perjantai 10. elokuuta 2012

Onko matkiminen ok?


Näin ensi alkuun tiedotusluontoinen varoitus.
Koko kirjoituksessa voimassa internezin laajuinen hernepalkovaroitus, joten jokainen alaspäin skrollaileva on vastuussa omista nostrilleistaan.


Osoitan sinua siellä ruudun toisella puolella, juuri sinua.
Nainen.

"en mie voi tätä ostaa
matkiminen päätään nostaa
onko murhe tämänlainen,
jos kaverilla on samanlainen
Onko apinointi tuttu huttu,
kiukuttaako pikkujuttu?

Saako matkiminen sisäisen raivon kihisemään niin, että palmikoit hirttoköysiä valmiiksi varastoon? Tuntuuko, että samojen tekoripsienkin ostaminen saa veren pulppuamaan ja savumerkit tupruamaan korvista? Vai oletko enemmälti sitä mieltä, että pieni baittaus on merkki ihailusta ja inspiroitumisesta?


Voisi kärjistetysti sanoa elämän olevan melkoista plagiointia kehdosta ruumisarkkuun. Lapsena omaksumme tiettyjä käytöstapoja ja toimintamalleja aikuisia apinoiden, ja lapsuudessa tutuksi tullut tiedostamaton matkiminen kytee ihmisessä sisällä vielä aikuisenakin muuttaen vain muotoaan. Monet muistavat varmasti sen, kuinka hankalaa itseään oli löytää teini-iän murkkugeenien jyllätessä. Kaverin päällä nähdyt vaatteet tuntuivat paljon kauniimmilta kuin omat rupiset rytkyt ja julkkistenkin yllänsä kantamat asut halusi poimia itselleen identtisinä. Sama piiri pyörii yhä. Väritetään eteemme kuviteltu tilanne. Näet internetziin julkisesti bloggaavalla henkilöllä kauniin kaulakorun ja ihastut äkkirykäisyllä niin että sydämiä lentelee. Ostat itsellesi saman korun ja bloggaat korusta. Koetko syyllisyyttä siitä, että olet inspiroitunut jonkin toisen päällä nähdystä koristeesta ja halunnut itsellesi jokaista piirua myöten samanlaisen?  Ennen kaikkea kysynkin: Miksi tunteesi asettuvat vaaka-akselin negatiiviseen päähän, kun olet ostanut itsellesi jotain mieluista ja haluttua?


Tissieläinten blogimaailma on kuin ala-asteen leikkikenttä. Halusipa sitä tai ei, saattaa joutua piinapenkkiin jossa muut supisevat (keskustelufoorumin eliittiringissä) syyttävään sävyyn kuinka bloggaajalla X on samat kengät kuin bloggaajalla Y. Kirjoitetustakin tekstistä huokuu sama mongerrusvalittava äänensävy, joka tuli lapsena tutuksi leikkikenttien laidoilla supisevista kakaralaumoista. "Äitiiiiiii toi matkiiiiii"... Ventovieraiden tekemiä ostoksia ja asuvalintoja moititaan, arvostellaan ja vertaillaan toisien persoonien tekemisiin tsot tsot-asenteella ja sormella kiivaasti osoitellen, aivan kuin saman vaatteen hankkiminen olisi välittömään teloitukseen johtava ja joukkomurhaan verrattava rikos.


Goottityylisenä edustaa jo jonkinlaista underground-kulttuuriin kuuluvaa alaryhmää eli vähemmistöä. Vaikka rationaalisesti ajateltuna luulisi että samankaltaisuus loisi yhtenäisyyden tunnetta ja sitä tietynlaista hyväksyntää, ei asia ole kuitenkaan niin mustavalkoinen. Goottityylin edustajista löytyy aivan samanlaisia kihiseviä ja toisia nokkivia korppikotkaparvia kuin muistakin pukeutujista, jopa pahempiakin. Tuntuu että mitä enemmän goottityyliin ja sen miljooniin alahaaroihin perehtyy, sitä laajemmin matkiminen ja siitä koituva draama levittäytyy kasvojen eteen.  Piiri pieni pyörii, kärttyiset gootit ympärillä hyörii. "Kato tota horoo, mulla oli eilen kuva cateye-meikistä blogissa ja nyt on tollaki. Ja lisäks vielä laittanu mustaa luomivärii niinku mäki yleensä, kattos vähän peiliin.  Hirvee baittari. Sama hamekki ku mulla, ostin sen Lip Servicen preorederista jo ennenku mallistoo ees julkastiin. Ja siis mulla oli kyllä noi Demonian Swing-saapikkaat ihan selkeesti ennen ko tolla, hohhoijjaa hankkis oman tyylin!!!1oneone " Ehkä vähän kärjistettyä kyllä mutta rivien välistä saa välillä luettua jos jonkinmoisia ajatuksia.. Kuulostaako tutulta? Tietynlaisilla persoonilla matkimisesta muodostuu aikojen saatossa märkivän haavan lailla sykkivä kipupiste, jota tökkäisemällä saa melkoisen raivomylläkän aikaiseksi. Ja kaikkihan tietävät millaisia naiset osaavat olla toisille naisille. Predatoreita. Heikoimmat yksilöt teurastetaan elävältä ja revitään riekaleiksi. Mieluiten paistetaan myös voissa pannulla.




Goottityyli on lipunut punaviinin tuoksuisista ja hämyisistä maakellareista kohti massakulttuuria, halusimme sitä tai emme. Gina tricotin hyllyt tursuavat  toinen toistaan synkeämpiä luuranko- ja pentagrammiaiheisia koruja sekä dark magic-t-paitoja ja himottavasti kiiltävää pvc:tä, ja samaan aikaan henkkamaukka haalii varastoihinsa mustaa vaatetta silmänkantamattomiin. Ei ihmekään jos joka toinen tytsy leimaa itsensä goottikategorian alle liiempiä tyylistä tietämättä, eikö? Joka tapauksessa. Jos tälläisistä jokaisesta pikkukylästäkin löytyvistä kaupoista alkaa löytämään tummaan tyyliin sopivia vaatteita, niin kuinka helposti niitä kuteita löytääkään Atlantin takaa. Silloin kun tilipussiin kilahtaa muutama roponen, on helppo porskuttaa merten taa virtuaaliverkostojen ja nettikauppojen kautta, treenata hiirikättään etusormen ja osta heti-painikkeen yhteistyöllä ja tsädäm. Kohta postilaatikkoa ummettaa niin että karmit repeävät sijoiltaan. Webin aallonharjalla ostostelu on siis yhtä helppoa kuin vaaterekistä kassalle-shoppaus? Ehei. Naurettavaa kyllä, nettishoppaus on vieläkin helpompaa. Vaikka vaatevalikoima laajeneekin muille mantereille hypähtäessä, ei tuotevalmistajia ole siitäkään huolimatta tarjolla niin laajalti, että täysin uniikkeja yksittäiskappalevaatteita riittäisi koko Suomelle. Runsaan viiden miljoonan henkilön maahan mahtuu monenlaista kulkijaa, ja tukuittain tismalleen identtisiä kledjuja. Jos tahtoisi minimoida matkimisen uhan aivan pohjalukemiin, löytyy kuitenkin vaihtoehtoja. Voi esimerkiksi muuttaa Antarktiksen syvimpään kolkkaan yksinäiseen alppimajaan, pyöräyttää tulille oman pienen silkkitoukkafarmin, valmistaa ja ommella vaatteet kankaista jotka on aivan omin kätösin painanut. Siinä on sitä aetoa ja ehtaa uniikkia lumihiutaletta jota ei tehdasvalmisteisista vaatteista voi löytää.


