tiistai 27. toukokuuta 2014

Valonpilkahduksia

IMG_9692
IMG_hhh9680
 IMG_9705
IMG_9718

Näissä kuvissa puutarha loistaa kilpaa auringon kanssa, ja se jos joku saa suuni kääntymään hallitsemattomaan hymyyn. Kun muutin tähän uuteen asuntoon, yksi suurimmista haaveistani oli se, että saisin loihdittua seuraavaksi kesäksi sellaisen väriloistokkaan puutarhan jollaista ei ole ennen omassa pihassani nähty. Useita tuntia pihamaalla kuokittuani, haravoituani ja näperrettyäni en voi kuin nyökytellä näidenkin kukkaistyttökuvien taustaa katsellessa. Kesäpikkusydämet, kevätvuohenjuuret, helmililjat ja monet muut väriloistokkaat kasvit kilpailevat toistensa kanssa siitä, ken kukoistaa komeimmin. Vaikka kesä on vasta nostanut päänsä kinosten keskeltä ja köpöttää vielä alkutaipaleellaan, on ensimmäinen ikioma puutarhani värittynyt kymmenin erilaisin perennoin. Mihin hävisi se tyttö, joka sai kaktuksenkin kuukahtamaan manan maille ja ruusut nuupahtamaan ennen kuin ne ehtivät edes puhkeamaan kunnolla kukkaan?

Tuntuu kuin omasta kirjastani oltaisiin käännetty esiin aivan uusi aukeama, juuri sellainen, joka vilisee puutarhavimpainta ja vipstaakkelia jos jonkin sorttista. Kirjan papereille kaiverrettuna muutamia muistiinpanoja:  Tänään löysin rahisevaa hiekkaa kynsien alta. "Hyi äiti täällä haisee" - kategorian kanankakkaa ei kannata ostaa. Voi kumpa olisin unohtanut jääkaapin uumeniin edes pari pottua itämään - ihan vahingossa..
Muutama pölkkykirjaimillakin raapustettu huomautus kummittelee marginaalissa.
-MUISTA KEVÄTLANNOITUS!
-KALKITSE NURMIKKO!


Nyt voisi sanoa että olen puhjennut kukkaan, ja hurahtanut pihamaan kuoputteluun jokaisella solullani. Ostoslistan kärkipäässä komeilee kuitenkin yksi hankinta, jota en voi sivuuttaa. Puutarhanhoitokirja for dummies (like me). Myönnän nyt ihan julkisesti, etten tunnista puoliakaan noista upeista pihamaan väripilkuista, jotka paistattelevat auringossa niin kovin tomerina. Jonkinsorttisia monivuotisia istutettuja hässäköitä ne ovat, ja siihenpä se tietämykseni tyssää. Luulin tuossa toissapäivänä sipulikasvia rikkaruohoksi. Ohoh nooh, tekevälle sattuu....

BAG    |     leather satchel co
SHOES, BELT, BRACELET, |    FLOWER HEADBAND second hand
NECKLACE  |     killstar
DRESS |      a gift from my mom
HEM SKIRT UNDER THE DRESS   |    ebay

maanantai 26. toukokuuta 2014

KREISIBAILAA

IMG_9206
 IMG_9219
unts2

Muutaman viikon takaisella reissulla oli tarjolla älytöntä Kreisibailausta Fiktion järjestämissä Dimensio-kekkereissä, joissa sai kyllä jorata syrämensä kyllyydestä jytisevän rumpubassomusiikin tahtiin. Oli niin hauskaa että nyt vetää sanattomaksi bloginkin puolella. Illalta fiilikseksi jäi iso hymy ja kasa parhaita muistoja alkuillasta jatkoihin. Hienoja dekoja ja menevää livemusiikkia. Nakkaan alle vähän sellasta teknojytää joka pistää hippulani vinkumaan ja tanssilattialla karvatöppösetkin humppaamaan niin että kiksupörrö vispaa ja viuhuu!



HAPPY PEOPLE = HAPPY MUSIC


Ikivihreän Ein Zwein uudet vaatteet, uusi remixi, kaksinverroin käsiä ilmaan! Boom!


Tähän niin monta sydäntä väliin että ♥ voisin spämmätä vaikka ruudun läpeensä!



ANGERFIIIIIST! YES YES YES YES! HARDCOOORE! YES YES!


Pingviinisetien hardstyle saa miut rullaamaan tietokonepöytää päästä päähän ja nyökkäilemään basson tahtiin, läpsyttelemään reisiä yhteen ja jammaamaan sormia heilutellen. Reidet sanoo fläpy fläpy fläp ja sormet soo soo soo..



 unts1
CATSUIT |  artifice clothing               PINK SHIRT |  lip service

PS. Nuo niinsanotun päivän asun teknotöppöset ei oikeesti jääneet jalkaan kun astuin asunnosta ulos. Pinkit roskapussinvientikengät jäivät kiltisti eteiseen kököttämään, ja tilalle astuivat vähän räyheemmät ja asuun sopivammat platformsaapikkaat kenkähyllyni käytetyimpien töppösten rivistä. En tietenkään älynnyt ottaa kuvia muista kuin näistä pinkeistä pörröpelottimista, ja näillä mennään mitä on.Whoops..



tiistai 13. toukokuuta 2014

Kas näin heiluu kassi, ja kassi heiluu näin!

dayglow-satchels
PINKKI LAUKKUUUUUU, VALITSEEEN SINUUUUUT!


