perjantai 9. joulukuuta 2016

Sängyssä Tabermannin kanssa




ELINEHTO

Kaikkea saa tehdä,
kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.

-Tabermann



Kun istun sinun vierellesi en kysy, enkä vastaa,
sillä tiedät jo, että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.


-Tabermann





Talvi on runouden ja melankolisen metallimusiikin kulta-aikaa. Ja kiitos ystäväni Hetan biisisuositusten, löysin myös tyrmäävän kauniin joikumusiikin hienouden, kuten tätä Anilahin tuotantoa itse kutsuisin. Alkukantaisen haikeaa ja kaunista.


^ Tämä kutkuttelee sieltä jostain oikeasta sopukasta.

Tuntuu jotenkin epätodellisen absurdilta, että elämme tällä hetkellä jo joulukuuta. Siis JOULUkuuta?!  Ja vieläpä loppupuoliskoa. Oon ostanut tasan yhden lahjan ja miettinyt aattoa tasan nolla päivää. Sehän on sitte hyvällä mallilla juu. Miusta tuntuu, että vastahan sitä sai kävellä paljain jaloin pitkin pihakivetyksen reunaa. Vastahan tuolla pihalla kasvoi persiljaa ja ihan vastahan mie nuo uudet kukkapenkit istutin! Mitä tapahtui?!

Kuvissa näkyvät valkoiset pussilakanat ovat kuitenkin joululahja itseltäni itselleni. Hahaa. Olen ollut Tabermannin petikumppani jo yli kymmenen vuotta, sillä muistan saaneeni mustat Tabermannin pussilakanat joululahjaksi joskus 14-tai 15-vuotiaana. Siitä päivästä lähtien olen kaivannut petiini myös toista samanlaista pussilakanasettiä. Noh, koska näitä ei tiedettävästi ole myyty puttiikeissa vuosikausiin, sain odottaa näille päiville saakka partnerin saapumista kotiin. Voitte vain kuvitella kuina hyperaktiivisen riemuissani pompin paikallisella kirpparilla nämä valkeat pussilakanat kourassani kultakaivokseen törmättyäni. Suomalaisittain tämä riemu purkautui kuitenkin vain maireana hymynä ja pään sisäisellä ilotulituksella kera sateenkaarien ja kuppikakkujen. HURRAA! 

Tommy Tabermann ei ole itselleni yksi mietelauseilija muiden joukossa. Tabermann toimi tietynlaisena tiennäyttäjänä silloin nuorempana, kun runouteen rakastuin. Ylä-asteen alkupuoliskolla suorastaan ahmin Tabermannin kauniita rakkausrunoja sen minkä kerkisin. Ja siitä sainkin kimmokkeen omaan runouteeni jota aina joskus kirjoittelen myös tänne blogiin. Tsekkaappa tunnisteiden kohdalta Poetry ja kahlaile, jos kiinnostuit etkä ole aiemmin ehtinyt koskettelemaan miltä tekemäni hömppärunous maistuu.





" 1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta"


Ja kiitos ystäväni Iinan, Paperin paperieepos on vihdoin miun.
Vuoden kohutuin runokirja, eikä suotta.

Runoiluttavaa perjantaita teille kaikille siellä jossain, ja ihanaa viikonloppua! 


3 kommenttia :

  1. Tee joskus postaus sun suosikki blogeista / tubettajista? :) Etenki koottihenkiset blogit ja tubekanavat itseä kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio idea, pidetään mielessä! :) Kiitos!

      Poista
  2. Kumpa miekii oisin yhtä taitava kirjottaja kun sie :) hyvä postaus :) tabermannin tunot on kyllä iha älyttömän hyviä :) *peukku*

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.