Yleisin fiilikseni kun joku keskustelee matkimisesta.


Joku teistä varmaan miettii, miksi suuntasin tekstini blogia lukevalle naaraslaumalle. Kaikella on syynsä.Tuskimpa homogeenisesta pukeutumisesta marmattaminen naama mutturalla on miesten piireissä yhtä yleistä kuin tissieläinten kiivaissa kahvikeskusteluissa, vai  mitä blogin miespuoliset lukijat ovat mieltä? Häiritseekö jos vaikkapa samasta kaveripiiristä löytyvällä metallisti-Jordenssonilla on samanlainen bändipaita, samanlaiset kurkkusalaattipöksyt taikka samanlainen .308 kaliiberin pativyö kuin itselläsi? Vedätkö jalostajan hernerokkapurkin sieraimeen, jos kaverisi käyttää aivan identtisiä new rockin traktorikenkiä kanssasi, ja vieläpä samassa paikassa?

Loppujenlopuksi uniikkius löytyy ihmisen sisäpuolelta, ei ulkokuoresta. Ei pukeutuminen ole minkään sortin kilpavarustelua. Ketään ei aseteta samalle lähtöviivalle viimeisimmilleen pyntättyinä kuin pikajuoksukisoissa konsanaan, ja arvostella tuomariston edessä sormi ojossa sitä kenellä on kalleimmat ja omaperäisimmät vetimet, kuka mätsää asuvalintojensa kanssa täydellisesti yksiin, kuka meikkaa huulensa huolellisimmin ja vieläpä kaikkein mustimmalla mustalla. Vaikka onkin erittäin kliseistä sanoa että elämme elämää itseämme varten, on tämä juustoinen lausahdus totta joka sanalta. Missä vaiheessa maailma vinksahti niin päälaelleen, että kaikki ostettu materia määrittää sen millainen olet ihmisenä?


Itse myönnän inspiroituvani tietoisesti esimerkiksi Jeffree Starin asuvalinnoista, vaikken kyseisen ihmisen tekemisistä (ja aatteista) muutoin kovin paljoa välitäkään. Pinkit hiukset toimivat aikoinaan itselleni niin voimakkaana innostajana, että päätin sohaista samaa sävyä omaankin kuontalooni pitkän harkinnan ja puntaroinnin jälkeen. Jos alkaisin kuitenkin näyttämään identtiseltä Jeffree- kopiolta, käyttäytymään kuin pinkkipäinen herra ja elämään kuin hän, olisi "inspiroituminen" ottanut ehkä hitusen liikaa valtaa, eli mennyt suoraan sanottuna överiksi. Olen ollut tyyliltäni iät ajat melkoista sillisalaattia, ja porskutankin menemään mix &match-tekniikkaa mukaillen yhä tänäkin päivänä. Vähän kaikkea, kaikkialta ja kaikkialla. Mielenkiinnon kohteita tulee ja menee, tyyli mukautuu vuosien mittaan ja silmä saattaa tykästyä jopa sellaisiin asioihin jotka ovat muutama vuosi takaperin tuntuneet miltei vastenmielisiltä. Niin hassu se ihmismieli on.



Sanoisin silti, etti peiliin katsominen tekee itse kullekin aina välillä hyvää, sillä rajansa se on matkimisellakin. Mihin rajan sitten vetää, se on jokaisen itse mietittävä. Ei ole varmasti mikään nautinnollisin kokemus huomata viisikymppisenä näyttävänsä aivan joltain muulta, kuin mitä itse sisimillään kokee olevansa. Matkiminen voi pahimmassa tapauksessa rutinoitua kuten mikä tahansa muu aktiviteetti. Jos uhraa koko elämänsä siihen että koettaa kovasti näyttää joltain muulta kuin mitä oikeasti on, voi siinä leikissä hukata itsensä ihan kokonaan.  Toisaalta on myös hyvä miettiä, miksi matkimisen kohteeksi joutumisesta ottaa niin kovasti itseensä. Jos asettaa itsensä muiden arvosteltavaksi blogimaailmassa tietynlaiselle jalustalle, voi olettaa että esteettisesti kauniista tyylistä inspiroituu ja ottaa vaikutetta joku muukin.  Jos elää koko elämänsä katkerana, luulisi hukkaavan sekä omien pattereidensa energiaa että myös muiden kanssaihmisten kärsivällisyyttä. Loppujenlopuksi tilanne on kuitenkin se, että miltei kaikki on jo tehty ja keksitty nykymaailmassa myönsipä sitä tai ei.

--

PS. "Seuraavat kaksi viikkoa, MATKIN naantalin aurinkooo"


95 kommenttia :

  1. Saako tämän printata ja laittaa seinälle?

    Ei nyt sentään. Mutta silti. Tää on niin totta, joka sana! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kerrankin olin siis asian ytimessä! :) Jostain syystä matkiminen on ollut aiheena esillä vain minimalistisen vähän, liekkö jonkin sortin tabuksi muodostumassa.

      Poista
    2. Ihan ok, mutta kuunteles. Ostin Seppälästä semmoisen pirtsakan pitsipaidan. Kerroin siitä kamulleni, ja sanoin, että saat matkia, kunhan et laita päättäreihin sitä, etkä pidä koulussa, koska mä aion pitää sitä kevätjuhlassa. Ettei mun päättäjäisasusta tuu semmosta mielikuvaa, et hyi hitto, toi pitää koulupaitaa tärkeässä juhlassa. No. Mun 4 eli kaikki kamut osti sen, mutta se yksi (joka on aika lihava) pitää sitä koulussa, ja välttelee mua koko ajan... :( Mun mielestä matkiminen on ok jossain määrin, mutta ystävät kunnioittaa myös toisten tunteita! Eikö!? Ottakaa kantaa!

      Poista
    3. On ihan ymmärrettävää, että läheisen ihmisen matkiminen harmittaa. Kannattaa kuitenkin yrittää ajatella asiaa myös kaverin silmin, ehkä hän ei näe paidan käyttämistä yhtä pahana asiana kuin sinä itse. :) Voithan ajatella samanlaisen paidan ostamisen myös imartelevana, ystäväsi on nähnyt paidan ensin sinun päälläsi ja ajatellut sen näyttävän niin hyvältä että tahtoo samanlaisen itselleen.

      Poista
  2. Siis toi on vaan NIIN totta! Ostin itse eilen ton ginatricotin PVC- hameen, mutta vaan, koska tykkäsin siitä ite! Kaikki kaverini ovat yliherkkiä "matkimiselle". Jo vaatteen ostovaiheessa he miettivät "Entäjos joku meiänluokkalainen tulee kouluun täät pääl. Vitsi mä sit kuolen!". Eihän se mitään matkimista ole, jos ostaa vaatteen siksi, että pitää siitä. En ylipäätään voi uskoa, että pahimmillaan uksi vaatekappale saattaa aiheuttaa huorittelua, riitoja ja jopa pitkän ystävyys suhteiden loppua!

