keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

HUULIKORUN RISKIT


LÄVISTYKSEEN VOI KUOLLA! NAAMA HALVAANTUU VÄLITTÖMÄSTI! JO ENSIMMÄINEN KANNABISPIIKKI TAPPAA!

.. Siinäpä ytimekäs johdanto siihen, mistä aion tässä kirjoituksessa paapattaa. Nimittäin siitä, että lävistykset eivät toden teolla ole ihan riskittömiä koristeita naamassa. Ei ammattilaisen lävistämänä varmaankaan kovin helposti mullan alle kupsahda, mutta koen että huulilävistysten aiheuttamista vaurioista suun alueella puhutaan ääneen ihan liian vähän. Liekö tässä yksi lävistysmaailman tabuista. Ne ovat kauniita, mutta kaikki haitat jäävät harmaan alueen asioiksi. Aukaisin aihetta jo kolme vuotta sitten täällä kirjoittamassani laajemmassa lävistyspostauksessa, mutta hampaan osalta jätin sepustukseni melkoiseksi tyngäksi. Suoraan sanottuna silloin vielä hävetti tämä oma tyhmyyteni, enkä ilennyt laittaa kuvaa haljenneesta hampaasta. Pienikin asia osaa nakertaa itsetuntoa sirpaleiksi pala palalta.


jee

Unelma sirpaleena. Moni teistä varmasti ajattelee että ompa mitättömät murheet emännällä, mutta voi että tämä pienikin rikama korpesi sielua pitkään ja hartaasti. Mutta itsepä olin ongelmani hankkinut. 


hippiperkele
.. Ja kyllä sen ongelman kaikista näistä hampaidenpaljastelukuvista erottaa selkeästi. 

Tosiasiahan huulilävistyksissä on se, että metalli on kovempaa kuin hammas. Opin tämän itse kantapään kautta nuorempana, kun vitkuttelin parantumiskorun vaihtamisessa oikean mittaiseen lävistyskoruun. Labretin lävistämisen jälkeen ylipitkä huulikorun tappi kulki suussani miltei vuoden päivät, ja eräänä kauniina päivänä kävi oikein kunnolla ohraisesti. Hoilasin musiikkitunnilla (14-vuotiaana) oikein antaumuksella dirlandaata ja *RUKS* kesken kappaleen etuhampaani halkesi. Halkeama oli onneksi sen verran pieni ettei sitä välttämättä ulkopuolisena edes olisi huomannut, mutta kyllä se piruvie silloin nuorempana sapetti. Ookoo, asian kanssa oppi elämään. Halkeama kulki suussa mukana miltei kymmenen vuotta, ja tänään, aurinkoisena keskiviikkopäivänä sain etuhampaani korjattua yksityisellä hammaslääkärillä. Ilmaista se ei toki ollut, mutta voi pojat, kylläpä itsetunto koheni ja hujahtaen, kun ei enää tarvitse häpeillä hymyään valokuvissa saatikka yrittää kekkuloisa kameran edessä mitä kummallisemmissa asennoissa hampaan lovea peitellen. Ja mitäkö tästä opimme? Niin. Kyllä sitä ihminen osaa olla tyhmä. Itseaiheutettua tämä tämmöinen säätö, kaikki se vaiva yhden typerän huulikorun takia. Ja kaikesta huolimatta huulikoru on nykyään niin rakas, että ei siitä osaisi luopua kuin vain pakon edessä. Yhtä ristiä ja riitaa koko elämä lävistysten kanssa.

Kiitosta vain muistutuksesta, Piisami.

-Mikäli harkitset huulikorun ottamista, muista vaihtaa pitkä paranemiskoru lyhyempään heti kun huuli vaikuttaa parantuneelta. Elä jää kutomaan sukkaa ja odottamaan, että koru haukkaa palan hampaasta mukanaan.

