maanantai 22. joulukuuta 2014

Reivipöksy







Jääkaappi pursuaa erilaisia konvehteja ja marmeladeja, ja tuhrustan  tässä blogin ohella muistiinpanoja ylihuomisen jouluhärdelliä varten. Pitäisi väkertää vielä kakku ja möttönen poikineen, salaatit, sörsselit ja kinkut. Varsinaisen tekemisen sijaan sysään joulukiireen kuitenkin vielä ajatuksissani vähän kauemmas. Ei nyt ihan vielä jaksa hössöttää. Täällä tustalla miekkonen huudattaa UFC:n uusinta matsia sellaisella möykällä että taidankin siirtää ajatukset psykedeelisen musiikin maailmaan samointien, nyt kun tähän kirjoittelun maiskutteluun pääsin. 


Noin. Kylläpä helpotti.

Tämä lienee ensimmäinen, turhanpäiväinen materialismimarmatus useisiin kuukausiin. Kiireinen elämä on syönyt sen verran voimia, etten ole 50-tuntisten työviikkojen jälkeen juurikaan jaksanut poseeraamista taikka kauniita vaatteita ajatellakaan. Ajatukset ovat juosseet jo monta arkiviikkoa samanlaisella kiertoradalla: lähden töihin kukonlaulun aikaan, kömmin duuneista himpeen yömyöhällä, viskaan vaatteet nurkkaan ja kiskaisen pierukalsarit jalkaan heti kun näen tilaisuuden otolliseksi. Suorastaan hehkeää tämä arki kun sen näin sanoiksi pukee.




Jokatapauksessa. Olen tässä lähikuukausina päässyt todistamaan sitä, kuinka camokuosi on soluttautunut kaappiini viekkaasti. Aiemmin karsastin armykuosisia vaatteita niin kovasti että syljeskelin jokaisen camokuosisen kuteen suuntaan, olipahan kyse vihreästä taikka pinkistä maastokuviosta. Pthyi, enhän mie mikään eräjorma sentään oo.  Eräänä kauniina kesäpäivänä kutsuin kuitenkin ystäväni Impun kylään reivaamaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Juuri nämä samaiset housut kieppuivat silloin kyseisen emännän lanteilla kun laitettiin jalalla koreasti, ja siitä päivästä lähtien himoitsin itselleni vastaavia pääntsejä kieli pitkällä.

Noh, eipä aikaakaan kun eksyin Deecomin sivuille, ja kappas vain. Sieltähän näitä Amokin pöksyjä löytyikin, vieläpä suhteellisen huokeaan hintaan. Kaltaisellani Grab-A-Bargain-tyyppiselle luonteelle ei kyllä kovin isoja houkutuslintuja tai vilkkuvalokylttejä tarvitse, kun jo visa laulaa. Lienee sanomattakin selvää, että tilasin siis armypökät itselleni sen kummemmin kokoja ajattelematta. "Kyllähän tuo Small - koko nyt on ennenkin mahtunut!"

Klik.
Lisää ostoskoriin.
Klik.
Lähetä tilaus.


Koitti päivä, kun housut saapuivat perille.  Avasin Deekomin pakettia kädet vapisten ja hikikarpalo ohimolla kiiltäen. Repäisin rapisevan pöksypakkauksen kulmasta auki pupillit laajentuneena. Kiskaisin ensimmäisen lahkeellisen jalkaan. Niin, ja siihen ensimmäiseen lahkeelliseen se pukeminen sitten jäi, sillä sain kauhukseni todeta että koko S oli todellista silmänlumetta tai muutenvain suoranaista vittuilua vaatevalmistajan puolelta. Eihän ne perkeleen pöksyt nousseet edes puolta reittä ylemmäs, saati sitten niin että koko haitari olisi peittynyt kankaaseen. Housujen naurettavan pieni vyötärönympärys oli aivan pakko mitata samointien, kun sain ne kiskottua vaivoin pois reiteni ympäriltä. Mitäpä veikkaatte mittanauhan lukemaksi? S-kokoisissa housuissa? .. Normaalissa Henkkamaukassa lukema olisi ollut kaiketi seitsenkymppisen paremmalla puolella, vaan ehei näissä luomuksissa. Vyötärömitta näytti pyöreästi kuuskytäviis senttimetriä. 65. Herranjumala. En usko että oma lantioni olisi mahtunut noihin housuihin edes pahimpina anorektisina aikoinani, olimpahan kuinka kukkakeppi tahansa.

OIKEANPUOLIMMAINEN ON JUURI SE TILANNE, JOTA ELIN TROOPER-PANTSIEN KANSSA. JÖSSES.

Noh, kului kuukausi ja muutama. Neuvottelun tuloksena kävi sen verran hyvä mäihä, että ystäväni Imppunen suostui luopumaan omista upeista camopantseistaan. Sain vaihtokauppojen lomassa vihdoin ja viimein sellaisen koon, joka mahtuu kaltaiseni synnyttäjänlantioisenkin emakon päälle. Vaikka housut ovatkin nyt niin valtavan kauniit ja saavat osakseen jokapäiväistä rakkautta, en silti voi olla nauramatta sille ajatukselle, että kannan päälläni XL - koon housuja. Kai sitä vähemmästäkin tulee hiukan mäkkiläskifiiliksiä, jos tietää etteivät edes älläkoon housut eivät inahtaisikaan päälle, eivät vaikka lantion voitelisi mildalla. Jos kaltaiseni normikokoinen hupakko vastaa tuossa Amokin kokoluokituksessa Erittäin Laardikasta, niin ihmettelenpä vain jotta millaisen kokokirjaimen oikea plussakoon tyttö saisi osakseen? XXXXXXXL?


