sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Land of the dead





Juuri tällaista sunnuntaita olen kaivannut.
Tänään,
kynttilät ovat leikitelleet varjoillaan joita seinillemme laskevat
masumme ovat hymyilleet
ja nöyrtyneet täydellisen ruoan edessä
asuntomme on vaipunut kohti talviunta
ja sonnustautunut uuteen surupukuunsa
korppi kykkii kallon harjanteella
ja taustalla kaikuvat syksyn sävelet,
mustan sävyiset.

Toisinaan haaveilen ilmekään värähtämättä mestaajan kaavun teetättämisestä. Aikuisten oikeasti. Tuntuu ajatuksen tasolla luvattoman hyvältä idealta raahustaa synkillä kujilla niin valtavaan luomukseen kääriytyneenä ettei karvaakaan näy ulospäin. Tosielämän Nazgulina naapureita pelottelemassa. :)

.. Pääsin myös Tampereen reissulla Ikean huonekaluviidakkoon tekemään toinen toistaan tarpeellisempia ostoksia. Toisin sanoen, kulutin aikaa parahimmassa seurassa ja tein muutamat täysin mielivaltaiset mustatuntuu- ostokset. Sisustusrompetta löytyy nyt niin paljon että hyllyjen kiinnikkeet huutavat armoa kaiken roina-ja tilpehöörimäärän alla.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Sphere Of Hallucination




10 vuotta sitten ...
Pukeuduin aivan päinvastaiseen tyyliin kuin nykyään
Olin koulukiusattu ja luokan rumilus
Tutustuin ensimmäisiä kertoja metallimusiikkiin
Olin kevyesti obese plussapallero ja kärsin lievästä aknesta
Elin käytännössä Mac Donaldsissa rasvassa lillutetuilla antimilla

5 vuotta sitten ...
Elin elämäni onnettominta aikaa..
...Anorektikkona ja sisäisesti pirstaloituneena
Tapasin avomieheni sattumankaupalla
Panostin silloiseen koulunkäyntiin sata lasissa (olen aina ollut perfektionisti, mutta viitisen vuotta takaperin vaadin koulumenestykseltäni ultimaattista täydellisyyttä)
Inhosin itseäni ja kaikkia muita ihmisiä. Olin luonteena yhtä tuulta ja tappuraa, vaikka päällisin puolin näytinkin ihan eheältä.


3 vuotta sitten ...
Olin vielä mustatukkainen paholainen
Osallistuin Unkarissa kansainväliseen ruoanlaittoskabaan ravintolakokkina
Muutin yhteen miehekkeeni kanssa
Örisin ensimmäistä kertaa Tuska-festareilla
Saavutin iän jossa mietojen iloliemien lipittely on sallittua



1 vuosi sitten...
Värjäsin hiukset kokonaan pinkeiksi ja kokeilin sivukaljua
Voitin Pauligin järjestämästä kilpailusta matkan maailman parhaaseen ravintolaan
Kärsin useammankin lävistyksen vuoksi
Sain paskalakin kupoliani koristamaan
Järjestin Joensuussa muutaman täytekakku-aiheisen kurssin

Kuluneena vuonna ... 
Olen istuskellut tatuointipenkissä
Pääsin näkemään lempibändini ilmielävänä. Infected Mushroo on uh ja ah.
Fiilistellyt parhaimpien kavereideni ja ystävieni seurasta
Repinyt toisen microdermalini irti tarkoituksenmukaisesti
Paskarrellut asuntoon jos jonkinmoista sisustuselementtiä ja näprännyt rastoja 


Eilen minä...
Leijuin vahingossa päikkäreiden höyhensaarilla kolme tuntia
Hyppelehdin hymy pyllyssä ympäri residenssiämme kun niin innostutti!
Sain tietää extempore-reissustamme Manseen
Tulin kymmenisen rappusta alas perse edellä niin että rytisi
Nautiskelin elämän pienistä iloista, kuten siitä miten ihanaa on kääriytyä kuohkeisiin ja tuoreilta tuoksuviin vasta vaihdettuihin lakanoihin


Tämä biisi. Tässä hetkessä en montaa muuta rallia keksi joka yhtä hyvin uppoaisi! Mahtavuutta!