Olen omassa turpavärkissäni huomannut, etten pysty elämään labretin tapin kanssa ollenkaan. En jotenkin osaa elää turpani kanssa yhteisymmärryksessä niin, etten välillä puraisisi keskimmäiseen labretin tappiin, olipahan kyseessä liian lyhyt tai liian pitkä koru. Lyhyemmällä korulla riski on pienempi, mutta riski kuitenkin. Muoviset korut ovat katkenneet suussani aina kesken leikkien. Renkaiden kanssa sen sijaan ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa, ja siksipä ne ovatkin nykyään parhaita kavereitani. Jostain syystä tuo tapin haukkaamisen ongelma kulminoituu ainoastaan tuohon keskimmäiseen huulikoruun, snakebiteseissä kun tapit tuntuvat toimivan ihan normaalisti.

.. Ja niin. Kannattaa muistaa, että se ikenien vetäytyminen ei tosiaan ole mikään olankohautuksen asia. Kävin viimeksi tänään hammaskiven poistossa, ja voi perkele vieköön että muuten vihloi juuri tuon vetäytyneen etuhampaan juuren kohdalta niin että olisin halunnut mäiskäistä hammaslääkäriä sateenvarjolla. Saakeli sentään.


IMG_2754
Kaikesta paapatukesta huolimatta voin nyt huojentuneena todeta, että hiotut ja paikatut etuhampaat ovat kyllä iloinen näky peilissä.
Uusi suu tuntuu siltä, että on vihdoin yksi iso syy hymyillä.  Mahtavaa! :)

29 kommenttia :

  1. Ite otin ekan huulikorun tossa neljä vuotta takaperin ja sen jälkeen tuliki viel kolme muuta korua huuleen ja voi elämä se oli kivaa se niiten korujen pureskelu, ihan huomaamattakin!
    Nyt oon luopunu kaikista muista koruista paitsi keskimmäisestä labretista, josta en kyllä osaa varmaan enää koskaan luopua, mut ikävät kolot hampaissa muistuttaa edelleen vanhoista lävistyksistä.
    Eihän ne mihinkään näy mutta tiedostan niitten olemassa olon. Samaten kun edelleen jäystän tota jäljellä olevaan tappia ja välillä rusauttanu hampaat siihen kunnolla. Pahemmilta lohkeamilta on vältytty *koputtelen puuta* mut on tää paha tapa ku joskus alkanu korulla leikkimään nii ei sitä osaa enää lopettaa :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa ja surullista kuulla, etten ole ainut hampaani lävistyskorujen voimalla paskonut neulatyyny. Oot sie kokeillut tapin tilalla rengasta? Miulla itelläni se jatkuva lävistystapin mupeltaminen ja sillä leikkiminen loppui samointien, kun rengas astui kuvaan. Eikä ole ollut hampaillekaan ihan niin armoton.

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Mulla on ollut huulikoru keväästä 2010 ja tulee leikittyä sillä lähes joka päivä. Huomasinkin tässä lähiaikoina et oikea etuhampaani on jotenkin kuluneempi, sillai kaartuu ylöspäin :D en keksi muuta selitystä kuin huulikoru jota koko ajan rämppään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huulikoru pirulainen kuluttaa hampaan pintaa huomaamattaan. Hyvä kuitenkin että sie tiedostat ongelman jo tässä vaiheessa, etkä vasta sitten kun se on liian myöhäistä! :) Bioflexistä tms. materiaalista tehdyt tapithan olisivat vähän hellempiä hampaille, joskin ne tulee puraistua helposti poikki jos äityy oikein kunnolla leikkimään.. :D

      Poista
  3. Hammaslääkärissäkin kannattaa käydä useammin kuin kerran kolmessa vuodessa, jos vaikka edes kerran vuodessa kävis :) Itse kävin kuukausi sitten hampaankiven poistossa ja koska sitä hammaskiveä oli, niin hampaat oli värjäytynyt tosi rumasti. On oikeasti itsetunnolle hyväksi kun hampaat on niin valkoiset kuin ne luonnostaan voi olla ja kunnossa.

    Ja ikenistä pitäkää immeiset huolta. Ientulehdus kun on monta vuotta kroonisena päällä, niin ei se kivalta tunnu joka päivä sylkeä verta vaikka hammashygienia olisikin kunnossa. Auta armias niitä, joilla ei ole ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta. Hammaslääkärissä käymisen välin ei pitäisi olla ihan viittä vuotta, kuten miulla oli edellisestä.. Kröhöm, mikä saamattomuus. :D Kyllä toden totta valkaistuu hammas jo pelkästään noiden hammaskivien poistossa! Mitenhän sitä saisi tolkutettua ittelleen päähän, että ei se hammaslekuri niin kamala asia ole.