17 kommenttia :

  1. no johan on kiinalaisille mitoitettuja vaatteita. :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, kuomaseni! T_T Raivostuttavaa kokorulettia tämmönen.

      Poista
  2. Karsastan syvästi armykuoseja, hyh mitä kurkkusalaattimeininkiä, mutta on kyllä pakko myöntää, että onhan noi ny siistit! ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin samaistua tuohon siun kurkkusalaattikakomiseen kyllä täysin. Niin miekin aiemmin kovasti aliarvioin armykuosin voimaa, kunnes siihen itse tykästyin näissä housuissa. :P Maailma muuttuu, niin näköjään vaatemakukin!

      Poista
  3. voi muru. tervetuloa synnyttäjälantioisten kerhoon. purrrr <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ei oo helppoa tämä elämä, ei yhtään. :L

      Poista
  4. Noi sun hiukset on niin ihanat!<3 Ja on noi housutki tosi kivan näköset.;) Pinkkiii... Ja kivasti Kyl noi koot laitettu...:S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista! ^-^ Noh, toivottavasti joku muu näistä housuista haaveileva saa tämän kirjoituksen myötä vähän osviittaa nuista kokoluokituksista, ja osaa sitä myötä shoppailla oikean kokoiset pökät ittelleen.

      Poista
  5. Ööh.. Mikäli lantionympäryksesi on seitkyt ja risat, niin ei vielä voida puhua "synnyttäjänlantiosta". Itse joudun kamppailemaan joka ainoa kerta, kun päädyn housuja tai hameita kalastelemaan. Ole tyytyväinen, ettei sun lantio ole yhtä leveä kuin mulla. Ihminen ei kuitenkaan voi mitään sille luustolleen. Itse painoin 43 kg silloin, kun pystyin käyttämään farkkukokoa 26 tai 27 tai S/XS. Normaalipainoisena mulla ei ole sitten mitään toivoa vilkaistakaan tuollaisten kokojen suuntaan.. Sen sijaan yläosista mulle menee pienetkin koot.

    Ei ole helppoa tämä elämä normaalipainoisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitkytä ja risat.. Ei kyllä ihan! :D Heh. Varmaan lähempänä jotain kahdeksaaviittä varsinkin näiden konvehtimarathonien jälkeen, voi olla jopa enemmänkin. Viimeksi kun ostin ittelleni Tripp Nycin valmistamat reivipöksyt, oli niiden lantio joustovyötärönsä ansiosta jotain 75-85cm luokkaa siinä S-koossa jonka ostin. Jotenkin sitä vain sokeasti luotti siihen että ässä mahtuisi myös Amokin pökyissä, kun nuo Trippinkin S-koon reivihousut istuivat kuin hansikas jopa tämän isommakin bootyni päälle. Stretchiä sopivasti ja sitä rataa.

      Karu fakta pinkkien Amokkien suhteen on kuitenkin se, ettei kangas jousta senttiäkään puoleen taikka toiseen. Eli ei kyllä anna piruvie yhtään anteeksi jos ostaa pikkaisenkin liian pienet pöksyt. :D

      Poista
    2. Okei, mutta voit kuitenkin olla ihan rauhallisin mielin, sillä ei kuulosta tai edes näytä siltä, että bootysi olisi sen suurempaa mitoitusta kuin normaali/hoikkavartaloisilla yleensäkään täällä pohjoisen suunnassa. :) Itse olen jo melkoisen sujut oman bootyni kanssa, vaikka toki se tuottaa pientä päänvaivaa mitä pukeutumiseen tulee. Siksi tykkäänkin shoppailla lähinnä paitoja ja mekkoja! :D

      Poista
    3. Housujen ostaminen on itelle ainua dilemma tämän kropan kanssa. Ei ikinä tiedä mikä koko istuu parhaiten, ennen kuin yrittää ahtaa päälle. :D pienimmät reivipökät ovat tosiaan ässät, ja isoimmat nyt nämä extralarget. On siinä haitaria.kerrakseen.
      Onneksi mekkoshoppailu on armollisempaa ja helpompaa toden totta! Kun ostaa jotain sifonkilirttejä, voi miltei surutta sanoa että mikä tahansa koko menee päälle. Itsehän juuri hetki sitten näppäilin uuden koltun tulemaan, joulun kunniaksi ja muuten vain. :)

      Poista
  6. Siis noihan on ku sulle tehdyt, värin puolesta :) terkkui kuusamosta, ja hyvää uuttavuotta 2015 ja myöhästynyttä joulua T: Jonne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa uuttavuotta myös siulle Jonne! :)

      Poista
  7. Jännää, nimittäin ne mun 2nd handina löydetyt pinkit camot on XS:t ja mä sain ängettyä ne päälle :D Myöhemmin ostin laastariksi (hah) neonkeltaiset vastaavat ja ne M-kokoset on sellaset että ois vielä tilaa parille lisäkilolle vaikka normaalisti käytän M/L-kokosia vaatteita. Tästähän tulee ihan Lipparin kokopolitiikka mieleen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä helkkaria. :D Miten tuo voi olla mahdollista!
      Äksässät eivät olisi mahtuneet varmaan edes toisen reiteni ympärille, mikäli samalla mitoituksella ovat tehdyt. Nuo ässät jotka itse tilasin, olivat niin naurettavan pienikokoiset etten ole aikapäiviin nähnyt housuja, joissa kokotaulukko heittäisi häränpyllyä noin pahasti.

      Poista
    2. Ne on eri kokoluokituksella ne Amokin tyttöjen ja poikien (/unisex) housut, jälkimmäisistä siis se XS vastaa hyvinkin jotain naisten S-M kokoa :D Hyvin hämäävää...

      Poista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.