Tänään minä ...
Leivoskelin töissä pullaa niin tarmokkaasti että ranteita kolottaa. Vanhuus ei tule yksin. -_-
Katselin Nalle Puh-elokuvaa sohvalla loikoillen. Möhköfantit ovat melko somia otuksia.
Fiilistelen Woods of Ypresin mjyysikkiä
Värjään hiusten latvuksia pinkihkön sävyisiksi
Mutustan vihreitä kuulia posket pullollaan (LEMPPAREITA!)





Huomenna minä ...
Stressaan siitä sopivatko klipsipidennykset nykyiseen hiuspehkoon
Yritän selvitä fyysisesti rankasta yli 10h työpäivästä
Pakkailen innoissani sopivia reivivaatteita perjantaille
..Ja saan harmaita hiuksia siitä, mitä päälleni älyänkään laittaa. (pinkkiä vai hopeaa vai mustaa vai kaikkia sekaisin?! rastat vaiko ei, mitä pakkeleita mukaan.. kääks mitkä ongelmat. organisointikykyni on täysi nolla.)
Yritän muistaa kuvata pari myytävää vaatetta blogikirppikselle. Korsetteja, muunmuassa.

Ylihuomenna minä ...
Nautiskelen siitä kun Orjan Nilsenin jytke soljuu korviini Stellar Cityssä!
Matkustan Tampereelle
..Ja bunkkaan parahimman ystäväni Kaisun pölypallerona
Nautiskelen sihijuomia nenä punaisena
Ja juhlistan yhteistä 5v taipaletta avomieheni kanssa mitä parhaimmilla bileillä!

Vuoden päästä minä ...
Asun omistusasunnossa jossain päin Joensuuta
Koen kehittyneeni työssä jota teen
Haaveilen varmaankin DJ-dekin/mikserin hankkimisesta samalla lailla kuin nykyäänkin :)
Elän toivonmukaan nykyistä spontaanimmin
Käyn polkaisemassa spinningpyörää säännöllisesti, tai hutkin kiukkuni potkutyynyihin nyrkkeilytreeneissä



Kaikki tässä kirjoituksessa näkyvä värikäs kuvitus on Californialaisen  Alex Pardeen käsialaa, ja lisää printtejä voi katsella täältä.

Haaste napsahti kohdalleni Oonan monta elämää-blogista.
Ja koska olen iso paha täti, haastan jokaisen tätä lukevan tekaisemaan samanmoisen pohdinnan myös omalle sivustolleen. Suosittelen, on mukava käydä läpi asioita joita elämän polulla onkaan kävellyt vastaan. :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nailon biittiä



Flunssa painaa vieläkin, joten luikertelin sieltä missä aita on matalin ja leikin filmistaraa kameralle. Vähän ostoksia ja pälpätystä kaikesta turhanpäiväisestä.


torstai 20. syyskuuta 2012

HOME DETAILS


Koneelle tallentuneita kuvia ja pieniä uudistuksia alkuvuodelta tähän päivään. Suurin osa kuvissa näkyvistä pikkujipoista on hankittu jo useita kuukausia sitten muttei anneta sen haitata. :) Pienikin uudistus nostaa mielialaa (ja sisustus-intoa, valitettavasti..) niin että tanner tömisee!










Pistin kesäkuussa Puuha-Peten ruokapalkkaiseen orjatyöhön uuden tietokonepisteeni kokoamishommiin. Katselin itse nöyränä vierestä, nautin viinirypäleitä hopealautaselta toogaan kietoutuneena ja huiskuttelin välillä vähän nahkaraippaa. Sekä verbaalista sellaista että ihan konkreettistakin. Ja liimailin aputarroja ympäri huushollia ihmisistä seiniin. Muaha. No ei vaan, katselin minäkin huuli pyöreänä ohjeita jotka olivat taas sellaiset perinteiset insinööriohjeet, joiden lukemiseen olisi tarvinnut joko tulkin tai insinööri-suomi-insinööri-sanakirjan. Mieluiten kuvilla varustettuna. Parasta näissä kokoamisohjeissa on tosiaan se, että mallikuva on räpsäisty vain muutamalta eri kantilta, ohjeet ovat mustavalkoiset, eikä tällä kertaa sanallista tulkkausta ollut edes sen yhden ohjeistavan lauseen verran. (joka sekin on muuten yleensä mandariinikiinaksi..) Liekkö olemassa yhtään pariskuntaa joka saisi yksinkertaisen huonekalun koottua ilman väliaikaista touretten oireyhtymää? "Ei tää perkele tähän tuu, missä vitussa se C-osa on.. ei tää oo se.. kun tarviin sittenkin sen X-palikan! no nyt se vasara hävis..pidä tätä osaa.. no anna nyt se osa jo ja vähän sassiin ennenku liima kuivuu! nyt se kaatuu!!!!".. Jos ikeassa ohjeet ovat kiasmatasoisia mestariteoksia, niin kyllä sitä muissakin huonekalufirmoissa osataan.. Tästähän saisi mainion dokumentinkin tekaistua. "Parisuhde riekaleiksi 60 minuutissa!"