Olipa kyllä melkoinen hetki se, kun zuumailin silmäni ensimmäisen kerran The eather satchel co:n huutavan kirkkaisiin laukkuihin. Kirkkaat värit olivat suora tärskäytys vasemmalle puolelle rintaa, amorin ampumia rakkausnuolia ja vieläpä monessa eri värissä! Tavastani poiketen iskin silmäni pinkin kapsäkin lisäksi myös neonkeltaiseen satcheliin, vaikka ostoskoriin pötkähtikin varma ja tuttu valinta sitten loppujenlopuksi. Eikä tuo neonvärinen appelsiinikaan pahalta näyttäisi, ainakaan laukun kokoisena yksityiskohtana! Tai yoshivihree! Okei, kaikki tänne heti kiitos nam!

996744_591270720927849_1116879215_n
Tässä kuvassa mie, juuri leather satcelin dayglow-laukkuihin törmänneenä.


The Leather satchel co kuuluu niihin laukkumerkkeihin, joita hehkutetaan maailmanlaajuisesti erittäin laadukkaaksi, eikä syyttä. Jo ensimmäisellä kättelyllä laukku tuntuu jämptiltä valinnalta, tikkauksia ja metallirimpuloitaan myöten. Tuntuu näppylöissä siltä, että tästä kapsäkistä ei hajoavaa osaa löydä vaikka kuinka kääntelisi ja vääntelisi, pyllähtäisi päälle ja runttaisi seinään. Varma valinta. Tässä vasta laukkukumppani, jonka tiedän kestävän elämän kolhuja vuodesta toiseen! Tässä vasta laukku, johon mahtuu juuri sopivasti puolen elämän verran törkyä, muttei kuitenkaan ihan koko elämää. Tässä vasta täydellinen veska arkeen ja juhlaan! Tässä vasta laukku, joka teki myös kukkaroon valitettavan ison onkalon..

Leather-Satchel-Dayglow-pink-11-diagonal-side_large

Vaikka blogin kautta saisikin sellaisen kuvan, että ostan laukkuja ja tykötarpeita alituiseen, on tässäkin asiassa totuus tarua ihmeellisempää. Käytän arkisin kolmea eri laukkua, baarilaukkuja sain ynnättyä kaksi kappaletta, yksi pääkallokauppakassi kiikkuu eteisen kaapissa, yksi kaverin ompelema kangaskassi toimii säiltyskassina kaikelle satunnaiselle sälälle, kameralaukku retkottaa kaapin perukoilla muistikorteista ja johdoista ähkyissään ja urheilukassi pölyyntyy mappi öössä katseilta piilossa. Että semmoinen kassialma löytyy tältä puolelta ruutua.  Laukkuhyllyni on aivan päinvastainen, kuin vaikkapa kakkuvuokakaappini, joka rehottaa määrällään sellaisissa numeroissa että heikompaakin hirvittäisi. Veskat eivät sentään vyöry syliin, kun erehtyy raottamaan kaapin ovea. ;) Yksi plus yksi summaa omaksi laukkuhyllyni sisällöksi numeron 9.

Millaisen numeron oma laukkuhyllysi pitää sisällään?


IMG_8662
IMG_86dd49
IMG_8661
#intopinkee

Ja koska loppuun mahtuu aina kasa marmatusta, on miun myös nyt pakko avautua itselleni. Näitä kuvia katsellessa alkaa hävettämään tämä löysä blogin päivitystahti niin että poskiin nousee punaa. Näissä kuvissahan on vielä kilometrikinokset, ja nyt ulkona on miltei kesä. Vähän kyllä virtuaaliruoskin nyt ihteäni, jösses sentään miten laiskaa touhua! Soo soo!


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

DIY: Rumien kenkien uusi ilme

DfIY

Ostin kirpparilta kengät puoli-ilmaiseksi.
Harmahtavaksi kulahtaneet Biancon aitonahkaiset saappaat olivat melkoisen surullinen näky silmille ja näin tässä oivan tilaisuuden täydelliseen makeoveriin. Tuunaushammasta kolotti ja oli jo aikakin kääriä hihat ylös, nostaa kasa niittejä pöydälle ja pistää hihat heilumaan. Lankkasin saappaat kuosiinsa ja jo pelkkä lankkaus antoi buutseille kaivattua ryhtiä ja ilmettä. Askartelin vanhasta avainketjusta uudenlaiset ketjuvetimet entisten rispaantuneiden mokkasuirojen tilalle. Surautin monojen kärkeen akkuporakoneella muutamat gloryholet ympäri saapikasta, ruuvasin kärkeen yhtä sun toista niittiä, rottaa ja dimangeja. Leikkelin vanhoista käsirannekkeista kiinnitysremmien päät suoriksi ja kiinnitin ne kengän päälle parin niitin ja ompeleiden turvin. Ja bujakasaa, valmista tuli! Nämä "pelastakaa rumat kengät"  - ryhmään kuuluneet buutsit saivat aivan uudenlaisen ilmeen ja kuuluvat nykyään rakkaimpiin ja eniten käytettyihin arkikenkiini. Olen ainakin itse sitä mieltä, että näin päheet monot olivat kyllä jokaisen kirosanan arvoiset!

IMG_8506
Mitäs tykkäätte?