insanea" tarvitsisikaan enää nimimerkkini puolesta kuunnella, niin tarjoilen silti yhden lempparibiiseistäni niille jotka eivät ole Shroomeihin aiemmin törmänneet. Mosh mosh..Eikun, mush mushi! ;)

Magic magic

2011-12-15T15:30:00.001+02:00

.. Nimittäin Pennangalanin magic, ja vieläpä ilmielävinä! Mykistävää! Jotain mustaa, jotain soljekasta, jotain niin korkeaa että sydän pakahtuu ja päkijät huutavat hallelujaa (tai niin luulisi, vaikka oikeastihan ovat kuin lenkkarit).. Ja extrabonuksena: Jotain käytettyä! Muutama päivä takaperin oli varmaan jokin kansainvälinen insanityjen hyvän tuulen päivä, kun kaikki tuntui menevän ihan kuin elokuvissa. Pääsin kasvohoitoon hemmottautumaan, kuulin erään ison kilpailun voitosta, ja kruunaavana yksityiskohtana: pitkään haaveilemani pennangalanin Magic L5- korkosaappaset kävelivät vastaan kirpputorilla! Ja vieläpä paneeliversiona! Tällä kertaa nallekarkit menivät todellakin tasan, ja omaan pussiin vieläpä. Nahkasaappaat kainalossa maailma ei olekaan ihan niin paha paikka, vaan itseasiassa aika kiva. Ainakin välillä.

Olen kuluttanut urheasti rinta rottingilla palvelleet Demonian tormentit (toiset tormenttini!!) jo sellaiseen kuntoon, että kenkiä rakastava itkisi verta ne nähdessään. Lommoja, TOISTAMISEEN haljennut pohjatukirauta ja mitähän vielä. Voisin oikeastaan jo hihkaista innosta, sillä tiedän sisimmissäni että nämä käytetyt Pennangalaninkin kengät tulevat kestämään pidempään kuin Demonian vastaavat. Jotenkin aika käsittämätöntä, että jo kertaalleen korjattu pohjan tukirauta napsahti jälleen kerran poikki kävellessä. Bad, bad luck ja niin paska laatu että tekisi mieli näyttää kyseisten kenkien valmistajille persereikää. Enkä takuulla ole ainut, joka tuskastelee tormenttien katkenneiden pohjarautojen parissa. Mietiskelen vielä mitä noille tormenteille tekisin. Joko A) kehystän ne muistoksi seinälle huonosti palvelleiden vuosien kunniaksi tai B) kiikutan ne viimeiselle matkalleen harmaaseen pömpeliin tuonne pihalle, jota roskikseksikin kutsutaan, tai C) myyn ne pilkkahintaan sellaiselle joka ne jaksaa korjuuttaa suutarilla. Mikä vaihtoehto kuulostaa inhimillisimmältä? Toisaalta taas, voisihan tormentit korjauttaa itsekin, ja käyttää rönttöskenkinä..

Joko sinko laulaa mitä, saako rallattaa?

2011-12-13T21:30:00.005+02:00

Tiedättekö missä pääsee todistamaan todellista naiseuttaan? Siinä, kun jo valmiiksi silmää miellyttävä asu rupeaa tökkimään päällä, ja vaihtaa sen jälkeen lookkia yhteensä ainakin sen kymmenen kertaa. Täällä estradille räväyttämäni asu sopisi aivan mainiosti mihin tahansa muihin kinkereihin, PAITSI näihin mihin olin menossa. Vai miltä yhdistelmä yybercyber + true blackmetal kuulostaa noin niinkun nopeasti ajateltuna? Ehhee.. Joo. Sanotaanko, että en ehkä ollut se penaalin terävin kynä asua kootessa.

Se kuolemastaan laulaa
Hyljätty raato ikuisuuttaan vannoo
Se kuolemastaan laulaa
Ei suruunsa juo
On ilon päivä

Jokatapauksessa. Pläjäytin vaatekaapin lattialle kaikessa komeudessaan, vedin möykkätanssia läjän ympäri alkukantaisen heimon lailla nyrkkejä heristellen ja lopuksi rysähdin keskelle vuorta persaukselleni. "Entäs nää hopeet pvc housut, näähän ois jouluiset? ..Eiku ei saatana, liian matalat. Entäs tää hame? Täähän ois kiva..Ei ei eiii se käykkään sittenkään tähän vyöhön. Entäs tää paita? Tää Alghazanth ois aika pahis!.. EI todellakaan. Tää on niinku niiiin liian väärän pitunen näihin housuihin. EI. Liian iso, liian kulahtanut, liian löysä, liian värikäs, liian cyber, liian kiltti ja liian sitä ja liian tätä." Täydellinen päänsisäinen vaatekaaos on todellinen hätävaroitus kaikille mispuolisille hiihtäjille. Vaatekriisiä potevaa naista kannattaa varoa kuin vihaista tappajaboaa, tai ainakin miellyttää kaikilla mahdollisilla keinoilla. Muuten saattaa olla, että Iltalehden otsikko "nainen kuristi miehen sukkahousuilla" osuu omaan nilkkaan. Teitä on varoitettu.

Riittävän kvlt? Mustempaa kuin musta, synkempää kuin itse synkkyys. Ainakin tyylillisesti asu istui bändiporukan pikkujouluihin kuin nyrkki anneliin..siis silmään. Näinkin tavallinen kokonaisuus, ja silti jouduin halkomaan hiuksia tuntitolkulla. Makes sence? Jos jotain, niin pöksyissä ja t-paidassa on ainakin rentoa rellestää, ja pitkällisen harkinnan ja puntaroinnin tuloksena ostettu vyö jaksaa sykähdyttää. Panosvyöt tuppaavat maksamaan yleensä timantteja ja kyyneleitä, mutta tällä kertaa kävi lykky ja kaverin kaapissa lojui moinen koristus tyhjänpanttina. Näiden vöiden saatavuus vaihtelee lähinnä akselilla Stuntman-Hellsinki, eli valikoimat ovat todella suppeat. Jos itsekin vastaavan ostoa halajat, kannattaa ihan ehdottomasti kysäistä ensimmäisenä kaveripiiristä. :) Säästyy pitkä penni!

Kuten perinteistä, miehekkeen bändin pikkujoulut hurahtivat ohi sellaisella meiningillä, että kuvaus unohtui sen siliän tien kun takamuksen bänditreenikämpän sohvalle lösäytti. Ilta täyttyi heviemäntien kokoontumisjorinoista, metalli-joululauluvisasta, ikivanhojen, ikivihreiden bändiläisten esiintymisvideoiden katselusta ja jallun + viskin siemailusta. Ilman mitään jäitä. Ei näissä piireissä juuri hifistellä, vaan sikaillaan ja ryypätään niin että räkä lentää.

Päivän asu

2011-12-10T14:26:00.000+02:00

Jos pikkujoulutonttuiluun ei satu räiskyvän punaisia, kiliseviä ja kimaltelevia hynttyitä löytymään, voi aina leikkiä joulukuusen palleroa ja verhoutua hopeaan taikka kultaiseen. Kinkkuverkkareiden (lue:verkkosukkien) kanssa tämä miun kokonaisuus muistuttaa kyllä lähinnä jotain joulupaisti + paistihaarukka-asua tummanhopeisine yksityiskohtineen, mutta ei anneta sen haitata.. Pääasiahan on, että asussa viihtyy!

Top: Lip service, vinyl zip up top
Skirt/belt: Lip service plastic love micro
Bracelets: Backstreet & Second hand (silver can be found also on Bizzare.nl)
Rings: Ebay (and my ugly class ring)
Fluffies: Lip service (furminator)

Konemusiikin aakkoset

2011-12-09T13:30:00.005+02:00

Voisi sanoa, että olen omistanut valtavan lohkon elämästäni musiikille. Kotona ollessani kuuntelen erilaisia soittolistoja tai nettiradiota lähestulkoon tauotta, taustamusiikkina, fiilismusiikkina, unimusiikkina. Etsin uutta musiikkia, tutustun eri genrejen teoksiin ennakkoluulottomasti, tutkailen yhtyeiden historiaa, kuuntelen kun mieheke musisoi viereisessä huoneessa, ja kiertelen keikoilla. Eikä tule varmaankaan kovin monelle yllätyksenä, että kuuntelemani mökä näkyy voimakkaasti myös pukeutumisessani ja tyylissäni. :)

Musiikkimakuni on alituisesti muuttuva ja uudistuva. Vanhat suosikit jäävät toki alitajunnan karkkipatukoiksi, mutta uusien korvaparien kasvatuksen ansiosta uudet, helkutin hyvät kappaleet saattavat aiheuttaa orgasmimaisia WOWWW-fiiliksiä. Muutamat vanhat suosikit ovat pyörineet mankassani niin monta kertaa, että niiden ympärille on rakentunut tietynlaisia muistoja. Joistakin irvistyksen arvoisia, toisista taas sellaisia että suu kääntyy välittömästi haikailevaan hymyyn. Vaikka näiden ikisuosikkien kanssa on mukava tupsutella pölyjä aivoista, on uutuuden kimallus jotain vielä kiehtovampaa. Elän osittain sille tunteelle, jota sykähdyttävän hyvästä musiikista saan. Onko olemassakaan mitään parempaa? Pupillit suurenevat, pulssi tihenee, ja kun biisin kliimaksi jyrähtää käyntiin,tekisi mieli pompata ylös ja halata poppimasiinaa. Tai pahimmassa tapauksessa, purskahtaa pillittämään kun kuuloelimet vuotavat pumpulipilviä ja tulipunaisia intohimon sydämiä.

Ajattelinkin nyt kerätä teille minuun voimakkaasti sytyttäviä artisteja ja yhtyeitä aakkosittain. Joiltakin artisteilta kokonaiset levyt jaksavat sykähdyttää, joiltakin tais satunnaiset ja tietyt kappaleet. Osassa kiehtoo sanoma, osassa biitit ja fiilis muilta osin. Jotta aakkos-esittely ei muuttuisi riisipuuroksi, koetin karsia esille vain synkemmän konemusiikin/ industrialin ja vastaavien alalajeja. Metallimökän esittely on tulossa omana kirjoituksenaan, jos sellaisen lukemiseen löytyy innostusta? :) Hölpötys sikseen, ja antaa radion jollottaa!

Apopotygma Berzerk

Blutengel

Jos Blutengelin/ Chris Pohlin musiikki nappaa, kannattaa tsekata myös Terminal Choice. :)

Code 64

Diorama

Eisenfunk

Funker Vogt

Grendel

(Kovasti taistelin Harsh Generationin tyrkkäämistä vastaan, kun se on soinut täällä blogissa jo ihan varmasti ties kuinka monta kertaa..Jos ette ole vielä kuunnelleet ko. kipaletta, niin suosittelen.)

Hocico

Infected Mushroom

Jean Michael Jarre

The Kovenant

Laether Strip

Mortiis

Noisuf-X

Oomph!

Psyclon nine

Qntal

Rotersand

Suicide Commando

T3RR0R 3RR0R

Uberbyte

Vnv Nation

:Wumpscut:

X-Fusion

Sama häiskä tämänkin musiikin takana, kuin Noisuf-X:n hienoilla kappaleilla. Molempien Jan L:N projektien musiikki eroaa toisistaan kuitenkin melkoisesti, ja molemmat ovat kyllä paikkansa ansainneet tässä hakemistossa.

YelworC

Zeromancer

.. Jos mie en olisi nyt kuumehuuruissa, olisin tätä esittelyäkin tehdessä hypännyt varmasti ylös ja laulanut hiusharjaan niin että viinilasit särkyy. Ensimmäistä kertaa ikinä oli pakkopakko jättää jammaus vähemmälle, tai muuten läppäri olisi lennähtänyt seinään tästä massun päältä. Toisaalta, eilen (tätä kirjoittelua alotellessani) meinasin heittää mokoman vitutusmasiinan lähimpään seinään jo muutenkin, kun julkaisi tämän tekstin ennen aikojaan. :D Oh well!

Horosaappaat (feat. elämän suuria kysymyksiä)

2011-12-07T18:58:00.002+02:00

Miksi suklaarasiassa on useimmiten vain yksi tai kaksi hyvää namua, ja loput liköörikarkkeja?

Miksi kesällä kietoudutaan kaikkiin sateenkaaren väreihin, ja talvisin kaivetaan esiin hautajaisvaatteiden ohella kaikki neutraalit sävyt?

Miksi urheilemaan on aina yhtä vaikeaa raahautua?

Miksi pitää olla niin laiska, että nimeää kaikki tiedostot asdfg- tyyppisesti?

Miksi flunssa iskee aina silloin, kun sitä vähiten toivoisi?

Miksi väsyneenä teloo ja soheltaa niin, että pahimmassa tapauksessa lentelee raajoja?

Miksi pvc mielletään horomateriaaliksi?

.. Ja miksi etenkin piikkikorot kuuluvat todellisen helpon naikkosen varustukseen?

Miksi korkkarit mielletään useimmiten bailukengiksi?

.. ja miksi överikorkeilla koroilla (arkena) kävelevää katsotaan kuin alennusmakkaraa?

Miksi ihmiset aloittavat kuntoiluharrastuksen aina samaan aikaan, syksyllä, ja survovat tästä syystä kuntosalit niin täyteen että jo se pistää hikoilemaan?

Miksi jotkut jakavat facebookissa koko elämänsä?

.. Ja myös vartalonsa. Nännejä ja persettä myöten?

Miksi otsahiuksia on helppo ylläpitää tasan sen yhden päivän ajan?

.. ja miksi hiukset kasvavat otsahiusten kohdalta humisten, mutta latvoista vain puoli senttiä vuodessa? (siltä se ainakin tuntuu!)

Miksi joku päätyy blogiini (jokaisena kuukautena) löysä esinahka- hakusanalla?

Miksi oletetaan, että kaikki haluavat punaisen mökin, pari kukkapenkkiä (ja ne perunamaat), farmari Audin, ja kaksi lasta?

Miksi hyvä itsetunto ja itsensä rakastaminen mielletään joissakin piireissä narsistiseksi?

Miksi kaikilla asioilla on tapana mennä vituiksi, kun feilaa ensin yhden asian kanssa?

Miksi motivaatiolla on tapana jysähtää öisin, tai juuri silloin kun pitäisi nukkua?

.. MIKSI, oi miksi?
Välillä ajattelen ihan liikaa, ja välillä taas liian vähän. Hankalaa.

Oli tarkoitus heruttaa vain uusien horobootsien kanssa, kun sellaiset tarrautuivat kirpputorilta mukaan. Vaikka nämä Nitelifen pornokorkkarit ovat suunnattu enempi sänkykäyttökansalle, käytän mie näitä todennäköisimmin bailukorkkareina tulevana kesänä. "paljonko maksaa 1h?" - kommentit, here I come!

Super space invaders

2011-12-06T13:46:00.004+02:00

Tällä kertaa runttaan tulille ihan perinteisen vaatepostauksen. Kattokaa hei, miulla on vaatetta päällä, joita en ihan koko aikaa vihaa. Tai sanottakoon, en vihaa itteäni niiden sisällä koska mahtuvat pitkästä aikaa päälle ilman puuskutusta tai vatsasisään-poseerauksia.

Leggings: Insanity
Skirt: Lip service oil spill
Shirt: Lip service oil spill
Necklace: Diy
Goggles: Etsy

Onneksi vaatteet jaksavat sykähdyttää vielä seuraavana päivänäkin, eivätkä aiheuta välittömiä "ai TUOLTAKO mie näytin.." - fiiliksiä lähemmällä tiirailulla. Ehkä hyvä niin. Vielä en ole päättänyt, pidänkö tuollaisista pötsipaljastelua puoltavista paidoista, vaiko en. Ihoa sievästi nuoleskeleva paita on armoton, ja paljastaa peilin kautta kaiken sen mitä ei välttämättä haluaisi nähdä, ongelmakohdat ja "ylimääräiset". Toisaalta se ikuinen taisteluparini,tuttavallisemmin maha, on parempi piilottaa, mutta taas toisaalta, miksi tekisin niin. Välillä taistelu näiden mukamas-roikkuvien kohtien kanssa jaksaa lähinnä naurattaa. Lähinnä omassa päässähän se roikkuva on, tuskimpa sitä muut samalla kriittisyydellä tuijottavat.

Yritän tässä glögisiemailun ohessa huijata itseäni salakavalasti sillä ajatuksella, että kyllä saman sarjan Oil Spill-korsetti tulee vielä mahtumaan pötsini ympärille. Todellisuudessa asia on niin, että mokoma korsetinpahanen roikkuu päälläni sievästi rytyssä. Ei ole siis oikein edustavimmillaan, kun käyttötarkoitus on kuitenkin kiristää vyötäröä. Toisaalta en haluaisi sitä myydäkään, mutta ei jää kyllä kauheasti muita vaihtoehtoja.

Now winter dances here

2011-12-04T16:15:00.003+02:00

It's colder than before
The seasons took all they had come for
Now winter dances here
It seems so fitting don't you think?
To dress the ground in white and grey

Spotify nitisee liitoksissaan, kun jankkaan futurepoppihumppaa kipale toisensa jälkeen. Jo 4 tuntia soitettuna (tänään). Pitäisikö huolestua? Askartelin minijoulukuusen asuntoa piristämään, ja törkkäsin perinteiset bordellipinkit jouluvalot tulille. Rauhallisen musiikin tahtiin on kiva rentoutua ja fiilistellä vilttien alla, kun ulkona tuulee niin että munakarvat hulmuavat.

