tiistai 1. marraskuuta 2016

Materialistin synnintunnustus : ajatuksia materialistisuudesta



Termosta pulloon, oon Suski ja oon materialisti. 

Vaikka aloitankin tämän ajatusryöppyni kuin minkäkin alkoholiongelmaisten jäsenkokouksen, en silti näe tätä materialistisuuttani ongelmana. Näen sen piirteenä, joka tekee elämästä monimuotoisempaa. Rakastan kauniita asioita ympärilläni. Rakastan esteettisesti kauniita vaatteita, silmiähivelevän yksityiskohtaisia koruja, hupsuja sisustuselementtejä, huoliteltuja kukkapenkkejä sekä järjestelmällisesti koottuja astiakokonaisuuksia. Rakastan yhteneviä värejä, tarkoin valikoituja värisävyjä ja materiaaleja, jotka tuntuvat hypistellessä miellyttäviltä. Mikäli tunnistit myös itsesi tästä kirjoituspätkästä, niin annan virtuaalisesti tormakan high fiven. Läpsis.




Kampauspöytää voisi kutsua perhekalleudeksi. Juuri verhoillun tuolin alta kätkeytyi esiin edesmenneen mummini äidin nimi, eli pöytä on peräisin jostain 1900-luvun alkupuolelta.





Miulle kauniit asiat voivat olla joko pikkiriikkisiä yksityiskohtia vaatteissa tai laajoja kokonaisuuksia joista riittää tuoksuteltavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Pihamaamme on esimerkki tästä jälkimmäisestä. Kaunis piha on kaltaiselleni yksityiskohtiin jumahtajalle sekä siunaus että kirous. Ei voi vain suitsuttaa kesän ihanuutta ja kukkien kauneutta, sillä totuushan on se että pyllistelen pihalla kivijalkaa pitkin kontaten ja koivujen taimia yksitellen nyppien harva se päivä. Tai no, silloin kun aikaa ja jaksamista riittää. Mikä tahansa voi olla kelle tahansa kaunista. Joku mieltää varmasti seinälle ripustamani kuolleet eläimet kuvottavaksi, kun taas arvostan itse kuolemaa osana elämän kiertokulkua. Vaikka näin täytetyn korpin myötä.



Hänet pitäisi nimetä. 



Oon valtavan onnellinen siitä, että oma koti rakentuu päivä päivältä enemmän juuri oman näköiseksi kokonaisuudeksi. Oon niin onnellinen näistä juuri tässä päivityksessä näkyvistä uusista keittiönpöydän tuoleista sekä pöydästä, että tekisi mieli tirskauttaa pari onnen kyyneltä sen kunniaksi. Edelliset kangastuolit olivat näin kissumiun omistajana tosielämän kauhua kerrakseen, sitä puhdistamista nimittäin riitti enemmän kuin yhtenä päivänä viikosta. Mäyskin tarvitsi vain pyörähtää penkin lähettyvillä, ja istuin sai osakseen sievän karvakuorrutteen.

Nautin siitä luvattoman paljon, kun koti alkaa näyttämään kodilta, eikä vain sieltä tännepäin-kootulta hökkeliltä epämääräisine huonekaluineen.  Vaikka vielä löytyy motkotettavaa yhdestä jos toisestakin kohdasta, on silti etuoikeutettu olo kun saan hankittua näinkin ihania asioita elämää piristämään. Viihdyn kotona, neljän seinän sisällä, enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Kotiin haluan satsata kunnolla, koska vietän täällä valtavasti aikaa.  Aiemmin ihmettelin naikkosia, jotka satsasivat asuntoihinsa tuhansien eurojen hintaisilla tuoleilla. Nyt ymmärrän syyn. On mielettömän ihanaa tulla pitkän työpäivän jälkeen kauniiseen kotikoloon, jossa yksityiskohdat ovat vimpan päälle mietittyjä. Huonekalutkin mieleisiä, eivätkä vain niitä halvimpia mahdollisia tori.fi- tärppejä tai lapsuudenkodista mukanaroudattuja nitiseviä mööpeleitä. Toisaalta, joskus sieltä toristakin sattuu löytymään sellaisia helmiä että ai ettien että.