    Kiitos, kun kirjotit tosta aiheesta! <33

    Kattoisitko muuten mun blogin uusimman viestin ja kertositko, mitä mieltä oot mun rannekkoruista, jotka ostin. Munmielest ne jotenkin sopis sulle ihan sairaan hyvin :)

    http://stalkkeriapinan-blogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On harmillista että törmää matkimiseen kaveripiirienkin sisällä. Toisaalta nuorempana kaikki pienetkin asiat tuntuvat maailmaamullistavan suurilta ja täten myös matkimisesta voi muodostua suhteita särkevän laatuinen ongelma. Mitäpä sitä turhia murehtimaan jos frendillä sattuisikin olemaan samoja vaatekappaleita kaapista. Sehän vain kertoo siitä, että molemmilla on hyvä maku. ;)

      Kävin tsekkaisemassa rannekkeet siun blogista, ja kieltämäti näköisenihän ne ovat. Pinkkiä ja mustaa kera niittien, nami! Mie kerkesinkin jo noita samoja koruja käydä hypistelemässä Joensuun glitterissä, mutta jätin sitten kuitenkin ostamatta koska niittejä löytyy rannekoruista jo enemmän kuin riittämiin... :D Tulee hamstrattua ihan urakalla.

      Poista
  3. aikas hyvin kiteytit tän :D tähän vois sanoa kuluneen kliseen "kukin tyylillään"

    tosin suurin osa teinitytöistä näyttää ihan samalta "massatyylineen". mutta mitäpä sitten jos kerta tykkäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietynlaiset ihmistyypit haluavatkin elää tietoisesti niin, etteivät erotu tarkoitushakoisesti massasta erikoisine tyyleineen. :) Mutta joo, tyylinsä kullakin!

      Poista
  4. Asiaa! :D

    Itsellä on myös vaikea suhde matkimiseen. Useimmiten en välitä jos jollain on sama juttu kuin itsellä ja jos joku oikeasti matkisi mua niin olisin ehkä imarreltu enkä vihainen. Mutta kyllä siitä varmaan kuka vaan suuttuu jos joku 'varastaa' oman tyylin täysin :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietystihän koko tyylin ananastamisesta harmistuisi varmasti itse kukin, jos siihen liittyisi vaatteiden lisäksi syvempää ideologiaa ja aatteita. Pienten vaate-elementtien idearyöväys itselleen on aivan asia erikseen. :)

      Poista
    2. Alkuun ihan pakko sanoa että hiukanko tipahdin tuosta "ananastamisesta" :'D

      Lukiossa eräs yleisesti massaonlyteinityyliin (onpas ruma sana mutta sallittakoon se tässä) pukeutuva neito vetäisi yhtenä päivänä päälleen revityt sukkikset, niittivyön, verkkohanskat yms. objektit mitä ei yleensä pikkukoulussa näkyny muualla ku mun päällä, reaktio oli enemmänkin O__________O kuin ärsyyntynyt :D Nauratti sinänsä että kyseessä oli yksi pahimmista kiusaajistani, ties vaikka salaa fanitti meikän olemusta ;)

      Poista
    3. ANANASTAMINEN XD VOI JEE MIKÄ TYPO! ahahahahaaa :D

      Veikkaampa joo että tuollaisesta yht-äkkisestä tyylimuutoksesta on enemmänkin yllättynyt kuin vihainen, totta tosiaan. Ootko muuten nähnyt kyseistä henkilöä lukion jälkeen? Mietiskelen vaan, jotta näinköhän tyylimuutos on pysynyt vai liekkö valahtanut takaisin massamuottiin.. ;)

      Poista
  5. Näin tää menee.. Kyl sitä aina iteki hetken miettii kuin paljo kehtaa ostaa samoi juttui ku joku toinen bloggaaja. =d Jos jostain satun inspiroitumaan ja ostan niin en kyllä yleensä sitä blogissa kuitenkaan esittele.

    Mua ei haittaa jos joku ostelee samoja vaatteita yms., mutta en kyllä haluais et joku kaveripiirissä alkaa matkimaan. Siis ei nyt parin saman vaatteen hankkiminen mitään mutta jos selkeesti vaikka yhtäkkiä tyyli muuttuu. Ja ostelee just samoi vaatteita mitä mä oon ostanu. Tavallaan hienoa jos joku niin inspiroituu, mutta joku roti kuitenki. =d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos jostain satun inspiroitumaan ja ostan niin en kyllä yleensä sitä blogissa kuitenkaan esittele. "
      Ompas jänskää. :) Onko siulla jokin alitajuntainen syy siihen, että jätät juuri tälläiset "matkimisvaatteet" esittelemättä? En kysy siis mitenkään pahalla tavalla, kunhan vain pohdiskelen. Luuletko että siut asetettaisiin syytöspenkkiin matkija-leima otsalla, vai onko kyse jostain muusta? Voihan olla kivaa vaihteluakin blogata ja inspiroitua esimerkiksi niin, että esittelee ostoksensa "Näin tälläisen x-vaatteen x blogissa x-henkilön päällä, ja näytti niin hyvältä että ostin itsellenikin" - tyyliin?

      Poista
    2. Niin no kai sitä sit miettii, että kun ei henkilöä tunne niin jos on kovinkin herkkä tästä matkimisasiasta. Ja jos on muita postattavia asioita niin jättää samat esittelyt välistä. Tylsä myös laittaa sellasta mikä on jo useemmassa blogissa esitelty. Juu ja oon kyllä tuollain tehny, että linkannu sitten kyseisen henkilön blogin jonka kautta oon asiaan inspiroitunut jos sellaista oon postaillu. =] Että en mä mitenkään ehdoton tossa asiassa oo.

      Poista
    3. Aivan juu :) Parastahan se on luovia asiat niin kuin itsestä vain hyvältä tuntuu. Ja totta tosiaan, netin kautta ei voi ikinä tietää kuinka herkkiä toiset ihmiset ovatkaan vetämään matkimisesta palkokasveja nenuliinsa. :/

      Poista
  6. Mua jaksaa aina naurattaa tää koko keskustelu. Ihan oikeasti. Kiinnostaako jotakin ihan oikeasti, jos minä menen nyt kauppaan ja ostan jonkun hikisen paidan, mikä nyt sattuu jollain minulle tuntemattomalla ihmisellä jo ennestään olla? For real. Älkää naurattako...

    Tiedän tyyppejä, jotka on "inspiroitunut" minustakin, mutta ei se minun elämää kaada. Senkus inspiroituvat. Ei ketään voi estää ostamasta samoja sukkia, kenkiä, hameita jne. kun itsellä on. Ja niin kauan, kun ne rytkyt on siellä kaupassa, mistä jokainen matti meikäläinen voi ne ostaa, niin turha siitä on kimpaantua, jos kaveri ostaa saman vaatteen ku sinulla. Niin turhaa.