Yksi projekteista on vielä kesken, ja se näkyykin tuossa alimmassa räpsyssä. Tietokonesohvani on tarkoitus tuunata antiikkinahan väriseksi ruskeamustaksi tai kokonaan mustaksi, en ole vielä ihan tarkalleen päättänyt. Jotain tummempaa anyway. :)

ps. jos joku mietiskelee miltä tietokonepisteeni näytti ennen uudistusta, niin TÄÄLTÄ löytyy mielenvirkistystä.. En voi käsittää kuinka olen mahduttanut kaiken tämän roinan noin kääpiökokoiselle pöydälle. ö__ö Entinen pöytä oli leveydeltään vain 15cm leveämpi kuin tämä nykyinen tietokonetuolini.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kipiänä





Yskin tällä hetkellä keuhkojani ulos peiton alla kera panadolpaketin ja mummon tekemän mustaherukkamehun, joten on hyvä sauma tekaista pari kirjoitusta jotka ovat hautuneet aivoihin siihen ö-mappiin, johon joutuvat asiat yleensä unohtuvat syystä tai toisesta. Ketuttaa kyllä kerätä kaikki mahdolliset taudit samalla "collect 'em all" - periaattella kuin vaikkapa pokemonit. Taistelipa kuinka urheasti pöpöviidakkoa vastaan tahansa, niin aina se tauti sieltä jostain kolosesta pääsee luikertelemaan immuunipuolustuksen läpi. Vaikka sairaslomalla ei pitäisi juuri mietintämyssyään rasittaa, en vain osaa maata lahnana paikoillani viikkotolkulla. Noh, pitää yrittää olla takertumatta lillukanvarpuihin ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Tässäpä muutamia enemmän ja vähemmän tuoreita hankintoja ja suosituksia teille tarjolla.


Ostin pari kuukautta sitten uuden luottotuotteeni: Dolly Winkin nestemäisen rajauskynän jota todella monella sivustolla kovasti suositeltiin. Eikä syyttä suotta. Terä on niin olemattoman ohut että tarkimmatkin syherrykset onnistuvat ilman että joutuu pomppimaan vihaista heimolaistanssia, seisomaan käsillään ja kiroilemaan peilille saksalaisittain niin että sylki roiskuu seinille. Dolly Winkin rajauskynä on ollut myös erittäin riittoisaa, kestänyt tähän mennessä jokapäiväistä käyttöä 3 kk ajan. Hintaa yhdellä tussilla on karkeasti sanottuna kymmenestä eurosta pariin kymppiin, riippuen mitä kautta eyelinerinsa ostaa. Vannoin monta vuotta Lumenen rajauskynän nimeen kun en tiennyt paremmasta, vaan kylläpä nyt osaa sanoa että kunnollisilla välineillä lopputuloskin on miljoona kertaa parempi. On todella veemäistä yrittääkään piirtää ohutta jälkeä jos rajauskynän terä  on jo lähtökohtaisesti paksu kuin oven väliin jäänyt ukkovarvas. Tumpelo, kömpelö ja hankala käyttää. Dolly winkistä löytyy kaikki mainion eyelinerin ominaisuudet. Tussi on nopeasti kuivuva, vedenpitävä eikä leviä vaikka hiukset hankaisivatkin esimerkiksi piirrettyä kulmakarvaa vasten. Markkinoivat tussia myös hikoilunkestävänä, mutta tampattuani Summer Soundissa 3 tuntia yhtäsoittoisesti voin sanoa että eipä ollut kuin muutama katkoviiva kulmakarvaa jäljellä. Jos olisin käyttänyt Lumenea moisen reivaamisen ja vesiputousmaisen hikoilun jälkeen olivat kulmakarvani levinneet varmasti puolen naaman leveydelle. :D


