maanantai 13. huhtikuuta 2015

" Kukaan ei tunne minua "

210012046084

 Blogi on mainio paikka vaikuttaa ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, senhän tietää jo yksinkertaisempikin ihminen. Blogi toimii monella tietynlaisena henkireikänä tässä sairaassa maailmassa, jossa ihmisarvo määrittyy näennäisesti sen mukaan kuinka paljon saamme aikaiseksi ja kuinka tehokkaita olemme ihmisinä. Mutta kuinka moni blogeissa kirjoitetuista asioista vastaa kuitenkaan totuutta, saati sitten ylläpitää bloggaajan omaa arvo-tai ajatusmaailmaa täysin yhtenevästi? Eroaako blogin antama julkisuuskuva blogia kirjoittavan naisen tai miehen todellisesta minästä?  Mistä erotat virtuaaliminän ja todellisen minän, vai onko sellaista häilyvää rajaa olemassakaan?

Kysyin teillä edellisessä kirjoituksessani erottelemaan oikean väittämän neljäntoista valheen joukosta. Myönnettäköön, tehtävä oli vaikea jopa lähipiirini henkilöille, mutta kyllä heistäkin miltei jokainen arvasi oikein pienen johdattelun myötä. Tai no, miltei jokainen. Tomi tämä olkoon sarkastinen huomautus siulle, kröh höm. Bloggarille lähestulkoon kaikki seuraajat ja lukijat ovat uppo-outoja, täysin vieraita kasvoja joita ei kadulla vastaantullessa osaisi morjenstaa huiskuttaen, tai kohdentaa tiettyyn nimimerkkiin tai nettipersoonaan alkujaankaan. Monet blogin lukijat kuvittelevat sen sijaan tuntevansa bloggaajan kuin omat taskunsa, jopa niin hyvin että määrittelevät blogin perusteella onko kyseessä sielultaan hyvä ihminen vai tuomitaanko kirjoittaja suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta.

Muistan tästä tuntemisesta hyvänä esimerkkinä lukeneeni totuudentorvina toimivilta nettipalstoilta, kuten Vauvafoorumilta, Mungo-Annan blogin ympärillä pyörineitä huhumyllyjä. Milloin Anna kohteli lukijoitaan kuin heittopusseja, milloin Anna oli ylimielinen ja liian tietoinen omista hyvistä puolistaan ja milloin taas parempien tulojensa puolesta oikea ylimystöluokan snobi. Kovasti tuntui noita syytöksiä löytyvän, kun jokainen olevinaan tunsi Annan niin kovin hyvin blogista lukemiensa rivien ja muutaman sanan vaihtamisen perusteella. Tuskimpa noista Annankaan saamista syytöksistä kovinkaan moni pitää paikkaansa, jos mikään. Blogisivuja hölkätään usein läpi laput silmillä ravihevosten tapaan, eikä osata hahmottaa bloggaajan elämää laajempana kokonaisuutena. Kaikki mitä kerromme on ultimaattista totuutta ja sillä sipuli. Kun sanon että paprikamajoneesi on hyvää, niin kaikki muut majoneesit voi jättää ihan surutta kaupan hyllyyn. Kun käytän yhtenä päivänä pinkin väristä käsilaukkua, käytän sitä varmasti ihan jokaisena päivänä hamaan loppuun saakka trademarkin tapaan. Koska olen tehnyt leipuri-kondiittorin töitä ammatikseni kohta kymmenen vuotta, olen myös oletettavasti valmistunut tähän kyseiseen ammattiin. Kun kerron hullaantuneeni teehen, ei se tarkoita että istuisin täällä juuri nyt tällä hetkellä teekupponen vapisevassa kourassa. Right? Mikäli kirjoittamiamme tekstejä tulkitsee liian yksioikoisesti, eikä osaa hahmottaa jättämiemme aukkojen määrää, ei voi mielestäni puhua tuntemisesta sitten alkuunsakaan. Työkuvioni toimii tämän edellisen virkkeen kanssa hyvänä jatkumona. Se, että nimitän itseäni Leipuriksi, ei tarkoita sitä että olisin saanut siihen ammattivalmiutta paperille printatun tekstin muodossa. Se ei silti tee minusta yhtään vähemmän leipuria, kuin sellaisista jotka ovat hakeneet ammattinsa koulun penkiltä. Näettekö mitä haen takaa? Olen kertonut teille aiemmin työskenteleväni leipomo-alalla ja tehneeni sitä kauan, mutta jättänyt nyrkin mentävän gloryholen siihen kohtaan, kutkutteleeko taskuani myös se ammatin ja laadun takaava sertifikaatti isompien tahojen myöntämänä vaiko ei. ;)

