torstai 31. toukokuuta 2012

Sopivat vaatteet raveihin







 Täydellisten housujen etsintä on syvältä helvetistä itsestään. Koko touhu on todellista arpapeliä, eikä kelvokkaita yksilöitä tunnu löytyvän vaikka suurennuslasin kanssa etsisi vaatekauppojen valikoimista. Täydelliset reivipöksyt olivat to buy-listallani viimevuoden keväästä asti, enkä saamattomuuttani saanut vain aikaiseksi ottaa silmää käteen ja kaivella kaikkia maailman verkkokauppoja läpi. Pöksyjen osto itsessään on loputon sarja valintoja ja päätöksiä. Minkä väriset? Yksityiskohtia vaiko ei? Levenevät lahkeet vaiko pillit? Tehostevärejä? Matalavyötäröiset vaiko korkeavyötäröiset? Bootcut, skinny fit, vai baggy? Vähemmästäkin menee pää pyörälle!



Henkilökohtaisesti vihaan matalavyötäröisiä farkkuja yli kaiken, enkä käytä sellaisia vapaaehtoisesti kuin vain silloin jos on aivan pakko. (hotpantsit asia erikseen, toim. huom! ;) Matalavyötäröiset pöksyt ovat omalle varatalotyypilleni todellista myrkkyä kaikkinensa. Korostavat jo muutenkin muhkeaa lantiota sillä kaikkein herkullisimmalla tavalla, törsöttävien jenkkakahvojen saattelemana. Vaikka matalavyötäröisistä pökistä valitsisi väljän great girl-koon, on tulos silti sama. Olo tälläisissä pöksyissä on aivan sietämätön. Tekee mieli kävellä eteenpäin pöksyjä latvakakkosen näköisesti ylöspäin repien, sekä edestä että takaa. Istuessa näkyy rekkamiehen hymy koko komeudessaan, vaikka käyttäisi polvipituista tunikaa. (tai ainakin se tuntuu siltä!), ja tuntuu kuin tuolille istahtaessa jenkkakahvat tursahtaisivat ylitse housun laitojen, aina penkin reunoistakin yli. Ja matalavyötäröisistä housuista sitä kokoa on niin saamarin hankala etsiä muutenkin. Ne ovat aina joko liian pienet, tai niin isot että näyttää kuin haarovälissä olisi tilaa litran kokoisille kiveksille. Välimuotoa ei ole olemassa.







Näissä goottikirppiksen kautta tehdyissä löydöksissä ei onneksi matalan vyötärön ongelmaa ole. Ostin housut oikeastaan enemmälti arkikäyttöä silmällä pitäen, ja isommista reivibileistä salaa haaveillen. Pöksyt ovat malliltaan mukavan löröt, juuri sellaiset etteivät purista tai hierrä tai paina sitten yhtään mistään! .. Ja jakavat mielipiteitä varmasti vähintään yhtä paljon, kuin oliivit ruokalautasella. Niitä joko vihaa sydämensä kyllyydestä, tai rakastaa roihuavasti. Sen verran päheät nämä ydinvoimakkaalla lahjemerkillä koristetut, heijastinteippiä täyteen ängetyt housut ovat, etteivät kaipaa rinnalleen mitään muuta kuin supermenevää tanssimusiikkia. Psykedeelisenä taikka aggrotechinä!








Taattua Headroom-laatua. Tälläinen psytrance-jytke pistää vipinää kinttuihin ja valtaisat housunpuntit liehumaan! Adam Metcalfen tuottama Psy erottuu elektronisen musiikin valtavasta tarjonnasta positiivisesti edukseen. ^^

Musiikkivideo on sekä näyttävyytensä, että itse kappaleena tanssimusaa parhaimmasta päästä. Ja tästä onkin helkkarin hyvä jatkaa aasinsiltana Grendeliin itseensä. Totta tosiaan, Alankomaiden poijjaat ovat julkaisseet viime kuussa uuden lätyn, joka täytti ainakin omat odotukseni täysin. Oletteko jo ehtineet kuuntelemaan Timewave zeron lävitse?

maanantai 28. toukokuuta 2012

Festarikesän avaus!