Puolisen vuotta sitten kokeilin hiuksiin jätettäviä hoitoaineita, pariakin eri purkkia. Molemmat näistä haisevat (omiin herkkiin sieraimiini) liian hajuvesimaisilta ja voimakkailta, eivätkä liikauta kyllä hiusten kuntoa puoleen taikka toiseen. Tekevät korkeintaan vähän liukkaammiksi, mutta mitään näkyvää supersankarimaista hiusparannusta ei kyllä tapahdu. Kovat ovat lupaukset kuten hiustuotteilla yleensäkin, tehoiltaan molemmat ovat ihan sieltä itsestään, nahkahaitarista. En ole koskaan ymmärtänyt miksi tuotteiden pitää lupailla liikoja: vahvoja ja elastisia hiuksia kovasti rasittuneista kutreista, tehokasta intensiivisyyttä, loistavaa kiiltoa, 'huomattavaa' estoa haalistumiselle ja mitähän vielä. Kas kun hius-suihkeella ei saa samointien parempaa elämää, aviomiestä ja kyynärvarren mittaista fallosta, lapsia joiden suun saa suljettua vetoketjulla, ja koiraa joka ei heitä hätäpaskoja karvalankamatolle. Suosittelenko siis näitä kahta hoitosuihketta? No en helvetissä.


Pieni purkki, iso sielu! Tai no, sisällöksi sitä voisi kai sanoa.
"miten ihmeessä saat hiukses noin tuuheiks?"
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus. Hiuspuuterilla.
Tuntuu että kun tätä unihiekan näköistä ja voimakkaasti pölyävää taikatomua tupsuttaa vähänkin hiuksen juureen, tuntuu koko pehko saavan puolikkaan kylän verran lisää tilavuutta! Ei tarvitse kuin vetäistä muutaman kerran kammalla tukkaa takulle, ja sen jälkeen vain tuhoaa otsonikerrosta roimalla kädellä. Eli suihkuttaa sen verran hiuslakkaa että tukehtuminen on lähellä. Testatkaa, tälläinen purkki kustantaa vain muutaman euron ja siitä saatava hyöty on aivan mieletön! Eikä toden totta tarvitse pelätä sitä että tukka lörtsähtäisi kuin koulukirjojen alla apua huutava sämpylä, oma hiuskuontaloni saattaa säilyttää volyyminsa kuohkeana jopa yöllisten liskodiskojen jälkeiseen seuraavaan päivään saakka.



Summer is miles and miles away
And no one would ask me to stay
And I, should contemplate this change to ease the pain
And I, should step out of the rain, turn away

Opethin fanipaita löytyi kirpparilta muutamalla eurolla.



I still can hear them screaming
And the shape… Is it me on the piano?
Playing the symphony of the damned

Swallow the sunin Hope-levy kuuluu Opethin Damnationin kanssa niihin tekeleisiin, joita voisin luukuttaa yhä monien kuunteluvuosien jälkeenkin vaikka joka päivä. Hope-levyltä löytyy niin monta lempparibiisiäni että yhden tietyn valitseminen menisi nopan heittämiseksi. Aina ne heittää noppaa. Ja tämäkin paita oli löytö paikalliselta kirpparilta.




Avomiehen yllätys ja suloinen viesti jonka sain mieluisan valaisimen mukana. Miut pitää tuntea melkoisen hyvin tietääkseen sen, että rakastan Eero Aarnion tekeleitä. Tuplakupla-valaisin on ollut haikailuni kohteena siitä lähtien kun valaisimeen ensi kertaa törmäsin, eli vuodesta 2001 lähtien. Upea muovivalettu valaisin kulkee taloudessamme 'inspiraatiolampun' nimellä, sillä en osaa enää tehdä mitään pidempää novellia tai tekstipätkää ilman että kahden möykerön muotoinen lamppu levittäisi pehmeää valoaan ympäristöön. :)
Nykyisessä asunnossani lampun säilytyspaikka ei anna design-klassikolle oikeutta, mutta toivon mukaan saan sijoitettua uuteen asuntooni jonkinmoisen sohva/apupöydän double bubblea varten.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Syntisen punaista