 Se mitä suollamme internetin tallennustilaa täyttämään, ei paljasta välttämättä edes murto-osaa siitä, mikä elämässä jyllää kiillotettua pintaa syvemmällä. Lennokkaasti ja meheviä kielikuvia viljelevä avoimelta vaikuttava bloggaaja voikin osoittautua tosielämässä ujoksi ja hitaasti lämpeneväksi herkäksi introvertiksi, ja samoin myös toisinpäin.

Kirjoitamme blogiin useimmiten elämän positiivisista puolista ja niistä asioista, joista saamme eniten riemua arkipäivissämme. Tämä lienee ihan luonnollistakin. Kun kylvää positiivisia siemeniä, saa satona vähintään kaksi kertaa yhtä isosti hymyileviä porkkanoita. Kiiltokuvamaisen esiripun takaa kirjoitettu teksti saattaa kuitenkin saattaa bloggaajan herkästi kyseenalaistuksen ja solvauksen valoon. Vaikka lapset ovat valokuvissa aina säteilevän iloisia ja olohuoneen musta nukkamatto puunattu puhtaaksi ruoanjämistä, sukista ja leegoista, on täydellisen pienen elämän ja leveän pepsodentin takana myös niitä ukkospilviäkin. Mikäli jakaisimme elämämme nyrkinpuinnit ja synkimmät murheet teille luettavaksi, tuskin jaksaisitte kovin pitkään mukana kun blogi täyttyisi auringonlaskujen sijaan keskisormien ja lattialle lurpsahtaneiden jogurttipurkkien kuvista. Kaikesta sellaisesta vähemmän kiinnostavasta. Vaikka blogi koostuisikin pääasiassa lemppaririepujen esittelyistä ja supermainioiden sattumusten sarjoista hienoine instagram-filttereineen, kannattaa muistaa että joukosta on todennäköisesti suodatettu pois melkoinen määrä selvästi hyvien päivien vastakohtia. Ainakin itselleni tämä köykäinen blogi on mitä mainioin pakokeino harmaasta arjesta, ja juuri sellainen paikka jossa saan jakaa julki sellaiset asiat jotka eniten sydäntä painavat kulloisellakin hetkellä. Yleisimmin kämmeneni täyttyvät ilon pirskahduksista jotka haluan todellakin näyttää myös teille, sillä jaettu ilo on yhteinen ilo. Koetan blogia kirjoittaessani sysätä harmaat ajatukset (useimmin) jonnekin kompostoriin mätänemään, sillä huomaan herkästi itsessäni sen että liika vatvominen vain kasvattaa pahan olon taakkaa. En kirjoita blogissani sitä kuinka kasvojeni iho kuoriutuu kuin mandariini, kuinka suuret rakot sain jalkoihini juoksulenkin seurauksena tai kuinka ujoksi ja hömpsähtäneeksi saatan heittäytyä kun tulette moikkaamaan kadulla. En myöskään koe tarpeelliseksi kirjoittaa liian arkisista asioista, kuten siitä, että söin taas suklaata heti töistä pääsytyäni sen sijaan että olisin valinnut terveellisemmän rahkapurkin ensimmäisen nälkäpiikin huikopalaksi. Jätin aikoinaan kertomatta myös sen, kuinka monta kertaa jouduin nieleskelemään itkua niitä kommentteja lukiessa, joissa solvattiin huonoa ihoani ja valtaisaa pakkelikerrostani. Jo vuosia sairastamani akne on monelle vähintään yhtä arkaluontoinen asia kuin vaikkapa anoreksia. Haukut ja solvaukset saavat anorektikon laihduttamaan kahta kauheammin, mutta mitäpä teet, jos kärsit pahasta aknesta? Näppylöitä ei saa puristettua pois vaikka kuinka kovasti näpelöisit, eivätkä aknen jättämät arvet lähde edes hakkaamalla. En teistä tiedä, mutta miulle edellisen epäkohtametsästyksen tulokset eivät tulleet minkäänlaisena shokkina. Kaikki kirjoituksessa vilisseet väittämät olivat tarkoituksellisesti valikoitu niin, että ne ovat syystä tai toisesta valahtaneet siiviläni rei'istä julkaisusensuurin ulkopuolelle.


