torstai 26. joulukuuta 2013

Eeppinen joululahja



                                                                                Olipa kerran jouluaattoaamu.
Heräsin aivan normaalisti tokkurassa, hiukset pystyssä ja silmät sikkurassa. Tassuttelin varpahillani kohti pehmeästi hyrisevää keskusyksikköäni, näpsäytin virrat monitoriin ja tömähdin unenpöpperössä sohvaksi kutsutulle tietokonetuolilleni. Siitä alkoi jouluseikkailu, jossa tietokoneen ruudulle, kameran näytölle, tekstiviesteihin ja pienille revityille lappusille raapustetut Pretty Little liars-tyyppiset vihjeet ohjattivat minut halkokasan luota varastoon ja kohti joululahjaani. En ollut raapustanut tätä toivetta pukille moneen vuoteen, vaikka salaa toivoinkin että haaveeni toteutuisi ja saisin toteuttaa itseäni muutenkin kuin vain kirjoittaen.  Revin hopeamustaa lumihiutalekuvioista paperia joulupukin ( tai no.. Peten) silmien edessä melkoisella raivolla ja luulin ensin saaneeni ison mustan matkalaukun. Kun riuhtaisin soitinkoteloksi kutsutun veskan kokonaan ulos paketista oli ilmeeni varmasti ikuistamisen arvoinen. En oikein vieläkään tiedä miten päin pitäisi olla, käyn varmaan vähän ylikierroksilla. Onhan se hurjan jännittävää, ensimmäinen ihan oikea oma soitin! Käsittämöntä, kuinka tämä kaksilahkeinen jaksaa muistaa hartaimmat ja hyssytellyimmätkin toiveeni, jopa tälläiset "ehkä sitten joskus"- kastiin lukeutuvat kuiskaukset!


 


Olen rakastanut, tai siis, rakastin, soittamista aina kakarasta angstiteiniksi saakka. Pianon pimputtelu ja koskettimien raivokas hakkaaminen oli valtavan iso osa elämääni yläkoulun alkuaikoihin saakka, ja sille tielleen se kiippareiden tiluttelu jäikin. Hautasin luovan soittamisen sen siliän tien kun rakkaasta harrastuksesta tuli liian monimutkaista ja "turhantärkeää" klassisen musiikin suorittamista. Nuoteista soittaminen tuntui niihin aikoihin syövän kaiken hauskuuden korvakuulolta soittamisesta, eivätkä pianotunnitkaan maistuneet enää miltään muulta kuin sahanpurulta. Nyt ovi aukeni sellaisen puhallinsoittimen maailmaan jossa en ole koskaan aiemmin käynyt vieraisilla.





Saksofoni. Yamaha yas-280.

Saksofonin pehmeä ja viettelevä ääni on kiehonut korvanystyröitäni jo niin kauan kuin jaksan muistaa, ja jostain syystä iso osa fiilistelykappaleistakin sisältää tuon mystisen soittimen melodioita. Itse soiton kanssa on käveltävä pikkuruisin askelin, sillä myönnän etten ollut tätä päivää ennen edes koskenut saksofonin kaltaisiin soittimiin. Ei nokkahuilulla vingutettua ukkonooaa ehkä lasketa samaan kastiin.
Tänään harjoiteltu "soitinterapia" tuntui tepsivän, ja sain ison leveän hymyn kasvoilleni huomatessani että kun on riittävästi tahtoa, on myös avaimia oppimiseen. Ensin tietysti pusersin saksomafoonista ulos ulostusääniä muistuttavia pörähdyksiä ja suhahduksia, omituisia truuttauksia ja vinkunaa, kunnes ensimmäisen nuotin "sulosoinnut" kajahtivat ilmoille. C-nuottiasteikkoa edestakas soiteltuani uskalsin opetella Peten opastuksella myös ihan oikeaa melodiaa, eikä Destination Calabriankaan handlaamiseen kovin kauaa mennyt. Tasainen puhallustekniikka on vielä paikkapaikoin erittäin hakusessa, mutta vielä on kesää jäljellä..


Nämä alle listatut biisit olisi kyllä ihan överisiistiä oppia alusta loppuun, sitten joskus!








Image Hosted by ImageShack.us

10 kommenttia :

  1. Wou, siis miten makee!! Ihanaa, miten sun mies on tuo toiveen ottanut huomioon ja mennyt tuon hankkimaan. :) Ei kun oppimisen iloa sit vain! ;)

    VastaaPoista
  2. Videoo ku soitat! =)

    VastaaPoista
  3. Oi, olen aina ihaillut saksofonisteja, siinä on soitin, jonka äänestä itse pidän myös todella paljon. :) Ja on kyllä ehkä yksi maailman hienoimmista tunteista saada se ikioma soitin, itse sain tässä hiljattain oman ensimmäisen bassokitarani, ja on siinä kyllä ihan erilalinen fiilis soitella omalla bassolla entäkuin toisen. Kuitenkin, paljon tsemiä harjoitteluun!

    VastaaPoista
  4. Kieltämättä hieman yllätyin moisesta soitin valinnasta, mutta onpahan ainakin pähee! Toivottavasti joskus päästään soittelujasi kuulemaan :)

    VastaaPoista
  5. tosi siistiä! Yhessä isommassa bändissä pitempään soittaneena oon havainnu et saksofonistit harvenee nyt, ei oo kai muodissa tuo. Ja samaistuin kun mainitsit pianotunnit. Mun soitin(/soittimet) löytyy mun blogista, käy tsekkaa!;)
    http://tanaanjaljella99.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Saksofoni on kyl upea soitin, eikä se oo ollenkaan niin vaikea kuin miltä se aluksi vaikuttaa, kun oppii vaan oikean tekniikan. :D Fonin soitosta tuleva tunne on yks parhaimmista mitä tiedän, ja varsinkin se, kun yhtenä päivänä biisi, mitä on harjoitellut kovasti, kuulostaakin hyvältä. :D

    T: saksofonisti myöskin :)

    VastaaPoista
  7. Soitinkateus!

    Soitin 8 vuotta klarinettia ja antaisin mitä vaan, että saisin ees kokeilla saksofonia! Sormitukset on soittimissa ihan samat joten voih..

    VastaaPoista
  8. Aika mahtis musiikkia ja kyllä on sulla kaunis soitin, paljo hienompi ku näkee ny kuvasta vielä!

    VastaaPoista
  9. Heei mullakin on saksofoni ja sillä on tullut soiteltuukin aika paljon! Sä oot mun lempi bloggaaja ihan kaikista bloggaajista! Rakastan kattoo sun videoita ja postauksia ja sulla on ihanan peloton tyyli !<3 Sä oot innoittanu mua ihan kaikkeen ja oon ollu paljon iloisempi ja valaistuneempi sen jälkeen kun oon kattonu sun videoita ja postauksia:3 Asun kanssa Joensuussa, rakastan kirppiksiä ja laittautumista ja sun iiiihanat kengät on sytyttäny mussa kenkähimon :D Joo, tästä tuli nyt tämmönen superhyperhehkutuskommentti mut ei voi mitää, oot vaa paras :3

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.