Rakastan mustaa väriä yli kaiken. Ja joo joo, ei se ole väri. Mutta nytpä on. Mikäli näen kirpputoreilla mustan jakkaran, vilkaisen sitä todennäköisesti kahdesti. Jos käyn Gina Tricotissa shoppailemassa, selaan läpi mustat vaatteet ja jätän muut rekit täysin koluamatta. Mikäli teen poppareita, poltan ne mustaksi. Eiku..



Rokokoo
Lasinen
Samettinen
Takorautainen
Moderni 
Pinkki
Futuristinen

Goottityylinen

Musta


Näillä adjektiiveilla kuvailisin omaa sisustusmakuani. 

Rakastan kodin sisustuksessa tiettyä synkkyyttä ja entisaikojen havinaa, joita miulle edustavat täällä takkahuoneeni seinälle ripustetut aarteet. Niitä ovat juuri aiemmin mainitsemani täytetyt eläimet, kirpputoreilta löytyneet wanhat kehykset sekä sarvet ja kallot. Kaikki kotimme aarteet ovat paraatipaikoillaan, sillä mielestäni kaappeihin piilotetut aarteet menevät täysin hukkaan. Edustamani saatanan synkän tyylisuunnan lisäksi arvostan sisustuksessa tiettyä leikkimielisyyttä: Eero Aarnion vekkuleita valaisimia sekä mummini arkistoista löytynyttä posliinista tuhkimon lasikenkää. Kartellin muoviset kalusteet ovat myös mieleeni, vaikkeivat mielestäni olekaan jokaisen roposen arvoisia. Esteettisesti ihmeellisen kauniita ne ovat silti, piruvie. Vaikka hamstraankin asuntooni jonkin verran skandinaavista designia, en nykyään karsasta replikoidenkaan ostoa aivan yhtä ankarasti kuin männävuosina. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kallis ei aina tarkoita sitä että se olisi laadukkaampaa kuin halvempikaan.



Mie olen sellainen persoona, etten juuri pelkää poiketa valtavirrasta. Toteutan unelmaani juuri nyt ja juuri niin kuin parhaalta tuntuu.  Elämää pitää arvostaa ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, kun on vielä aikaa jäljellä. Sisustan spontaanisti mutta määrätietoisesti. Sata lasissa innostuvan luonteeni vuoksi impulsiivisuus saattaa joskus hypätä kehiin ja sitten mennään eikä meinata. Yleensä kuitenkin tajuan elämäntilanteeseen nähden turhien ostosten äärellä vetää liinat kiinni riittävän ajoissa.  Joskus suunnitelma saattaa tehdä u-käännöksen kesken suunnitelmien, mutta se kai kuuluu itse asiaan. Erehdyksistä oppii ja silmä harjaantuu. Vähitellen sitä hoksaa mistä ihan oikeasti tykkää, eikä sorru niin helposti ostamaan niitä ihan kivoja ja aivan välttäviä, jotka jossain vaiheessa osoittautuvat kuitenkin hutiostokseksi. Kaikeksi onneksi ne useat virhelyönnit voi myydä eteenpäin netissä..