    Musta on hienoa, että ihmiset inspiroituu muista ihmisistä ja etenkin bloggaajat joutuu valitettavasti inspiroituvien ihmisten kohteiksi. Jos ei tahdo, että kukaan sinua matkii, niin mene sinne luolaas asumaan! Hehe. Sori, oli pakko avautua :)

    Hieno teksti, tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietynlaisille ihmisluonteille juuri tuollaisten "joidenkin hikisten paitojen ostaminen" on iso juttu, eikä ole kyse varmaankaan yhdestä taikka kahdesta henkilöstä jotka ottaisivat nokkiinsa jo pelkästään saman ripsivärin ostamisesta. On todella harmillista katsoa vierestä kun esimerkiksi itselle tuttu kaveri taikka vastaava asettaa itsensä muita ylemmälle korokkeelle, ja arvostelee juurikin niitä tyylistä vinkkiä ottaneita henkilöitä kuin kuolemansairaita ruttopotilaita. :( Elämän reaaliteetit vinksallaan, tai jotain semmottista.

      Poista
  7. Mua ei ärsytä matkiminen, on mukavaa jos joku inspiroituu musta. Toki sitten jos kaikki menee ihan överiks, eli aivan kaikki on aivan samanlaista, puhetyyli (tai tässä tapauksessa kirjoitustyyli), vaatteet, hiukset yms.. se voisi olla jo pelottavaa, ehkä ei niinkään enää edes ärsyttävää.

    Mua alko ärsyttään kun yks mun kaveri sano että "etkös sä nyt oo vähän niinkun x? säkin otit tohon keskelle huulikorun ja värjäsit hiukset punaseks sen jälkeen? ai mitä oot vielä kielikoruaki miettiny... no sit ainaki oot iha samanlainen ku x" .... ahaa, en siis itse saa haluta näitä asioita :DD eikä itse x ole mitään tullut sanomaan että matkisin häntä. Aika monella muullakin on varmaankin punaiset hiukset, yksi huulikoru sekä kielikoru...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa.. ja ihmeellistä ihmisluonnetta. ;) Tuskimpa hiusväri ja pari lävistystä ihmisklooniksi tekee. Tai muutenhan koko maailma on pelkkiä matkijoita pullollaan!

      Ja totta turiset, juurikin kuvailemasi puhetyylien yms. henkilökohtaisten piirteiden omiminen ylittää jo soveliaan matkimisen rajan.

      Poista
  8. Täytyypä kompata näitä muita ja sanoa, että bravo Sussu! <3
    Itsehän hävyttömästi inspiroidun muista kanssaeläjistä ja samantyylisistä ihmisistä niin, että minulta löytyy samoja vaatteita ja asusteita mitä monissa muissa blogeissa on esitelty. Ihan vaan siksi, että ne ovat olleet minun makuani vastaavia tavaroita ja vaatteita. Ehkä joskus teini-iässä oli kamala juttu jos kaverilta löytyi samoja kuteita mutta en jaksaisi millään muotoa vetää palkokasveja nenukkiin. Olisi hyvä jos moni muukaan ei näin tekisi, varsinkaan aikuisista ihmisistä. Matkiminen on jossain kohtaa väistämätöntä jos hankkii osan ostoksistaan esim. juuri H&M:ltä, KiinaTrikoosta yms. kuten minä. :D

    Musta todellakin tuntuu, että tällainen on enemmänkin naisten kuin miesten ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä turhaan itseään hillitsemään, jos vaikkapa blogeissa esitellyistä vaatteista sattuu innostumaan! :) Erilaisten -ja tyylisten immeisten blogisivustoja lukemalla voi tehdä mitä parhaimpia löytöjä, sellaisia joita ei omaan vaatekaappiinsa olisi edes osannut tai tiennyt etsiä. Näin muinoin vyötärohameen (kankaisen sellaisen) blogissa jonka nimeä en valitettavasti enää muista, ja ever since halusin itsellenikin jonkin vastaavanlaisen kaappia koristamaan. Vaikka vyötäröhamekin on ollut keksittynä jo iät ajat, en mie torvelo ollut ennen tuota blogia edes älynnyt niihin päin vilkaista! :D

      Poista
  9. Jännä sattuma muuten, miulla ja miehekkeellä oli just pari päivää sitten puhetta tästä aiheesta ja muista ko. aiheeseen liittyvistä ilmiöistä blogimaailmassa. :) Asiaa kirjoittelet jälleen, kerkesit ennen miuta avautumaan aiheesta. ;)

    Vaihtoehtojahan löytyy, jos niin ärsyttää muiden hankinnat ja kuteet; aina voi tehdä itse, tuunata, teetättää ja voipi olla myös lähtemättä niihin lippari/restyle/tms- villityksiin. ;) Tosiaan aika lailla kaikki on jo keksitty, ja nähty, niin siitäpä vaan jotain oikeasti uutta ja erilaista keksimään jos rahkeet riittää. :) Eikä niitä blogejakaan ole mikään pakko lukea, jos rupeaa vituttamaan, jos jollain on muutama samanlainen vaate tms, tai ylipäänsä ostaa sellaista, mitä on nähnyt jo jollain muulla; jossain vaiheessa varmasti joku samanhenkinen jostain päin maailmaa hommaa myös sellaisen. :D Tarkoituksellinen, ylimenevä matkiminen on asia erikseen, mutta tuskin pari rytkyä kenenkään maailmaa kaataa, oikeasti siis.

    Heiij, myökin vielä lomaillaan, miten ois rehvit ens viikolle?^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelehan siekin jonkin sortin mielipidepostaus, vaikkapa eri vinkkelistä katseltuna jos tekstiä syntyy ja on ajatusta? :) Olisi hirmu kivaa lukea myös siun kanta tähän aiheeseen vähän laajemmin, ja varmasti moni muukin tykkäilisi.

      Ja joo, ihan ehdottomasti treffit käy milloinka vaan ja missä vain! :D nyt ei ole ajasta kiinni, ehdota vain mikä päivä siulle sopii niin pistän sen heti ylös. Viikonlopulla oon weekend-festareilla (ensi viikolla siis), mutta muuten on viikko avoin. :)

      Poista
  10. Ehkä yläasteella oli tuollaiset vibat, että nyt en voi hankkia tällaista, koska sillä yhdelläkin oli tämä. Mutta sekin lähinnä siksi, että jotkut oikeasti kilahtelivat juuri tuon "matkimisen" takia ja koitin tietysti välttää kavereiden suututtamista. Muista joskus lukiossakin kavereiden kysyneen minulta "onko ok, jos ostan samanlaiset kengät ku sulla?"

    En kyllä ymmärrä miten aikuiset ihmiset voivat tuollaisesta suuttua tai ärsyyntyä. Teineille kyseisen käytöksen suon, sillä silloin on niin tärkeää olla erilainen ja uniikki. Itse olen kuitenkin aina kokenut sen jotenkin äärimmäisen positiivisena asiana, jos vaikka tuttu on ostanut saman paidan kuin mulla tai sisko ostaa samaa hajuvettä kuin mulla. Se vaan kertoo, että olen selkeästi tehnyt muidenkin mieleisiä hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kieltämättä pikkuisen hassua että ylä-ja ala-asteen matkimisrinki on ja säilyy yhä aikuisuudessakin. Luulisi että aikuistuttuaan ja itsensä löydettyään olisi sen verran sinut oman pukeutumisensa kanssa, ettei antaisi ulkopuolisten ihmisten inspiroitumisen itseään haitata. Keneltä se on pois, jos kaksi ihmistä omistaa kaapissaan tismalleen samoja vaatteita?