Kuitenkin, jossain mielenhäiriössä raahauduin aamuvarhain ulos pällistelemään. En vielä osaa sanoa kostautuuko tuo tuulessa ja tuiverruksessa möyriminen myöhemmin, vai säästynkö pahamaineisilta kulkutaudeilta. Tällä hetkellä palelee, vaikka on lähemmäs kolmekymmentä celssiusta lämmintä. Onneksi huppareita saa käyttää kotosallakin ihan luvan kanssa. Jokatapauksessa, koin melko turhaksi esitellä uutta (tällä kertaa tarpeellistakin!) talvitakkiani teille sisäkuvin, sillä ulkokapistukseksihan se on suunniteltu alunperinkin. Takkien suhteen olen aivan äärimmäisen nirso, eikä talvitakkejakaan tästä samaisesta syystä ole kovin montaa siunaantunut. Kolme kappaletta yhteensä, jos ihan tarkkoja ollaan. Voin rehellisesti sanoa metsästäneeni uutta takkia kiväärin kanssa jo kesästä lähtien, eikä mieluisaa tuntunut kävelevän vastaan sitten mistään. Tai ne jotka sattuivat vähänkin miellyttämään öögaa, maksoivat kevyet 300e maailman persereiästä tilattuna, ja tullit vielä päälle. Nice. Tämä Poizen industriesin Pinkkimusta takki iski heti ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun hintakin tuntui inhimilliseltä. Samalla selailulla satuin löytämään myös täydellisen pinkeät talvitöppöset, ja klikkailin ne ostoskoriin. Melkolailla kämäistä laatua (Ugg-kopiot made by nigerialaiset ruokapalkkalapset), mutta kyllä näillä pari talvea kävelee. Ja kun vaihtaa nuo epämääräiset kangasriekalenarut satiininauhaan, niin kyllä kelpaa rönttöstellä ja peuhata lumessa!

Aina voi perustella uusien kenkien ostamista käytännöllisyyteen ja hyödylisyyteen nojaten. Kyllä miullakin nuo viime talven kulahtaneet ja linttaiset Iron fistin monot vielä löytyy, muttakun. Pitää olla kengät kunnon paukkupakkaselle, semipakkaselle, loskakelille, kuivalle nolla-asteen kelille, synttäreille, kavereiden synttäreille, hääjuhliin, hautajaisiin, joulujuhliin, adventeille, jouluaatolle, sadesäälle, aurinkoiselle kelille, pilviselle säälle, vitutukseen, pomppufiiliksiin, bailaukseen, kaupassakäyntiin, kioskireissuille, kermaperseshoppailuun, huoltoasemareissuille, tanssimiseen, moshaamiseen, keikkailuun ja totta kai, kaikille niille päiville jotka eivät listaan mahdu. Etenkin niille päiville kun tuntuu ettei löydy mitään jalkoihin pantavaa! (ei sillä, että jalkoja tartteisikaan panna..) Miun lista ei lopu koskaan. Kenkiä tarvihtee aina, ja piste. :D

Toisaalta on ihan pirun kiva että ulkona on valkeaa, mutta toisaalta tuo silmämunia piiskaava loskalumi yhdistettynä hurrikaanituuleen ei oikein toimi. Yritäppä siinä poseerata, kun lunta tuntuu tunkeutuvan kaikkiin mahdollisiin rööreihin, ja suoraan hupun alle. Ja sieltä suoraan selkään vesinoroina, ah se fiilis. Tiedätte varmaan. Tai toisena se tunne, kun sukii hiukset taisteluasentoon ja kuvausvalmiiksi, ja viuh, tuuli sotkee kampauksen vituilleen. Yep, se.

Uudistin blogia päivä-pari takaperin pienimuotoisesti, ja lisäsin yläpalkkiin Vieraskirja-painikkeen. :) Käykäähän jättämässä terkkuja tai palautetta!

RAWR

2011-12-02T20:28:00.003+02:00

Riittävästi liikaa pinkkiä, tsek, riittävästi kalijaa, tsek, perjantai-asennetta, tsek, maailman parhaimman merkkiset legginssit, tsek, peiliteiniherutusta, tsek, bootyä hytkytyttävän hyvvää musaa, tsek, eläimellistä bailuseuraa, tsek, rento fiilis, tsek, tsek ja tsatsing!

´

Shirt: Lip service
Top: Sisterhood
Mesh shirt: Lip service
Necklace: NEW!! from Restyle.pl
Lovely wetlook leggings: ebay

On niin överihyvä olo, että tekee mieli vetää tsajajaa ympäri kämppää! .. Ja aivan varmasti löllynkin menemään tämän tahtiin:

Hyvee. Ei vaan, täydellistä.

Kutkutteleeko perjantai muita yhtä isoilla eleillä kuin miulla?

Kotiglamouria

2011-11-29T22:02:00.005+02:00

En suinkaan ole unohtanut teidän toiveitanne, joita tyrkkäsitte syyskuussa tulemaan Tähän kirjoitukseen, vaan päinvastoin. Nyt kun tylsyysmittari hipoi kattoa, ja uutuuttaan ällöräikeät pinkit hiukset loistivat kivasti peilistä, tartuin fotomasiinaan rähmäkäpälilläni.

Niin pinkkiä, että silmiin sattuu.

Tässäpä kuvassa tiivistyy aika naftiin pakettiin se kaikki, mikä on täältä blogista jäänyt uupumaan. Kamalin vaatekappele ikinä, märät ja lurtsahtaneet hiukset, löröin mahdollinen kotilookki ja laittamaton pärstä. Glamouria parhaimmillaan! Nyt voinkin vain odotella innolla, kuinka moni kupsahtaa järkytyksestä nähtyään nämä erityishienot märehtimis-räppäisyt. Yksi asia kuvassa on kuitenkin kohdallaan. Nimittäin se raaka tosiasia, että miun superlämpöiset pinkit pörrösukat matchaavat väriltään hiuksiin täydellisesti! Kuulun niihin otuksiin, joiden koivet palelevat 24/7, riippumatta siitä kuinka monia(kymmeniä) sukkapareja survon töppöseen. On tässä jatkuvassa jääpuikkoilussa yksi hyvä puoli, voi nimittäin kiusata karvaisempaa kanssaeläjää survomalla hyytävät kintut paidan alle käsien sijaan. Huuto-oopperan kuunteleminen piristää kummasti! "AEÄÄÄÄÄÄHHGPOISPOIS!!ÄÄÄ!"

Metallican bändipaita on oikeastaan niin ruma, että harkitsin kaksi kertaa kehtaanko tätä kuvaa edes julkaista. Se on kulunut (harmahtavanmusta), lähemmäs 10v vanha pikku-Insanityn suosikkipaita, printti halkeilee ja varisee pois, ja on levinnyt käytössä kuin keski-ikäisen naisen ahteri. XXL-kokoisena paitana supermukava erityisesti niinä päivinä, kun jenkkakahvat tuntuvat tursuvan jokaisesta kolosesta. Paita peittää ongelmakohdat, eikä ainakaan purista! Victory!

everyone living in ghost town
everyone buried in wasteland
we don't want to
we don't have to
be like that

.. PS.
Haastan jokaisen tätä tekstiä lukevan bloggaajan esittelemään "aina yhtä hehkeän" ;) kotiasunsa blogissaan. I dare ya!

Kenkävideo

2011-11-27T15:52:00.000+02:00

Elikkäs tässäpä tarjolla videota, jota pyydeltiin suurinpiirtein pari kuukautta takaperin. Suosikkikenkien topkybä-videolla! Löytyykö suosikkeja? :)

Insanity 0 - pahapehkopäivä 1

2011-11-25T18:45:00.000+02:00

Nyt on sitten vihdoin laittauduttu illan rientoja varten. Tarkoitus olisi treffata jälleen kerran paria hyvää kaveria muutaman kupposen äärellä, mikäs sen parempaa. Mukava päästä rentoutumaan hyvään seuraan työviikon jälkeen. :)

Sovittelin tätä asua päälleni useampaan kertaan, ja arvoin entten tentteniä Artificen boleron kanssa. Kyllä vai ei? Ei, kyllä, eipäs, juu ei. Yritän jollain ilveellä vältellä kyseisen hartiapeittimen käyttöä, sillä nyt itellenikin on alkanut tulla sellanen "HEI JOTAIN UUTTA" -fiilis, boleron käyttö on vain tehty ihan liian helpoksi. Tuntuu että se sopisi asuun kuin asuun, ja on vähän orpo olo ilman. Artificen bolero on saanut jo huumeen aseman, sillä vierotusoireet ovat selkeästi havaittavissa. Näpit hamuavat salamyhkäisissä niksoissa kohti vaaterekkiä, ja röyhelö-pvc-räpellyksen kietoutuessa olkapäillä olotila muuttuu möröstä prinsessaksi. Euforiaa, parhaimmillaan! Ehkä parempi kuitenkin vierottautua, että kaikki asut eivät muistuta klimppistä jämäpuuroa. :D

Hiusten kanssa taisteltu puolituntinen tuntuu lörähtäneen viemäriin, kun mokoma reuhka ei asetu kuvissakaan mitenkään järkevästi. Viime aikoina hiusten kanssa eläminen on muistuttanut lähinnä vanhaa pariskuntaa, aina löytyy jotain jäkättämistä ja marmattamista. Puolustan peruukkilook-alienipääfeilaustani kuitenkin sillä, että ylipitkistä (microdermalitkin peittävistä!!) otsiksista ei kyllä tee lasta eikä paskaa. Sivulle kammattuna ehdoton ei, suoraksi kammattuna ei-ei-ei. Muutenkin tämä mukamas kasarirokkitukka, todellinen scene-queen lookki ei vaan nyt jotenkin iske. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin eipähän kilometrijuurikasvu erotu juuri kuvissa. Thank god, muuten olisin varmaan repinyt gootikkaat pvc-pelihousuni. Postilaatikkokyttäys hiusvärien varalta alkaa muistuttamaan miulla jo kerrostalomummojen meininkiä. Jos miulla olisi postiluukku ovessa, niin todennäköisesti kököttäisin siinä alla aina postipojan saapuessa, ja työntäisin käden luukun kautta suoraan mailmanin laukkuun. Kaikkitännehetinyt, tai muuten tulee kuolema!

Rentoa viikonloppua kaikille lukijoille, ja partee partee!

Revive my wounds

2011-11-23T19:16:00.008+02:00

Viikonloppuna tuli koettua taas pitkästä aikaa se, kuinka vähäisilläkin sanoilla voi raiskata totaalisen riekaleiksi ja saada aivan älyttömästi vahinkoa aikaan. Tai itseasiassa, nyrkkimyllytys olisi tuolle sanalliselle väkivallalle vielä mieto muoto. Jos sanat voisivat puukottaa, olisivat miulle sanotut sanat hakanneet suoraan sisälmyksiin hitailla ja pitkillä vedoilla. Jollain tapaa alkuviikko on mennyt elämää pakoillessa ja peiton alle piiloutuessa. Onneksi koti ja poikaystävän syli ovat turvapauikkoja, jossa kukaan ei voi satuttaa. Miksi asioilla on tapana astua varpaille, juuri kun hommat ovat alkaneet rullaamaan omalla painollaan? Joku voisi sanoa, että omapa on vikani, kun pukeudun provosoivasti. Silti. Kun aiemmassa menneisyydessä koetut asiat toistuvat vielä vuosien jälkeen uudestaan, on vähän vaikeaa suhtautua niihin neutraalisti. Toki voi sulkea silmät kaikelta, laittaa korvatulpat ja teipata suupielet ylöspäin, ja leikkiä että kaikki on hyvin. Huijata muuta maailmaa kaikelta siltä mikä sisällä myllää, ja odottaa että asiat pölyyntyvät pään sisällä ja unohtuvat hetkeksi. Kunnes taas, joku repii vanhat haavat uudestaan auki. Monta kertaa olen tämänkin pätkän kirjoittanut, pyyhkinyt pois, ja kirjoittanut uudestaan. Miksi sitten julkaisen, sitä en tiedä.
Unohtaminen on vaan joskus niin pirun hankalaa.

Mietiskelin kirjoittavani jotain positiivista ja kivaa asukuvien oheen, mutta asiat eivät aina mene niin kuin elokuvissa. Röhnötän kivikovalla datispenkilläni selkä kaarella, eikä uloslähtö kuulosta sanana kovinkaan houkuttelevalta. Juurikasvu loistaa kilometrin päähän, ja käsivarressakin on kämmenen kokoinen mustelma, oma moka, mitäs menin kaatuilemaan. Päivällä tuli suunnattoman iso mieliteko vetäistä päälle sen tyylisiä vaatteita, joihin pukeuduin runsaat viisi vuotta sitten pikkugoottina. Kuten kuvista varmasti hoksaakin, Jack danielsia on tullut lipitettyä ajan saatossa pullo jos toinenkin. Kuulun varmaankin niihin harvoihin naisiin, jotka eivät näitä "imagolisiä" kanna päällään vain merkin vuoksi. Tuntuu oudolta nähdä Jack Danielsin logoa ihmisten päällä, jotka eivät edes tiedä mitä paidassa mainostavatkaan. Viski on kurkkua kirkastavana ihmeliemenä hyvää ja erittäin ravitsevaa. Ja uskottavuuspisteitä ropisee, plop plop. Ilman jäitä kiitos, jos löytyy skottiviskiä niin aina parempi. Näen jo tulevaisuuteni röökintuoksuisena ja käheä-äänisenä kantabaarin viskisieppona. Enää puuttuukin se tupakanpoltto.

Sybreedin kuuntelu on jäänyt vähemmälle jostain syystä, ja kaivoin vanhan lempparin pitkästä aikaa esille. Kuulostaa näissä korvissa niin hyvälle, että selkäkarvat nousevat pystyyn. Hurr! Poikkeuksellisesti kaksi mainiota kipaletta levylautasella, lähinnä siksi että tarjoilin tämän jälkimmäisen jo otsikossa.

I'm searching for redemption
I wish I could find an answer
Words are perfect deceivers
They revive my wounds forever

Palasia hulluudesta

2011-11-21T16:13:00.001+02:00

Tämä postaus sisältää tunnelmia hieman normaalista poikkeavasta näkökulmasta ja kynän varressa onkin tällä kertaa siis Insanityn rumempi puolisko. Ajatuksenani on tarjoilla
teille jotakin sellaista, joka ei aina välttämättä ole välittynyt teille insanityn omien blogitekstien kautta. Vuosien yhteiselon myötä toisesta väistämättä huomaa erilaisia
piileviä puolia ja Vaikka nykypäivänä insanityn poppikoneista pauhaakin pääosin industrialia, mahtuu matkan varrelle myös paljon kaikkea muuta. Biisivaihtoehtoja kuhunkin
kategoriaan olisi ollut todella monta, mutta halusin keräillä tähän niitä hieman normaalista poikkeavia kappaleita. Biisejä, joilla on ollut oma tunnelmansa ja paikkansa insanityn elämässä.

1. Soossi: Infected Mushroom - Becoming Insane

Vaikka sienet porisevat taloutemme padassa vain normaaleissa ruokailutilaisuuksissa, suoltavat insanityn poppivehkeet aina aika ajoin näitä hämäriä sienitiloja pitkin kämppäämme.
Liekö kyseiset kappaleet sulattaneet saniteetin aivoja siihen malliin, että hänen nimimerkkinsä löytyminen oli vain ajan kysymys :)

2. Pelaaja: Easure - Always

Insanity harrastaa jossakin määrin pelailua ja vaikka hiirikättä on selvästi eniten puuduttanut Sims 3, on tämä biisi varmasti syöpynyt syvälle korvaonteloihin.
Eräänä päivänä sulkeuduin musahuoneeseeni äänittämään uusia tuotoksia ja ohimennessäni huomasin insanityn pelaavan jotakin uutta peliä. Kyseessä oli siis Robot Unicorn Attack.
Tuo psykedeelinen kokonaisuus jäi välittömästi mieleeni ja astetta enemmän myös insanitylle; puolentoista tunnin äänittämisen jälkeen huomasin insanityn edelleen tapittavan
zombie-katseellaan kyseistä positiivisuuspommia. Tuossa ajassa kyseinen pelin taustamusana soiva biisi oli kerennytkin pyörähtämään jo varmaan noin parikymmentä kertaa ympäri.
Paluuta vanhaan ei enää ole...

3. Tuumailija: Zager And Evans - In The Year 2525

"Pete, kuuntelepa minkä biisin löysin. Todella pysäyttävät sanat ja tunnelma". Ja ne tämä ajatuksia herättävä kappale kyllä todellakin sisältää. Kun insanity haluaa päänsä pyörälle,
soi tämä biisi taustalla samalla kun hän pohtii elämää suurempia asioita; ihmisen paikkaa maailmassa, maailmankaikkeutta, maapallon tulevaisuutta -ja loppua.

4. Karaoke: Styx - Mr. roboto

Insanity tykkää laulamisesta ja tähän hilpeään biisiin hän törmäsi eräässä rokkipelissä. Biisin kuultuaan jo seuraavana päivänä kokkailun (ja rokkailun) lomasta erottuikin muiden tuttujen kertosäkeiden
lisäksi: "Domo arigato, Mr. Roboto, domo - domo..."