Tänne kotiin muuttaessa uskoin että tiedän tasan tarkkaan jämptin jämäkästi mitä tahdon. Just eikä melekeen. Matkan varrella suunntelma on ehtinyt muuttumaan jo monta kertaa, mutta uskoisin nyt ehkä tietäväni millaiseen kämppään tähtään ja mitä sitä varten on vielä hankittava. Tai ehkä paremminkin, kuinka monta vuotta on vielä työskenneltävä perse ruvella ennen kuin kaikki tarvittavat huoneet saa remontoitua standardeihini yltäviksi. Pitkän tähtäimen säästöprojektiltahan tämä elämä oikeastaan tuntuu vielä tässä vaiheessa, sillä ei tätäkään taloa ilman ahertamista olisi tullut saatettua tähän nykyiseen pisteeseen. Vähästä on lähdettävä, vaikka tähtäimessä olisi kuu ja seitsemän planeettaa. Tässä elämänvaiheessa ihan kiva ei enää riitä miulle, tahdon tehdä tästä nyt sellaisen että se miellyttää erittäin kriittistä silmääni joka päivä. Vaikka se vaatisikin vuosien säästämistä. Moni varmasti ajattelee, että olen todella pinnallinen kun haluan satsata ison osan palkoistani kotia varten. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista joka tekee miut onnelliseksi ja perustelen tekemäni valinnat siihen seikkaan nojaten. Onnellisuus on tärkeää, tekipä elämässä mitä tahansa. Suunnitelmallisena ihmisenä nautin jo siitä, kun saan mietiskellä tulevia remontteja etukäteen ja kirjoitella ylös muistiin mistä niitä hienoja hanoja nyt saa ja missä niitä kattomaalauksia nyt voikaan teetättää. Kyllä mie vielä joskus sen uniikin ja hienon kylppärin aion saada tähän taloomme, kävi miten kävi ja vaatipa kuinka paljon työtä tahansa.






Unelmieni kotini näyttäisi ulkoa käsin kartanon ja kirkon sekoitukselta, muttei se taida ihan lähivuosina olla vielä realistista. Onneksi haaveilu ei koskaan satuta ketään.

Nyt aikusena oon oppinut arvostamaan helppoja materiaaleja, avaraa tilaa sekä tietynlaista selkeyttä kaikissa huoneissa. Arvostan entistä enemmän pitkäikäisyyttä, ajattomuutta ja laatua. Entinen Sussu shoppasi mielivaltaisesti lastulevystä tehtyjä kalusteita halpaan hintaan nojaten, nykyinen materialisti hamstraa mieluummin massiivipuuta tai muista kestävistä materiaaleista tehtyjä kalusteita. Halpa hinta ja helppo saatavuus ei ole enää syy ostaa ja haalia tavaraa. Paitsi kaikkea wanhaa tavaraa ja täytettyjä eläimiä ja eläimien kalloja ja sarvia ja...

Juna kulkee vaan, saa nähdä mihin suuntaan. Muuttuuko ajatusmaailmani tästä raapustuksesta parin vuoden sisällä? Se jää nähtäväksi. Tässä kuitenkin sisustusfilosofioitani kaikessa lyhykäisyydessään.
Mikäli olet uusi täällä etkä ole nähnyt vielä asuntomme muodonmuutosta, suosittelen tsekkaamaan nämä kaksi videota youtubesta:

Kämppä (about valmiina): https://www.youtube.com/watch?v=-PcaD1yfnCw
Kovasti on työtunteja takana, huhhuh. Etenkin tuolla kaksilahkeisella nimittäin.





Oletko löytänyt sisustustyylin, joka tuntuu kaikista omimmalta? 
Sisustatko mielivaltaisesti vaiko harkitusti? 
Pyydän, avatkaa sanaista arkkuanne, sillä mie olen puhunut!

15 kommenttia :

  1. Niin kivan näköinen tuo teidän kämppä! Kauniisti yhdistelty uutta ja vanhaa :) omasta kodista löytyy lähinnä vain paljon kivoja pieniä yksityiskohtia, mutta ne eivät oikein muodosta toimivaa kokonaisuutta vielä. Olen ehdottomasti koti-ihminen, joten varmasti kotiin tulee vielä joskus panostettua sitten kun elämäntilanne olisi erilainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Omissa silmissä mökkerö näyttää aina keskeneräiseltä, mutta niinhän se taitaa vähän jokaisella tupata näyttämään joka itse remppaa. :D Miun mielestä kotiin panostaminen ei ole koskaan huono asia. Mikäli viihtyy juuri neljän seinän sisällä, miksei viihtyisi mieluummin sellaisissa puitteissa jotka ovat silimällekin upeaa katseltavaa.