TOP + SKIRT: lip Service SHRUG: artifice clothing NECKLACE: NanBRck designs

Silloin kun kauden ensimmäiset festarit pärähtävät käyntiin, on kevät paketoitu tiiviiseen nippuun. Vaikkei koivun siitepölyn ansiokas nenäröörien rassaus ja vesisade sitä kesäisintä fiilistä tuokaan esiin, niin musiikki, ja festarimiljöö laittaa tunnelman heittämään häränpyllyä. Eli suomeksi sanottuna: olen se paviaani joka seisoo rummuttavassa kaatosateessa silmät verestäen ja turvonneina, + pyyhkii jo valmiiksi litimärkään hihaan nenästä noroina valuvaa räkää samalla vinkuvasti hengittäen. Ja hymyilee kuin naantalin aurinko kaiken allergisen tuskan keskellä. No ei ehkä ihan noin kärjistetysti, mutta eipä ole ollut kaukana.  Odotin Liekkifestareita ja Leppävirran reissua kuin kuuta nousevaa, ja jo viime maanantaina sukat pyörivät jaloissa kaiken innostuksen ansiosta.





Perjantai-keskipäivä oli säätilaltaan ehkä täydellisintä kesän antia mitä vain voi toivoa. Aurinko paistaa helotti korkealta taivaalta, ja lämmin kesätuuli kutkutteli paljaalla iholla. Linnut visertelivät ja muuta proosallista, hienolta kuulostavaa diibadaabaa. Vaan kuinkapas sitten kävikään. Tuurini on sitä mainiointa yleensäkin, niin tulipa taas todistettua ettei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Juuri kun olimme pakanneet kimpsut ja kampsut puolentoista tunnin ajomatkaa varten valmiiksi, taivas näytti mitä paha karma tarkoittaa. Että eikun vaan Esterille terveisiä, mummokalsarit tulevat postissa perässä niin ei tarvitse aina sitä vuotavaa takapuolta vilautella. 




Noh, onni onnettomuudessa kuitenkin. Olin ilmeisesti ennakoinut festareiden vaihtelevaa säätilaa, kun olin pukenut päälleni jo valmiiks waterprooffit varustukset ennen ulos vilkaisua, eli full body pvc-haarniskan päästä varpaisiin. Töräytimme Bimmerin käyntiin ja ajoimme mukavaa fiilistelyvauhtia kohti Tulenliekkiä. Kerrankin tilanne oli se, ettei varsinaista kiirettä ollut eikä tarvinnut siis lasetella menemään ihan urku auki. Matkan aikana kerkesin metsästämään leijonaa hiukkasta vajaan puolen litran pullollisen  verran, joten paikalle saapuessa ei ainakaan fiilistä puuttunut tipan tippaa.


Hymyilytti siis niin että pärstä meinasi revetä kahtia. Huh, tsiisus. Festareiden kuvasaldo rajoittuu pimeiden yöaikojen takia vain muutamaan otokseen, mutta niistäpä täydellinen tunnelma välittyykin melkoisen hyvin. Vettä tuli kuin sankosta kaatamalla, muttemme antaneet sen haitata. Otin itse Staminan öisestä keikkasetistä jokaisen pisarankin iloa irti, ja moshasin sellaisissa märkätukkafiiliksissä täyttä kurkkua biisien sanoja hoilottaen, etten muista koska olisin heittäytynyt yhtä villisti tilanteeseen mukaan. Ajatukseni klo 1:00 rankkasateessa oli lähinnä miehekäs "vitut ulkonäöstä, ei sitä olla sokerista tehtyjä", ja olotila oli kyllä kuin uitetulla koiralla keikan päätyttyä. Ja kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä niskat olivat sellaista keittämätöntä makaroonia, etten saanut päätä käännettyä. Itku pitkästä ilosta.







STAM1NAAAAAA!!!!! (parhaimmistoa uudesta tuotannosta!)