5. Tunteilija: Ryan Adams - Wonderwall

Kun insanity heittäytyy haikealle ja tunteelliselle päälle, tuo tämä kappale helpotusta ankeuden keskelle. Tämä kaihotunnelmia sisältävä biisi onkin ollut aikojen saatossa
hänen oma "tukimuurinsa"

6. Dance-Sanity: Freestylers - Cracks (Rlux Pavilion Remix)

Care for a dance? Kun insanityn tanssijalkaa alkaa vipattamaan, voi hänen tanssahteluaan päästä seuraamaan mm. tämän biisin tahdissa. Viimeistään yön pikkutunneilla kun meno
on tarpeeksi vauhdikasta, laittaa insanity jalalla koreasti vaikka itsekseen mikäli tanssiseuraa ei ole välittömässä läheisyydessä.

7. Iivöl: Ajattara - Ägräs

Verta, kirveitä, suolenpätkiä! Kun talven pimeys ja kylmyys ei riitä, rokkaa insanity Ajattaran, Dimmun ym. perkuleen musiikin parissa. Insanity muistaa edelleen, että tämä kappale
soi autossani, kun hän hyppäsi ensimmäisen kerran kyytiini reilut neljä vuotta sitten.

8. Suomi-inhokki: Mamba - Vielä on kesää jäljellä

Biisi, josta on (lukuisten kohtalotoverien lisäksi) muodostunut yksi insanityn inhokkibiiseistä. Jo pelkkä maininta kyseisestä kappaleesta saa helposti insanityn veren
kiehumaan. Tähän biisiin liittyy vielä lisäksi tilanne, jolloin Mamba sattui olemaan esiintymässä eräässä paikallisessa yöklubissamme. Kaikille varmaankin oli selvää,
että enemmin tai myöhemmin kyseinen biisi tulee bändillä soittoon. Lopullinen niitti insanitylle ei ollut pelkästään kappaleen kuuleminen livenä vaan se, että bändi esitti
tämän biisin vielä toisenkin kerran myöhemmin samana iltana!

Snowing in hell

2011-11-19T14:48:00.003+02:00

Vaikka kulunut viikko onkin ollut kaikessa myllytyksessään pääpiirteittäin onnistunut, ei se univajeen takia ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Vähäiset yöunet ja liian aikaiset nousut ovat aiheuttaneet miussa sen, että jo luontaisestikin esillä oleva "tuholaistermiitti" - insanity pääsee valloilleen. Voisi sanoa, että oon telonut itteäni niin, että se alkaa näkymään jo kauempaakin. Olen leikellyt itteäni, kärventänyt sormenpäät hehkuvan kuumaan peltiin, polttaa suhauttanut ranteen rakkuloille, lentänyt perseelleen (liukkaan lattian takia kröhöm) ja siitä syystä mustelmoitunut kannikoista ja käsivarresta ja saanut kaiken hyvän lisäksi tikun suoraan kynnen alle. Mitä tästä opimme? Nukkukaa hyvät immeiset, mie olen ihan hiton huono roolimalli kenellekään! :D Sormet verillä, mutten silti jaksa valittaa kummemmin. Masokistista hommaa tuo leipurin työ kun joka päivä löytää ittestään uusia nirhaumia.

Kietouduin tänään kaikkein lämpimimpään ja rakkaimpaan lumisen ajan pukimeen, talvitakkiin joka on palvellut jo usean vuoden ajan uskollisesti. Hyrisin kylmyyttäni jo kuukausi sitten, ja olenkin toppautunut ulkoilmaa varten fleecekerrastoihin jo pidemmän aikaa. Yksi periaate miulla kuitenkin on/oli, talvinuttua en kaivele talviteloilta ennen kuin mittari rysähtää miinuksen puolelle. Nyt kun luonto on virallisesti kuollut ja kuopattu, saan käyttää lämmikettä kananlihaisilla raajoillani. Vihdoinkin! Karvalla kuorrutettu superlämmin nyöriripellys on yksi niistä takeista, joka saa väännettyä suht-maskuliinisen mallisesta pönkelövartalostanikin naisellisuutta esiin. Yhdistin takin yksiin suosikkikenkiini, jotka saavat huomiota erityisellä paljettikuorrutuksellaan.

Olen tässä viimepäivinä tullut siihen lopputulemaan, että kulahtanutta hiusväriä on ihan turha täällä blogissa paljoa hehkuttaa. Tällä hetkellä marjapuuron värinen fleda on kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa, eikä tyhjyyttään huutava väripurnukka paljoa asiaa auta. Eikun tilailemaan lisää hiustököttejä siis, ja kyttäämään postilaatikkoa. Onneksi jyskyttävään hiuslaskuhumalaan on olemassa nopea ja helppo pelastus, nimittäin itseväkerretyt rastat. Pötkylät lisäävät kokonaisuuden tunnetta välittömästi, kun ruuhkatukka ei loista kuvissa hoitamattomuuttaan. Eivätkö nuo pökäleet niin pahoilta muutenkaan näytä! ^^

Alternative reality?

2011-11-15T19:29:00.000+02:00

Vihaan niin paljon sitä, että suklaa lihottaa. Vihaan sitä, että juusto lihottaa. Vihaan sitä, että (ah niin kuolattavan hyvät!) ruissipsit lihottavat. Vihaan sitä, että välillä ei tekisi mieli syödä mitään muita kuin edellämainittuja. Vihaan sitä, että houkutukset ovat syntiä. Vihaan nykymaailman kauneusihanteita, joidenka mukaan yksikin suklaapala on itsemurha. Vihaan ruipeloita kauneusihanteita. Vihaan sitä, etten mahdu nykymaailman kauneusmuotteihin (välillä repsahtavien) ruokailutottumusteni takia. Vihaan sitä, että krapulassa tekee mieli mättää laardia suoraan putelista. Vihaan sitä, että krapulapöhössä ähky tuplaantuu kaksinkertaiseksi. Aiemmin vihasin itseäni paljon ja hartaasti, jokaisella solullani. Vihasin olemattomia makkaroitani, vihasin syömisen morkkiksia, vihasin yhteisiä syömishetkiä. Voisi kiteytettynä sanoa olleeni niin täynnä vihaa, että loppujenlopuksi vihasin ruokaa ja kaikkea sen ympärillä. Kuinka ristiriitaista tälläinen käytös on kokilta, joka tekee työkseen ruokaa?

Necklace: Etsy.com
Hoodie: Lip service (Synthetic machine)
Skirt : LS (Synthetic machine)
Shoes: New (!) from my friend, Demonia Charade-05
Leopard top : Second hand

Mutta. Rakastan sitä, että olen oppinut vihdoin ja viimein kamppailemaan ruoan kanssa järkevästi. Rakastan myös terveellistä ruokaa ja tervettä kontrollia. Rakastan sitä piirrettä itsessäni, etten enää ruoski ja itke "repsahduksien" takia. Mikä on ylipäätään repsahdus? Miksi itseään pitäisi rangaista? Rakastan sitä, että voin myöntää vuosikausien kamppailuiden jälkeen olevani sinut itseni ja kehoni kanssa. Pitkään sitä itsetuntoa piti houkutella esiin, mutta hyvän olon tunteen eteen kannattaa ponnistella ja nähdä vaivaa.

..Ja tässäpä asukirjoitukseksi tarkoitetussa bloggausyrityksessäpä täydellinen esimerkki siitä, kuinka välillä aivot oksentavat näppäimistölle jotain muuta, kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Piti tulla hehkuttamaan sitä, että sain hyvältä ystävältäni vaihtokaupoissa supersuloiset Demonian Charadet. :) Tuskin näitä tulee talvikelien sattuessa käytettyä, mutta alkutalvesta (lumettomaan aikaan) menevät ihan täysiään säärystimien kanssa. Tarvitseehan harmaa ja kylmä päivä edes hieman pinkkiä piristettä? :)

Kill Everybody

2011-11-13T18:52:00.001+02:00

Sunnuntaistakin saa irti melkoisesti, kun vääntää itselleen väkisin sellaisen työmyyrämoodin päälle. Mikäs parempaa, kuin tiskaus ja ruoanlaitto krapula-aamuna! Pullomeret, kaatuneet tölkit ja yltä päältä kaljassa lilluvat pöytäpinnat! Tai täytekakun koristelu pienellä vapinalla maustettuna! Ah että, luksusta se sanon minä. Viikonloppu meni kokonaisuudessaan enemmän kuin loistavasti. Hyvässä seurassa aika suorastaan lentää, ja hyvän musiikin tunkeutuessa aivolohkon joka sopukkaan ei voi kuin hymyillä. Paiskoin lauantaina parit hyvät drinkit pöytään ja avaruuskuteet niskaan. Absurdin yli-hopeisessa asussa kun viihdyn erittäin mainiosti, välillä vieläkin paremmin kuin pinkeissä. Riuhtaisin asun seuraksi Anna Grammin arvonnasta voitetut hianot gogglesit. Jo muutaman kerran päässäkeikkumsien perusteella uskoisin, että nämä lentäjälasit pääsevät jatkossakin ahkeraan käyttöön.

Dress: Second hand Shrug : Artifice clothing Necklace: Diy Goggles: new(!) ring: Guess

Tämänkertaiset hyvän musiikin vuosipäivät (aina pitää löytyä syy törpöttelyyn!) kruunattiin parahien ystävien seurassa. Levottomat jutut, levottomat jalat, levoton mieli. Parasta A-luokkaa! Eikä tällä kertaa tullut mitään kaiketi sössittyäkään kovin pahasti. :D Nauruhermot ainakin pääsivät tässä seurassa todelliselle koetukselle. Suupielet tuntuvat olevan maitohapoilla jatkuvasta virnistelystä ja hymyjen repimisestä, mutta hyvältä tuntuu! Mikä ei tapa, se vahvistaa. On kiva ottaa ilo irti pienistäkin asioista.

Blogi toimii mainiona väylänä kivojen tapahtumien dokumentointiin, vaikkei mitään varsinaista juhlan aihetta olisikaan ollut oikiasti. Muistin virkistykseksi on kuitenkin myönnettävä, että Skrillexin Kill everybodya tuli veivattua niin armottomasti että hampaat tippuu ja korvissa tinnittää. Tykkäänkö? Ihan helvetisti!

Ps. INSANITY, KAIKKIEN KRAPULAISTEN SANKARI!
Posket pyöreinä pizzaa napaan, niin kyllä nestepöhövartalo kiittää.

Evil will find U

2011-11-08T20:42:00.002+02:00

Huaah! Nyt tiedän varmaankin miltä tuntuu sairastaa astmaa, tai jotain vastaavaa hengitystiesairautta, mutta miedommassa muodossa. Tällä hetkellä keuhkoissani jyllää sellainen tunne, kuin sisäpinta oltaisiin vuorattu sentin paksuisella pölykerroksella, ja teltan pystytys keskelle pihamaan raikasta ilmaa tuntuu oikein järkeenkäypältä vaihtoehdolta. Yö raikkaassa ulkoilmassa tekisi gutaa, jos lämpötila ei kiikkuisi uhkaavasti nollan rajamailla. Se siitä kuningasideasta. Täyteen buukatulla spinningtunnilla joutui leikkelemään ilmaa kirjaimellisesti kuin täytekakun tinttaraa, johon on rynttäisty kohmalollinen liikaa jauhoja. Yritäppä siinä ähistellä menemään "maksimitehoilla", kun yksinkertaisintakaan elämän eliksiiriä ei riitä lihaksistolle toimimiseen. On mahtanut naama punottaa kuin pahaisimmalla deekulla, ja silmät pullistua päästä, kun revin menemään jo muutenkin fyysisesti väsyneellä koneistollani.

Minä vahingossa hameen, onko tämä paha? Pvc-hysteriakaan ei ota sitten laantuakseen, ei sitten millään. Kun sain lip servicen valmistaman Team Bondage- hameen takapuoleni peittimeksi, menin kirjaimellisesti aivan sekaisin. Pitäisi varmaankin kavennutella vaatteet aina hansikasmaisen sopiviksi, kun pelkkä hyvä istuvuus nostaa fiilikset kattoon. Ja toki, onhan tuo kiiltävä roiskeläppä myös aikamoisen kaunis kaikkine tekonahkaisine yksityiskohtineen. Täydellinen match tämän takin kylkeen. ;)

Viime viikonloppuna tuli tehtyä enemmän ja vähemmän isoja muutoksia asuratkaisussamme. Saavuin perjantain riettaasta baari-illasta kotiin keskelle hullunmyllyä. Ihana poikaystäväni oli alkanut toteuttamaan pitkäaikaista haavettani: heviturriainen raahaamassa jenkkisänkyämme kohti yläkerran parvea. Kuten arvata saattaa, homma oli jäänyt puolitiehen jo helvetillisen painavan sängyn rungon kohdalla, sillä yksinään tuollaisen 14ocm leveän ja betoniporsaan painoisen mötikän raahaaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Seuraavana päivänä homma lähti rullaamaan mukavasti, kun ruuvailimme yläparven kaiteet yhteistuumin irti, ja äkistelimme sängyn paikalleen. Nyt sitten datailen hymy pyllyssä täällä ex-makkarissa vaaterekkien keskellä ja lienee sanomattakin selvää että kyllä muuten viihtyy. Ja kuten teeveeshopissakin kailotetaan: Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi plöräytin jouluvalmistelut jo hyvissäajoin käyntiin. Kaivoin kynttilät esille ja virittelin yläparvelle pinkit jouluvalot tunnelmaa luomaan. Glögiä löytyy kaapista, tsek, joulumusiikkia, tsek, joululeffoja, tsek. Enää puuttuu pakkasesta raaka (itsetehty) piparitaikina, jota pystyisi mutustamaan kaiken tämän jouluhärdellin keskellä. Kypsät piparithan voi heittää vaikka sioille, pthyi. Napostelen kasvikseni raakana, samaten taikinat. Olenkin ehkä hieman pöpi.

Ps. Törmäsin oikein mukavalta vaikuttavaan kuvanmuokkausohjelmaan, joka on suunniteltu etenkin niille henkilöille, joille Photoshopin renderöinnit ja filtteröinnit ovat hepreaa. Pixlr-O-Maticilla saa ehostettua kuviensa värejä ja kontrasteja muutamalla napinpainalluksella! Tässä jos jossakin softassa on painotettava erittäin voimakkaasti sanaa HELPPO, sillä helppokäyttöisyyteen on oikeasti panostettu. Jos kulahtaneet, retrot ja utuiset kuvanmuokkaukset ovat lähellä aorttaa, kannattaa ihan ehdottomasti testata tätä ilmaisohjelmaa.

Mitä Michael Jackson tekee päiväkodin ruokalassa?

2011-11-06T19:07:00.005+02:00

-Etsii jotain pientä suuhun pantavaa.

En suinkaan pode alkavaa blogidementiaa, vaan kirjoittelen halloweenistä muikeasti viikon myöhässä. Halloweenjuhlien jäljiltä pää oli sen verran pehminnyt puolisen viikon ajan, ettei kirjottamisesta tullut sitten yhtikäs mitään. Perhanan booli minkä meni tekemään kun hattuun nousi. Tämä saatanallinen synkiöille omistettu päivä ja kuoleman virallinen juhlapyhä oli vähintäänkin edellisvuoden veroinen. Oikea kauhujen ilta isolla K:lla.

Tosiaan joo. Perinteiseen tapaan järjestimme isommanpuoleiset halloweenkinkerit asunnollamme hyvien kavereiden kanssa. Aamuna, jona koristelu ja kokkaus piti aloittaa, nukkua tuhnutin pitkälle iltapäivään krapuloissani.Heräsin hikisenä ja muhjuuntuneena edellisen illlan ilakoinneista, vetäisin siinä alkajaisiksi parit buranat naamariin ja huljautin tonkallisen appelsiinikossua perään.(okei, pari lasillista.) Persereikäinen olo vaihtui kuitenkin orastavaan innostukseen hujauksessa, kun herkut ja koristelut alkoivat valmistua, kiitos kolmen erittäin pätevän orj..apurin. Hävyttömän hyvät muumioituneet nakit ja pikkupizzat menivät illan tarjonnoista parhaiten kaupaksi, vaikkei muissakaan mitään moitetta löytynyt. Ja niin, lienee sanomattakin selvää että kaivertamamme kurpitsat keräsivät ansaitsemaansa huomiota. Aika hienoja ovat, eikös?

Ja tässäpä koristelun saldoa.

Näissä juhlissa yksi asia oli varmaa: kaikille oli pesää tarjolla. Piri-Pirjon ilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan kyseinen horo päätyi salamurhaajan tielle joutuneena rötköttämään vessamme lattialle. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Vetäsin Michael Jacksonia etäisesti muistuttavan asuni niskaan, ja bileet ottivat nopeasti tuulta alleen vieraiden saapuessa. Paikan päällä pystyi törmäämään noitiin, sairaanhoitajiin, mielisairaisiin, velhoihin, murhanukkeihin, edesmenneisiin julkkiksiin ja moniin muihin tovereihin. Pelottavilta otuksilta ei voinut välttyä, vaan toinen toistaan verisempiä ja karmaisevempia otuksia parveili ovien ja ikkunoiden takana.

Yksi asia on varmaa. Itseltäni en ainakaan näyttänyt pisaraakaan!