      Poista
  2. Korppi näyttää ihan Veikolta, äänestän nimeksi Veikkoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollenkaan pöllömpi nimiehdotus! :D

      Poista
  3. Pakko kommentoida kun oli niin samaistuttava teksti!

    Mulle jo tästä ensimmäisestä kodista on tullut todella rakas ja mieluinen paikka. Uusi kaupunki on herättänyt myös sisäisen kirppistelijän, ja paras löytöni tähän mennessä on ollut poronsarvet viidellä eurolla (!!!). Samalla oon kuitenkin tosi harkitseva sen suhteen mitä tänne kotiini tuon: esim. täällä ei ole vieläkään verhoja olohuoneessa. Koko ajan pidän kyllä silmät auki jos mieleiset sattuu vastaan, mutta ei niillä nyt kiirekään ole. Mielestäni sellaiset ihan kivat "kyllä se siinä menee väliaikaisesti" -tyyppiset ratkaisut ovat niitä pahoja. Vähän samaa ajattelen ns. arkiastioiden suhteen. Ellei ne ihan arvokkaimmat perintökupit ole kyseessä, niin en tajua miksi niitä kauniita astioita säilötään kaapissa odottamassa jotain presidenttiä vieraaksi.

    Ja täällä toinen joka suosii kestäviä materiaaleja sisustuksessa! :) Ennen muuttoa innostuin hirveästi huonekalujen kunnostamisesta, ja lopulta hioin ja maalasin tänne ruokailuryhmän, sohvapöydän ja tv-tason - ja mustiksi totta kai :D Ainoastaan yhden pikkupöydän ostin ikeasta femmalla, jotta saan nuotit johonkin pianon viereen. Ei sillä että ikeankaan huonekaluissa olisi jotain vikaa, mutta niille ei ole ollut lähinnä tarvetta, kun puisia huonekaluja on voinut pelastaa porukoitten vintiltä.

    Odotan innolla millaiseksi tämä sisustustyyli vielä muovautuu tulevien vuosien ja todennäköisesti myös kotien myötä. Tästä kämpästä ei nimittäin voi sanoa, että täällä olisi jotenkin valmista, mutta ainakin tykkään kaikesta siitä mitä näen. Tulevaisuudessa olisi mahtavaa päästä remppaamaan jotain omakotitaloa jonkun mörönkörilään kanssa, mutta onneksi silläkään asialla ei ole kiire :D

    PS. pakko myöntää että teidän koti on toiminut inspiraationa myös omassa sisustuksessa, vaikka mun koti näyttääkin ihan erilaiselta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härregyyd mikä kirppislöytö! Valtavan halvat poronsarvet, eihän tuommoisia löydä sitten mistään ainakaan hyvässä kunnossa.

      Mukavaa kuulla että sisustuspanostajia löytyy siis muitakin. Meiltäkin taitaa löytyä pikkuisen Ikeaa, eikä se ole ollenkaan huono asia. Lastulevyt saavat silti jäädä kaupan hyllyyn. Omassa kodissa on tärkeintä että itse viihtyy, olivatpa puitteet mitkä hyvänsä. Vuokrakämpistäkin saa pienillä muutoksilla onneksi mieluisia, vaikkei seiniä ja kattoja saisikaan pistää uusiksi. :) Hauskaa että oot saanut miun sisustushömpötyksistä jotain inspiraatiota. Aina välillä mie itse mietin näitä sisustusaiheisia tekstejä julkaistessa, että kiinnostaako tämmöinen ei-valkoisen skandinaavinen sisustus enää nykymaailmassa ketään. Niin moni sisustaa kotiaan pelkällä valkoisella sen eri sävyissä..