Kokonaisuudessaan näistä pikkukylän ihka-ensimmäistä festareista jäi todella hyvä maku suuhun. Järjestelyt tuntuivat toimivan sutjakkaasti, alue oli juuri hyvin mitoitettu tapahtumalle ja muutenkin koko miljöö oli todella viihtyisä iänikuisten hiekkakenttien ja asfalttifestareiden rinnalla. Jos (ja kun, toivottavasti!) festarit järjestetään ensi vuonna, niin voin jo vuotta aiemmin toitottaa ympäri kyliä: COUNT ME IN!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ny rillataan



 

Kun asunto muistuttaa +30c lämpöasteillaan miellyttävän oleskelutilan sijaan paahtavaa krematoriota, ei juuri vaatteita tarvitse päällään kannella. Totta tosiaan, nyt voin vain todeta että kyllä tämä auringonpaiste jo muutenkin kuumaan kämppäämme yhdistettynä on melkoinen killeri. Neljä tietokonetta ja koko asunnon kattava spottivalaistus hohkaa jo itsessään lämpöä niin maan perkeleesti, että talvisinkin meinaa välillä paistua hengiltä. Olen hiipastellut ympäri pihoja pelkissä Lip Servicen liiveissä ja minihameessa. Eli täsmentävämmin: Semi-nudistina.Olette kuitenkin toivoneet "tavisvaate" - päivän asuja, joten tässäpä sitä karuimmillaan. Jos en jaksa panostaa vaatetukseen hippusenkaan vertaa, niin asut ovat jotain tätä luokkaa. Hehkeää, i know.





Nämä liivit olivat löytönä parhaat aikoihin. Olin juuri tilaamassa samaisia pvc-läpyköitä Bizzare.nl:stä uutena, kunnes huomasin että itselleni sopiva koko myytiin yhdessä päivässä loppuun. Ei vituttanut ei. Noh, puolen vuoden odottelu palkittiin ja ruhtinaallisesti!

.. Ja kuten kuvasta näkyy, useiden tuntienkin pers-grillauksen jälkeen ihoni on yhä vaalea kuin ruumiilla. Ja hyvä niin. Parin päivän aurinkolötköttelyn jälkeen olo on kieltämättä kuin paistinpannulla tirisevällä rintafileellä, eikun vain persiljasilppua ja ruokaöljyä iholle niin avot. Kehon sisäinen punaviinimarinointikin jo ennestään hoidettu. Päivänpaistattelukin on tosin harrastuksena sellainen, ettei itseään jaksa kärventää montaa päivää peräjälkeen. Alkuviikoksi ennustetut hitusen kolemmat kesäsäät tulevat ihan tarpeeseenkin, ja pääsen vihdoinkin ulkoiluttamaan muutamia uusia hankintojani.








 Pelkäsin jo eräiden goottikirppiksen kautta hierottujen kesäpöksykauppojen menneen myttyyn, kun myyjä oli suoraan sanottuna oikea etanoiden etana lähettämisessä. Neljän viikon odottelu palkittiin, ja maanantain +10c- keleillä pääsen VIHDOINKIN löröilemään uudet reivipöksyt päällä. Sen verran innoissani olen tästä uudesta ostoksesta, että hölkkään suoraan töistä postisedän pakeille niin että hippulat vinkuvat. Toivon mukaan ostos oli kaikesta odottelusta huolimatta hyvä, ja housut istuvat päälle kuin hansikas. Kyllä tuollainen käytös jää silti harmittamaan, vaikka myyjä vaikuttaisikin muutoin ihan rehdiltä kansalaiselta. Kuukausi on aivan liian pitkä odotteluaika Suomen sisällä tehdyissä kaupoissa, olipahan tilanne mikä tahansa. :/

torstai 24. toukokuuta 2012

Ei ole tukka ja järki samassa päässä




Vannoutuneimmille ja pisimpään blogia seuranneille tässä videossa ei mitään erityisen uutta välttämättä ole, mutta kannattaa silti vilkaista jos hiusmuutokset kiinnostavat. Kokosin kuuden vuoden hiustyylit yhteen videopätkään, ja tässäpä tulos. Mikä videolla pyörivistä hiustyyleistä/väreistä on ultimaattisin lemppari? ;)


tiistai 22. toukokuuta 2012

Gothic day






Kuten moni lukija sattuukin jo varmasti tietämään, tänään 22.5 vietetään kansainvälisiä goottiuspäiviä ympäri maailmaa. Mikä loistava tekosyy pynttäytyä päästä varpaisiin mustaan, synteettistäkin synteettisimpiin vaatemateriaaleihin ja huikean korkeisiin korkoihin. Tänään huulet saavat mustua (ja silmäkulmatkin, kunhan ei nyrkillä tirpaise ;) , kulmakarvat piirtää otsaan asti oikein luvan kanssa ja kasvot kuultaa kalman kalpeina.  Kahvi nautitaan sysimustana mörkömustista kupposista kera Bauhausin tai Sisters of Mercyn.