Vieraistakin räpsittiin urakalla kuvia, ja tässäpä niitä olisi tarjolla.
Kaikki halloweenkirjoitukseen liitetyt kuvat ovat © TomVi, Feline

Vivian, Julia, Feline ja hra Michael-sanity

Sappinestettä erehdyttävästi muistuttava booli kävi kaupaksi kiitettävän nopeasti, samaten veriboolikin näytti uppoavan juomia hamuavalle juhlaväelle. Eikä viemärivettä muistuttavassa turkinpippurishotissakaan mitään vikaa ollut, vaan päinvastoin.

Njami!

Jacksonin ilta päättyi mukavasti thrillerin ja muiden klassikoiden (ja vähemmän klassikoiden) tahtiin tanssahteluun ja erittäin paskalle huumorille nauramiseen. Voisi sanoa, että ilta meni siis juuri kuten suunniteltiin.

Leopardikuvio tuli takaisin hiuksiin!

2011-11-03T17:44:00.001+02:00

Ei ihan back from the eighties, mutta -09 vuodelta kumminkin.
Onko leopardi menneen talven lumia, vai yhä in?

Everyday I'm Suffeli

2011-11-01T22:04:00.001+02:00

KNIFE PARTY - INTERNET FRIENDS

Kääk, nyt olisi blogattavana sellainen megarysäys kuvasaldoa, etten osaa aloittaa urakkaa sitten millään. Viikonloppu mennä turahti aivan loistavissa fiiliksissä, erään ihanan pinkkipään ja sir Tomin majoittuessa täällä meidän apartamentosissa. Voisi rehellisesti sanottua, että tuli ainakin biletettyä (ja tee se itse-reivattua) niin että lauantain yöjoraus tuntuu vieläkin lihaksissa. Painettiin perjantaina kytkin pohjaan, ja kurvattiin hana pohjassa kohti Joensuun yöelämää.
Omalta osaltani yö sujui hämärissä tunnelmissa, sopivassa etukenossa ja suupielet kohti kattoa. Toisilla taas vähän tiukemmassa känäsessä, mutta kyllähän jonkun pitää se laattojen latominenkin hoitaa.

Felinessä ihaninta on selkeästi se, että nainen on niin totaalisen pinkki ja puhelias, että aika ei vain yksinkertaisesti voi käydä tylsäksi. Ideat tältä nikkarilta eivät ainakaan lopu kesken, eikä spontaanius. Yksi asia kyllä hiukan ehkä ärsyttää. Nimittäin se, että kyseinen menomimmi asustaa toisella paikkakunnalla. Ei enää ihan maapallon toisella puolella, mutta kaukana kumminkin. Kyhäilenkin jo pääni sisällä pätevää juonta, jolla nti. pinkkiöverin saisi houkuteltua uusintavisiitille. ;)

Saatiin ikuistettua kuvaan se todellinen minuus. Miellyttävän neutraalien "jalka näin, hiukset näin, naama näin, huulet näin" - RÄPS - pönötyskuvien sijaan todellisuus on karua. Kaiken tämän glamourin taakse piiloutuu paantuneiden irvistelijöiden joukko, ja jostain kumman syystä kriittisen tarkastelun kohteeksi joutuneet "erilaiset" kuvat saavat usein kokea delete-nappulan raivokasta vihaa. Tässäpä teille poikkeus kaikenkirjavaan kuvatarjontaan.

Kuvassa poseeraava herra ei olekaan blogini tarjonnassa ihan tuntematon tuttavuus, vaan yksi (useissa) postauksissa esiintyvistä luottoystävistäni. Käykää toki katsastamassa erilaisen, pvc:hen vuorautuvan herran blogia. :)

Aloittelimme historiallisen kaupunkiesittelyn suoraan Joensuun sydämestä, sillä pitäähän teinihelvetin portteja ryskytellä halloweenin korvilla. Seikkailupaikkana tuttu ja tunkkainen Bepop ei ollut meille ehkä se kaikkein soveltuvin, vaikka tällä kertaa sulauduimme (halloween-pukuja) pursuilevaan massaan hiukan normaalia paremmin. Yksi siideri kouraan, tanssimaan pari shake dat booty- jynkytystä ja siinäpä se. Tuskin bepopin kuivahko tunnelma olisi enää loppuillasta parantunut. Seuraavaa poppilassa tuhlattua iltaa ei tule tuskin näkymään kalenterissani ihan heti. Kirkuvaa ja kikattavaa baaria pääsee helposti karkuunkin, kun löytää sopivan sauman livahtamiseen. Käänsimme nokan kohti miellyttävämpää ryyppylää, Kerubia. Perjantain säröllepistäminen oli ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, jo pelkästään halvan viinan takia. Miksi maksaa itseään kipeäksi s-ryhmän kukkarokuristajien kautta, kun paikallinen baari tyrkyttää edullisia paukkuja avosylin? Miehän en kahdeksaa euroa kossubatterysta maksa. Mukava baarimikko törkkäsi tassuuni ehkä maailman herkullisimman (ja imelimmän) drinkin naurettavaan hintaan.

Seuraava aamu koitti krapulakohmelon kourissa, aivoissa jyskytti sadan pienen nyrkin sinfonia, kusi maistui suussa ja on sanomattakin selvää että heikotti. Ja eikun uuteen nousuun, vaikka väkisin. Halloweenbileethän olivat vasta alussa.. ;)

All pigs must die

2011-10-27T07:00:00.002+03:00

jacket: lip service shirt: cupcake cult skirt: queen of darkness shoes: jeffrey campbell

Viikonloppu puksuttaa jo ovella uhkaavasti. Halloweenjärjestelyt ovat pärähtäneet käyntiin muutama päivä sitten railakkaissa merkeissä. Kämpän koristeet, tsek. Ruoat, tsek. Asun tarvikkeet, tsek. Outo ja leijuva olotilani johtuu varmasti osittain siitä, että odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa. Perjantaina räjäytetään koko Joensuu pinkillä ydinpommillamme erään tietyn pinkkipään bloggaajatyttösen, ja bloggaajaherran kanssa. Vielä on miljardi asiaa muistettavana ja tehtävänä, ja kämpän siivouskin on puolitiessä, ja naamiaisasukaan ei ole vielä ihan täysin päätetty.. Mutta silti.

Olen juossut ympäri kyliä koulujuttuja ja työasioita hoitamassa, ja sain värvättyä itseni muutamalle kevään kurssille opettajaksi. Tai oikeastaan, paikallinen opisto otti itse yhteyttä ja kysyi josko haluaisin näyttää maanmainioita taitojani julkisesti. Melko hienoa itseasiassa, saavatpahan kakkukurssilaiset opettajakseen ihan muun kuin kikkarapäisen kokoon kuivahtaneen tanttaran.

Puolentoista päivän ajan olo on ollut jotenkin todella hämmentynyt, levoton ja outo monestakin erinäisestä syystä. Oikeimmin voisi sanoa, että olo on juuri sellainen kuin aivojen tilalla lilluisi klöntti pumpulia. Samaan aikaan tuntuu että haluaisin riemumoshata ympäri kämppää, ja toisaalta, päätä kuumottaa kuin migreenikohtaus olisi tulossa. Pieni pää ei kyllä nyt ymmärrä ihan sitä mitä sisällä tapahtuu. Näihin fiiliksiin sopivaa biisiä on vaikea sanoa, mutta Death in June on ainakin mukavan rauhoittavaa. (myönnän, tällä hetkellä vituttaa, sillä tajusin DIJ:n Helsingin keikan vasta kahta päivää ennen.. Aina myöhässä. Aina.)

DEATH IN JUNE - ALL PIGS MUST DIE

Kenkien tuunaus

2011-10-25T15:37:00.001+03:00

Inspiraatio ei katso paikkaa, aikaa eikä uhria.

Jahtasin sopivaa tuunattavaa seiväs kourassa, ja armomurhasin rakkaat Demonian Transformerini tieteelle. Bingokone valikoi hommaan itseasiassa juuri parhaimman vaihtoehdon, sillä talvilonttoseni kaipasivat ilmeen uudistusta. Tarratuunaus on tunnetusti sitä kaikkein vaikeinta ja haastavinta, mutta ah-niin ihanan simppeliä. Ja mikä parasta, jos kuvioon kyllästyy, voi palata takaisin alkuun kulkematta lähtöruudun kautta. Tarrojen irroitukseen kun ei talttaa ja vasaraa tarvita. ;)

Tää on sitten sitä tarkkoo puuhoo, notta kiäl keskelle suuta sit!

1. Painaise aivojen On/Off -nappula ala-asentoon.
2. Kelaa vuosissa vähintään 10 taaksepäin, tarvittaessa enemmänkin. Tupsuttele aikuisuuden tuomat tylsät pölyt hartioilta.
3. Inspiroidu ja sovella!

FROM THIS

..TO THIS.
Muutos se on pienikin muutos!

(auton tuulilasien koristeluun tarkoitetut tarrat hankin liiankin helppoa kautta, suoraan ebaysta. ydinvoimamerkkejähän voisi väkertää myös heijastintarrasta leikkelemällä, cyberlookki ja käytännöllisyys samassa paketissa!)

Iron fist - överit

2011-10-23T16:17:00.002+03:00

Ihan kuin tätä Digi Skull-kuviota ei jo muutenkin olisi riittämiin, niin piti vielä paikata tätä sisäistä tyhjiötäni, ja ostaa 2 puuttuvaa vaatekappaletta. Maapallo tuhoutuu, sademetsät kaatuvat vaatepainoni alle ja puiden lehdet syöpyvät käsiin. Kulutan niin kestävästi, että Hokkasen Ollin colastakin lähtee hapot. Olen paha, paha kuluttaja.

Noniin! Nyt kun olen purkanut syvimmät tuntoni valveutuneena kuluttajana, voin hypätä suoraan asiaan, eli innostuneen Insanityn materiamaailmaan.

Pinkkiöveripäiviä vietän totuttuun tapaan lähestulkoon 24/7, ja ironfist-övereitä silloin tällöin. Juuri tälläkin hetkellä. Myönnettäköön, elämä tuntuu ihan siedettävältä kaksi kallovaatetta kainalossa. Tarkoitukseni oli ostaa uusi käyttötoppi, jota pystyisi käyttämään sekä arkena että juhlissa. Kerrankin myönnän onnistuneeni. Iron fistin vaatteet ovat yleensä hyvälaatuisia ja kestäviä, mutta tätä kapistusta suunnitellessaan ompelijat ovat varmaankin olleet tappokrapulassa. Heti päälle kiskaistessa yksi muoviluu tunkeutui ulos, ja tunnin päästä kaksi muuta. Kestävää? Toisaalta, ne kylkiluita painavat turhakkeet olivat muutenkin vain tiellä.

Riemustani todisteena on liuta epäonnistuneita baarinvessakuvia, sillä halusin saada uudet rautanyrkit päälleni välittömästi. Kohteliaisuudesta jaan kanssanne vain tämän yhden, sillä muut ovat..noh, heilahtaneita ja turvonneita tenunenä-otoksia. Näytän siis kirjaimellisesti yhtä seksikkäältä kuin Tuksu.

Ps. Se tunne, kun yrität keskittyä siihen mitä kirjoitat, ja koko ajan X-ja Y-akselilta löytyy uusia häiritseviä tekijöitä. Puhelin soi - ajatus katkeaa. Poikaystävä yrittää keskustella järkeviä - ajatus katkeaa. Yo-kirjoituksissa miun ajatus katkesi jo pelkästään sen takia, että edessä istuva, porsasta muistuttava pullaposkipoika mussutti ja röhki kovaan ääneen syödessään. Ja rapisteli papereita. Ja ryysti mehua. AAARGH! :D

Bunkkerisi täytetty pyhimmällä vihalla

2011-10-21T12:48:00.003+03:00

Tuli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että voisi panostaa ulkonäköönsä ihan kunnolla. Edes tämän yhden kerran. Ripaus naisellisuutta korsetin muodossa niin hyvä tulee! Seilasin tuntitolkulla pitkin lattioita epätoivoinen ilme naamallani, kun ensin tuntui ettei kaapista löydy mitään päällepantavaa. Rysäytin egyptin isointa pyramidia muistuttavan hameläjän keskelle lattiaa ja kiukkusin oman aikani, kunnes näppini hakeutuivat kaikista vanhimman hamelärpättimen luo. Näköjään vihaisen woodoo-eukon tanssi siis auttoi, ja mieli virkistyi kun löytyi edes jotain käyttämisen arvoista, eikä tarvinnut pyöriskellä enää niin kuin venäläinen anttilassa. Siirryin pukeutumiskriisien energiaryöppyni kanssa vaatteita pursuavalle rekille, ja rysäytin mokoman lattialle. En voi olla ainut, joka tekee näin? Kahmin rättejä raivoisasti, ja manasin joka ikisen hynttyyn "ei näin" , "no ei", "eikä tämä" , "NO EI TODELLAKAAN" , "ehkä...". Se pieni ehkä sattui sopivaan sen hetkiseen mielentilaani kuin nakutettu. Silloin kun ei kunnollista kiristys (lue: tukehdutus) korsettia jaksa repäistä päälleen, voi tyytyä korsetin näköisiin vähäluisiin löppänöihin. Lip servicen Bio threat - korsetti pääsi ajamaan asiaa. En silti vieläkään käsitä mistä tälläinen vaatepaniikki juontaa juurensa, varsinkaan kun niistä vaatteista ei oikeasti ole mitään puutetta. Tyhmästä päästä kärsii mitä ilmeisemmin koko ruumis, ja myös vaatekaappi-raukka. Onneksi kaapit eivät sentään pursuile luurankoja.

Crediitti hienoista bunkkerikuvista kuuluu täysin hra. Jani Penttiselle.

Karu meininki iskee minuun, mitenkäs teihin?

You're dreaming in the first place.

2011-10-19T17:27:00.001+03:00

Oiva biisilöytö niihin päiviin, joina on koko ajan kylymä.
Persettä ylös penkistä ja jammailemaan niin avot!

Otin iison askeleen, ja ostaa räväytin uuden sukkanauhavyön. Osa teistä pyörittelee varmsti silmiään siihen malliin että aivoissa humisee, mutta miulle tämä oli suhteellisen tarpeellinen hankinta. Aiemmat henkkamaukalta ostetut pilipali-vyöt sanoivat sopimuksensa irti ystävällisesti hymyillen, kesken erään ihanan baari-illan. Hampaat irvessä nykersin kyseiset rillukkeet käyttökelpoisiksi erilaisin (enemmän ja vähemmän pätevin) hakaneula + teippipatentein ja toivoin että mokoma pitsiräpellys kestäisi kasassa pyhällä hengellä. Tällä hetkellä kyseinen nyppyyntynyt pitsikasa makaa yksinäisenä roskiksen pohjalla, ja mie näyttelen perään kieltä. Mitäs meni hajoamaan. Muutenkin. Onko mitään ärsyttävämpää, kuin liian lyhyet sukkanauhavöiden pidikkeet (joident takia stay-upit joutuu hilaamaan kannikoihin kiinni) ja nauhalärpykkeet, jotka ovat niin ohuet että ne näyttävät katkeavan joka kerta istuessa? Kiitos Honourin ja fiksujen suunnittelijoiden, remmit ovat paksut ja säädettävät. Halleluja!

Helppo smoky eye-meikki

2011-10-17T20:27:00.000+03:00

Välillä on mentävä sieltä mistä aita on matalin!

Products used:
Urban decay primer potion
Black Make up store eyeshadow (nightfall)
Glamour doll eyes cloud coverage (white eyeshadow)
Lumene liquid eyeliner
Basic black eyeliner
Ardell lashes & adhesive
Max factor false lash effect mascara
Mac lustre glass (for the lips)

Aktiivi-radio

2011-10-16T16:14:00.000+03:00

Kuvasin uusimman pvc-löytöni pienoisessa hangoverissa kädet ja jalat täristen. Kosketusaroista pohkeista huomaa, että on tullut humalassa veivattua industrial dancea ihan koko rahan edestä. Tällä hetkellä tekisi mieli sahata irvokkaasti koko koipi irti, kun kolottaa. Tuntuuko joskus siltä, että on pakko nostaa jalat ylös?

Fantasy shoes/ Pennangalan

Tässä uusimmassa ostoksessa pidän eniten leikkisästä ja tyköistuvasta mallista. Hopeaan kankaaseen ommellut, mustat pvc-yksityiskohdat ovat juuri sopivan soturimaiset, ja käyvät muihin avaruussankarin vakiovarusteisiin kuin nakutettu. Artificen ompelijat todella osaavat hommansa! Boleroiden monipuoliseen maailmaan tursautin itseni vasta kevään yo-juhlien aikaan, melkolailla outoa itseasiassa, että ennen sitä kaapistani ei löytynyt _ainuttakaan_ boleromaista yläosaa. Nyt niitä löytyy peräti kaksi, molemmat yhtä käytännöllisiä, hikoiluttavia pvc-pukimia. Voisi sanoa, että rakastuihin boleroihin kertaheitolla. Osui ja upposi, niin kuin mela vanhaan naiseen! Toisaalta, olen myöhäisherännyt monen muunkin asian suhteen. Ihastuin hillosattumajogurtteihin vasta vuosi sitten. Löysin punaviinin hienouden. Autosimulaattoripelit rulez, jne. Tämän boleron/ hihaviritelmän kanssa ei juuri muita helyjä tarvita, sillä pikalukot ja kiiltävän kaunis materiaali varastavat huomion välittömästi. Voisin kuvitella että ilman koruarmeijaakin ihmiset möllöttäisivät kaduilla kuin mykkä vittua.