      Poista
  4. Ihana postaus! Oon kaikissa sun videoissa aina ihastellu teiän kotia, tuutko sisustaan munki? :D Itellä tällä hetkel vuokrakämppä; muuten kiva asunto, mutta silti sisustaminen enemmän vain tavaroista kiinni, sillä seiniin ei saisi tehdä pahemmin reikiä.. Kuitenkin, itekkin kirjottelen ylös kivoja linkkejä kuvista ja kaupoista mistä saa kivoja juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa että pidit postauksesta! :) Vuokrakämpissä se sisustaminen on tosiaan vähän rajattua, mutta onneksi esineillä ja tekstiileillä saa jo isonkin muutoksen yleiseen ilmeeseen.

      Poista
  5. Kyllä tuo korppi on vaan upea yksityiskohta! Ja upeasti oot sisustanut koko kotisi. Minä puolestaan en oo ikinä laittanut sisustukseen paljoa rahaa, aikaa kuitenkin sitäkin enemmän! Lempparina on metsästä raahatut oksat, jotka ripustin seinälle koruoksiksi. Kirppareilta hamstraan kankaita, joista tykkään ommella tyynyjä -ja tuolinpäällisiä koska kissankarvat on tosiasia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tehdyt ja keksityt jutut tekevätkin kodista oman näköisen. :) Kadehdin siun kaltaisia ihmisiä, ompelutaitoisia siis! Miulla menee selkäpätsienkin ompeluun tuntitolkulla aikaa, vieläkin enemmän hermoja.

      Poista
  6. Näyttää ihan Rontilta tuo korppi :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulle Rontista tulee jostain syystä mieleen jokin karvaisempi otus, kissa tai koira!

      Poista
  7. Pystyin niiiin samastumaan tähän tekstiin! :) Teidän koti on ihanan persoonallinen ja kaunis. Miun silmät jumittui erityisesti tuohon keittiönpöytään + tuoleihin, siis aivan mielettömät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Pidän itse tästä keittiönpöydästä erityisen paljon. Se on edesmenneen Mummini peruja, en ole koskaan nähnyt vastaavaa ja yhtä erikoisella tavalla muotoiltua pöytää.

      Poista
  8. Hyvin samaistuttavaa, köyhänä sitä haali kirppareilta ynnä muilta mustia huonekaluja joita nyt vain vastaan tuli. Joskus sortui muihinkin ihan sillä että oli halpa ja ajaa asiansa. Edellisestä miehestä erotessa muuttaessani asumaan ihan yksin totesin että ostan juuri sen kalusteen mitä tahdon (en mitään yber kallista kuitenkaan) ja ostinkin esimmäisenä parvisängyn ihan vain koska olin aina halunnut. Kuinka rakastinkaan sitä pientä pesää jonka sain katon rajaan rakentaa kissojen kanssa. ^^ silloin eläkkeellä ollessa, nykyään työttömänä sitä joutuu kuitenkin tekemään paljolti niitä kompromisseja sen ulkonäön ja laadun suhteen. Vuokralla asuminen on myös jokseenkin rajoittavaa, itse kun haluaisi saada rakennella ja saada hyödynnettyä kaiken seinätilan, laittaa tummaa tapettia jne jne mutta vuokran antaja ei välttämättä ihan arvostaisi. Saati itse tässä viiden vuoden sisään 4 kertaa muuttaneena ei halua siihen toisen kämppään rahojansa upottaa. Mutta kyllä sitä odottaa että joskus löytäisi sen täydellisen ihan oman talon johon voisi sitten loppu iäkseen jämähtää ja tehdä siitä täydellisen oman. Pohjakaavat on olleet mielessä jo vuosia, samoin valittuna millaiset laatat tulee kylpyhuoneeseen ja millaiset tapetit tahtoo. Sitten kun elämässä on siinä tilanteessa että oman asunnon hommaaminen olisi mahdollista, sen pitää olla ihan eikä melkein, mitään väliaika ratkaisuja ei tehdä. Itse kun ei kämpästänsä normaalisti poistu kuin 2 kertaa viikossa joten se millainen koti on, on todella tärkeää. Sen pitää tuntua ja näyttää omalta.. se ei ole vain asunto. Ei tarvitse sanoa menevänsä kämpille, voi sanoa rakkaudella menevänsä kotiin. <3

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.