Jokainen luo tottakai meistä bloggaajista omanlaisensa käsityksen tai mielikuvan, joko positiivisen tai negatiivisen. Karkeasti yleistettynä bloggaajathan ovat aina nuoria ja kauniita, seurattuja ja haluttuja persoonia jotka elävät elämäänsä upeiden liikelahjojen saattelemina sekä vip-passi kaulassa keikkuen. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei blogiminä ole automaattisesti tosiminä juuri sellaisena kuin internet antaa ymmärtää. Voisin käytännössä kirjoittaa ajavani lastentarhaan töihin punaisella Chevrolet Impalalla, ettekä tietäisi sitä karua tosiasiaa etten edes omista ajokorttia, autoa saati tuollaista työpaikkaa, ellen toisi noita faktoja itse varta vasten julki. Internetin kautta kukaan ei voi olla hyvä ihmistuntija, mikäli koettaa lukea toista tekstien perusteella kuin seiskan juorupalstaa. Vaikken ollut tuonut noista edellisen kirjoituksen seikoista kovinkaan montaa esille kuin vain parissa vastausvideossa ohimennen, olitte selkeästikin luoneet tietynlaisen ajatusmallin siitä millainen ihminen mie olen.



Tässä teille edellisen kirjoituksen lottorivi, kun haluatte sen kuitenkin tietää. ;)
1. Olin ala-asteesta ihan yläasteen kasille saakka henkeen ja vereen hevostyttö.
^ En ikinä! Olen kiinnostunut taikaponeista vasta nyt aikuisiällä.
2. Katson harvoin telkkarista muuta kuin salkkarit.
^ Ei meidän residenssistämme löydy edes digiboksia.
3. Haaveilin nuorempana ammatista, jossa voisin työskennellä lasten kanssa.
^ Kierrän lapset kaupoissakin kaukaa.
4. Miun toinen nimi on Krista.
^ Krista on miun ensimmäinen nimi, eli virallinen kutsumanimi.
Toisella nimelläni minuu on silti kutsuttu koko ikäni ajan.
5. Ensimmäinen lemmikkini oli kultakala nimeltään Tiitu.
^ Tiitu oli ensimmäinen lemmikkini kyllä, mutta taistelukala.
6. Ihastun herkimmin kaljuihin miehiin joilla on runsaasti partaa, eivätkä miekkoset ole kropanrakenteeltaan mitään kukkakeppejä. Esimerkkinä vaikkapa Scott Ian. Ah, nam.
^ Ihastun yleensä aivan päinvastaisiin miehiin. Juuri niihin kukkakeppeihin ja hevihippeihin!
7. Pääsin inssistä läpi toisella kerralla. Tää ei ollut ollenkaan huono juttu mikäli miulta kysytään, sillä olin ensimmäisellä kerralla oikeasti melko huono kuski ratin takana.
^ Trolololoo. :D Mikä inssi! Eihän miulla ole edes köörkorttia!