      Poista
  11. Suuntaudun kavereiden suunnalta tapahtuvaan matkimiseen aika kärkkäästi koska ystäväpiirissäni on ala-asteelta lähtien ollut pari ihmistä (ei tosin enää) jotka ovat matkineet mua todella rankasti koska halusivat samanlaisen elämän kuin mulla. Se alkoi viattomasti samojen vaatteiden ostamisella, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, olihan se ihan kivaa olla "samiksia" keskenään :) mutta sitten kun oli pakko saada samanlainen lemmikki (!!), harrastukset ja jopa samat kaverit niin alkoi menemään yli.

    Nykyään suhtaudun vähän silleen "ehh aijaa" jos kaveri on ostanut saman asukokonaisuuden kuin mitä itse ostin viime shoppailureissulla ja värjännyt tukan samoin kuin itse pari päivää sitten, mutta en oikeastaan edes närkästy. Vaatteet on vain vaatteita ja sama vaate voi kahdella ihmisellä näyttää aivan erilaiselta.

    Jos ventovieraat inspiroituu musta niin ihan sama, onhan se kiva mielenpiristäjä jos joku on pitänyt jotain mulla olevaa niin hienona että haluaa itse samanlaisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinkkinen homma. Tuntuuko siusta siis siltä, että kaverisi varastaa itselleen jotain "siun omaa", jos nappailee omaan pukeutumiseensa esimerkiksi elementtejä pukeutumisestasi? Jos näkisit frendilläsi vaikkapa samanlaiset kengät kuin olet juuri ostanut, herättäisikö se välittömästi vihan taikka tuskastumisen tunteita, vai pystyisitkö sivuuttamaan oston neutraalisti olankohautuksella? Mie olen ollut itse monestikin siinä tilanteessa, että baariloimaan lähtiessä on ollut kaverin kanssa samat, tai ainakin miltei samat kengät jalassa, tai vaikkapa sama paita päällä mutta eri väreissä. Miun silmissä tuollainen samankaltaisuus on aikuisiällä lähinnä hassua, on jänskää huomata kuinka vaatemaku voikaan olla niin samankaltainen kahdella muutoin erilaisella ihmisellä. :) Ja niinhän sitä sanotaan, että kaikki vaatteet näyttävät kuitenkin aivan erilaiselta eri ihmisten päällä.

      Tässä hassu esimerkki (juolahti mieleen randomisti! :D)
      Kannettiin hyvän ystäväni kanssa tismalleen samoja toppeja koko ilta päällämme, enkä mie edes ehtinyt älyämään samankaltaisuutta kuin vasta lähemmällä kuvan tarkastelulla jälkikäteen: http://1.bp.blogspot.com/-fq1uEYF2zn4/Tx10zD_t9FI/AAAAAAAALDY/T6w5Q4rPKJo/s1600/countess.JPG Sama yläosa, ja silti ihan eri näköinen molempien päällä. :)

      Poista
  12. Suuntaudun... Suhtaudun. Osaan kirjoittaa :') Olen siis klo 21:41 anonyymi.

    Niin joo ja piti lisätä että inhoan kyllä yli kaiken hipstereitä, "siis TÄÄ oli mulla jo kauan ennen teitä tematkittemua". Pleez.

    VastaaPoista
  13. Asiaa, kerta kaikkiaan! Varsinkin tuo viimeinen osa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiva että tekstistä löytyy jotain positiivista. :)

      Poista
  14. En ymmärrä koko ilmiötä. On järjen vastaista huudella toisille, että ovat matkijoita, jos itsekin kulkee massatuotannon vaatteet yllään. Aika huoletta voi todeta niiden goottivaatemerkkienkin olevan massatuotantoa, ja kun se lipservice niin kovin suosittu on, niin varmasti tulee useamminkin sellainen olo että "matkijoita" marssii vastaan. Hahhah! Ja jos vaatteensa tekee ja modaa itse ja joku sitä apinoi, niin eikös se ole yksi suurimmista kohteliaisuuksista mitä voi saada. Ja kuten nimim. BabyJane tuossa kommenttinsa viimeisessä kappaleessa sanoo, niin...hän on täysin oikeassa! :D Massatuotantoon on tyytyminen, jos ei itse osaa tai halua väsäillä. Pukeutumisella korostetaan omaa persoonaa ja kun tietää kuka itse on, käy pukeutuminenkin ja erilaisten vaatteiden yhdistely paljon helpommaksi. Ennen sitä pukeutuminen voi usein olla erilaisten roolien mallailua ja on siten osa itsensä löytämisen prosessia. Nyt kun teini-iästä on jo hälyttävän paljon aikaa, niin on todellakin tajunnut ettei me ihmiset niin uniikkeja olla. Mutta kaunis illuusio se on niin kauan kun sitä kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pukeutumisella korostetaan omaa persoonaa ja kun tietää kuka itse on, käy pukeutuminenkin ja erilaisten vaatteiden yhdistely paljon helpommaksi."
      Liekkö sitten tämä matkimiskulttuuri jollain lailla sidoksissa siihen, että joka toinen naikkonen tuntuu olevan jollain tapaa hukassa itsensä kanssa? Epävarmana on helpoin rakentaa itselleen jonkin sortin suojamuuria ja imagoa jonka turvin voi sitten huudella niitä "kato tota matkijaa!" - tyylisiä kommenttejaan. Toisaalta taas koko ilmiö voi johtua myös vain ja ainoastaan siitä, että immeiset eivät osaa katsoa omaa napaansa pidemmälle ja sulkevat muun maailman ravihevoslappusilla ulkopuolelle. Monimutkaisia asioita. Toisaalta narsismikin voi olla jollain lailla liitoksissa siihen, että ottaa matkituksi tulemisesta överiherkästi itseensä.

      Poista
  15. Muistan yläasteelta semmoisen, kun kaveri oli löytänyt takin ja sanoi mulle että osta säkin samanlainen :D. No minäpä sitten ostin, kun takki oli kiva ja passas mulle. Muistan vaan, kun muut alkoi heti syyttää mua siitä, että oon matkinut tätä mun kaveriani :D.

    Joskus esim. blogeissa huomannut sen, että jotain syytetään toisen bloggaajan matkimisesta ja mun mielestä heidän tyylinsä ei ole ollut yhtään samanlainen. Tai, että oot ottanut tän siitä ja siitä blogista, vaikka toinen ei välttämättä kyseistä blogia seuraisi ollenkaan. Myös tekstit yleensä syynätään todella tarkkaan jos sattuisi olemaan samoja sanoja tai yhtäläisyyksiä johonkin toiseen blogiin.

    Kyllä ymmärrän, että esimerkiksi kavereilla voi olla samanlainen tyyli, muttei se välttämättä toisesta matkijaa eikä välttämättä voi tietää kumpi on ostanut jonkun vaatteen ensin. Ei sitten ole tullut jollain mieleen, että ehkäpä tämä kaveri on nyt löytänyt oman tyylinsä eikä ole tarkoitus olla matkia kaveria tai jotain muuta ihmistä.