 .. Ja jos yllämainitut pioneeriyhtyeet tuntuvat liian vaikeasti tavoiteltavalta "goottimusiikilta", voi musiikkimaiskutella esimerkiksi Soporin tai vaikkapa Örömin tahtiin kuten minä. Synkkää ja kaunista.




Pistäkäähän tekin räyheimmät sotamaalaukset naamaan ja suklaan popsimisesta ansioituneet mahamakkarat piiloon korsetteihin.  Samettia, pitsiä, verkkoa, pvc:tä, lateksia, niittejä, satiinia. Kaikkea sitä!


Syntistä ja helvetin liekeissä rouhuavaa goottiuspäivää kaikille blogin lukijoille!
Happy world gothic day to y'all! :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

I shine








Onko joku lukijoista ehtinyt jo tutustumaan Infected Mushroomsien uuteen "Army of Mushrooms" - nimellä paiskattuun lättyyn?  Kokonaisuudessaan tuotos on ainakin mielenkiintoinen, jos jotakin. Uskoisin että tältä räiskäisyltä löytyy jokaiselle jotakin, sillä jo nopea katsaus huomaa sen että kaupallisuus loistaa kilometrien päähän. Toinen saa iloa irti poppiuulalaa-tyyppisestä "Send me an angelista", ja toinen taas hyppii kädet katossa Ur so fuckedin tahtiin. Miulle ei uppoa kumpikaan, eli olen kai jonkin sortin outolintu kun saan eniten irti I Shinesta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin videobiisi Ur so fucked kuulostaa korvissani edelleen musiikilliselta oksennukselta, vaikka olen yrittänyt siihen totuttautua runsaalla kymmenellä kuuntelukerralla. Kirkkaimmin kuitenkin levystä tulee sellainen fiilis, että nyt on kyllä juotu kahvia ja mutustettu pullaa Sonny Mooren kanssa. Dubsteppi uppoaa miullekin kaikessa muussa muodossa, mutta ei valitettavasti IM:n tekeleissä. Jää ikävä vanhaa, progempaa meininkiä, jota mm. Converting Vegetarians vielä tarjoili. Vaikka arvosteluni kuulostaakin nyt ehkä vähän turhan negatiiviselta, niin ei levy huono ollut ollenkaan. Se oli vain aivan erilainen kuin aiemmat. Vähän ehkä harmittaa, kun se "sienifiilis" jäi uupumaan.

Paras osa oli kuitenkin kun tajusin, että tämä....



kuulostaa samalta kuin...


...... :D ....
Mitä muuta voin sanoa, kuin että nauroin kirjaimellisesti perseeni irti niin, että kyyneleet valuivat silmäkulmista. HUHU. Häiritsevän samanlainen biitti, en kyllä muuta voi sanoa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Timanttinen fiilis








Ehkä paras vapaapäivä ikinä. Sai kuorsata niin pitkään kuin vain suinkin pystyi, fiilistelemään kesämusaa parvekkeella vähissä vaatteissa aurinkoa palvoen ja toisessa hörppiä samalla pari huurteista. Käväistiin ottamassa muutama todiste siitä, että nyt on sitten virallisesti kevennetty niin että rytisee.. Vaatteissa nimittäin. Ah ihanuutta, kun ei enää tarvitse toppautua michelin-miestä muistuttaviin kokovartalohaalareihin, vaan saa näyttää paljasta pintaa ilman että tulee heti pakastekalamaisen kylmä. Tätä loistavaa kesäfiilistelyä ei pilaa edes se tosiseikka, että räyhäkän allergian vuoksi silmät punoittavat kuin pelle hermannin nenä, ja näytän turvonneiden silmien takia lähinnä siltä kuin olisin joko itkenyt itteni kuiviin taikka ryypännyt putkeen viikkotolkulla. Noh, onneksi arskat on keksitty. Katu-uskottavaa!