8. Rakastan jäätelöä yli kaiken, ja voin vain kertoa että kiskoisin sitä pakettitolkulla napaan mikäli se ei lihottaisi laisinkaan.
^ Syön jäätelöä ehkä kerran-pari kesässä.  Kaivan Ben & Jerryistäkin pelkät sattumat ja itse jäätelö jää happanemaan..
9. Olen kärsinyt koko elämäni ajan niin pahasta aknesta, että sitä on joutunut hoitamaan lääkkeillä.
^Tämä on tosi.
Olen jättänyt aiheen täysin pimentoon siitä syystä, että akne on romuttanut itsetuntoani varhaisesta teini-iästä lähtien aina aikuisuuden portaille saakka. Vaikka tiedänkin omat vahvuuteni ja heikkouteni, kyllä tähän tekemääni videoblogiin tulleet kommentit sieppasivat sielua ja kovasti. Juuri tuon videon tekoaikoihin olin sellaisella lääkekuurilla jolla koko kasvojeni iho hilseili kuivana mattona pitkin pitäjää. Akneni oli eskaloitunut sellaiseksi, etten pystynyt enää katsomaan itseäni peilistä ja hain siitä syystä ongelmaani apua lääkkeistä.
10. Kirjotin yo-kokeissa äidinkielen, englannin,  psykan ja ruotsin.
^ Kirjoitin yo-kokeissa äidinkielen, englannin, terveystiedon ja ruotsin.
11. Miulla on todella huonot unenlahjat, enkä saa nukuttua yötäni läpeensä ilman että heräilisin kerran tai kaksi kesken kaiken.
^ Tähän osaisi vasta kuka tahansa ystäväni. Nukun aina kuin tukki! Vaikka joku paukuttaisi vieressäni tamburiinia, kääntäisin varmasti kylkeä ja pieraisisin perään.
12. Olen valmistunut muunmuassa leipuri-kondiittoriksi.
^ Tähän vastasinkin jo aiemmin. Olen valmistunut ravintolakokiksi, en leipuriksi. Aloitin kyllä leipurin opinnot vuosia sitten, mutta jätin ne joskus puolen vuoden paikkeilla kesken kun sain vakituisen työpaikan.
13. Oon keräillyt muumimukeja aktiivisesti vuodesta -04 lähtien.
^ En keräile mitään kupposia tai kipposia.
14. Mikäli sohvaurheilusta on kyse, katson mieluiten lätkää.
^ Lätkä olisi aivan vihonviimeinen vaihtoehto, jota suostuisin toosasta vahtaamaan.
15. Haluisin kokeilla tankotanssia! Olen haaveillut tästä jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitten millään aikaiseksi.
^ Tämä muoti-ilmiöksikin noussut laji ei ole koskaan kiinnostanut tippaakaan, vaikka lajia vastaan ei noin muutoin olekaan mitään. Thaiboxingin haluaisin vielä joskus aloittaa uudestaan, tai sitten siirryn suoraan kauan himoitsemaani vapaaotteluun.


Taisitte mennä aikamoisella kurvilla suoraan jontkaan veikkauksissanne.
Toivottaasti kirjoitukseni herätti ajatuksia. Internetissä tehty tuttavuus ei välttämättä olekaan ihan niin tuttu, kuin miltä mutu antaa joskus ymmärtää. Tunnetteko monia bloggaajia tosielämässä? Siis ihan tuntemalla tunnetteko, tunteminen ei tarkoita sitä että olet salakuvannut bloggaajaa kaupassa tai pälyillyt salaa kirppishyllyjen välissä kertaakaan pukahtamatta. Onko blogista tuttu kasvo juuri sellainen livenä, kuin millaisen kuvan itse verkkosivusto antaa, vai löytyykö tuon näennäisesti jännittävältä vaikuttavan elämän pohjalta jotain ihan muuta?

Blogihan on vain julkinen päiväkirja. Mikäli päiväkirjaansa kirjoittaisi äitiään varten, ei sinne paljastaisi itsestään ehkä ihan kaikkia niitä likaisia yksityiskohtia jotka kaapissa kummittelevat. Kannattaa suhtautua blogeihin varauksella, sillä et voi koskaan tietää kirjoitteleeko vastapuolella kaksi karvaista kättä vaiko kokonainen rivistöllinen rakennekynsiä.



