torstai 29. marraskuuta 2012

The ghosts are whispering their name




Kuluneina päivinä olen saanut rakkaaltani kukkia ja todisteena mummoutumisestani rasiallisen Finlandia-marmeladeja, hamunnut ulkomailta ja suomesta hiustuotteita niin että postilaatikko vinkui liitoksissaan ja nautiskellut siitä miltä tuliterä pvc tuntuu paljasta ihoa vasten. Lisäksi olen katsonut P.S. I love you:n toiseen kertaan ja itkenyt sohvasta lampea muistuttavan lätäkön ympärilleni, porhaltanut katsomaan 140 neliön omakotitaloa ja todennut että ei, ei tämä ole koti. Tai siis, TÄMÄKÄÄN ei tunnu omalta, kaikkien niiden edellisten kohteiden ohella. Asunnon osto jos joku vetää ajatuksia jatkuvasti puoleensa, vaikka niinhän se on että kämppää ei kiireessä kannata itselleen hankkia. Hosumalla ei muutenkaan tule kuin kusipäisiä kakaroita.







Hieron ja muussaan niskojani tässä kirjoittelun lomassa irvistystä muistuttava ilme kasvoillani. Tuntuu kuin päästä alkava niskaranka olisi rautakankea muistuttava epämääräinen pötkylä, joka on kallonpohjasta miltei kosketusarka ja siitä syystä pään kääntäminenkin käy työstä. Nivelet rutisevat ja paukahtelevat samalla lailla kuin puinen tuolin jalka joka tuntuu nitkahtavan liitoksistaan. Ajatuskaan ei oikein sykähtele aivoista sormenpäihin saakka.Vanhuus ei tule yksin vaan näköjään kipupiikkien kera jotka pistävät helisemään toistuvalla syötöllä.


Kun puhuin ensimmäisessä virkkeessä uudenkarheasta muovikuteesta, tarkoitin kuvissakin päälläni näkyvää Lip Servicen valmistamaa toppia. Tein jotain ennenkuulumatonta ja rikoin aiemmin kiveen kirjoittamaani sääntöä siitä etten ostaisi vaatekaappiin kahta vaatetta erilaisissa väreissä. Pari vuotta takaperin hankkimani hopea toppi on ollut kuitenkin niin rakastettu sylivauva, että erivärisen kaksosen hankkiminen ei tuntunutkaan enää niin anteeksiantamattomalta virheeltä vaan hyvinkin varteenotettavalta vaihtoehdolta.

 
Useiden kosmetiikkablogien sattumanvarainen vilkuilu on näköjään tuottanut tulosta, ja jokin pirulainen olkapäällä sai aivopestyä minut LUSHIN pariin. Hankin testattavakseni Big-shampoon ja hsuan-wen-hua-hiusnaamion, nyt sitten venttaillaan ovatko mömmöt kaiken sen hehkutuksen arvoisia..



.. ja ebaysta muutama hiusväri, tällä kertaa KESTOvärjäykseen tarkoitettua kirkkaan pinkkiä väriä. Epäilyksen hiljainen ääni kolkuttaa takaraivossa jotta ei näillä kyllä lasta eikä paskaa saa puserrettua ulos, mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Vähän pahasti epäilen että lopputulema on muuta kuin räikeää ja shokkiväristä, saati sitten yhtään sen paremmin kestävää kuin suoraväreilläkään.. Skeptisyys kunniaan, eipähän sitten tipahda pilvenhattaralta suoraan asfaltille.



Hiuspinnien vallankumous mullisti asustevarastoni. Kaksi kappaletta ristin muotoisia hiuspinnejä löysivät tiensä kätösiini jokunen tovi takaperin. Ebaysta löytää kaikkea mukavaa muutamalla eurolla.





In mourning kuuluu niihin deathmetal-yhtyeisiin joille en lämmennyt alkujaan en sitten ollenkaan. Pistin uusimman The weight of oceans - levyn kuitenkin sinnikkäästi töissä soivaan soittolistaan, ja nyt kun kiekko on pyörähtänyt lävitse pari-neljä kertaa niin helkuttisoikoon että maistuu! Jos progressiivisempi metallimökä on tykkäyslistalla niin suosittelen tutustumaan.