Tällä hetkellä mieltä kihelmöi ajatus uusista rastoista. Valko-mustat ripauksella pinkkiä, ja paksuudeltaan mustan miehen kullin luokkaa. Onhan miulla tietysti ennestäänkin jo kahdet hiuslaitokset, mutta more is more, ja näistä seuraavista hankinnoista tulisi aivan erilaiset kuin nykyisistä. Onneksi eräs tietty Malicer on lupautunut jo tulevien pökäleiden väsääjäksi, niin miulta säästyy iso kasa kirosanoja ja menetettyjä hermoja. ^^

Pimpeli pimpeli pimpeli pom

2011-10-14T08:01:00.000+03:00

www.finnishdesignshop.fi

Kullinluikaus vaan, ja virtuaalinen ostoskori pursuilee yli äyräiden. Insanity ja tietokoneiden sietämätön helppous, osa 12345. Hassua, kuinka jotkin asiat hautautuvat aivosolukoiden perimmäiseen mappiin, ja useamman vuoden kuluttua nousevat takaisin elävien kirjoihin. Pitkäaikainen sisustushaaveeni on vihdoin rakastavassa omistuksessani. Oikeasti. Joko siitä on kulunut reilu 3 vuotta, ja 300 postausta? No, eipähän ollut mikään go with the flow- ostos. Tuntuu upealta saavuttaa jotain sellaista, minkä eteen on tehnyt myös kunnolla töitä. Maija Louekarin suunnittelema kosketinmatto kun ei ole mikään halpahallin kahden markan viritelmä. Myönnettäköön kuitenkin, että vuosipäivä toimi tietynlaisena kiihokkeena törsäilyyn. Kuulostaa oksettavan kliseiseltä sanoa, mutta maton idea on yksi asia joka miulla ja mystisellä herra P:llä on yhteistä.

Ja jotta pysyisin ajan hermolla bloggaamisen trendeistä, julkaisen tänne teidän kiusaksi ärsyttävän epäselvän kuvan "uusimmasta hankinnastani". Tässon tää Luis Vuittonin ostoskassi, ette ikinä arvaa mitä on sisällä!" kuulostaa aivan samalta kuin "tässon tää superheilahtanut kuva meikäläisen känsäkoivesta! ette ikinä arvaa minkälaisen tatskan otin ja minne!" Duh.

Puke glitter

2011-10-12T22:28:00.001+03:00

Koska elämä entisen sivuttaisesti leikattujen etuhiusten kanssa oli oikea pain in the ass, oli pakko tehdä asialle jotain. Tiedättekö sen tunteen, kun piirrät täydellisen symmetriset kulmakarvat kulmakynällä tai puukajalilla, ja 7h työpäivän jälkeen katsot peilistä kuinka toinen kulmakarva on lähtenyt livohkaan liikkuvien hiusten takia? Yup, that feeling. Kaunishan tämä moppi oli sivumallisenakin, vaan oikea murheenkryyni kulmien kannalta. Vaikka kuinka hiuksia yritti huitoa sivuun, niin silti mokoma lattialuuttu peitti rakkaat microdermalinikin.

Pinkit glitterbarbie-taikaponihiukset.

Pitkään sitä mietin ja harkitsin, nimittäin pottamallista otsista. Muistan vieläkin elävästi, kuinka rakas äitini leikkasi miulle suoran otsiksen ekalle luokalle mentäessä, ja kiharsi otsikseni + polkkamallisen hiuskuontalon sievästi sisäänpäin. Plussapallokasvot ja sisään kiharrettu polkkatukka... no joo, kolme pientä porsasta jne. Kyllä muuten hävetti luokkakuvauksissa. Vielä pari vuotta sitten oli todella coolia ankstata yksinään nurkassa ja vetää fledaa niin reippaasti lärvin suojaksi, että haituvat tunkeutuivat jokaiseen rööriin kaivertamaan. Todella gootikasta ja hehkeää! Jotenkin nykyään kasvojen piilottaminen hiuksilla ahdistaa jo pelkän ajatuksen tasolla. Mitäs sitä turhaan itseään peittelemään.

Selkeästi huomaa, ettei ole enää kesä. Itsensä paljastelu alkaa käymään psyykkeen päälle, kun poseeraaminen on sellaista äkäistä heilumista jääpuikko takalistossa. 2min takki auki, ja ärräpäitä lentelee. Kiukku 666. En käsitä kuinka pystyin pari vuotta sitten hiihtämään ulkona kesät talvet tuossa silkinohuessa takissa. Varmaan jotain nuoren gootin uhoa, mutta nykyään tällänen mukavuudenhaluinen vanhus valittaa jo alkusyksystä sitä että jäseniä kolottaa.

Kädestä puuttuu ainoastaan karkkipussi, sillä asun esittely takki auki näyttää erehdyttävästi jammusetäilyltä. Kattokaa vaikka.

Niin, mitä mie sanoin.

Nassikoiden houkuttelu itsensäpaljastelun avulla ei ollut tällä kertaa se jutun juju, vaan se, että shoppasin itselleni uuden pilipalikorsetin vyötäröä koristamaan. Glitteriä on niin paljon, että naapurin mummot luulevat heijastimeksi. Ja kyllä, glitteriä löytyy korsetin lisäksi myös lattioilta, miehekkeen hiusten joukosta, varpaidenväleistä, jokaisesta paikasta mistä vähiten sitä odottaa löytävänsä. Voisi sanoa että korsetin pinta lähtee lipettiin kuin mummo peltikatolta. On se kuristusväline siitä huolimatta aivan ihana. Olen kaiketi jotenkin yksinkertainen, kun tie sydämeeni käy glitterkoristeiden kautta.

Löytyykö muita raakkuvia glitterharakoita? Tai pottahiuksista tykkääviä?

Renegade

2011-10-11T09:11:00.008+03:00

Vihdoin ja viimein, se on täällä! Nimittäin pläjäytys Pendulumin keikan kuvista.

Pointtina tässä reiviasussa oli tosiaan se, että keikka-asu liippaisi kokonaisuutena hyvin läheltä miun tuikitavallistakin tyyliä, mutta olisi "vähän" överimmäksi vedetty. Kerrankin pystyin iloitsemaan siitä, että tälläisessä minikylässä järjestetään tapahtuma, jossa saa vetää överiksi ihan luvan kanssa! En ehkä vetelisi noissa meikeissä menemään keskellä kirkasta päivää (enkä kyllä välttäättä edes teinihelvetissä) mutta sallittakoon se tämän kerran! Ennakko-odotuksista huolimatta on silti myönnettävä, että petyin tapahtumaan ihan aavistuksen verran. Renegadea mainostettiin "visuaalisesti nautinnollisena" tapahtumana, jonka pointtia en kyllä keksinyt vaikka kuinka yritin mietiskellä. Kuvittelin että areenalle oltaisiin hommattu kunnon valoshowt, laservaloja kiertämään tai jotain. Loppujenlopuksi koko tapahtuma oltiin toteutettu aivan tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin areenalla olleet tapahtumat. Pari isoa screeniä, that's it. MIKSI? Toisekseen, on jälleen kerran näytettävä persettä Suomen harmaavarpustuneisuudelle. Väitän että miun ja muutaman kaverin lisäksi koko monen tuhannen ihmisen tapahtumassa juuri kukaan ei ollut jaksanut panostaa ulkonäköönsä juuri lainkaan. Tällä ehostautumisella viittaan toki värejen käyttöön ja irroitteluun, vastaan maleksi vain toinen toistaan beigempiin vaatteisiin pukeutuneita, hillityillä korkkareilla köpöttäviä ja solariumiin nukahtaneen näköisiä tallustajia. Persoonallisuus kuolee tuota pikaa sukupuuttoon.

Julia ♥

Kekkereiden kuvasaldo jäi tällä kertaa aneemiseksi, ja voin kyllä sanoa että ONNEKSI. Huonoista järjestelyistä (jonotat jonottamaan, ja sittenkin jonotat), tylsistä reivaajista ja olemattomasta lavashow:sta huolimatta otin ilon irti tapahtumasta jokaisella pienelläkin solullani, tanssin raivokkaasti ympäri pitäjää hymy korvissa asti ja fanitin eturivissä intopinkeänä. On se taito sekin, että osaa nauttia pienistä hyvistä hetkistä vaikka välillä vituttaakin niin että ei veri kierrä. Raivokkaalla tanssimisella tarkoitan elefanttimaista kömpelöä äh-öh-no kyllä tää tästä- tanssimista siideri kourassa kalja-alueen nurkilla. En tahtoisi sanoa että hävettää, mutta nyt ollaan asian ytimessä. Kohta tatskaan otsaan kissan kokoisin kirjaimin: siideri selittää puuttuvan älyn. Toisaalta, joukossa tyhmyys tiivistyy, eli mielipuolisesta riehumisesta voi syyttää myös helkkarin laadukasta seuraa. :D Kokonaisuudessaan ilta oli melkolailla kummallinen, en oikein pysynyt kaikissa tapahtumissa ihan kärryillä enkä sisäistä vieläkään kaikkea mitä illan aikana tapahtui. Vanha sanonta "väki vähenee, pidot paranee" , ei ehkä ihan kirjaimellisesti toiminut tässä tapahtumassa, sillä areena tyhjeni ihmisistä välittömästi Pendulumin soiton jälkeen. Noh, itsepähän missasivat parhaimman, sillä viimeisenä soittanut Proteus kruunasi miun illan ihan täysin. Olo oli niin euforinen keikan jälkeen, että sukkien sijaan koko helkkarin sukkahousut tuntuivat pyörivän jalassa!

Mutta se siitä, nyt sitä kuvasatoa keikalta!

Inhoan salamalla otettuja valokuvia, koska asdfgh-.

Become one with the ground

2011-10-09T20:02:00.001+03:00

Parina viimeisenä päivänä syksy on näyttänyt parhaat kasvonsa. Jollain lailla syksy on inspiroivaa ja kaunista aikaa, kaikkine vetisine ja kuraisine päivineenkin. Kenkien alla kahiseva lehtien väriloisto ja hiljalleen pimenevät illat lämpimien peittojen välissä ja rakkaan sylissä: mitä muuta tarvitseekaan? Ehkä villasukat, sillä lattioiden kylmyys alkaa kertoilemaan uhkaavasti lähestyvästä talvesta. Pimeät ja kylmät sateiset illat ovat kaikessa karmivuudessaan kiehtovia. Kun talo nitisee ja natisee liitoksissaan piiskaavan tuulen ansiosta, tulee sellainen olo että pimeydessä voi vaania ihan mitä tahansa.

Vaatetuksesta alkaa jo huomaamaan, että helvetin jäätyminen alkaa olemaan pikkuhiljaa käsillä. Syksyn edetessä kiristän yleensä pukeutumistahtia siihen malliin, että pitkikset astuvat normaalien ohuiden housujen alle jo loka-marraskuun taitteessa. Olen pienestä pitäen majaillut sellaisissa asunnoissa, joissa sisälämpötila on talvisinkin +28 asteen paikkeilla, ja vieraat pyyhkivät hikeä jo ensimmäisillä askeleilla. Ei varmaan siis ihmekään, että ulkosalla olen vilukissa pahimmasta päästä. Aderlassin laadukkaat nyörihousut saapuivat sulostuttamaan (ja lämmittämään) viileitä syksyisiä päiviäni juuri silloin kun niitä tarvittiinkin. Jostain syystä olen viimepäivinä kärsinyt jonkin sortin itsetunto-ongelmista, tuntuu että näytän yksinkertaisesti rumalta ja pyöreältä vaatteita esittelevissä otoksissa. Tästä syystä housuistakaan ei niin älyttömän montaa julkaisukelpoista fotoa siunaantunut. Harmittaa julkaista sellaisia kuvia joihin ei itse kriittisellä silmällään ole tyytyväinen, mutta toisaalta, itse näkee useimmiten vain omat virheensä. Onneksi tälläisiä karmivia kriisejä tulee vain aniharvoin, sillä olen nykyään hyvinkin sinut kroppani kanssa.

Kriisientäytteisnä sunnuntaina on hyvä rauhoittua hetkeksi ja antaa aivojen levätä melankolisen musiikin vallatessa tilaa. Välillä on hyvä vaipua tietynlaiseen transsiin, ja antaa melodioiden soljua pään läpi sävelpurojen lailla. Diary of dreamsin kauniit ja rauhalliset kappaleet sopivat apaattisiin syyspäiviin yhtä hyvin kuin maito kahvikuppiin.

Autumn leaves are falling
A kingdom left behind
Aimless steps in silence
My crutches fall

I crawl along this path
A stare, possessed
I cannot remain conscious
I sink to the ground

Have you crowned me
To kill a king?
Or did you just need
A fool to blame?

Why have you disguised me?
I urge to bare

Your wisdom slaved
To my debility
You abused my senses
In case of need

(todellisella vilukissalla on myös häntä, tottakai.)

You made me depend
On stranger's hands
A kingdom falls
A king, a fool to blame

And how could you dare betray me
To astray in paradise

Chaos, order, advanced robotics

2011-10-08T16:32:00.002+03:00

Oijoi! En muista koska olisin ollut yhtä onnellinen kuin eilen illalla. Raahustin väsyneenä töistä kotiin kuuden jälkeen, ja angstasin koko automatkan kyllästymiseen asti. Rakas hovikuvaajani vietti 5 päivää sairaalassa kipeän silmänsä kanssa, joten ikävä kasvoi niin isoksi etten saanut nukuttua parina yönä silmäystäkään. Madellessa töissä kotiin yritin toitottaa itselleni, jotta aina voi työntää sormen rectumiin ja toivoa, että poikaystävä pääsisi viikonlopuksi kotiin. Kotipihaan päästessä jökötin varmasti naama aivan totaalisesti norsun vitulla, kun postilaatikko ammotti tyhjyyttään, ja asuntomme oli aivan sysipimeä. Löntystin portaikossa fiilikset aivan pohjamudissa, kunnes mahdoton tapahtui. Yläkerrassa tuoksui aivan ihana tuttu ja turvallinen partavesi, ja rakkaani toivotti miut kotiin halausten kera. Teki mieli pompata heti kaulaan ja halailla ja helliä toipilasta koko loppu ilta. Niin taisin tehdäkin.

Eikä siinä vielä kaikki. Postilaatikko ei ollutkaan aivan autio, vaan samainen pitkätukkainen mies oli kopannut paketit sisään jo ennen saapumistani. Kauan odottamani paketti nökötti sievästi tietokonepöytäni reunalla, vaan ei kyllä kauaa. Enempää äimän käkenä tuskin voi olla. Kaksi yllätystä yhdelle päivälle on enemmän kuin riittävästi piristämään nuutuneintakin työläistä. Normaalisti avaan postituskirjeet huolellisesti ja sievästi jatkokäyttöä ajatellen, mutta tällä kertaa siisteys oli sivuseikka. Riuhtaisin kirjeen sellaisella apinanraivolla auki, että tällä hetkellä kuori muistuttaa silppurin läpi käynyttä paperikasaa. :D Olen tässä viimeaikoina havainnut, että uudet saapuneet lähetykset ovat mitä parhainta kofeiinia. Ei tälläinen pikkuorava mitään kahvitärinöitä tai ES-pärinöitä kaipaa, kun jo pelkkä uusi toppi aiheuttaa välittömät hyppimiskohtaukset ja halailupuuskat yhdellä rykäyksellä. Melko kätevää itseasiassa.

Lip Servicen Bio threat I - vaatteet ovat olleet metsästyslistalla jo monien vuosien ajan, mutta ovat yleensä jääneet ostamatta joko A) tähtitieteellisen hinnan takia b) sen takia, että ovat yksinkertaisesti "super rare". Ainakin hopeisina. Tällä kertaa kävi todellinen luojan lykky, sillä unelmieni toppi käveli vastaan ebayssa, juuri oikeassa koossa! Kannattaa siis osoitella ruutua kiväärillä ja huudahdella aina välillä muutamat vihaiset uhkailut. "tänne se toppi, TAI MUUTEN LAKOAA.." Mitäpä muuta voin hankinnasti sanoa, kuin että se on aivan täydellinen. Ahneiden zombien repimäksi joutunut, remmi-biothreat-hässäkkä. Tällä vaatekappaleella jos ei silmät muljahda kuopissaan, niin ei sitten jumalauta millään. (~~tuleepa uskonnollinen fiilis kun tekstissä vilahtelee luojan lykkyä ja Jumalaa~~)

Code 64 - Run to you

Viikonlopun kunniaksi pistän tarjottimelle pari oikein mainiota korvamatoa. Kyseessä on ruotsalainen elektronisen musiikin projekti, jolta voisin linkittää blogiini vaikkapa koko tuotannon. Suomeksi: Tykkään ihan pirusti. Code 64:n kappaleet kuuluvat tällä hetkellä soitetuimpiin jumputuksiin kajareissani, ja varsinkin "Stasis" - kipale rällää pääni sisällä ihan jatkuvasti. You have been warned.

Code 64 - Stasis

Down on this planet we call home
We are trapped in stasis
Down in this world we call our own
We are locked in stasis

Jos konemusiikki uppoaa, niin kannattaa toki katsastaa uudistettu Industrialia psykopaateille - Spotify - soittolistani. Lisäilin listalle liudan hyvää avaruustanssimusaa ja muutakin, ja aiemman parin sadan kipaleen sijaan listalla on yli 500 hyvää biisiä. Ei pelkästään yhden genren sisältä, vaan mm. dark wavea, pari psytrancekipaletta, aggrotechia, neo folkia indumetallia, futurepoppia. Miekö kaikkiruokainen? En kai...