23 kommenttia :

  1. Aivan mahtavaa tekstiä! Pisti kyllä ajattelemaan toden teolla, tällainen sinisilmäisyyden ruumiillistuma kun olen. Sellainen teksti että pitäsi varmaan tallettaa jonnekkin ja palata lukemaan muistinvirkistykseksi ja eräänlaiseksi maanpinnalle tai todellisuuteen palauttajaksi. Rakastan tyyliä jolla kirjoitat, se on niin persoonallista ja värikästä. Ah. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon huomannut olevani itsessäni tismalleen saman sinisilmäisyyden piirteen ja siitä syystä palauttelin kirjoittelun myötä jalkoja vähän lähemmäs maanpintaa. Jotenkin ihan ajattelemattomuuttaan tätä internettiä tulee selailtua toisinaan kuin tietosanakirjaa. Nykyään osaa onneksi suodattaa jo vähän aiempaa paremmin blogien suhteen sen, mikä on bloggaajan omaa mielipidettä ja mikä maksettua mielipidettä. Tuotesuosittelujakaan ei osaa enää katsoa samaan tapaan kuin aiemmin, vaan alan itse heti kyseenalaistamaan että onkohan tämä nyt sponsoroitua vaiko ei.

      Poista
  2. Aika jännä juttu, sain oikein kohat: 2, 8, 10 ja 13
    :)

    Tuo kala juttu meni puoliksi oikein, nimen kohalta mutta tuo kalalaji ei :( joten rokottiin siittä sen pisteen poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitu oli rakas kala. Ja se vedettiin vessanpöntöstä viemäriin kun aika jätti. :( Nyttemmin harmittaa ettei missään ole pikkuruisenpientä hautaa jossa vierailla!

      Poista
  3. Oli pakko käydä kattoon noita kommentteja ja mulle tuli ihan kamala olo. Oon ite jo pidempään miettinyt sitä, että miten tää internet on rikkonut käsityksen siitä, mitä toiselle on oikeasti ok sanoa ja mitä ei. Kuitenkaan monet noista kommenteista ei olisi sellasia asioita, mitä varmaankaan moni tulisi sanomaan päin naamaa, joten mikä oikeuttaa siihen internetissä. Mielenkiintonen pohdinnan aihe sinänsä, tuntuu että jotenkin sellanen tietynlainen fiksu ja hyvä käytös on nykyään unohtunut ihan kokonaan ja kun omasta mielestäni se yltää nettiin asti, ei vaan irl elämään.
    Kommentti meni vähän asian vierestä, mutta oli pakko avata pohtiva pääni tähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Internetissä mikään ei tunnu olevan kyllä pyhää, eikä sananvapaudella ole minkään valtakunnan rajoitteita. "Onneksi" noista youtubessa kommentoivista latvakakkosista suurin osa taitaa olla jotain ala-astetta opiskelevia ihmisen alkuja, eikä mitään aivan aikuisia elämänkoululaisia. Toki niitäkin löytyy. Jotenkin jaksan vielä uskoa sen verran ihmisyyteen, että ehkä nuo pahasuiset pikkuisetkin vielä jossain elämänvaiheessa tajuavat omat hölmöilynsä.

      Poista
  4. Osaan kyllä tuohon akneasiaan samaistua hyvin, itselläni on paha ihottuma ja voisin suunnilleen työntää pääni maan alle kun se naamassa kukoistaa. Olen myöskin luonteeltani oikeasti melko introvertti, vaikka ulospäin näytän muulta joten oma oikea sisin pysyy aika hyvin piilossa jos niin tahdon. Herättävä kirjoitus tämä, tykkäsin.