    Sama, kun sanotaan että sulla oli ennen paljon kivemmät vaatteet ja parempi tyyli. Oot muuttunut. Ehkäpä ihminen muuttuu, kun tulee ikää lisää eikä ole samanlainen kuin pari vuotta sitten. Toki jonkun tyyli voi olla vuodesta toiseen samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jänskää, että matkimiseen törmää oikeastaan kaikissa elämänvaiheissa. Pentuna, murkku-iässä, aikuisena. Jossain nuoruuden tuiverruksessa (goottityyliä etsiskellessä) luulin jo koko matkimis-ilmiön laantuneen, kun goottiblogeja tai internetin goottifoorumeita ei ollut juurikaan olemassa. Tsädäm, vuosi tai pari eteenpäin, ja hirveä mylläkkä levittäytyi taas silmien eteen. ö___ö Matkimis-marmatukselta ei voi välttyä ilmeisesti kuin vain vaihtamalla koko tuttavapiirin miespuoleisiin henkilöihin, ja mieluusti sellaisiin jotka eivät omaan ulkonäköönsäkään jaksa juuri panostaa.

      Poista
  16. Itse ajattelin samaa asiaa muutama päivä sitten, mutta hieman eri kantilta. Mulle olisi yks ja sama jos joku pukeutuu samanlaisiin vaatteisiin kanssani, etenkin kun kannatan mix'n'matchia itsekin. On varmaan jotain ulkoista, josta ihmiset saattavat inspiroitua minussa, ja koska olen tällainen ekoilija niin yhdistelen kokolailla huoletta kirppislöytöjäni pelkän fiiliksen mukaan. Mutta SE, että oppiessaan tuntemaan minut joku kokee asiakseen kopioida ideologiani, uskoni, koko elämäntapani. Se sapettaa, vaikka toki olen aina tyytyväinen saatuani jonkun sysättyä vihreämmälle polulle. Mutta silloin kun harvakseltaan raotan ideologiani ja suurinpiirtein koko minuuteni määrittelevää verhoa, on vittumaista huomata huomenna, että sehän sama seikka on sinunkin elämässä tällä hetkellä juuri se juttu. Karrikoitua toki, ja johtunee siitä että kyse on naisista. Onneksi näitä tyyppejä on pääosin harvassa, ja onneksi on olemassa myös hyvällä tavalla copycateja. Goottikulttuuri näin sivusta seurattuna tuntuu melko raadolliselta, imo. Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiasi nopeasti silmäilemällä ymmärrän kyllä melko hyvin mitä tarkoitat ideologiavarkaudella. Miun silmissä vaatteista inspiroitumisella ja ideologiasta/elämäntyylistä inspiroitumisella on kuitenkin aivan yön ja päivän ero. Vaatteiden ostelu on konkreettista, kun taas filosofian ja aatosten muuttaminen sellaista joka muuttaa kerralla kyllä ison liudan muitakin asioita, pään sisällä varsinkin. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, jos ja kun(?) olet ilmeisesti joutunut joskus jonkin sortin ajatusmaailmakähvellyksen kohteeksi. Millä tavalla tälläiset elämäntyyliään kaltaiseksesi muuttaneet ihmiset ovat ylläpitäneet uutta lifestyleään? Onko ryövätty ideologia jaksanut kannatella pidempäänkin, vai onko uusi villitys lopahtanut kuukauden-parin jälkeen?
      Mukavata ja aurinkoista viikonloppua siullekin! ^^

      Poista
    2. Noo, eihän ne asiat useinkaan kestä, jos pohjalta puuttuu aito kiinnostus. Se ehkä onkin juuri se asia miksi vedin herneen peltoineen päivineen nenään; miksi julistautua ihan miksi vaan, gootiksi, ekologiseksi tai vaikka juoksijaksi jos et oikeasti meinaa elää niin? Sanoahan kuitenkin aina voi, mutta teot vasta merkitsee.

      Poista
    3. Vähän kuvittelinkin, että tuollaiselta elämäntapamuuttelijalta puuttuu se oikea kiinnostus koko asiaan. Ja yleensähän hekin melko nopeasti varmaan tajuavat, että ei hitsi ei tää ookkaan "mun juttu". :)

      Poista
  17. Bändipaidoista ei oikein voi suuttua, monet kuitenkiin perustaa kaveriporukan musiikista ja ajatuksista tms.joten tota bändipaitaa on siten vaikee edes välttää. Housuja saa suomesta niin minimaalista määrää et ei sen pitäis ketään haitata (?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja miehille on ylipäätään paljon rajatummin erilaisia goottivaatteita myynnissä kuin naisille. Pöksyjä taitaa valmistaa yhteensä kymmenkunta merkkiä, joten ei siinä hirveästi kyllä valinnanvaraa ole. :/

      Poista
  18. Itse otan toki imarteluna,jos joku ostaa samanlaisen vaatekappaleen,kuin itselläni on (ei ainakaan muotitieto voi olla silloin pahimmasta päästä :DD).

    Mutta joskus olen kyllä tällä sarakkeella törmmännyt myös narsistisiin piirteisiin,etenkin kaveriporukassa.Eli esim.jos ostan vaikka jonkun pelin,tai alan katsoa jotakin sarjaa (ja saatan kehua julkisesti),niin hetken päästä tämä eräs lähtee siihen kopioimaan.Hetken kuluttua hän alkaa päteä minulle siitä sarjasta ikään kuin en olisi muka ikinä kuullutkaan siitä,ja yrittää esittää,että hän olisi tässä tää "true-hipsteri",eli hän löysi sen ensin.Ikään kuin hän haluaa nousta sen matkimisen avulla korkeammalle korokkeelle,ja saada minut näyttämään joltain kokemattomalta siinä aiheessa (en kyllä sitten keksi siihen mitään syytä).

    Sekin myös joskus kirjaimellisesti v*****aa,kun joku alkaa kopioida omia puheitasi.Eli suoraan sanoen kun olet keksinyt vaikka jonkun hyvän vitsin/henk.kohtasen tarinan yms,niin toinen alkaa levitellä sitä eteenpäin omanaan...Elikkäs puhdasta plagiointia (huonossa mielessä).Se tuntuu jotenkin identiteettivarkaukselta,jos minulta kysytään.Vaatteet eivät vaivaa,koska kuitenkin se on pelkkää materiaa,ja kaiken on jo joku muu keksinyt (eli "joku muu teki sen ensin"),mutta tällaisiin henk.kohtasiin asioihin tai mielipiteisiin vetäisin jo rajan,koska mielestäni sen kuuluisi jokaisen yksilön itse muodostaa tai kehitellä. ://

    Ja sori tästä jäätävästä romaanista.Asian aihe on kuitenkin hyvä,koska keskutelua syntyy varmasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kyllä myöntää, että kuvailemasi tuttavan käytös kuulostaa todella omituiselta, en itse ainakaan muista törmänneeni vastaavaan. Ainut ajatus joka miullakin käväisi mielessä on se, että hän yrittää jollain tapaa pönkittää omaa egoaan ja esittää olevansa muita parempi saadakseen itselleen hyvää oloa. Tuollaisesta puheplagioinnista on varmasti hiukan hankala mainitakaan kaverille mitenkään järkevästi, aiheuttamatta hirveää draamaa. :/

      Poista
  19. Mun mielestäni kyse on kuluttamisesta itseilmaisuna. Kulutusyhteiskunta tykkää siitä, että ne tyypit jotka voivat roposiaan johonkin käyttää, kokevat että ostokset ilmaisevat heidän minuuttaan tai muuten tekevät nähtäväksi/lisäävät jotain persoonaan, koska silloin ostetaan enemmän. Ehkä ne omat vaikuttimet kuluttamiseen ovat kuitenkin juttu mitä kannattaa miettiä. Kun ostaa asioita mistä tykkää, ja tiedostaa että se harvoin on minuuden ilmaisua vaan ennemmin kuluttamista, eivät kulutustuotteet ehkä enää tunnu niin henkilökohtaisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, niin. Mutta jos kokee että sitä "minuutta" on ostaa vaikkapa näitä kuuluisia isojen brändien vaatteita, voiko sitten suuttua jos joku toinen omii samat vaatteet itselleen? :P Kyse on kuitenkin vaatteesta, jota valmistetaan satoja tai tuhansia kappaleita.