Kuka saa, kuka saa?

2011-10-04T19:13:00.002+03:00

.. Olkalaukkuun kurkistaa! Kassialmailu, harrastuksista parhain.

There is no one left to see

2011-10-02T19:04:00.002+03:00

Hopeaa niin paljon että silmät sulaa! Elikkäs tämä mekonrutale tarrautui hyppysiini Huuto.netistä suhteellisen edulliseen hintaan. Heti mekon bongattuani aloin miettimään kuumeisesti helman pituutta, ja päässä keikkui koko ajan rimpsuna ole-kiltti-ole-riittävän-pitkä-peitä-perse-JOOKO-please! Onneksi helma on takaa juuri taktisesti sen pituinen, että wetlook-legginssien kanssa pakarat eivät pahemmin vilku. Eikä kunnon kiiltävä takapuoli niin kamalalta näytä, vaikka villisti tantsuloidessa vähän loistaisikin.

Heikkoutekseni muodostunut hopea pvc jaksaa innostaa materiaalina kerta toisensa jälkeen. Olipahan kyseessä lärpäkemallinen hame taikka mummomalliset alushousut, jos materiaali on pvc- ei voi mennä vikaan. Onneksi materia piristää harmaintakin päivää, ainakin sen pienen hetken verran.

Tämä sunnuntai ei ole mennyt ihan laskelmien mukaan, vaan lähinnä surullisissa merkeissä. Mie olen henkilönä sellainen, etten kovin helposti mistään jaksa morkkistella- mutta nyt fiilikset ovat kyllä oikeastaan lattian tasossa, ja matalemmalla. Aamu alkoi mukavasti sillä, että kuvittelin hävittäneeni kuvissa näkyvän, teetätetyn biohazard-korun bilettäessä. Etsin yli neljä tuntia korua tuloksetta, kaivelin kaikki paikat jääkaapista, taskuista, sängyn alusista ja vaatekaapin sopukoista lähtien - nothing. Harvoin on sellainen olo, että tekisi mieli juosta metsään ja huutaa niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Se tunne, kun kadottaa jotain itselle kovin tärkeää ja mieluista, pitää kokea. Sitä masennuksen, silmien kostumisen, sekavuuden, ärsytyksen ja mielipuolisen raivon tunnemylläkkää ei voi sanoin selittää. Olin jo vähällä heittää kirveen kaivoon ja luovuttaa etsintöjen suhteen, kunnes oivalsin. Hiukset. Rastat. Koru oli leikkinyt ilmeisesti takiaista, ja sotkeutunut kaulasta pudotessaan rastojen kuituihin sekaan. Ja hyvä niin. Kerrankin takkuuntumisesta on jotakin hyötyä!

Päivä ei jatkunut kovinkaan hyvin, vaan olen pyöriskellyt täällä kämpillä huolesta soikeana. Voin jo etukäteen sanoa, että kuvat tulevat olemaan blogissa seuraavat X-aikaa itselaukaisimella räpsittyjä, sillä hovikuvaajani, aka rakas poikaystäväni kärsii todella pahoista silmäongelmista. Ongelma on vaivannut jo pidemmän aikaa, mutta paheni nyt parin päivän sisään niin pahaksi, että toipilas laitettiin suoraan osastolle. Mikään ei ole niin kauheaa kuin se, että joudut katsomaan rakkaan ihmisen äärimmäistä kärsimistä vierestä, kykenemättä tekemään itse mitään. Tulehdus äityi niin pahaksi, ettei silmällä pystynyt katsomaan valoon yhtään, silmän valkuainen oli aivan veren punainen, rähmi ja turposi umpeen. Miulle on luonteenomaista se, että imen läheisteni tunnetilat helposti itseeni. Kun poikaystäväni on surullinen, olen usein miekin. Normaalisti katson elämää pinkkien lasien läpi, tällä hetkellä tunnetilani on musta kuin jätesäkki. Ahdistaa, ja pelkään pahinta. Toivottavasti tarkempi diagnoosi selviää huomenna. Tällä hetkellä miun rintaa puristaa ihan vietävästi, kun sitä ei vielä tiedä, parantuuko silmä koskaan täysin ennalleen. Silmäsairauksien kanssa on aina sokeutumisen riski, varsinkin jos vaiva on jatkunut pitkään niin kuin tässä tapauksessa.

Kappale, joka kuvaa aika hyvin tämän hetkisiä tunnelmia.

Huomenna Joensuu räjähtää

2011-09-29T17:04:00.002+03:00

En suinkaan julista ydinsotaa rakasta kotikylääni kohtaan, vaan riemuitsen musiikkiorgasmisesta tapahtumasta jo etukäteen. Destination - Pendulum dj (+ dj PROTEUS!)@ Joensuu areena! Tätä ainutlaatuista häppeningiä ei voi jättää välistä, sillä täällä käpykylässä järjestetään harvoin mitään näinkään isoa. Hyökätkäämme kaikki siis huomenna kreisibail..reivaamaan areenalle niin että tyrät rytkyy. Meininkiä ja musiikkia on lähestulkoon aamuun asti, sillä keikat loppuvat vasta puolenyön jälkeen. Jatkot luontaisesti Joensuun menevimmässä musiikkibaarissa, Kerubissa. Olen viimeksi ollut yhtä intona varmaankin nassikkana, kun pääsin ilosaarirokkiin ihan ensimmäistä kertaa. Olen niin yltiöinnoissani, että posket rupeavat punoittamaan, ja pulssi nousee näppäimistöä raivokkaasti hakatessa taivaisiin asti. Vetäiskää tekin kiiltävät spandexpöksyt ja neonväriset jouluvalot niskaan, ja rynnistäkää raveihin kopottelemaan! Ei varmaankaan arvaa, minkä värisessä reivausasussa miut voi bongata..?

Jos näkyy pinkkiövereitä lähistöllä, se olen todennäköisimmin mie.
Saa tulla turisemaan.

Proteus- Full metal jacket

My horse is amazing

2011-09-28T19:58:00.001+03:00

Pikkuhiljaa harkitsen visititiä päätohtorin pakeille, kun mieleen pulpahtaa toinen toistaan oudompia idoita yhtä tiheään tahtiin kuin facebookissa viestejä. (ei sillä ,että niitä ihan oikeasti olisi) Jotta saisin oudolle mielelleni edes jonkinmoista tyydykettä, on paljastettava, että vakavasti harkitsen uutta parisuhdetta. Kenkäpariin. Aiempi liittoni balettiavokkaiden kanssa on kariutumassa, sillä nilkkani eivät kestä noita julmia kidutuskoneita vaan huutavat armoa jokaisen askeleen jälkeen. Päähänpinttymänä on toitotettava, että uudet tappokorot on saatava. Oikein kunnon murhamonot, tänne kiitos ja heti. Ponikengät olisivat riittävän hurjat, lapsenmieliset(äiti mie tahhon ponin! osta poni! taikaponi! jooko äiti jooko!?), mielipuoliset ja ennen kaikkea, ne ovat pvc:tä. Extreme-korkkarit jokapäiväiseen kaupunkidallailuun, juoksulenkille ja punaiselle matolle. Monikäyttöiset ja käytännölliset. Lisäksi näissä kengissä on yksi ylitse muiden-bonus: eipähän tarvitse pelätä että piikkikorko jumittuu rappuralliin. No more rikkinäisiä korkoja ja ohikulkevien hämmentyneitä katseita, kun puhiset ovensuuhun jumiutuneen monon kanssa naama paloauton värisenä, kuin jalasta vetäisi suonta pahemmankin kerran. SO WHAT DO YOU SAY?

Yes or No?

..Kohta varmaan sitten esittelen uutta hienoa "extreme" päähänpälkähdystäni: "mie tahhon lörön oksennuksenvärisen kukkamekon, joka on poolokauluksinen ja yltää nilikkoihi asti ja siin on pitsii!" okei, ehkä ei.

peeäs. jos killer heelssit ovat lähellä sydäntä, niin tämä sivu on ihan ehdoton must see:
http://extremehighheels.net

System sucks

2011-09-26T13:21:00.009+03:00

Se tapahtui taas: Nimittäin meikkauskunnon akuutti löpsähtäminen. Pelkkää ripsiväriä ja kulmakarvat, 2minuuttia ja valmis. Kohtahan voisinkin kirjoittaa blogini tageihin "natural looks" ja "luonnonkauneus" . Huolestuttavaa. No, kaipa kaikki tämä laiskottelu ja kyllästyminen jatkuviin meikkilotrauksiin johtuu vain siitä, että olen tullut vanhaksi. Nykyään tykkään jopa tiskauksesta, ja haaveilin pitsisistä patalapuista. En sentään imuroi keskiyöllä ja kyttää naapureita postiluukun kautta, ainakaan ihan vielä.

Selasin muuten pitkästä aikaa (vanhempaa) Me Naiset - lehteä, ja sain räät lentämään kaaressa pariin kertaan kun tyrskähtelin artikkeleiden todenmukaisuudelle. Yksikin raapustus käsitteli aiheeltaan "Olen iso, olen kaunis" - tyylisiä naisia, joista JOKAINEN oli kooltaan about 38 kokoisia. Naiset keikistelivät kuvissa bikinit päällä ja naama kuin hangon keksillä, otsikkona "olen ylpeä muodoistani!". Hohhoijjaa. Onneksi persepäivän sijaan vietin "entäsitten" - päivää ulkonäköni suhteen, muuten oisin varmaan paiskannut lehden lattiaan ja sylkäissyt perään. En vaan voi käsittää kuinka minkäänlaisesta 38 kokoisesta emakosta saa väännettyä isokokoisen? Kohta miekin pääsen varmaan oikeasti sinne great girls-mallistojen ääreen häpeilemään, kun 38-40 kokoinen nainen mielletään isoksi diipadaapa-naistenlahdissäkin. :D Kas kun ei ole julkaistu vielä jotain vastinetta pullukoille, "ME VALAAT " -lehti olisi ainakin ajankohtainen.

Aikalailla vahvat kuudenkymmenen yheksän silmämunan fiilikset tulee tästä kuvasta. Sain ehkä maailman hienoimmat hanskat tuliaiseksi hyvältä ystävältäni, ja heti piti päästä posettelemaan. Pinkit luut on pop!

Kerrankin saa naist..siis tyttöä. Pistetäänhän tyttö suuhun! Kuten kaikki tietävätkin, (festareilla) mukanani kulkee lähestulkoon poikkeuksetta pullollinen tyttöä. Tai vaihtoehtoisesti myrkkyä. Tuskin tämä pullo säilyy ensi vuoden tuskaan asti, mutta toivoa sopii. :D

Crazy Factorystä "pari" kivaa korua. Kuinka niin olisi taas muutama uusi reikä haaveissa?

Ps. Siirryin viikonlopun mädännyttävillä tunneilla Robo.to:n käyttäjäksi. Kyseessä on siis ehkä maailman turhin sovellus, jonka avulla saa upattua webcamin kautta pienen pätkän liikkuvaa kuvaa muiden ihmeteltäviksi. Robobottisivuston hienous jäi kyllä vähän hämäräksi, mutta ei pieni pää tajuakaan ihan kaikkea.

Empress of evil

2011-09-25T20:17:00.001+03:00

Haaste lörähti blogiini Malicerilta. Kiitos! Muistini on niin ihailtavan pitkä, että kerkesin unohtamaan haasteen jo kertaalleen. Hyvä mie!

Mutta, haaste tehdään näin: Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta kolme muuta bloggaajaa.

vs.

2010: Kuva on viime vuoden lokakuulta, eli melkolailla näihin aikoihin räpsitty. Kuvailupäivien aikaan teki mieli repiä hiukset päästä, kun en keksinyt nurmikolleni minkäänlaisia uusia piristeitä. Vetäisin siis tuskastuneena ruohonleikkurin esille, ja pään vasempaan lohkoon hianon salamakuvioinnin. Oman aikansa kyseinen ratkaisu palvelikin ihan pätevästi. Syksyn kuvia katsellessa tulee hiukan ikävä tuota gootihkoa mustaa tukkaa, tarkennuksena voisin kyllä sanoa että kaipuu mustaan on ihan silmitöntä. Toisaalta tekee pahaa jo pelkkä mustaksi värjäämisen ajatus, sillä paluuta vaaleisiin hiuksiin ei enää olisi : parikin vaalennusta lisää ja hiushaivenet ropisivat sieväksi kasaksi lattialle. No thanks.

2011: Hiukset joutuivat kuluneen vuoden aikana muutosmyllytykseen, vaalennusainetta litroittain, purkkitolkulla pinkkiä väriä ja monia monia tuskaisia tunteja hiustenvärjäystä. Jaksoin kuitenkin pinnistellä luovuttamatta hiusvisioni perään, ja ainakin lopputulos kielii siitä että yrittäminen on aina kannattavaa. Tyylini on pysynyt vuoden aikana melkolailla tismalleen samana, samaten meikkimaskit. Nykyään tulee läträttyä ehkä enemmän erilaisilla meikkitärpäteillä kuin ennen, mutta eipähän se väärin ole. Vaatetuksen suhteen voin todeta, että olen lopen kyllästynyt kaikenlaiseen genrepelleilyyn. Itsekriittisyys on tottakai asuja valittaessa ihan suotavaa, mutta olen höllännyt pipoa löysemmälle monenkin rätin suhteen. Aiemmin ajattelin, että piikkarit sopivat vain naiselliseen goottityyliin, nykyään yhdistän pikkukorkkareita ihan surutta myös omaan sekasikiö-alienilookkiini. Lisäksi erittäin huomattava muutos on myös se, että nykyään vartaloani koristavat lävistysten lisäksi myös tatuoinnit. Tarkennuksena, kaksi mustetaideteosta. :)

Haaste lähtee näille kolmelle naiselle, olkaatte hyvät!
Countess Bathory
Chernobyl XTC
Marquilles

Hius-Hype!

2011-09-21T17:07:00.003+03:00

" kun oon ihan koko illan ollu hypehypehypehype!"

Ps. Kiitti vaan Marquilles, on vähän jyjyjyjyjytky-olo... yli 10min tätä niin aivot sulaa.

Into space man

2011-09-20T21:43:00.000+03:00

The sickening taste
Homophobic jokes
Images of fascist votes
Beam me up 'cos I can't breathe

Spaceman I always wanted you to go
Into space man

Operaatio leijonanharjaksen värjäys, otto 3, kamera käy! Väriä on vaikka muille jakaa, tällä kertaa muutakin kuin vain perinteistä pinkkiä. Uskoisin, että pidätte huomenna julkaistavasta lopputuloksesta. ;) Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Vaalennuksessa käytettävä pakollinen apuväline, supisuomalainen käsityötuote Fool-io hattu on tarjouksessa vain tänään, hintaan 666,66€! Osta omasi heti, ja säästy ylimääräisiltä avaruuden signaaleilta kätevästi kotisohvallasi. Fool-iohatulla soseutat myös kasvikset, saat upean keskivartalon ja hoidat akneihon kuntoon minuuteissa! Osta omasi heti! (kuinka niin väsyttää? 4h kahden pään värjäystä eikä tunnu missään..)

Synchronized dancing

2011-09-19T19:20:00.002+03:00

Tiedättehän päiviä, jolloin tekisi mieli hyppiä lattiasta kattoon kuin superpallo, tanssia John travoltaa ympäri kämppää ja toitottaa onnellisuutta viereisille ihmisille silmät kiiluen, olipahan kyse bussimatkalla vieressä istuvasta mummosta taikka poikaystävästä. Päivällä olo oli niin euforinen pakettia aukaistessa, että hyvän olon aalto suorastaan pyyhälsi miun ylitse. Yhtäkkiä tuli vain sellainen vastustamaton tarve heittäytyä fiilikseen, käänsin sopivasti mökää stereoihin ja hoilasin hyviä indukipaleita äänihuulet soikeana, perse keikkuen. "Ihanaa, materiaa ihanaa!" eiku whoops väärä piisi.

Yleensä ostan kaiken materian todella impulsiivisesti, mutta tätä korsettia olin kaivannut jo monia monia vuosia. Lienee sanomattakin selvää, ettei ykkösmalliston Bio threattia kävele ihan joka päivä vastaan, sillä edellisen kerran näin kyseistä korsettia myynnissä hmm.. en edes muista milloinka. Mahdoton tapahtui, ja joku yritti kaupata tällaista korsettia huuto.netissä. Itkupotkuraivari ei ollut kovinkaan kaukana, kun huomasin että kaupat menivät sivusuun, KUNNES pelastava enkelini nti Countess vinkkasi ebaysta saman kapistuksen, useita kymmeniä euroja halvemmalla! Parasta tässä diilissä oli se, että tullisedät olivat ilmeisesti poteneet tappokrapulaa paketteja syynätessään, ja sain lähetyksen kotiini ilman minkäänlaisia extra-maksuja. Korsetti maksoi reeeilusti yli tullirajan, joten kävi kyllä melkoinen luojan lykky. :D

Korsetin hankkiminen oli oikeastaan luonnollinen jatkumo, jo aiemmin ostamani Lip servicen Bio threat pöksyt kaipasivatkin rinnalleen sisaruksia. Eikä tässä vielä kaikki! - niinkuin tv-shopin vatsalihastäristin-mainoksissa möykätään. En tiedä mitkä tähtimerkit ovat vaihtaneet paikkaa, mutta vaatekaappini hyllyt pääsevät lähiviikkoina tosikoitokselle kun bongasin ebaysta myös kolmannen Bio threat- rytkyn. Riittäisiköhän tämä vähälle aikaa? Njää, en usko hetkeäkään. Voipipahan sitten sukurutsata, ja pistää kaikki vaatesiskokset päälle yhtäaikaa.