    Vaikea on mahduttaa omaan päähän, miksi joillain on tarve tuottaa toisille pahaa oloa. Mie oon ehkä omien syömis-ja iho-ongelmien myötä oppinut suvaitsevaisemmaksi ja miusta virheet tekevät vaan persoonallisiksi. Sie olet aina sievä ulkoisesti ja nyt näin herättelevän tekstin allekin uskallan sanoa, että vaikutat veikeältä tyypiltä.

    Mukavaa kevättä, toivottavasti pääset pian kaivautumaan lumen sijaan multiin siellä kotiseuduilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie jaksan uskoa siihen, että kun on itse kokenut riittävän paljon pahaa oloa, ei sitä ihan tietentahtoen halua muille millään aiheuttaa. On paljon parempi kun kunnioittaa myös niitä persoonia, jotka erottuvat massasta joko ulkoisten poikkeamien tai tyylivalintojen vuoksi sellaisina juuri sellaisina kuin he ovatkaan, kuin että lähtisi oikomaan niitä niinsanottuja yhteiskunnan määrittämiä epäkohtia suoremmiksi.

      Aurinkoista kevättä myös siulle. Pihatiemme on jo sulanut. Ehkäpä istuttamani kevätkukatkin alkavat kohta nostamaan varttaan!

      Poista
  5. Muistin kyllä tuon aknen (ja samaistun samalla), mutta jotenkin ajauduin ajattelemaan 12. oikeaksi, kun ei saanut olla kuin yksi ja ainut. Tosin ei sekään nyt ihan kujalle mennyt.. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ollut ainut joka ajelehti hatelikkoon tuon koulutuksen suhteen. Kyllähän mie käytännössä ihan rautainen ammattilainen olen leipuri-kondiittorina, vaikken olekaan mihinkään sellaiseen ammattiin valmistunut. ;)

      Poista
  6. Vihastuttaa, että noin valovoimaiselle, kauniille ja suloiselle ihmiselle on sanottu noin hirveitä juttuja!!

    Vaikka eipä sitä nyt kenellekään tuollaista ilkeilyä soisi! Kaikkeen ne ihmiset ryhtyykin anonyymiteetin takaa. Joidenkin kohdalla voisi ehkä oikeasti järkyttyäkin, ketkä sitten paljastuu sellaisiksi huutelijoiksi. Tästä pääseekin kysymykseen, mikä tekee joistain ihmisistä niin heikkoja, että pitää suoltaa sellaista paskaa ilmoille.. HUOM. Akne ei vähennä kenenkään kauneutta, vaan se, jos kohtelee toisia rumasti! Kaikkien vähäiseenkin ajattelukykyyn kykenevien pitäisi kyllä se tajuta.

    Haluaisin sanoa niin paljon enemmänkin, mutta sanat ovat taas kerran juuttuneet kurkkuuni. X(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuu järkytttää kaikkein eniten se, että omaan lähipiiriin kuuluneet henkilöt ovat paljastuneet sellaisiksi tapauksiksi jotka suoltavat pahaa oloaan blogin kommenttiboksiin nimettöminä. :(

      Poista
  7. Anonyymi sanoi...
    Ymmärrän, ettei ehkä nettipersoonalle sovi, mutta meille mies asensi chromen lisäosan, joka korvaa kommentit kissankuvilla, kun allekirjoittanut pahoitti mielensä milloin mistäkin.

    Akne ja iho-ongelmat ylipäänsä syö itsetuntoa ihan hirveesti. Siskoparalla todella paha akne, itellä ajoittain tosi paha atopia. Ylä-asteella kuulemma luulivat, että kuolaan kokoajan kun oli jotain vaseliinipohjasta lääkevoidetta suupielissä -_- Ei tee mieli lähteä ulos kun naama, niin, hilseilee pitkin latua...