Väri jota vierastin enemmän kuin lihaa ruokalautasellani. Punainen. Kirkas, pirumainen, viettelevä, seksikäs ja villi. Tällä hetkellä omat hiukseni liekehtivät paholaisen punaisina niin että kipinöitä suorastaan sinkoilee. Punaiset hiukset ovat kieltämättä melkoiset katseenkerääjät, vaikkakin sopivat vain harvoille. En sanoisi että allekirjoittaneelle kovinkaan täydellisesti natsaisivat, mutta kerrankos tuota kokeilee viikon tai pari pinkin sisarussävyssä. Kun steppailin ulos suihkukopista juuri värjätyissä hiuksissa, en voinut välttää sitä viiden sekunnin mittaista hetkeä jona tuijotin peiliin haavi auki. Ainut asia joka pyöri sillä hetkellä mielessä oli lause: " Mitä helevettiä mie oon männyt tekemmään...".

En tiedä miksi, mutta jostain syystä punaisissa hiuksissa tuntuu olevan enemmän potkua ja asennetta kuin pinkeissä. Ehkäpä siitä syystä koko aamun onkin soinut päässä Arch Enemyn "No Gods, no masters". Punahiuksista muijaa ei noin vain tossuteta. ;)



What doesn't kill us make us stronger.
Locked and loaded ready to strike,
You stand loud and proud,
united as one.

I am who I am,
take it or leave it,
A rebel at heart,
No gods, no masters,
My time has come.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Mitenkäs se kesä meni?




.. Sillälailla. Nyt on hyvä kääntää sopivasti tylsynyttä keittiöveistä haavassa, kun sää näyttää ankealta kuin suomalaisittain sisustettu beige asunto. Olisikohan yksinäisten vuorten takana vehreämpää...






Auringon paisteessa lepposaa pistelyy, tätä kesäfiilistelyy.. Onneksi voi muistella käsi housuissa sitä miten kivaa kesällä oli marinoida itteään aurinkorasvalla, hakata selekää vastalla hampaat irvessä, lauleskella 'tsuida buida, osaat sä uida' ja pulahtaa hyiseen järveen. Kesä tuli ja meni, ja katosi kuin pieru saharaan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Psykedeliaa, harhaa ja pelkkää kuvitelmaa...



Aamulla sorkkaraudalla silmät auki, kahvinkeitin pörisemään, raahustan vastentahtoisesti kohti peiliä. Ruudun toisella puolella turvonnut ja possunpunainen pärstä, teabägit silmien alla ja taas uusi kaksari, oiskohan tällä kertaa kahdeksas laatuaan. Ryppyjäkin. Ja huulet kuivaneet jonkin puutostilan vuoksi. Saatana. Tuntuu että toivun varmaan edelleen pari viikkoa sitten loppuneesta kesälomasta, kun väsymys ei ota loppuakseen edes superturbo extreme xxx-vitamiineilla joissa pitäisi olla ytyä vaikka armeijalliselle urheilijoita. Sama ruikutus joka kerta. Pitäisi vaan kellistää aiemmin peittojen väliin jotta jaksaisi tehdä töitä kuin muurahainen konsanaan, vaan joka kerta löytyy askaretta niin ettei millään repeä punkkaan. Sitä vain tapoihin kahlittuna katsoo kelloa, noinko paljon se on, ja antaa tikittää vain vaikka nukkumatti kolkuttaa takaraivossa univelka-nyssäkkänsä kanssa. Elämän kiertokulku on kuitenkin miltei päivästä toiseen tismalleen sama: herään ja väsyttää. Virkoan aamukoomasta hiiiii--iiiiitaasti, ja väsyttää taas. Teen töitä, erehdyn seisahtumaan paikoilleni ja väsyttää. Tulen kotiin ja väsyttää, taistelen iltaan asti jalkeilla vaikka nukahtaisin sohvalle aivan välittömästi jos sen itselleni sallisin. Kaadun kuolemanväsyneenä vällyjen väliin aivan liian myöhään, vain herätäkseni aamulla ja todetakseni, että voi kristus perse kun voi pientä ihmistä väsyttää. Väsyttää nytkin niin, että naurahdin omalle ajatukseni siitä että tästä biisistä saisi mainiosti väännettyä "vä-syt-tää" - tanssibiisin kaikille kaltaisilleni hitaalla käyville persoonille. -_-




Sumppi pihisee taustalla kutsuvasti, jo neljäs kuppi tänään. En yleensä juo kahvia kuin maksimissaan pikkiriikkisen hörppäyksen kokoisen kupposen päivässä, joten kohta pärisee taas. Noniin. Hörps. Nyt sitten vaan odotellaan koska kofeiini pamahtaa päähän rumpujen paukutuksen saattelemana.