[X]-Rx - Feel the fucking Bass V2
/ me dances like crazy

Yliannostelua

2011-09-18T20:16:00.004+03:00

BANZAI!

Huh hulinata, olipas jälleen melekonen viikonloppu! Ei kyllä kerennyt juuri mätämenään persiillään, vaan koko ajan tuli kiidettyä paikasta A paikkaan B. Ehkä miusta kuoriutuu vihdoin sellainen menomonsteri, joka rullaa ympäri kyliä päivästä toiseen. Eilinen (lauantai) meni oikein leppoisasti hyvässä seurassa, vaikka ensialkuun jännitinkin kuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Olin ensimmäistä kertaa ystäväni piinapenkissä tatuoitavana, ja olen lopputulokseen aivan lääpälläni. Tatuointiprosessi oli itsessään suhteellisen ärripurrivapaa, ainoastaan luiden päältä juili niin että hampaat tuntuivat tippuvan suusta. Leima ei ole vielä läheskään valmis, eikä siitä täten siunaannu blogiinkaan räpsyjä vielä tässä vaiheessa. Sorry folks!

"skirt" : gina tricot dress belt: ebay white pvc top: lip service striped shirt: H&M

shoes: jeffrey campbell glitter lita bag: queen of darkness

handcuffs: diy necklace: alchemy gothic

Pitäisikö hävetä vai iloita, kun tursautin päälleni saman koltun jo ties kuinka monetta kertaa? Gina tricotista ostettu tavallinen ryppymekko jatkaa voitokasta kulkuaan, tällä kertaa hametta muistuttavana virityksenä. Sisäistä matchaushulluani ihastuttaa se fakta, että mekko muuntuu miljoonaan erilaiseen konseptiin. Asujen kokoamisessa yhdistely on jalo taito, jolla säästää pitkän pennin. Kun mekosta muuntaa hameen, ei tarvitse ostaa kaappiin enää enempää (turhaa) täytettä. Oma kropanrakenteeni on melko pitkälti suklaapatukkaa muistuttava, tasainen ja pönäkkä, joten emmin tuota vyötärövyön käyttöä hetken jos toisenkin. Jos vartalosta ei sellaista tiettyä tiimalasimaisuutta naisellista kurvia löydy, on vaikea vyöllä mitään kohtaa korostaakaan edukseen. Toisaalta, jos noita niinsanottuja nirppanokkien pukeutumissääntöjä miettii liikaa, ei pue kohta päälleen mitään muuta kuin löysiä beigejä t-paitoja ja väljästi istuvia leviksiä. Saako miun kaltainen putkilovartalo korostaa vyötäröään patellavyöllä, vai onko kyseinen asuste yksinoikeus vain muodokkaammille naisille?

Sain vihdoinkin vaihdettua silmien väliin uudet päät microdermaleihin. Oli kyllä jo aikakin, sillä sinisen ja vihreän näkeminen naamassa päivästä toiseen alkaa tympäisemään. Turhamaista tai ei, nautiskelen lävistyskoruni mieluiten pinkki-musta-valkoisina. Aamen. Hiusten suhteen käänsin vaihteen peruutukselle, ja annoin sisäisen 5v. pikkutytön ottaa vallan. Yleensä saan aivoihini stressinäppylöitä tämän ponnari-allergian takia, kumilenkit eivät sovi miun päähän eivät sitten millään. Pään taakse vedetty hiusnyssäkkä tekee kuupasta automaattisesti vesipäämaisen, sillä epätasaisesti leikatut päällishiukset ovat tupeeraamattakin tuuheat. Hattara-alieni-lookki tuskin iskee kovin moneen. Pään viereen kyhätyt, sotkuisen näköisen nukkemaiset ponnarit tekevät poikkeuksen, ja jollain kierolla tavalla sopivatkin naamaani ihan hyvin.

Fashion roadkill.

Make the machines sing

2011-09-16T23:14:00.001+03:00

Nyt on sellainen ADHD- insanity liikkeellä, että ei mitään järkeä! Perse ei meinaa pysyä penkissä sitten millään, mutta kun ukon röhjäke kuorsaa sohvalla suu vaahdossa- ei voi oikein muutakaan tehdä. Viikon jäljiltä koko kroppa on rikkipoikki ja lihakset sanovat poks, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Muutama lonkero ja psykedeelistä industrialia, niin elämä voittaa! Viina on viisasten juoma, mutta hyvin se näyttää menevän tyhmempäänkin päähän. Nyt on tismalleen sellainen fiilis, että kyllä kaikki vielä menee hyvin, ja tulevaisuudesta on ihan turha stressata. On varmaan hiukan koomisen näköistä, kun marssin ympäri asuntoa leveä hymy naamallani, tai voisi ehkä tarkentaa, että maanisella hymyllä varustettuna. Hiukan kyllä jännittää, kun huomenna aloitetaan jyystämään jalkaan uutta tatuointia, mutta pieni käsien tutina kuuluu vain asiaan. Kipuunhan tottuu, ihan yhtälailla kuin jääpuikkoon ryppyreiässä. Emlaa kunnon kerros, niin ei tarvitse sitten nyyhkyttää.

Nyt kun vihdoin vaivaudin tykittämään tämän viime viikon asun blogiin, voin korahdella tyytyväisenä vällyjen välissä seuraavat viisi vuotta. Vaatetuksessa toistuvasti koreileva Gina Tricotin mekko on osoittautunut aivan korvaamattomaksi jokapaikanvaatteeksi. Mekon malli on erittäin hyvä sekä pituudeltaan että muotoilultaan, ja kolttu on kätevä yhdistää monenlaisiin asusteisiin. Tässäpä siis hyvä todiste siitä, ettei 'goottivaatteita' tarvitse metsästää aina rapakoiden takaa, vaan läheisistä puljuista voi tehdä ällistyttäviä löytöjä. Kun osaa ottaa vaan silmän kauniiseen kouraan.

Mahtaakohan lukijoista löytyä muita miun kaltaisia outolintuja, jotka karsastavat sukkahousuttomuutta ihmisten ilmoilla? Olipahan kesä tai talvi, jalkojen paljastaminen tuntuu jollain tavalla irstaalta ja alastomalta, kuin kulkisi baanalla pillu paljaana. Peilistä tuijottaessa koipireidet näyttävät yhtä muhkuraisilta kuin juuri kynnetty perunamaa, ja paksuudeltaan siltä kuin asuisin mac donaldsissa. Totuushan on tietysti kuvailemastani kauhutarinasta kaukana, mutta omissa silmissä kärpäsestä tulee helposti härkänen. Ebaysta keväällä löytämäni läpinäkyvät kengät vaativat seurakseen paljaat varpaat, joten siitä syystä tukisukkahousut saivat tällä kertaa jäädä hyllylle lepäämään.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

Kun poikaystävän salaisista pokerikätköistä löytyneet imagolasit näkivät päivänvalon, oli ne heti läimäistävä naamalle. Mitäpä muuta voin sanoa, kuin että tässä hulluilla on halvat huvit, insanityilla ilmaiset.

dress: gina tricot belt: boyfriend's closet necklace: etsy shoes: second hand cardigan: iron fist

Asensin kenkiin höyrykoneen, öymh. Vaikka vihreältä ulkosalla näyttääkin, ei ole kyllä enää kesä. Lakkasin kynnetkin gootikkaan mustiksi, mutta eipä sitä kuvista erota. Umpimuoviset kengät saavat jalat uimaan hiessä, joten jonkin sortin jäähdytysjärjestelmä tulisi tarpeeseen.

Iskeekö asu teihin?

Smash heads with hammer

2011-09-14T19:25:00.006+03:00

Tämä päivä on kuulunut jälleen kerran sarjassamme niihin vitututuksen multihuipennuksiin, jolloin verisuonia poksahtelee päästä kuin sieniä sateella, ja silmämunat plopsahtelevat paikoiltaan. Arghhh! Tiedättehän sen tunteen, kun autatte jotakuta sinulle erittäin tärkeää, ja tuntien uurastuksen jälkeen tajuat, että kaikki effortti valui kankkulan kaivoon? Tällä hetkellä päässä kiehuu kuin perunakattilassa, en voi käsittää sitä että nykyään kaiken suhteen pitää olla ihan helvetin nirsoja. Tässä tapauksessa kyse on elämänvalintoihin liittyvistä asioista, otetaan vaikkapa esimerkkinä tälläinen tapaus: Henkilö A nitisee siitä kovaan ääneen kun ei saa kohtuuhintaista asuntoa. Käytät useita tunteja asuntojen etsimiseen, ja tarjoat ratkaisuna ongelmaan edullista ja hyvän kokoista kämppää. Lopputulema: Henkilö A marmattaa siitä, että asunto on joko liian pieni, liian iso, kylppärin kaakelit väärän väriset, vaatekaappien vetimet oikeita muinaismuistoja, tapetit liian retrot, makuuhuoneessa haisee sperma, kämppä on liian kaukana keskustasta, parvekkeen lattiassa lommo ja naapurinakin "joku outo niggeri". Turha vatvoa enää enempää, you got the point. Jos apu ei kelpaa, niin miksi edes ottaa asian puheeksi?! On ihan omaa tyhmyyttä, jos ei osaa nöyrtyä elämässä siihen, ettei kaikkea voi saada. Välillä tekisi mieli kulkea ulkosalla jo suoraan palmunaamarissa, kun tuo facepalmaus alkaa olemaan rutiininomaista. Tällä hetkellä tuntuu että naamanikin muuttuu raivosta keitetyn ravun väriseksi, kun kiukuttaa niin armottomasti.

Huh, kylläpä helpotti. Nyt sitten iloisempien juttujen pariin. Eräänä sateisenharmaana päivänä erehdyin astumaan kirpputorille avoimin mielin, ja ulostautumaan syli täynnä tavaraa. Okei, jos totta puhutaan niin löysin vain yhden paidan, mutta kuitenkin. Kun tälläiselle muoviharakalle tarjoaa pvc:tä paidan somisteena, en sitä voi vastustaa. Haravoin kirppishyllyt tällä kertaa ihan läpikotaisin, ja löysin tämän upeuden vaatepinon pohjilta. Paita, josta löytyy ryppyä kuin ysikymppisen mummelin naamasta. Nyt kun kuvia katselee, tuntuu ihan hullulta että vielä kassalla arvoin entten-tentteniä sen suhteen, jätänkö paidan killumaan myyntirekkiin, vai kotiutanko sen kokoelmiini. Taitaa olla miullakin korvien välissä ihan oikeasti jotain vikaa?! Pitäisi rassata varmaan aivoja wc-harjalla että ajatukset selkeytyisivät.

Harkitsen erittäin vahvasti tällääväni kameran kylkeen post-it lapun: "Muista kuvata hyvän sään aikaan" (sekä ajallisesti, että myös säätilan mukaan, moniulotteista!), sillä koskee sieluun katsella hengarikuvan otoksia, jossa valotus on huono. Toisaalta, tänään on sataa lossottanut yötäpäivää, joten tuskimpa päivällä olisi yhtään parempaa räpsyä siunaantunut.

shirt: second hand skirt: living dead souls corset: morticia necklace: backstreet

Ps. Silloin kun kiukuttaa, Asphyxia auttaa.

I will muzzle you with wires,
I will make your limbs collapse
I will stay awake for you reading you children's tales
Prepare yourself because you'll struggle against pain
I would rather stop by now but you're driving me insane

Kertokaa te

2011-09-12T18:39:00.007+03:00

Sormet syyhyävät jatkuvasti kameran suuntaan, ja nyt universumin isoimman kuvailuhimotuksen keskellä kysynkin, Mitä haluaisitte nähdä blogissani? Idea on simppeli: Kerro mitä haluat miun valokuvaavan, ja tartun kuvausvinkkiin kuin ahven koukkuun. Rajana on vain taivas, jos edes sekään. You tell, I photoshoot. Simppeli idea- eikun vaan murhaavanhauskoja ehdotteluita kehiin, kaikki otetaan huomioon, olipahan kyse jääkaapin sisällön valokuvaamisesta, taikka fotosta joka sisältää likaisia sukkia. Antaa paukkua!

Kirurginveitsellä täydelliseksi?

2011-09-11T15:40:00.003+03:00

"Uskalla olla luonnollinen" , "Show your TRUE face, wear no makeup". Vaikka kyseisiä lausahduksia kuuleekin kosmetiikkayritysten johtavina laineina, en menisi niihin vannomaan. Kuten kaikki varmasti luonnollista kauneudesta tietävätkin, on olemassa kahta lahkoa. Niitä oikeasti luonnollisen kauniita, ja luonnollisen "kauniita". Kaikki eivät ole Angelina Jolieita syntyessään, joten on vain sinisilmäistä väittää' että jokainen on kaunis ilman "turhia hömpötyksiä". On olemassa niitä, jotka syntyvät kultalusikka kourassa ja tuuheat hiukset päässä, ja niitä, jotka putkahtavat kylmään maailmaan kädessään vääntynyt, ruostunut haarukka ja päässä pari kaljuuntunutta läikkää. Silloin kun kauppareissulla lapset parahtavat itkuun viereisessä jonossa, ja kyselevät kyynelsilmin "Äiti, MIKÄ tuo on", voi ehkä miettiä missä mättää. Kauneus on kuin siunaus, josta kaikki eivät pääse valitettavasti nauttimaan.

Surgery scars as beauty marks
Botox amusement parks
Pagant parade suicide past
Beauty will never last
-Jeffree Star

Kun katson itseäni peilistä tavallisena aamuna, paljastuu karu totuus. Meikki on minulle kuin maski, jolla peitän kaiken sen, minkä haluaisin skalpellin avulla muuttaa. Valvomisesta lepakonmustat silmänaluset, ajamattomuuttaan rehottavat kulmakarvat, kaksoisleukaan siirtynyt hillodonitsi, huulet, joiden amorinkaari ei olekaan käyrä, vaan suora kuin matematiikanopettajan viivoitin ja mehukkaiden näppylöiden rykelmät pistävät huonompina päivinä itkettämään vaikka olisi kuinka tough guy. Tissitkin ovat liian pienet. Käsivarsien "lihakset" ovat tipahtaneet luun väärälle puolelle ja hiukset yhtä kuivat kuin vuoden vanha näkkileipä. Olen aivan varma, että moni muukin nainen päätyy tällaisessä itsesäälissä polskuttelun puuskassa internetin ääreen etsimään vaihtoehtoja ulkonäkönsä parantamiseen, ja sitä kautta plastiikkakirurgian vastaanotoille. Kauneus on nykymaailmassa yksi tärkeimmistä arvoista perheen ja terveyden ohella. Ovatko meikkaaminen ja kirurginveitsen eteen hakeutuminen hyväksyttäviä vaihtoehtoja, jos ei tunne oloaan kotoisaksi luomulookissaan? Jokaisella on oikeus päättää terveydestään, miksei myös siitä millaisessa vartalossa ja naamassa viihtyy.

Ei ihmistä ole luotu veistosmaiseksi ja täydelliseksi mestariteokseksi, vaan jokainen on omalla tavallaan epätäydellinen. Elämästä kertovat juonteet ja hymyilystä käppyröityneet silmäkulmat ovat osa luonnetta, kuuluvat polun varrelle, eikä niitä tarvitse hävetä. Kauneusihanteet ovat takertuuneet ihmiseen hirvikärpäsen lailla, etenkin naisten keskuudessa. Vartalo on kuin paperinukke, josta saa saksia paloja pois aina kun johonkin osaan kyllästyy. Botoxruiskeet, pakara-implantit, ihonsiloitukset, rasvaimut ja kaikki kehonmuokkauksen hoidot olivat vielä muutama vuosikymmen sitten vain varakkaiden tavoiteltavissa, nykyään myös aivan tavallisten ihmisten hoitoja eivätkä kovinkaan kohahduttavia mediassa. Enää Meikäläisen Maijan ei tarvitse tyytyä naistenlehtien kauneusleikkauspalstojen kateelliseen kuolailuun, vaan muutosta saa itseensä jo kohtuullisella sijoituksella. Ennen kuin varaa aikaa operaatioon (olipahan kyse tatuoinnista, impalantista, nenänpienennyksestä) kannattaa ehkä kuitenkin miettiä motiivejaan, ja ennen kaikkea sitä miksi tiensä valitsee. Paluuta vanhaan ei välttämättä ole ja kaikkeen liittyy riskejä. Levinneet tatuoinnit, kumipalleroa muistuttavat silikonitissit ja ihon kiristämisestä paikalleen jymähtäneet kasvot eivät ole kaunista katsottavaa. Silloin kun nenän kavennusleikkauksen tulos muistuttaa edesmenneen Michael Jacksonin klyyvaria, ei ole itku kaukana. Epäonnistunut kauneusleikkaus tai pieleen mennyt tatuointi ei muuksi muutu, edes kymmenen promillen humalatilassa. Niinhän sitä sanotaan, että pikkusormen antamalla tarjoaa koko kouransa, niin myös kauneusleikkauksissa ja muussa kehonmuokkauksessa. Lööppejä tiiraamalla huomaa nopeasti valitettavan faktan: useat julkkisten kauneusleikkaukset riistäytyvät käsistä kertaheitolla. Harva ostaa pelkästään yhden keittiökaapin oven, kun kerralla voi ostaa rysäyttää uusiksi koko kaluston. Sama pätee leikkelyyn: Miksi tyytyä pelkkiin silikoneihin,kun pienellä panostuksella saa myös kokonaan uudet kasvot.