TOP: cyberdog SHORTS: hard leather stuff FLUFFIES: ebay


Yleensä en haksahda näihin laimeiksi muodostuneisiin lausahduksiin, mutta nyt on silti sanottava kun olen aivan yhtä sydäntä tämän varvaskuvan kohdalla. SE TUNNE kun upottaa varpaat lämpimään hiekkaan ensimmäistä kertaa kesässä. Voi jestas kuinka siitä tykkäänkään!







Loikoilemisiin! PS. muistakaahan vähintään 150 kertoiminen aurinkovoide, ettei vain rusketu.
Kalpeus on kaunista! ;)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mutanttimuovia





Marssin ympyrää kädet puuskassa kuvissa näkyvän hameen vyön ympärillä muutama kuukausi takaperin, eikä tämä mielipuolinen raivorinkeily rajoittunut vain tuohon yhteen electromusiikkipainotteiseen tapahtumaan. Lip Servicen Drastik plastik on kaikessa kummallisuudessaan sellainen vaate, jolle ei yksinkertaisesti löydy kovin montaa yhdistyspartneria varsinkaan paidoista. Olin jo aivan valmis heittämään koko läpättimen nurkkaan muiden myytävien läjään, kunnes mahdotonkin tapahtui. Tiesin toki että drastik plastikin kakkos-editiolle oltiin tehty partneri jo vuosikausia takaperin, mutten kuvitellut kävelevän sen vastaan ihan heti, varsinkaan kun tiesin ettei sitä oltu myyty taikka valmistettu aikapäiviin. Okei, myönnetään. Tälläkin kertaa kohtalo näytti paljasta persettään, ja korsetti oli M-kokolappusesta huolimatta yhden koon verran liian suuri. Noh, toivoa sopii että lähipiiristä löytyvä taitava ompelijatar tarttuu haasteeseen ja saisin kavennettua tämän kovamuovisen räiskäleen vyötärölleni sopivammaksi.





Korsetissa itsessään ei ole mallillisesti mitään kovinkaan uraauurtavaa. Edessä muutama remmi koristeena, pelkistetty suora malli. Hienous piilee syvemmällä, nimittäin itse materiaalissa. Lip Servicen valmistamien Oil Spill-vaatteiden tapaan hameen pinta on oikea muotirättien kameleontti. Joskin, drastik plastikin materiaali on vieläkin monimuotoisempi kuin vaikkapa säkenöivä oil spillin öljy-pvc. Näissä neljässä kuvassa tiivistyykin pointtini oikeastaan täydellisesti. Muovipinta on väritykseltään sellainen, ettei pääkoppa pysty oikein prosessoimaan sitä mitä informaatiota silmät antavat. Klubivalaistuksessa hame on väriltään oikea räikeän pinkki neonvärinen hurmuri, loistaa uv-valossa kuin mummelin silmät kahvipakettien alepäivillä, suorassa päivänvalossa pinta hohtaa karoteenin sävyssä ja loisteputken alla materiaali on babypinkkiin taittava. Tämä jos joku, on niin erikoisjännää että Routalempeäkin hirvittäisi.





terv. nimimerkki Parantolasta päivää

lauantai 12. toukokuuta 2012

Black as fuck










Tämä hius-uudistus tuli itsellenikin ihan puskan takaa. Yhden väsähtäneen työpäivänän jälkeen sain vain jonkin kummallisen ahaa-elämyksen, ja kävelin hullun kiilto silmissä kohti värjäyspurnukoiden armeijaa. Tartuin mustaan kestoväriin enempiä ajattelematta, ja tässä sitä ollaan. Jälleen kerran motokseni muodostunut "aina kannattaa kokeilla" saa vahvistusta osakseen, enkä kadu hetkeäkään. C'est la vie, ja kerranhan sitä eletään. Jos tämä sinimusta näyttää voimakkaine kontrasteineen näin hyvältä, niin kuinka vertavuodattavan hyvältä pinkkimusta, tai violettimusta hiustuhero mahtaakaan näyttää..? Niimpä! Jännää kuinka sitä kaipaa mustaa hiusta päähänsä kaikkien näiden anti-synkkien hiusvuosien jälkeenkin.