Vielä tässä vaiheessa ei tunnu yhtään miltään. Ei kahvin puolesta, eikä oikein muutenkaan. Avomies ehdottelee asuntonäyttöä, joka järjestettäisiin ihan kohtsilleen. Vanha tuttu virsi: En mie jaksa. Väsyttää. Eikä kyllä kämppäkään rehellisesti sanottuna tuntunut etuoven kuvissakaan millään osa-aluella 'omalta'.

On hassua kuinka kuvissa voikaan näyttää aivan eriltä kuin mitä oikeasti on. Tällä hetkellä peilikuva näyttää lähinnä siltä kuin silmämunat pullahtaisivat ulos kuopistaan kaiken uupumuksen innoittamana. Eikä kuvien räpsäisystäkään ole kuin muutama tunti aikaa...Mistä lie silloin tuota duracellia riittänyt.


Yksi asia on kuitenkin kiva piriste. Disturbia clothingilta tilaamani koti-arkivaate vaikuttaa rahallisen sijoituksensa veroiselta. Edellinen Lip Servicen luottopaitani osoittautui tarkemmalla katselmuksella olevan kainaloista pikkuruisilla rei'illä koristettu, sellaisilla onkaloilla jotka näkyy vain kun läheltä tihrustaa. Muutama neulanpisto sieltä ja täältä, ja ongelma on hoidettu. Ei olisi kovinkaan kivaa taapertaa ihmisten arvostelevien katseiden alla, ja tajuta illan päätteeksi että paitaa koristaa nyrkin mentävä glory hole. Kainaloissa reikä ei ihan niin paha olisi, mutta auta armias jos se olisi siunaantunut persauksen kohdalle.. Siitä olisi Pariisin muotiviikot kyllä kaukana. :D


Tätä putiikkia suosittelen kyllä ehdottomasti, kannattaa ainakin tsekata jos sattuu Iron fistin printeistä pitämään. Disturbian kuositus on hitusen samankaltaista kuin rautaisella nyrkillä, vain provosoivampaa. Toimitus oli nopea ja postikulut inhimilliset. Isohkon tilauksen postikulut olivat n. 10 euroa, mikä on ulkomailta tilattaessa melko inhimillinen summa. :) Mokoma Disturbian poppoo oli juuri tilauksen tehtyäni listannut nettisivuilleen mm. tyynyille suunniteltuja kangaskortsuja tällä samaisella psykedeelisellä kuosilla mikä paitaanikin koristaa. Ei tartte kahta kertaa kysyä, katselenko kaiholla myös niitä tyynynpäällisiäkin..


Ps. jos harkitsette saman topin tilaamista, niin vinkiksi huikkaan ettei paita itsessään ole noin pitkä kuin miltä päälläni näyttää. :) Laitoin disturbian pitkän topin alle perus-mustan trikoomekon, jonka ansiosta pakarat jäävät piiloon.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Rakkauden Bermudan kolmioo..





SKIRT: gina tricot CORSET: second hand TOP:cyberdog (bizzare.nl) 

Eiliselle arvosana 5/5.
Stig veti Kerubilla vähintäänkin nimensä veroisen keikan, ja tuli hoilattua huumoriralleja mukana niin että tällä hetkellä kurkussa tuntuu pyörivän kilon pussillinen hiekkaa. Tanssin epävirallisilla jatkoilla jalkani kuolioon lasisirumeren seassa, eikä edes harmita! Oli niin huisin hauskaa että ottaisin iltamat uusiksi ihan milloin vain.






Ennen keikkaa siemailimme pari suunmyötäistä lasillista kuivaa sihijuomaa, 24 karaatilla maustettuna. Voipahan kerran elämässään mainostaa olevansa kirjaimellisesti sisältä aetoa ja ehtaa kultaa. Kuten arvata saattaa, oli näiden "porvarijuomien" jälkeinen olotila sellainen, että suunta oli suoraan ylöspäin..