Valkaisevaa hammastahnaa, tukisukkahousuja, tuuheuttavaa shampoota, ladyshavereita, luomivärejä, korvakoruja ja tightlacing korsetteja. Meidät totutetaan kaikenlaiseen ulkoiseen muokkaukseen jo pienestä pitäen eikä siltä voi välttyä. Myönnän käyneeni tässä kirjoittelun lomassa vilkaisemassa itsekin peiliin, turhamaista tai ei. Yritin katsoa itseäni pitkään ja miettiä, mitä haluaisin veitsellä ensimmäisenä silpoa. Löydän montakin "pikkuisen tästä, pikkuisen tuosta" - kohtaa, etenkin silmieni ympäriltä. Tartuin tuttuun ja turvalliseen meikkipurnukkaan, katsoin peiliin uudestaan ja nappasin kouraani siveltimen. Muutama huiskaus valkeaa luomiväriä, tekoripset ja tummaa sävyä silmän ulkonurkkaan. Meikkivoidetta, poskipunaa, puuteria. Kaksi minuuttia aikaa, ja lopputulos on kuin skapelin alla käynyt. Vaihtoehtoisia ulkonäön parannuskeinoja siis löytyy, ja on sanottava että "Hei täähän toimii" , sillä meikillä rumasta ankanpoikasestakin saa tehtyä Joutsenen pienellä vaivalla - ja ilman kuukausien paranteluaikaa! Voisi kai sanoa, että jokaisesta löytyy jonkinlaista kauneutta luonnollisenakin, mutta meikin kautta sitä löytää kaikista eniten. Paras avainsana: Kauneuden korostaminen.

Lävistyksien ja tatuointien täytteisenä naisena on myönnettävä, etten enää osaisi elää ilman rautaa ja mustetta. Riisuessani huulirenkaat ja nappikorvikset pöydän reunalle, tuntuu kuin osa minusta vietäisiin pois. Korut ovat miulle samalla tavalla pyhiä kuin hiukset useimmille naisille. Lävistyksistä ja tatuoinneista luopuminen kuulostaa ajatuksen tasolla yhtä pahalta kuin se, että joku surauttaisi pääni kaljuksi. Tatuointi on kuin ikuinen koru, jolla on oma tarinansa, ja lävistykset ovat pisamien lailla kauneutta korostavia yksityiskohtia. Ulkopuolisten silmissä niskaani hakatun Insanity- tatuoinnin merkitys on varmasti aivan erilainen kuin miulle itselleni. Kyseinen sana on ollut nimimerkkinäni jo yli kuuden vuoden ajan, ja se symboloi sanana minulle muutakin kuin mitä se antaa päällisin puolin ymmärtää. En ole ottanut tekstiä ollakseni "Cool koska oon niinku niin hulluuuhh!! hullut eivät sekoo! meigä on skitso koska mielisairaus on in" vaan ihan muista syistä.

Mitä kauneus on?

hapsottavia hiuksia
hymykuoppia
hassuja silmämeikkejä

silikonirintoja
sieviä lävistyksiä
siilikaljuja
sinisiä hiuslisäkkeitä

irtoripsiä
iän tuomia ryppyjä

pakkasen punoittamia poskia
purkkirusketusta
piilolinssejä

- Kauneus ei ole katsojan silmässä
se on katsojassa itsessään

Jos tunnet olosi kotoisaksi meikittömänä ja rehottavien karvojen täytteisenä, en sitä tuomitse. Toivottavasti sinäkään et tuomitse meitä keinotekoisen kauneuden lähettiläitä, sillä koen olevani oma itseni irtoripsien, pinkin hiusvärin ja lävistysten täytteisessä kehossa. :)

MYYDÄÄN / On sale!

2011-09-08T15:36:00.009+03:00

Olen huono määrittämään tarkkoja hintoja, joten tarjotkaa. Vaatekaapissa on nyt iso myllistys käynnissä ja paljon kivoja kamppeita tarjolla, mm. lip serviceä, living dead soulsia, iron fistiä, penannangalania yms yms! ^^ Hirveitä hintoja en näillä kehtaa pitää, kun tarvitsen tilaa uusille löydöilleni. :P

Lisätietoja vaatteista löytyy TÄÄLTÄ
ja sähköpostini: mestattua.teuraslihaa(ät)gmail.com

Heti kun sopiva yhteishinta löytyy, vaate vaihtaa omistajaa! :D

All of these clothes, shoes and accessories are for sale. I can post internationally, if you are interested. Send me some email, and make an offer! :)

Industrial metal

2011-09-07T18:18:00.000+03:00

Flunssan kourissa on hyvä heittää jalat pöydälle ja aivot narikkaan, ja antaa hyvän musiikin virrata pääkoppaan. Kuten edellisessä postauksessa vinkkasinkin, Illidiancen tyylinen industrial-metalli on jytäillyt kaijuttimissani jo useamman viikon yhtäjaksoisesti. Nenä vuotaa kuin niagara (feat. tamponit kärsässä), joten biisien mukana rallattelun suhteen on painettava mute-nappulaa. Nylon Beatilta soundaava örinämongerrus on tosin vielä kokematta..

Ps. välilä on myös hyvä kumartaa sille tosiasialle, että asuntomme on naapurivapaata aluetta.
All hail olohuoneen äänentoistojärjestelmä ja bassoista tärisevät lattiat!

King of insects

2011-09-05T20:11:00.007+03:00

Insanity vs. hyönteisten sotatanner, part 333. Meneehän se päivä eräjormaillessakin ihan mallikkaasti, ellei leviä nuppi ympärillä hääräilevien hyönteisparvien ansiosta. Tuli taas eilen todistettua, etten ole hehkeimmilläni keskellä Polvijärven korpimetsää. Emme suinkaan suunnanneet reissulle bongaailemaan kutevia lehtokurppia, vaan katselemaan poikaystävälleni tuttuja lapsuuden maisemia. Ja tottakai, päivän (erittäin luontoystävällinen!) asukin tuli ikuistettua siinä sivussa. Platformeissa ja minihameessa mettään, kuinka tyhmä sitä pitää olla!? No, tulipa taas todistettua, ettei miullakaan se hissi aina puksuta yläkertaan, eikä inkkaritkaan taitaneet ryömiä kanootille asti.

´

necklaces: diy (bullet), backstreet (razor) top: Lip service skirt: Lip service
Shoes: Pennangalan Jodi lift boots

Rämmimme vanhoilla kaivoksilla rauhaisesti, kunnes se kaikkein toivotuin tapahtui. Hirvikärpäsiä. Helvetin monta sellaista. Yritin tottakai pysyä rauhallisena tututtuun tapaan, ja tappaa sievästi käsivarrella nötköttävät muukalaiset isompaa hälyä aiheuttamalla. "HYIHELVETTI POIS SE POISPOISPOIS IRTI!!!!! rituaalinomaisen tapahtumasarjan höystämänä: hakkaan paniikissa rannetta läheistä mäntyä, poikaystävän käsivartta ja takin reunaa vasten silmät kauhusta lautasen suurina ja huutovolyymit niin kovalla että koko metsä raikaa. Sitkeät paskiaiset eivät meinaa kuolla sitten millään, ydinräjähdyskään ei saisi moisia pirulaisia hengiltä. Kun pinkki neiti eksyy landelle, sen näkee ja kuulee, ja ensi kerralla hyysään mukaan repullisen raidia. Jos joku sitten sattuu ihmettelemään jatkossa jotta haisen kummalliselta, niin tiedotuksen vuoksi ilmoitan että täytän kaikki edt-törppöni "instant ötökkä-henkiveks" suihkeella. Ai niin, raidihan ei tepsi hirvikärpäsiin. God dammit.

Kuvauspaikalle eksyessä olin ehtinyt nitistämään ainakin kymmenkunta verenimijää, eikä matkaa ollut kuin 200 metriä. Tottakai kaikkien paniikintäytteisten välikohtausten jälkeen oli parasta huomata, että kuvauspaikan vierellä oli elämää. Yksinäisen oloinen tyttö oli kuullut _kaikki_ miun eläimelliset karjumiset alusta asti. Sitä häpeän määrää on vaikea pukea sanoiksi.

Ihme ettei yhtään huitomisen täytteistä kuvaa sattunut ikuistumaan filmille. Kuvauksen lomassa huomasin tuhottoman monesti, kun pienet nilliäiset vipelsivät pitkin hiussuortuviani.

Jottei tänään alkanut ~~huonosti tuulta alleen ottanut~~ positiivisuusviikkoni menisi heti alkuunsa plörinäksi, kerrottakoon myös siitä että olen ehkä sittenkin sinut itseni-ja tuon lip servicen liivimäisen topin kanssa. Vaikka toppi onkin ulkonäöltään oikein sievä, en osannut alkuun sanoa istuiko se päälleni vaiko ei. Pienen fiksailun jälkeen tulos on siedettävä, vaikka kyllä tuo vieläkin hieman lyhyehköltä näyttää. Toisaalta, kuvissa näkyvä hame on erittäin matalan mallinen, joten se voi osaltaan vain voimistaa liian lyhyen paidan mielikuvaa.

Hyönteistantereella sotimisen jälkeen on kyllä hyvä nostaa kytkintä ja antaa viulunkireiden hermojen levätä. Päivän musiikkiplöräys tarjolla, here you go. Olkaa hyvät ja painakaa toki play-nappulaa ainakin kerran.

..tai kymmenesti, niin kuin minä. Illidiancen musiikki on pelastanut jo monta päivääni synkkyyteen vajoamiselta. Kyseinen bändi edustaa tällä hetkellä sitä musiikkityyliä, joka pistää minuun vauhtia kaikkein tehokkaimmin. Siinä housunpuntit lepattavat ja pölypallerot saavat löylytystä, kun headbang-siivoan näiden Illidiancen herrojen tahtiin.Välillä linkistä linkkiin-rallittelu youtubessa kannattaa! Youtuben listoille hukkuu helposti tämän bändin kaltaisia mehukkuuksia.

Ps. Viettääkö joku muukin nyt tietoista positiivisuusviikkoa? Levitä positiivisuutta esimerkiksi kertomalla yksi asia blogistani josta pidät, niin piristät hirvikärpästen syömän pinkin olion päivää kummasti! :D

Päläpälähöpöhöpö Vlog

2011-09-03T20:36:00.000+03:00

Syy, miksi en niin usein kehtaa näitä kalkatuksen täytteisiä videoita enää julkaista lienee aika selvä. :D Taitanen pysyä jatkossakin ihan kirjoitetun tekstin + kuvien muodossa. Röäärgh.

terv. ylienerginen avaruusorava

Ps. HARMONY, HARMONY OH LOVEEE!

Cut limbs in little pieces, serve as a meal

2011-09-01T17:03:00.003+03:00

Vaikken ruumiinosia tarjoilekaan hienoksi ravintola-annokseksi muodostetettuna herkkupalana, liittyy tämä hiusteni leikkelyyn. Otin sakset kauniiseen käteen ja leikkelin rant..otsahiuksiani ihmismäisempään kuntoon. Valtoimenaan hapsottavat haituvat alkoivat ottamaan nuppiin (ja roikkumaan silmien sisällä asti), ja tartuin tuumasta toimeen. Harvennussakset ois kivat, kun etuhiukseni tuppaavat muistuttamaan paksuudeltaan siperiassa neulottua villalapasta.

Näyttää hassulta, kun silmienväli ei kurtistu, vaikka koko muu naama olisi ihan rytyssä.

Löysät tunikat näyttävän löytäneen tiensä yhä useamman vaatehullun hamstraajan vaatekaappiin, niin myös minun surkuhupaisille hyllyilleni. Mukava päällä, sopivan löysä peittämään ylimääräiset kabanossit vyötäröltä, helppo yhdistää mihin tahansa. Kerrankin vaate, joka on käytännöllinen, eikä käy pieneksi edes viiden Fazerin sinisen mutustuksen jälkeen.. Itse käytän yleensä hiukan liian lyhyttä tunikaa farkkuleggareiden kanssa koska se on muotia ja perseeni snoopy-alkkareineen on esittelemisen arvoinen. Toki muitakin käyttötapoja löytyy.

Olen tainnut useammankin kerran tehdä selväksi, että vihaan sanaa "lörttöpaita". En voi olla ainut, jolle "lörtöstä" tulee mieleen yli-iso, löysä esinahka? Enhän?! Hukkukaa vaan niihin esinahkaisiin paitoihinne, miulle "lörttöpaita" on ihan vaan paita. Kuvissa kannan jokatapauksessa päälläni sellaista, freddyn kuvalla varustettuna. Never Sleep again, by Iron fist. Ukon käppänä ei juuri Mister Finlandia muistuta, mutta kyllähän jokainen nainen murhanhimoisesta virnistyksestä, palaneesta mopsimaisen ruttuisesta ihosta, pitkistä kynsistä ja verestä syttyy. Minä ainakin. Samalla tavalla sytyn tästä takaa viilloille leikellystä paidasta.

Pakko pitää lippu korkeella.

necklace: paraphernalia shirt: iron fist skirt: living dead souls

Oleskelu runsaan 11cm kokoisen palovamman kanssa ei paljoa naurata, mokoman ruhjeen olemassaolon kun sattuu unohtamaan yhtä nopeasti kuin tärkeät sovitut tapaamiset. Käsivarressa sijaitseva massiivinen vesirakkula on kirjaimellisesti aivan jumalattoman kipeä, varsinkin niinä hetkinä kun sattuu runttaisemaan käden koko painolla tietokonepöydän reunaa vasten. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei kuumaan uunin kylkeen kannata nojata, eikä varsinkaan unohtua paikalle ihmettelemään säätä, ja sitä kun "kärventynyt liha haiskahtaa".

In a dark chamber of our passion
We meet and gather, no compassion
Love is through stomach, on the rise
wearing a mask without disguise

Cut to see, how much I bleed.

-wumpscut

Team Bondage

2011-08-29T22:24:00.003+03:00

BONDAGE GOAT ZOMBIE
BONDAGE GOAT ZOMBIE

Silmänräpäyksen nopea vaatteiden toimitus ilahduttaa paatunuttakin ostajaa, kun taas vanhan papparaisen köpöttelyvauhtia kulkeva postitus pistää sapen kiehumaan. Harvemmin vika on myyjässä, useimmiten postin päässä. Tällä kertaa Ebaysta(USA) tilaamani Lip servicen Team Bondage-mekko keikkui teillä tietämättömillä pitkästi 2 kuukautta. Ehdin jo heittää itkupotkuraivarit kapistuksen puolesta, kun olin aivan varma että joku työhönsä kyllästynyt postisetä oli tehnyt virheen ja kadottanut rakkaan pakettini. Ilmeeni oli vähintäänkin yllättynyt tänä aamuna, kun kaivoin postilaatikon pohjilta pieneen nyssäkkään pakatun pvc-unelman. Niin kauan kun on toivoa, on toivoa. Lycka till, että myös toinen Jenkkien tilaus saapuu perille, eikä jää matkan varrelle keikkumaan. Jos näin käy, niin voin rauhaisin mielin piilottaa seuraavalle Itella- vierailulle tarkoitetun pesäpallomailan ja kommandopipon nurkkaan. Siinä on sitä mielenosoitusta, helvetti soikoon! " Ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaaaaa! " - lurittaa Stam1nakin. Onko muilla tuo USA:n toimitus tökkinyt yhtä railakkaasti kuin miulla?

★Dress: Lip service, team bondage
★Jacket: Lip service, team bondage
★Shoes: Pennangalan zak plate lift
★Necklace: NanBRck Designs

Mekko istuu päälleni lähes kiitettävän hyvin. Todettava se silti on, että en näihin Lip Servicen vanhempiin rätteihin saa ahteriani tungettua nykysellään, en vaikka iskisi Floraa reisien ympärille. (vanha kikka toimii, tai sitten ei) Vaikkei runkoni vielä mikään XXXXL-kokoinen olekaan, tulee silti välillä hiukan turhautunut olo vaatteita päälle riuhtoessa. Mekko istuu yläosasta kuin hansikas, MUTTA. Sitten kun vetoketjun rykäisee perseen kohdalle, alkaa eeppinen tursuminen. En käsitä miten takalistoni on levinnyt niin universaalisiin mittoihin, etten mahdu normaalisti sopiviin vaatteisiin?! Aikoinaan makkarat kertyivät suhteellisen tasaisesti ympäri kehoa, nykyään pääosin kankkujeni ja reisieni ympärille. No, ompahan kunnon ghettobooty jos jotain. Hyh. Ihme etteivät jo Finnairilla kysele, tarvitsenko kahden istuttavan paikan persettäni varten. Onneksi ongelmaan on jo tiedossa apua, uskoisin kuntosalilla käymisen kiinteyttävän alavartalon siedettävään kuntoon. Vannon gymillä käymisen nimeen, kiitos ja aamen.

Team bondage vei pikkusormeni kautta koko naisen. Toistaiseksi vaatekaappiani somistavat mekon lisäksi sekä takki, että myöskin saman sarjan hame.