    Oot todella piristävä, aidon ja älykkään oloinen. Mua on ilahduttanut seurata sun tyyliä ja juttuja, vaikka ne on usein ihan jotain muuta kuin oma meininki, tai sitten juuri siksi :D Olet ilahduttava ja ihastuttava sen perusteella, mitä blogiin laitat, enkä usko sen täyttä valhetta olevan muutenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä lisäosa korvaa kommentit kissankuvilla?! Nerokas keksintö! :D

      Harva osaa arvatakaan kuinka paljon akne syö itsetuntoa pidemmän päälle. Muutamat mustapäät saa terveestä ihosta puristettua pois ihonpuhdistuksessa, mutta akne sen kuin vain pahenee kun erehtyy puristelemaan pahimpia paukamia. Pahinta tässä on ylivoimaisesti kuitenkin se, kun ei itse mahda käytännössä yhtään mitään ihonsa kunnolle, pesipä pärstää millä ihmemömmölöillä tahansa ja kuinka useasti tahansa. Oon koettanut vaikka mitä kikkakolmosia aikoinaan, eikä näppyläkatras sanonut niihin konsteihin kyllä juuta eikä jaata. Surustuttavin kommentti jonka akneihoiselle voisi antaa, olisi ylivoimaisesti se jossa vihjailisi ettei näppylänaama pese tai puhdista naamaansa huolellisesti, kun se noin kukkii. :/

      Poista
    2. Siskon puolesta fiilaan, on ollut todella paha mieli kattoa vierestä, kuinka sillä on muutenkin huono itsetunto kärsinyt aknen takia :/ Ja nimenomaan sellaisen, jota ihan hirveillä myrkyillä niin naamalle kuin suun kautta yritetään parantaa...

      Tällainen lisäosa löytyy, nyt kyllä ihmettelen kun puhuvan vain lehtien kommenteista. Jotenkin musta tuntuu, että meillä korvaantuu muutkiin...

      https://chrome.google.com/webstore/detail/katso-kissat/eoaebpdiagfbpjgcnfefcncgnicholji

      Poista
  8. Tunnen erään bloggaajan. Tai oikeastaan tunsin on ehkä tässä totuudenmukasempi ilmaus kun kyseinen henkilö on muuttunut muutamassa vuodessa niin radikaalisti. Oli ennen suloinen, ystävällinen, fiksu ja kaikin puolin ihana ihminen, mutta nykyisin tyrkyttää itseään julkisuuteen kaikin keinoin mitä vähimmissä vaatteissa, ei ole lojaali, ja ulkokuori tuntuu olevan sisintä tärkeämpi. Väittää mm olleensa koulukiusattu vaikka oli itse se kiusaaja, valehtelee siitä, missä on ennen asunut ja kiilottelee itsestään antamaansa kuvaa joka käänteessä.

    Jokainen toki muuttuu, eikä se ole paha asia. Valehtelu on, vaikka tuskin tuon luokan valheet kenenkään maailmaa musertaa. Tyyppi on vilahdellu iltapäivälehdissä muutaman kerran ja tottakai kylkiäisenä saanut paljon uusia lukijoita. Suruttaa seurata, kun samanikäiset ja nuoremmat ihailevat häntä ja jakavat myötätuntoa ja pitävät henkilöä jopa esikuvanaan, vaikka totuus blogin kiiltokuvan alla on toinen. Ja inhottaa seurata henkilön ottavan kaikki tukevat ja kannustavat kommentit vastaan. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja olisi paljon arvostettavampaa ja ihailtavampaa, jos joku rohkenisi myöntää joskus pihistäneensä kaverin Legot tai inhonneensa naapurin suloista mummoa. Oma suhtautuminen blogeihin on muuttunut ihan totaalisesti tämän takia.