      Huih, ientulehdus kuulostaa pirulaiselta. :/ Onko sellaiseen mitään parannuskeinoa?

      Poista
  4. Itsellä oli kauhea huulilävistyskuume teininä. Nykyisin olen kyllä hirmu onnellinen siitä etten tuolloin sellaista ottanut, mulla on muutenkin alaetuhampaiden juuret niin vetäytyneet että joka paikka vihloo ja hammaskiven poisto on yhtä tuskaa. Mutta hienoa että uskalsit tehdä tällaisen postauksen aiheesta, siitä on tosiaan ihan liian vähä nykyisin puhetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetäytyneet ikenet ovat sellainen vaiva että huh huh. Mie oon nyt parin päivän ajan vaalentanut hampaita Crestin vaalennusliuskoilla, ja se viiltävä kipu joka kohdistuu tuohon hampaan juureen on jotain aivan järkyttävää. Hyi helkkari, jää hampaan poraus kakkoseksi kyllä!

      Poista
  5. Itselläni oli ala-asteikäisestä lähtien etuhampaassa sellainen lohkeaman näköinen kohta, käytännössä sivusta puuttui pala ja se "aukko" kellastui ajan mittaan. sitä lukuunottamatta omat hampaat on olleet aina tosi suorat ja kauniin muotoiset. Muistan että oli vaikeaa ikinä hymyillä kuvissa tai edes ihan ihmisille puhuessa niin että hampaat näkyi, enkä sitä sitten tehnytkään. Noin puolitoista vuotta sitten tavallisen hammastarkastuksen yhteydessä lääkäri sanoi että voisivat täyttää lohkeaman jos vain halusin, ja TOTTAVIE halusin! Uusi aika sitten varattiin ja muutaman kuukauden kuluttua sain viimein hampaani kuntoon. Kyseessä ei siis ollut tavallinen lohkeama, vaan sillä oli joku hieno termi mitä hammaslääkäri käytti. Muistaakseni ihan synnynnäisesti hampaassa aina ollut eikä siis oma-aiheuttama. Mutta ai että miten hyvältä tuntuu nyt kun voi huoletta hymyillä ja antaa hampaiden loistaa jos vaan siltä tuntuu :) Meinasin btw itsekin nuorempana ottaa huulikorun mutta se haave jäi, tilalle tuli kielikoru ja liuta korvalävistyksiä enkä ole kyllä katunut :D Aurinkoista kevään jatkoa sulle!

    Blogini: http://ewelsworldofmetalandkittens.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella, kuinka on siullakin itsetunto kohentunut kun lovi on saatu paikattua kuntoon! Harva ymmärtää, miten paljon tuollainen pienikin rikama voi sielua korventaa, kun sitä vuosikausia peilin kautta katsoo. :)
      Ihanaa ja leppoisaa kevään jatkoa myös siulle!

      Poista
  6. Itselläni aikoinaan oli keskellä perus labretti mutta se laski itselläni ikeniä ja koru tykkäsi jäädä hampaiden taa kiinni puhuessa, oli koru millainen vain. Rengas taas hankasi hampaita. Muovinen rengas oli parempi mutta ne tosiaan katkesivat aina jossakin vaiheessa.

    Loppuvaiheessa ylähampaat olivat niin puhki kuluneet että syöminen teki kipeää eikä limujen juomista olisi voinut harkitakkaan kun hapot tuntuivat porautuvan aivoihin asti. Hampaiden ulkonäkö ei niin häirinnyt kun on ruma naama muutenkin mutta se kipu.. ramppasin kunnallisen hammaslääkärin ja coxan välillä useamman vuoden kun eivät perkeleet osanneet päättää kuka ne korjaa. Lopulta sain kunnalliselta puolelta uuden lääkärin joka otti oitis hommakseen korjata ne! Sain uudet hampaat eikä noille jäänyt hintaa kun about 50€ kun ei joutunut lähtemään mihinkään yksityiselle ottamaan posliinikuoria. Vähän aikaa otti tottua siihen kun suussa olikin jotain ylimääräistä eikä "tuntenut" mitä pureskelee. Labretti lähti siinä vaiheessa, etten vain onnistu hajottamaan uusia hampaita siihen. Ilman huulikorua ei kuitenkaan osaa olla joten hankin vertical labretin tilalle.