Ps. jos ihmettelette miten näytän kuvissa semisti omituiselta, niin naamassa ei ole juurikaan muuta meikkiä kuin sipaus ripsiväriä ja epämääräisesti sojottavat kulmakarvat.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Maanantain hajatelmia



Maanantaipäivän hassu tajunnanvirtanovelli. On se omituista kuinka aamupäivästä aivot tuntuivat rullaavan tyhjäkäynnillä koko työpäivän ajan, mutta heti kotiin päästessä ideoita pulppusi kuin mistäkin valtavasta suihkulähteestä. Kylläpä kirjoittelu virkistää.


Siinä unessa
olin yltä päältä noessa

Mustat kynnenaluseni täyttyivät veres tä
uin aina syvemmälle syntiseen sudenkuoppaan

Syvänpunaisella liekillä puhallettu
sokea posliininukke
terävillä kynsillä kiillotettu
uusi alku joka ei ollutkaan kerran
eikä myöskään puolta valtakuntaa
vain palkeet jotka haukkovat tuhkaa

Sitä mitä halusin
en halunnut riittävästi
ja kun halusin
en halunnut sitä mikä riittää
onneksi jalat kantavat
vaikkeivat sanat takana seisoisikaan

Filminauha juminut vastaukseen
42! 42! Hän huutaa raivoissaan!!
kulmahampaasi katsovat ja painautuvat ihooni
pidät tassuani kuin perhosta
painat sormet omiani vasten
kaksi sydäntä lyö
tum tum tutumtum
kun luomien alta valuu rähmää ja värisen

Hän toi mukanaan haaskalinnut
jotka huitovat ilmaa kuin mitkäkin räppärit laulaessaan
synapsit kohtaavat ja nostan jalat pöydälle
huitoisin minäkin oravanpyörätuolissani
ellei joku vetäisi puolaa välistä
höyläisi ja fiilaisi
löisi sormille mukamas leikillään

Tuhlaan ääneni sinuun
tuhansia ja satoja sanoja
muutama hassu epämääräinen artikkeli
huutomerkki ja kysymysmerkki
peto lepää eikä vastaa

Raastinrauta orvaskettä vasten
kehkeytyyhän ankanpoikasestakin joutsen
mitä jos sisällä onkin pelkkää katinkultaa
ja haaveet ovat syövyttäneet selkärangan ruosteellaan
entäpä jos kivi voittaakin paperin
ja saksilla leikkelisi elämänlankaa

Sudenkuopasta maan kuplivaan kohtuun ja kauemmas
                               merkattuna
                              mitätöitynä
                                                  standardeihin ahdettuna
polvistun ja kaivan nielurisani
eihän pajunköyttä voi väkisin syöttää

En pakene tai edes aikonut
sillä muutenkin kuivalla maalla hukkuu
ihan ilman oikeaa vastaustakin

Siinä unessa
olin kuiskauksen arvoinen
ja luulin näidenkin silmien hymyilevän





sunnuntai 25. marraskuuta 2012

And with her came the birds..




Löysin tietokoneeni bittiavaruudessa seilatessa melkoisen liudan asuja ja hassuja kuvia jotka ovat unohtuneet kaiken muun julkaistavan kuorman alle. Useissa vetimissä näkyykin ihan samoja elementtejä uudestaan ja uudestaan, mutta minkäs sitä höperönä itselleen tekee. On vaan niin helkutin helppoa sukeltaa vaatekaappiin ja valita päälle ne tietyt luottovaatteet jotka istuvat aina. On myöskin vaan niin helppo palata vanhojen vaatekavereiden luo kulkematta lähtöruudun kautta. Vanhimmat räpsyt ovat niinkin kaukaa kuin kesältä (Leenan häistä) räppäistyjä, aika se vaan lentää niin että kohta varmaan huomaan istuvani nitisevässä kiikkustuolissa!