    Melko ristiriitasta kirjottaa tämmösen kommentin loppuun näin, mutta hurjan ihana blogi ja hirvittävän ihana sinä! :) Sun kirjoituksissa, videoissa ja aiheissa on jotain semmosta, mikä monelta puuttuu sillä tää on juksaamatta ainoa blogi, jota oon jäänyt seurailemaan sen jälkeen kun se alkuinnostus uudesta, hyvästä blogista on haihtunut. Tulee aina niin hyvä mieli jo sun tyylistä kirjottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaajakuvauksesi ihminen kuulostaa ulkopuolisen silmin juuri sellaiselta, jolla maine on noussut huppuun niin että hujahtaa. Sääli että mukavistakin ihmisistä kuoriutuu tuollaisia persoonia jotka haluavat nostaa itseään mediajakkaralla kaikkia muita korkeammalle. :/ Tämä ei varsinaisesti liity samaan aiheeseen, mutta olen kirjaimellisesti vältellyt kaikenmaailman tubeconeja ja tubetapahtumia sen varjolla, etten halua tyrkyttää itseäni julkisuuteen ns. julkisuuden hahmona, saati nousta "fanien" eteen sellaisena henkilönä joka jakaisi tiskin takaa nimikirjoituksia. Kyse on kuteinkin vain harrastuksesta eikä mistään sen kummemmasta, ja mikäli osallistun joskus johonkin laajempaan meet & greettiin, aion todellakin kohdata seuraajani tavallisena henkilönä enkä yhtään sen isompana. En tiedä saiko tuosta miun sepustuksesta pointtiakaan välttämättä selville, mutta minuu ihteeni on häirinnyt jo pidemmän aikaa se että tavallisista bloggaajista koetetaan leipoa jonkin sortin seiskapalstan julkkiksia.

      Poista
  9. Kirjoitat niin valtavan hyvin, että vakavatkin aiheet jaksaa lukea tarkkaan. Sinulla on taitoa *hali* En tiennyt aknestasi ja kun itsellä on tosi paha atopinen iho niin kieltämättä lohdutti tietää, että se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi parempi kulkea säkki päässä. Olet tosi rohkea, kaunis ja tyylisi on upea.

    Minusta on tosi siistiä että laitat itse omat hiuksesi. Se oli sellainen juttu joka sai minut suu auki tuijottamaan kuvaruutua. Olisi kiva joskus nähdä sellainen vaihe vaiheelta tyyppinen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja puutarha murheeseen tukea; eilen saatiin karsittua oksat pihalta ja odotin intona, että pääsen mylläämään niin nyt tuolla sataa lapasen kokoisia lumihiutaleita -.-'

      Poista
    2. Kiitos kovasti kehuista. :) Olen koettanut toitottaa itselleni sitä ajatusta, että ei ihon kunnolleen aina välttämättä mahda juuri mitään. Toisille on vain luontaisesti ojennettu persikansileä ja kaunis iho, ja toisille tälläinen perunamaa. Jos kulkee koko elämänsä pussi päässä, huomaa todennäköisesti jossain vaiheessa eläneensä vain puoliteholla. Mitäpä sitä itseään häppeemään, heidän murheensahan se on eikä meidän ongelmaihoisten, jos naama häiritsee. ;)

      Mie leikkelen ja laitan hiuksia aina vähän sellaisella "nippaistaampas vähän tuolta" - mentaliteetilla. :D Vois tulla melko kaoottinen vaihe vaiheelta-video siitä!

      Poista
  10. Arvasin jopa oikein! :D Ehkä sitä akneihmisenä tuntee toisen. Toivottavasti se on kuitenkin jo parempaan päin, oma akne ei tästä tunnu muuttuvan kurjuutta kummemmaksi. Pakko todeta, ihmettelen todella paljon miksi ihmiset viitsivät kommentoida youtubessa, fecebookissa ym ym mahdollisessa vain sitä että toinen on ruma/tyhmä/läski/huora?? Oikeasti, ihmiselle jota eivät edes tunne.. sapettaa tuollaiset aina, ei kaikesta tarvitse tykätä mutta ei sitä haukkuakkaan tarvitse. Eivät tunnu toiset tajuavan että siellä ruudun takana on ihminen jolla on tunteet.

    VastaaPoista
  11. Asiallisinta settiä mitä oon hetkeen lukenut! Pisti miettimään monia blogeja lukevana että onko se toisten elämä sitä mitä sieltä ruudun takaa kerrotaan. ♥

    VastaaPoista
  12. Nyt oli niin asiallista tekstiä että huhhuh! ♥

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.