    Myöhemmin hankin sivuun lävistyksen, tarkoitus oli voida pitää siinä rengastakin mutta igorsin lävistäjä veti tuon niin venkuraan ettei siihen rengas asetu mitenkään. Tuo ei ole kuitenkaan tuntunut hankaavan ikeniä varsinkaan kun pidän nykyään vain muovisia tappeja. Uskaltaiduin siis ottamaan toisellekkin puolelle korun saaden kauan haaveillun snakebiten. :)

    Yhteenvetona, suosittelen harkitsemaan tarkkaan ennen kuin lävistyksiä ottaa ja varautua siihen että ongelmia voi tulla eikä niistä välttämättä selviä kovin halvalla. Se, onko asia sen arvoinen on jokaisen itse päätettävissä.
    Kannattaa myös katsoa että lävistäjä hoitaa asiansa kunnolla, itse olen ottanut kaikki lävistykseni lävistysliikkeissä mutta neljästä huulikorustakin 2 on vähän miten sattuu. Tästä lähin suosin itse vain putkaa, siellä olen ottanut 6 lävistystä ja kaikki ovat olleet juuri sitä mitä pitikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että uskaltauduit jakamaan siun kertomuksen julkisesti. Toivottavasti joku ensimmäistä lävistystään harkitseva lukaisee tekstin ajatuksella läpi. Hampaiden kevyt tasoitus hionnalla on vielä pikkujuttu, mutta jos joutuu paikkaamaan vaikkapa lävistysten lommoille nakertamia etuhampaita posliinikuorilla, voidaan puhua useista sadoista euroista per hammas. Parinkympin lävistyksestä tulee melkoinen investointi, mikäli käy oikein huono mäihä. :/

      Poista
  7. Täällä kans yksi. Muutaman vuoden pidin huulikorua ja pureskelin ja pyörittelin sitä rengasta vähä väliä. Nykyään ei oo enää huulikorua, mutta myös hampaasta puuttuu pala. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou. :/ Kerkisikö lävistys viemään isonkin nökäreen hammasta mukanaan?

      Poista
  8. Siis yritin paikantaa koloa hampaistasi pitkään, mutta ei, en löydä. Mustavalkokuvassa kulmahampaassa on joku kolo/aukko, mutta siitä ei taida olla kyse? siis mitä ihmettä? :D Anteeksi, en vain huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo epätasainen hampaan reuna erottuu kuvasta selkeästi, näin ruudulta katsottuna vasemmanpuoleisessa etuhampaassa. Se on joskus ollut tasainen ennestään, eikä tuollainen piparkakkureuna.

      Poista
    2. No tuo nyt ole kulumaa nähnykkään... monilla on tuollainen reuna ilman mitään korujakin. aika perfektionisti pitää olla ulkonäön suhteen, jos tuo haittaa....

      Poista
    3. Jep. Tuskin tuo piparkakkureuna muutoin olisi häirinnytkään, ellei olisi tiennyt että se on täysin itseaiheutettu ulkonäköseikka. :/

      Poista
    4. hyss joillaki on luonnostaan oudot hampaat, ja ne kismittää x

      Poista
  9. Ensimmäinen huulikoruni tuli mulle 13-vuotiaana ja siinä se keikkui 6 vuotta kunnes päätin ottaa korun pois sillä alaleuan ikenet olivat vetäytyneet niin pahasti huulikorun tapin aiheuttaman hinkkauksen seurauksena + hampaan kiille lähtenyt alaleuan kulmahampaasta ja välillä hammas vihloo todella ilkeästi.
    Lohkeiluja kuitenkaan ei onneksi ole ollut! *koputtaa puuta*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vain, ettei hammas ole lohjennut, olet päässyt vielä suhteellisen helpolla. :) Miulla tämä keskimmäinen huulikoru on keikkunut matkassa mukana jo yli kymmenen vuotta, ja melkoista viha-rakkaussuhdettahan tämä koko rundi on ollut.