      Poista
  20. "Jalostajan hernerokkapurkin sieraimeen" :D Ehkä oon vähän hysteerinen, mutta kuitenkin hienosti ilmaistu! Anteeksi helvetin turha kommentti :)

    VastaaPoista
  21. En jaksanu lukea kommenteja, mutta mun mieletä koko matkimis juttu on ihan naurettava. Tuskinpa yksikään firma tekee vaatteita vaan yhtä kappaletta, jotta KUKAAN ei voisi missään kristuksen nimessä matkia. Eiköhän tätä "matkisimista" tapahtudu ihan koko ajan, kaikki vaan ei bloggaa asiasta. Ehkä eri asia, jos joku blokaa että "löysin blogista X tämmöisen ja OLI IHAN PAKKO OSTAA SAMANLAINEN". Mutta en siltikään ymmärrä. Ketä ihan oikeesti kiinnostaa jos joku toinen ostaa samanlaisen korun tai paidan ja bloggaa siitä omalla sivullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti maailmasta löytyy myös tziljoona sellaista persoonaa, joka ottaa yhdenkin vaatteen hankinnasta verisesti itseensä. :( Sinänsä harmi, sillä luulisi tuollaisen pikkuasioista stressaamisen tekevän elämästä hankalaa. "yhyy tykkäät samasta bändistä ku mä. baittasit!" -jne. kaiken voi vetää ihan överisti överiksi :D

      Poista
  22. Mun mielestä on kyllä mukavaa jos joku inspiroituu musta ja mun tyylistä, ja ottaa siitä vaikutteita. Parhaan ystävän kanssa otetaan toisistamme pieniä esimerkkejä välillä, ja jaetaan samat kiinnostuksen kohteet. En siis todellakaan pahastu, jos joku ystävä toteaa pitävänsä jostain samasta asiasta kuin minä ja ilmaisee halunsa samanlaiseen kapineeseen.
    Jossain rajakin tietenkin menee. Mielestäni siinä vaiheessa kun muututaan yhdestä tyylistä täysin erilaiseen jonkun muun mukana, jokaikinen hiusväri, vaatekappale ja jopa duunipaikka on sama, mennään jo hieman överiksi. Tämänkin voin sulattaa, mikäli tämän pikku ihailijan käytös pysyy normaalina, eikä saada aikaiseksi hirveää kohtausta siitä miten kehtaan mainita samanlaisesta vaatekappaleesta - kuten itselleni on käynyt. Noh, mutta kuten aina sanotaan, kohtuus kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Mie olen miettinyt aina sitä, että mitä se oikeastaan haittaa jos vaikkapa läheiselläkin kaverilla on tismalleen samoja vaatekappaleita, tai vaikkapa samanlaiset hiukset? Luulisi että persoonallisilla asuyhdistelmillä mistä tahansa vaatteesta saa näköisensä, eikä mikään vaate näytä kuitenkaan ihan prikuulleen samalta toisen ihmisen päällä. Kasvotkin ovat erilaiset, ja hiuslaatukin vaihtelee varmasti paksuuden, pituuden, yms. piirteiden takia melkoisesti. Vai onko siun baittari-tapauksessa ollut kyse puolikkaan vaatekaapin sisällön "rohmuamisesta" itselleen, ja koko ulkonäön kopioimisesta viimeistä piirua myöten?

      Poista
    2. Minun tapaukseni on todellakin mennyt överiksi jo siinä mitassa, että puolitutut kyselevät onko kyseessä sisko vai miksi näytämme identtisiltä ja työpaikka on ollut sama. Se, että elämäntapa kopioidaan ihan kympillä, käy vähän sairaan puoleiseksi. Yksittäiset vaatekappaleet eivät minua haittaa :) Noh kuten sanotana, kaikella rajansa. Kyllähän sitä järkevä ihminen tietää missä oikeasti matkiminen alkaa mennä kummalliseksi, ja omassa tapauksessani se on sinne tosiaan päässytkin.

      Poista
  23. Haha, jep. Jo yläasteella huomasin silloisista kavereistani, että jos joku rinnakkaisluokkalainen sattui tulemaan vastaan samalaisessa uudessa paidassa, piti jommankumman heti juosta kotiin vaihtamassa se, koska se oli niin kauhean noloa. Tätä siis oikeasti tapahtui useampaan kertaan.

    Olen miettinyt paljonkin sitä, että tavallaanhan bloggaaja esitellessään jonkun tuotteen ja kertoessaan mistä se on ostettu, antaa oikeastaan vinkin ja kannusteen ostaa kyseinen tuote. Musta on tosi huvittavaa, että bloggaaja sen jälkeen suuttuu nähdessään sen jollakin muulla xD Tai vieläpä pahimmillaan kieltäytyy kertomasta, mistä se on ostettu... Myönnän ostelleeni jopa useamman samanlaisen tuotteen inspiroituessani jostakin blogista - mutta pidän kynttilän vakan alla ainakin jonkun aikaa oman blogini puolella.

    Mun mielestä matkimiseksi voidaan kutsua juuri sitä, että tekee perässä suunnilleen kaiken mitä toinenkin - näissä tapauksissa mitä sinäkin mainitsit tekstissä, se termi ei mielestäni edes päde. Valikoimat varsinkin ns. merkkiuskollisille ovat niin rajalliset, että hirveästi valinnanvaraa ei aina ole. Olisihan kauhean kivaa, jos kaikki osaisivat vaikka ommella kaikki vaatteensa itse, mutta kun ei niin ei xD

    Tuli mieleen ainakin pari bloggaajaa, jotka ovat ehkä hieman edelläkävijöitä tämän gootahtavan tyylin kanssa, eivätkä ole moksiskaan, kun esitellessään jonkin tuotteen muut ostavat samaa. He ovat pikemminkin iloisia antaessaan muille vinkkejä, eli heillä on selvästi ITSETUNTO kohdillaan, eivätkä he koe itseään määriteltäväksi pelkän materian kautta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Itsetunto kävelee varmasti käsi kädessä myös sen kanssa, suuttuuko inspiroituneille henkilöille matkimisesta vaiko ei. :)

      Poista
  24. Matkiminen on kyllä asia, joka alkaa vituttaan silloin kun pystyy selvästi huomaamaan sen, että joku matkii juuri sinua. Muutaman samanlaisen paidan omistaminen tai muun vaatetuksen omistaminen ei nyt vielä tee matkijaa, eikä täysin samojen hiustuotteiden/meikkien yms. käyttäminenkään jos niistä on oikeasti hyötyä!