Hiusprosessi kaikessa hienoudessaan. Mustat ala-otsahiukset saa kun tekee jakauksen otsikseen haluttuun kohtaan, nostaa "päällyshiukset" ylös ponnarille tai vapaavalintaiselle harakanpesälle, sutasee mustaa hiusväriä halutun määrän etuosaan ja sitten vaan venttailee värin imeytymistä.







Tämän lauantai-illan going out-asu koostuu joulukuussa Backstreetiltä ostamastani Lip servicen remmimekosta, samaisen brändin furminator-hameesta napatuista karvarannekkeista, Restylen kaulakorusta ja tottakai, Vivianin tekemästä alushameesta. Alushame antaa kivasti ryhtiä muutoin hieman lörön malliselle mekon helmalle, ja taas saa sitten kävellä sipsuttaen ja kaikkia mahdollisia esteitä akrobaattisesti väistellen. Olo on kuin norsulla posliinikaupassa, toisin sanoen.










Mustien hiuksien kunniaksi myös mustaakin mustempi kipale kuunneltavaksi yhdeltä lempiartistiltani.


Erivalta
Eri ihminen
On veri ihmisen valta

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sitruunat silmiin ja suolat nenään




















Synttärit, ah, mikä ihana tekosyy kunnollisiin räkäränni-bileisiin. Vedin tottakai synttäreitä edeltävänä päivänä periteiset yhyy-oon-ikäloppu-tyyliset angstit ja etsin suurennuslasin kanssa uusia ryppyjä silmäkulmista, mutta mikäpäs siinä, yksi vuosi vanhempana eikä tunnu missään. Pinkit ja perkeleellisen piristävät pileet koostuivat glamourista ja kimalluksesta. Eli enemmän ja vähemmän kosteissa merkeissä tuli temmellettyä, laaduttoman huonosta huumorista ja maailman parhaasta seurasta nauttien. Juhlissa pyörähti suurinpiirtein 15 henkilöä, eli juuri sopivasti. Ei joutunut rynnimään kyynerpäätekniikalla eteenpäin, ja aikaa riitti turisemiseen vallan mainiosti. Herkkuja tarjoilin montaa eri sorttia, omenatäytekakusta broileripiirakkaan. Jos herkkusuita kiinnostavat kuvissa näkyvien naposteltavien ohjeet, niitä voi bongata omaan käyttöönsä TÄÄLTÄ.

Illan kuvia on tallentunut omaan kameraani vain rajoitetusti, mutta niinhän se menee että parhaissa pailuissa ei kuvailuun malta keskitty. Aamulla kyllä huomasi että tuli kurlattua boolimaljassa naama edellä ja tanssittua pää kolmantena jalkana, mutta eipä se juuri haitannut, koska kömysin zombiena jääkaapille kohti tsup-kielellä puhuvaa jumalaa.Sitten oli niin kivaa että oksat pois ja balalaikka soikoon. Tai sitten ei.








Pinkkien avaruuskinkereiden asu näytti kokonaisuudessaan tältä. Bolero ja hame ovat Artifice clothingilta, korsett mystiC city corsetsin (pari postausta takaperin esitelty :) , pinkki verkkopaita Lip Serviceltä, biohazard-kaulakoru NanBrck designsin, biohazard panta God Emperor 23:lta ja pinkin cupcake-hameen alla Vivianin tekemä alushame. (jonka kanssa kävellessä muuten kaataa tölkin ja pullon jos toisenkin, nimim. kokemusta on! :D)


PS. On ehkä maailman hehkeintä herätä siihen rankan ryyppyillan jälkeen, kun kuuntelee sivukorvalla ja unenpöpperössä dokumenttia joka kertoo brutaalista kaulan aukileikkaamisesta + kevyestä haulikko suuhun-meiningistä. Ja sitten kun se dokumentin tarinaperkele menee sekoittumaan uneen niin oh lord mikä kankkus-tärinä heräämisen jälkeen onkaan...