NECKLACE: nanbrck designs
BAG: guess phantom bag (second hand)
DRESS: lip service
SHOES: demonia swing (second hand)
SHRUG: artifice clothing



NECKLACE: etsy
CARDIGAN: only (second hand)
SHIRT: lip service
SKIRT: gueen of darkness (second hand)
SHOES: spirit store



NECKLACE: etsy
CORSET: morticia, cyberesque
SKIRT: gina tricot
SHOES: jeffrey campbell


NECKLACE: restyle.pl
TOP: only (second hand)
BELT: gina tricot
SKIRT: gina tricot
LEGGINGS: cybershop



NECKLACE: nanbrck designs
TOP: lip service
SHORTS: lip service
BRACELET: bizzare.nl

Ihmeiden aika ei ole näköjään vielä ohi. Näitä kuvia katsellessa tulee ihan älytön ikävä SINISIIN hiuksiin. Silloin kun smurffailin hiusteni kanssa koin etteivät ne olleet ollenkaan se oma juttu, mutta kuinkas kävikään. Ehkä pinkillä värillä täytetty sisäinen tyhjiöni alkaa värittymään myös muilla sateenkaaren sävyillä....




Tällä hetkellä en oikein tykkää hiuksistani, enkä kyllä osaa sanoa miksi. Ehkä se tosiasia että pinkki taittaa väriään vähän vieläkin kirkkaanpunaiseen ei ole oikein mieleeni. Etuhiuksetkin tuntuvat kasvavan ihan liian nopeasti silmille, pitäisi olla koko ajan kynimässä Saksikäsi Edwardia leikkien. Viime joulun kuvia katsoessa tuli ihan älytön ikävä suoriin otsahiuksiin. Pottatukka-mania iskee. Pitäisikö leikellä etureuhkaa uuteen kuosiin vaiko ei? Siinäpä vasta probleema. Ylläoleva kuva on otettu viime vuoden joulukuussa, eli miltei tasan vuosi sitten.




PS. En oo nyt paria viikkoa kiukutellut kuin pikkulapsi, ehen. Oisin halunnut Kerubin keikalle Katatoniaa katsomaan, mutta eihän aina voi saada sitä mitä haluaa. Vaikka kuin kovasti tahtoisi. On se aina vaan silti niin hienoa mököttää pää painuksissa sille faktalle, että Torstai-päivänä keikkailu on ihan sula mahdottomuus. :( Aikaisintaan puoliltaöin loppuva keikka ja seuraavana päivänä klo 04.00 alkava työpäivä ynnäiltynä on sellainen combinaatio että perse repeäisi töissä. Onneksi voi sentään kuunnella My Twiniä repeattia hakaten kun ei muuhun taipunut.

PPS.
Kiitos!
huomasin että teitä lukijoita oli kertynyt viikonlopun aikana niinkin hurja määrä kuin 1500.
Vetää ihan sanattomaksi. Kuvittelin blogia aloitellessa että sivusto kerää ympärilleen vain muutaman tyylistäni kiinnostuneen.

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuinka saat hiuksistas noin tuuheat?

Näin.


Ei mitään muita hatunkääntötemppuja kuin vain hirmuinen kerros hiuslakkaa ja maagista valkeaa jauhetta. Ei kokkelia nokkaan kuitenkaan vaan hiuspuuteria, ja päälaelle niin että pölisee! Jos ongelmasi on se että hiukset lässähtävät nopeasti tupeeraamisen jälkeen, suosittelen lumipyrymaisen hiuspuuterin koeajoa. Kämmenelle ripoteltuna hilseeltä näyttävä taikatomu tekee hiuksista niin superduper muhkeat että hiukset nousevat kasarirokkarityyliin sopivasti pystyyn pelkästään sormin haromalla! Ei tarvitse siis rasittaa hiuspohjaa kammalla tai harjalla tupeeraamalla ihan joka päivä, kun pelkällä viisipiikkiselläkin sohaisemalla saa hiukset nousemaan kivasti kohti taivaita. :)



maanantai 19. marraskuuta 2012

Animaatio-elokuvien aatelistoa

 Varoitan:


Hurjasti välkkyviä giffejä jotka voivat hidastaa selainta niin että tuskastuksen hiki kirpoaa otsalle.




Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket




 Nine 9
Eipä tarvinnut ninen esittelystä bongata kuin sana "Steampunk" ja kusin jo melkein hunajaa. Katsoin rainan ja teki mieli huudahtaa kovaan ääneen "WOW". Koneistetussa ja toivottoman synkeässä maailmassa elävät reppanat kangasnuket valloittivat minut täysin. Kerrankin selkeästi aikuisille suunnattua animaatiota, joka ei ole disneyn glitterpölyhuiskalla kaunisteltu vaan sitä itseään. Ihmiskunnan julmuutta maailmanlopun edessä.






Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket


Coraline
Coraline kuuluu jostain syystä niihin animaatioelokuviin, jotka aiheuttavat vilunväristyksiä selkäpiissä. Pelkkä nappien ompeleminen silmiin saa ajatuksena käsikarvat pystyyn ja hartiat nousemaan kohti korvia, tähän elokuvaan jos johonkin on onnistuttu tuomaan monesta muusta animaatioelokuvasta puuttuvaa kauhua pitkin rainaa. Painajaismainen ilmapiiri on samaan aikaan hyvin koukuttava ja niin karmaiseva että parissa kohdassa teki mieli peittää silmät kämmenillä. Jos olisin tämän elokuvan pikkuruisempana nähnyt, olisin varmasti nukkunut kaksi seuraavaa yötä löysät housuissa.



Photobucket
Photobucket
PhotobucketPhotobucket
Photobucket


Mary & Max

Mary ja Max kuuluu niihin leffoihin, joita lähdin katsomaan lähtökohtaisesti kaikkein väärimmällä asenteella. Ajattelin vain hiljaa että jaha, taas näitä muka-hauskoja Wallace & Gromitin kaltaisia (joka on muuten sekin nykyään yllättävän hyvin uppoava!)  vaha-animaatioita. Katsomatta paskaa ja miksi ihmeessä edes vaivaudun katsomaan.

Kävi kuitenkin niin että koin, näin, rakastuin niin äkisti etten muista nähneeni yhtä valloittavaa elokuvaa vuosikausiin! Maryn ja Maxin huumori ja hyvin hyvin yhteiskuntakriittinen ja (ehkä vähän) inhorealistinen suhtautuminen maailmaan upposi meikäläiseen kuin kuuma lusikka jäätelöön. Voisin mussuttaa loppuillan siitä kuinka ylistyksen arvoinen tämä elokuva onkin silmissäni. Mahtavaa,täydellistä, ah, niin kyynistä!

"“Mary Dinkle’s eyes were the color of muddy puddles.
Her birthmark, the color of poo.”"

"Do not worry about not smiling. My mouth hardly ever smiles, but it doesn't mean I'm not smiling inside my brain."




Photobucket
Photobucket
PhotobucketPhotobucketPhotobucket


Avatar
Paljon hehkutettu elokuva, eikä ihan turhaan. Animaatiotyyli on 3d-videotykillä tihrustettuna sellaista nannaa että silmät sulavat päähän! Elokuvana Avatar oli yksi parhaimmista elämyksistä mitä kotisohvan antimilla saikaan itselleen annettua. Rakkaushömppä on ollut aina jostain syystä erityisen lähellä aorttaa, muodossa tai toisessa. Sinisien miehien takia Eiffel 69 soi taas jatkuvasti pääkopassa, mutta ei anneta sen haitata, sillä leffa on kokonaisuutena aivan hitsin hyvä.


Photobucket
Photobucket
PhotobucketPhotobucket

Photobucket


The Nightmare before christmas
Elokuva, johon ihastuin heti sen nähtyäni ala-asteella. Kulttielokuvan maineeseen kohonnut tekele ei ylistystä kaipaa, joten sanonpahan vain että jos et ole tätä elokuvaa vielä ehtinyt mulkoilemaan lävitse, nyt on korkea aika tehdä niin. Muutkin Burtonin elokuvat kuuluvat TNBC:n ohella suosikkeihini, mutta onhan tämä halloween-joulukauden klassikko aina se ykkönen.

 

Löytyikö listalta yhteisiä lemppareita? :)