sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rastas



Elämä kuitujen kanssa on auvoista köllöttelyä. Kun nämä mustat lapsukaiset on kertaalleen päähänsä iskostanut, ei niistä haluaisi luopua pakonkaan edessä. Puhun nyt päässäni killuvasta ekstrapainosta, melkoisesta möykystä rastaa. Kuten varmaankin moni blogiani lukeva on huomannut, ystäväni letitti päähäni muovikassillisen verran mustaa kuiturastaa viime kesänä, ja nyt talven tullen nypräsin rastamyssyn takaisin päähäni omilla tahmakkailla tassuillani. Yhdessäeloa on takana yhteensä vajaat puolisen vuotta, ja olen nyt ottanut rastat mietintämyssyyni hympsyteltäväksi uudemman kerran. Haluaisin rastoittaa omista hiuksistani pysyvämmät pötkylät kuitujen avulla. Himoitsen nyt käytännössä omia rastoja vielä enemmän, kuin mehukasta ja ruokalautasen kokoista suklaakakkupalaa. Luulenpa vain, ettei vielä tässä vaiheessa ole kanttia ja sisua ehtojen ja aitojen lonkeroiden nypräämiseen. Jos vaikka mieli muuttuu vuodenaikojen mukana.

Rastatyttöily on siitäkin kätevää, ettei tarvitse välttämättä pakkeloida lärvistään RuPaulin kaltaista kävelevää taideteosta, vaan välillä vähemmän on joskus enemmän mikäli maskeerauksesta on kyse. Normaalien suorien hiusten kanssa identiteetti jotenkin vaatii sitä tietynlaista meikkikerrosta johon on tottunut ajan saatossa, mutta rastapäisenä hippiäsenä peiliinkatsominen tuottaa huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia. Eikä oikeastaan edes haittaa kulkea naturellina pitkin poikin kaupunkia.








Kasasin tähän hiuspainotteiseen sepustukseen kuvia pötkylöistäni kuluneelta vuodelta.
Ovat ne rastat vaan niin kivat kaikessa yksinkertaisuudessaan.

torstai 27. marraskuuta 2014

Terve kaverit!



Kävin tuossa taanoin ensimmäisessä radiohaastattelussani.
Hassua kyllä, vaikken yleensä jännitä sen kummemmin mitään julkisia pölpötystilaisuuksia joissa pitäisi näytellä jollain tapaa järkevää, tuntui tämä koettelemus jo pelkän ajatuksen tasolla yhtä pahalta kuin se, jos joutuisi seisomaan puhujanpöntössä täyden juhlasalillisen edessä. Onhan se aivan eri asia puhua ihmisten kuullen ja ihmisten kanssa, kuin aivan yksinään kameralle joka ei juuri nyökkää saati sitten argumentoi räikeästi vastaväitteineen. Vaikka radiossa höpöttäminen ei ehkä ole sitä ominta alaa sitten millään, oli etkoklubilla fiilistely ja jutustelu mitä parhain irtiotto arkeen. Valtavan hauskaa, ettenkö sanoisi.  Kyllä se vain niin on, että rutiineista irtautuminen tekee joka kerta aivan eetverttiä, olipahan kyse sitten kierroksesta vuoristoradassa, lenkkeilystä erilaisessa maastossa taikka uusien ihmisten tapaamisesta kasvotusten. Myönnettäköön silti, että pieni pisto tuntuu juuri nyt sydämessäni kun myönnän että olen kuluneina kuukausina erakoitunut- ja oravanpyörähtänyt aivan liikaa arkisten askareiden ympärille. Maanantaista perjantaihin ei mukamas ole aikaa satunnaisille kahvitteluille, eikä liiemmin wanhojen hyvien ystävien keskeisille liikuntaharrastuksillekaan. Tekosyiden säestämänä kukaties. Kai sitä pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni entistä tiukemmin, ja päättää jotta nyt akka saakeli - ulos ja sassiin. Ei työn pitäisi olla kaikki kaikessa - jokaisena päivänä.  Eikä se elämä ulko-ovelta väkisin tempaise mukaansa, saati sitten täysinäinen lottokuponki leijaile nokan eteen jollei laita rastinkaan vertaa ruutuun täytettä.



http://www.radiot.fi/#!/kanava/oi-fm

Oifm:n etkoklubilla fiilisteltiin listalle valitsemiani konemusiikin helmiin kuuluvia kappaleita ja juteltiin vähän niitä-näitä - enimmäiseen näitä. Radiolähetys on kuultavissa huomenna PERJANTAINA (28.11) klo 16.00-17.00 Oifm:n taajuuksilta (Joensuu 101,5MHz) tai nettiradiosta (http://www.radiot.fi/#!/kanava/oi-fm). Asetelkaas teknokakkulat nenälle ja hypätkää toki mukaan jammailemaan!

 photo IMG_1675_zpsgmz7z8be.gif

Juuri nyt tanssahtelen täällä Neelixin tahtiin. Jymp jymp unts unts tsäkätsäkä bäyyyym!