maanantai 29. helmikuuta 2016

Sinne meni pinkki





Jos nyt lähtis koko OOTD:n erittelemään, niin toistaisin tässä second hand-sanan jokaisen rievun kohdalla. Ainoastaan nuo miun kaulassa roikkuvat helyt ovat muualta kuin kirppumarketista peräisin, sain ametistikorun vanhemmiltani joululahjaksi ja korppikallo on saatu Emp:ltä. (ei mikään rahastuslinkki tuo)
Housut oon alunperin ostanut sellaisina, että niissä oli muutama hassu vekki valmiina. Käytin noita työhousuina vajaat pari vuotta ja tässä ollaan nyt. Luontaisesti tuhoutuneet.



S
hilirimpsistä vain.
Voisin lämpimikseni kertoa vaikkapa jotta mitä miulle tällä hetkellä kuuluu, sillä kyllähän arjessa aina
sattuu ja tapahtuu. Aloitetaan ihan ruohonjuuritasolta, nimittäin siitä hetkestä kun kaivelsin nukkumatin jättämää töhnää silmistäni klo 00:50 herätyskellon soidessa juuri tänään. Aamu alkoi huvittuneensekaisissa fiiliksissä. Havahduin laskelmieni mukaan viitisen kertaa yöllä siihen, kun Mäyski puputti ja nuoli innoissaan otsaani sekä etuhiuksiani. Noh, tämä lienee normaalia kissatalouksissa joissa nelijalkaiset otukset ovat vähän liiankin tuttavallisia ja jakavat elämästään omistajansa kanssa kaiken- tyynyä myöten. Tai sitten Mäyssösen mielestä maman hiustupsu maistuu paremmalta kuin uusi markettimurkina. Mässytyksen jälkeisen havahtumisen myötä päässäni pyörivät edellisen yön uniseikkailut. Vaikka uneni ovat normaalistikin siinä hämärän rajamailla ja hyvinkin surrealistisia pääpiirteittäin, nyt mentiin jo rajan yli niin heilahti vain. Uhrasin kännykän selaamiseen varatut minuutit siihen, että makasin pedissäni Mäyski mahan päällä ja silmät kohti kattoa. Mietiskelin. Olin silloin unelmointini alussa viimeisillään tiineenä. Yks kaks yllättäin minua kyysättiinkin jo piipaakyytiä sairaalaan. Synnytys sujui ilmeisesti komplikaatiotta, kun unen loppuhämärryksessä kuskasin lastani, CROISSANTTIA, ympäri Joensuun keskustaa lastenrattaissa. Peittelin pienokaista, vielä vähän höyryävääkin ja voilla leivottua sellaista, vällyjen väliin ja lepertelin rakkaalle tuotokselleni kuin vastasyntyneelle pienokaiselle. Oi miten söpö pikku höppänäpöppänä rakas ihana äitin nöttönen tui. Ja plim, sitten mie heräsin uuteen aamuun - leipomaan.

Olen selkeästikin leiponut ja opiskellut leivontaa liiaksi asti, kun uunituoreet haluavat paistua unissakin.




    Tiiättekö sen fiiliksen, kun ootte ostaneet lemmikillenne suoraan sanottuna kuraista ruokaa. Mäyski odottaa ruoka-aikoja aina häntä pystyssä ja tomeran innokkaana rääkyen. Paras aika päivästä. Ruoka-aika, huippuu! Nälkä! Anna jo se! ... ja sitten kun ropsautan kupposeen nämä mielenhäiriöissä ostetut Bilanxin lammas & riisi- sortimentin kakerot, toinen mulkaisee ja haistelee kuppia, peittelee appeensa monesta eri suunnasta ja mulkaisee takaisin ruokkijaan rääkäisyn saattelemana. Jos eläin voisi puhua, niin se sanoisi kyllä miulle jotta:

TÄMÄ ON PASKAA
T: Mäyski



Listasin tähän kirjoituksen kylkeen muutaman suosikkikappaleeni kaupanpäälliseksi.
 Ai että tykkään kovin.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.