      Poista
  10. Huolehdi hampaista, nimimerkillä 200 e juurihoidettu hammas suussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallista lystiä tuo hammashuolto kaikenkaikkiaan. Parempi huoltaa ennen kuin mätänevät suuhun! :D

      Poista
  11. Itekin kun oon tässä jokusen aikaa sitten ottanu meduusan niin siinä alussa villiinnyin leikkimään korulla mutta jossain vaiheessa katoin mitä sille tapin toiselle puolelle kuuluu niin huomasin ikenen vetääntyneen ylös ja kun taskulampulla siihen osottelin huomasin myös hampaani olleen melkein täynnä halkeemia "virheistä opitaan" enään en niin innokas leikkimään sillä XD

    VastaaPoista
  12. Mulla on aina ollut tosi epätasaset ja piparireunaiset hampaat, mutta oon kyllä onnistunut purasemaan vertical labretin avulla palan (jos toisenkin ?) pois etuhampaista. :D Toisaalta oon välillä niin hölösuu, että pureskelen helposti myös poskia ja kieltäni, ehkä kaikki ei oo näin riskialttiita. :D Mutta anyways, asiapostaus, kiitos tästä ja toivotaan, että joku ottaa asiasta vaikkapa opikseen ! :)

    VastaaPoista
  13. Komppaan Makea, nimimerkillä 1000 € hammaslääkärille pulittanut 3 hampaan juurihoidoista sekä muista operaatioista ;)

    VastaaPoista
  14. Oma tarinani: Aloitin alahuulen lip ringillä teini-ikäisenä, mutta vuoden sisään rupesi rengas tekemään uraa sisähuuleen sen verran pahasti että kun verta rupesi tulemaan ja huuli olemaan kuin Lordin naamavärkistä veripalttuineen, jouduin lävistyksen poistamaan ja parantelemaan pari kuukautta. Tämän jälkeen otin samaan kohtaan uudestaan, keskelle ja menin labretilla. Tällä mentiin hetken, kunnes vaihdoin puolirenkaaseen, mutta sekin hankasi sen verran joten tappiin jäi. Piikkitappia pidin 7 vuotta, kunnes alahampaiden ikenet vetäytyivät sen verran pahasti että vihloi päivittäin... ajattelin että vielä jos vetäytyvät niin minulta putoaa hampaat.

    Joo, kaikille lävistykset eivät sovi. Omassa alahuulessa on jotain kun ei renkaat käy ja tappi kuluttaa ikeniä liikaa. Parempi säilyttää oma purukalustonsa kuin kärsiä vain korun takia. Harmittaahan tämä, mutta on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin pala metallia. Tai niinhän sitä luulisi ;)

    https://instagram.com/p/lc_pD4m0aA/

    VastaaPoista
  15. Itse otin viime syksynä snakebitet ja olen siitä lähtien käyttänyt 10mm tappeja koruissa koska huomasin että 8-9 mm puristaa mun huulia jotka ei oo kovinkaan pienet nimittäin. ;_; Että jos ite käytän alle 10mm tappeja niin mulla uppoutuu ne ikävästi huulen sisään. Tai siis se tapin ns. "litteä" pää. Ja silti mun hampaat on säilynyt ehjinä, viimeks tosiaan puraisin vahingossa toisesta tapista sen "litteän" pään irti mutta onneksi sen sai takas paikoilleen. :D

    VastaaPoista
  16. Mistä sait niitä crestin vaalennusliuskoja vai mitä ne oli ? Tiiän monen käyttävän niitä ja heillä on ihan vitivalkoiset hampaat. Ois kiva kuulla onko ne oikeesti niin hyviä, vaikka ihan videollakin :)
    Tää kyllä ei ihan aiheeseen liittynyt niin tässä vielä toinen kysymys. Jos on ollut monta vuotta snakebitesit ja niissä on ollu tapit, niin kauanko kestäis tottua renkaisiin. En voi pitää päivää tai kahta pidempään kun alkaa tulla vähän kipeäks ja pientä turvotusta. Kannattaako vaan antaa olla niin kauan että tottuu vai kannattaako laittaa tapit heti takasin ?

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.