Asussa näkyvät raitasukat riuhtaisin pois koivista juuri ennen keikalle hipsimistä, sillä syksyinen keli sai lyhyellä automatkallakin kinttuihin sellaisen olon kuin olisi lähtenyt ulkoiluttamaan takamustaan kommandona. Paksummat villahousut jalkaan niin tarkeni! Ja muutenkin stay-upit tuntuvat baari-elämässä vähän kyseenalaisilta, niin vaihdos paksumpiin kinttupeittimiin ei ollut varmaankaan mikään huono idea. Ei ole kiva huomata että joku sivullinen kaivaa taikavarpunsa esiin tanssilattian laidalla ja hakkaa tattia sata lasissa..





Bermudan kolmiossa seikkailun jälkeinen päivä onkin mennyt tähän asti darrapizzaa väkertäessä ja Skinssin uusimman tuottiksen pauloissa. On mukava pyllistää välillä muulle elämälle, laittaa puhelin kiinni ja vain maata vihanneksena exponentiaalisesti leveyssuunnassa kasvaen. Röyh.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tekee mieli mustaa..




JACKET: lip service (second hand)
BAG: guess
TOP: ebay
TROUSERS: lip service
SHOES: pennangalan (second hand)


Eniten ketuttaa kaikki. Tällä kertaa hiukseni.
Mikä lie jatkuva uusiutumisen halu, kun nyt himoitsen kaihoisasti hiilenmustaa, korppikotkamaista mustaa tuksua. Edes omien ajatusten sysääminen sivuun ei tunnu auttavan, vaikka kuinka laittaisin kädet korvien eteen ja hoilaisin täyttä kurkkua nissepolkkaa tahi muuta ärsyttävää rallatusta "LALALALALA-en kuuntele!" - tyyppisesti, niin tulos on aina sama. Sieluni itkee mustan hiuksen perään, vaikka pinkki onkin ihanaa ja sydämiä ja rakkaushattaraa. Kasvanut hiuksen juuri tuntuu heloittavan kuin teinipojan terska, teimpä mitä tahansa niin sieltäpä se loistaa niin että tekisi mieli tirauttaa pienet itkut.

Mitäpä teen kiihkoisan mustan himoni eteen? En yhtikäs mitään. *Ba dum tssh*. Saamattomuuden aikakausi jyllää vahvana, kun en jaksa edes kuontaloani huoltaa. Harmooninen olo in my ass.
Melko varma olen kuitenkin, että hiusten värjäämistä mustaksi katuisin niin paljon että hyppäisin sillalta ihan vain pelkän tukka-ahdingon vuoksi. Siispä jätän siis suosiolla värjäämättä, kun päässä kolkuttaa jo tässä vaiheessa ajatus siitä että kaikki on ohimenevää. Onhan tietysti vaihtoehtona piipahtaa ebayn peruukkibuffettiin, ja valita sieltä naposteltavaksi jokin kiinalaisten pikkulasten rakkaudella leipoma musta tekotukka-tupee.

Ja kaiken hyvän lisäksi syytän kokonaisvaltaisesta aivotusten mustumisesta taivasta, joka on porannut viikkokausia putkeen niin että kadut lainehtivat. (miltei, ainakin) Murheellinen sää syö sisäistä pinkkiyttäni kuin pac man pikselipisteitä. Että se siitä värienergiasta tänään. Juuri nyt haluan mustana ainakin:
Metallimusiikin,
Huumorin,
Kahvini, kera ronskin viskilorauksen.


Käperryn nyt omaan mustaan aukkooni peiton alle napostelemaan Summoningia. En häpeä myöntää että herkistyn kappaleista niin että karvat nousevat pystyyn ihan joka ainualla kerralla. Eräs tatuointihaaveenikin liittyy kyseiseen kokoonpanoon, sillä Summoningin sävelet ovat seilanneet lemppareissani jo iät ajat.

Näin tänään. Kyllä mie kaikesta synkistelystä huolimatta pesunkestävä pinkki olen, ja pysyn sellaisena.

torstai 6. syyskuuta 2012

Kaverivideo







Rakastan tätä naista.  Countess Bathory tuli kyllään!