    Itse sain kokea karvaasti kuinka jopa hiusvärinkin joku haluaa heti matkia, jos toinen kertoo hankkivansa sellaisen. Aioin aluksi vetää muutamia sinisiä raitoja päähän ja nyt eräs kaveri tekikin saman. Sitten halusin pinkkejä raitoja ja nyt eräs toinen vei senkin idean. Nyt aion sitten vetää punaisen keesin ja en kyllä kerro siitä ennen kuin väri on päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinkkisiä juttuja nämä matkimisetkin. Miulla on sattunut kaverin kanssa montakin kertaa niin, että olemme kulkeneet kaupungilla tismalleen samoissa hiusväreissä. Itseäni se ei kyllä haittaa pisaraakaan, sillä molempien päässä värit näyttävät ihan aina erilaisilta. :)

      Poista
  25. Tosi hyvin kirjoitettu, pysyi lukiessa mielenkiintokin yllä.

    Meillä kun on pieni koulu, niin jopa minä (melko lailla muiden lissutyylistä poikkeavalla tyylilläni) saan silloin tällöin kuulla matkivani jotakuta. Kerrankin facebookissa julkaisin itsestäni kuvan, jossa minulla oli ginatricotin lappuhaalarishortsit ja viidessä minuutissa luokkakaverini tuli kommentoimaan siihen "matkija, mulla oli tollaset ennen mua. kyllä sä sen tiesit". En edes ollut koskaan kiinnittänyt huomiota kyseisen henkilön pukeutumiseen, joten en tiennyt, että hänellä oli juuri samanlaiset lappuhaalarishortsit ginatricotista, mutta ei se minua haitannut. Parina päivänä kun käytin kyseistä vaatekappaletta koulussa, lakkasi tämä ruikuttaja käyttämästä omaansa julkisesti. :D Taisi tuo "matkimiseni" häiritä melko pahasti... Ei vaan nykyisin tule enää valittamaan, kun kuljen yhä samoja, kaksi vuotta vanhoja lappuhaalarishortseja käyttäen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooiiii, pakko myöntää että hiukan tulee sellainen "tapu tapu päälaelle, kyllä sie vielä kasvat" - fiilis tuosta luokkakaverisi matkimisvalittamisesta. :D On enemmän kuin hiukan naiivia moittia jotakuta matkimisesta, jos kyse on maailmanlaajuisesti levinneestä massakaupasta ostetusta vaatekappaleesta...

      Poista
  26. Mun mielestä on aika imartelevaakin, jos joku tykkää tyylistä ja matkii omastani, kunhan on vähän rajaa. Ei se haittaa, jos vaikka sanon että värjään hiukset, ja joku värjää samalla värillä perästä. Kunhan tekee niin sen takia, että tykkää siitä väristä, eikä siksi että mie teen niin.

    Hyvää nimipäivää :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, pääasia on että tekee valintansa ja ostoksensa itseään varten ja sen vuoksi että pitää niistä itse, ei muiden tekemien valintojen takia.

      Poista
    2. Ai niin, ja myöhästyneet kiitokset! :) *niiaa*

      Poista
  27. Itseä nyt ei haittaa, jos jollakin on samanlainen paita tai hame. Mutta eräällä ihmisellä meni matkiminen niin överiksi, että se alkoi jo vituttamaan ja ehkä jopa pelottamaan. Henkilö siis osti täysin samanlaisia vaatteita kuin minä, leikkasi samanlaisen tukan, otti samoja lemmikkieläimiä, sisusti asuntonsa samalla tavalla jne. jne. Siinä mennään mielestäni jo aivan liian pitkälle. Kyseessä ei voi olla pelkkä sattuma, varsinkin mun otetaan huomioon, että tyyppi oli eri tyylinen ennen. Myönnän suoraan, että asia vituttaa itseäni hyvin paljon. Liika on vain liikaa.

    Onneksi nykyään ostan paljon vaatteita second handina ja yhdistelen niitä ihan massavaatteisiin, jolloin kokonaisuus on edes aavistuksen persoonallisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen henkilökohtaisiin elämänvalintoihin, elämäntyyliin ja vastaaviin puuttuminen ja niiden kopioiminen menee miunkin mittapuulla hiukan yli. :/ Jokin ääni miunkin päässä silti sanoo, että siuta matkinut henkilö on vain sillä hetkellä ollut hukassa itsensä kanssa ja etsinyt itseään (kuten murrosiässä yleensä, esimerkiksi), ja tuskimpa silloiset valinnat ja muutokset ovat olleet kovinkaan pysyviä. Olitteko tuon matkijan kanssa hyvinkin läheisiä, vai oliko kyseessä joku ihan randomi-pimu?

      Poista
    2. Kyseessä on suunnilleen minun ikäinen henkilö, joka oli ennen kaverini. Olisikin ollut joku random teini ja matkiminen vain pelkkä vaihe, mutta tätä on jatkunut jo pitkään, eikä loppua näy. En tiedä onko tässä taustalla se, että eräs mies oli kiinnostunut minusta ennen kuin kaverini alkoi seurustella hänen kanssaan. Itse en koskaan miehestä ollut kiinnostunut muuta kuin kaverina. Lisättäköön vielä, että henkilö on myös käynyt kauneusleikkauksessa näyttääkseen minulta. Jos jokin on sairasta, niin tuo.

      Kuten sanoin, aivan sama jos joku ostaa samanlaisen paidan, mutta kun yritetään olla toisen klooni, matkitaan koko elämä ja persoona, niin se menee kyllä niin sairaaksi, että sitä ei voi enää millään tavalla pitää edes imartelevana.

      Poista
    3. No jopas. :( Näinhän se on että meitä on moneen lähtöön. Valitettavasti joillakin ihmistyypeillä elämän realiteetit tuntuvat vinksahtavan jollain tavalla päälaelleen.

      Poista
  28. Hmm, en oikein ymmärrä tuota naisten kateusmaailmankuvaa. :/ Tai muiden matkimista. Miksi ei voi vaan olla se sisäinen oma itsensä, miksi henkäistä hernettä nenään siitä, jos joku toinen ostaa samanlaisen paidan millaisen itse ostit viime viikolla. Tuntuu joskus, että miesten maailmassa olisi paljonpaljon helpompaa elää, jo pelkästään sen takia, että siellä ei revitä toisiltä silmiä päästä koska omaat samanlaiset kenkäparit kuin toiset.

    Kieltämättä sitä kyllä täällä blogimaailmassa tulee ihasteltua joidenkin omaperäistä tyyliä. :) Ja siis jos tykästyn vaikkapa johonkin bloggaajan esittelemään koruun niin että lisään sen ostoslistaani, en hommaa sitä itselleni sen takia että sillä toisellakin on samanlainen.

    Toisaalta mua ei ole koskaan kukaan matkinut, koska olisin varmasti tosi tylsä matkinnan kohde :D mutta oon ajatellut muista että olisipa mullakin tuollainen takki kuin tolla tytöllä, se on niin hieno.

    Toivottavasti mun kommentista sai jotakin selvää, se punainen lanka taisi hieman kadota näköpiiristä.. ^^'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvaitsevaisuus on tässä maailmassa katoava hyve. Naisten maailmassa toisten matkimisesta motkotus ja kateus ylipäätään tuntuu rehottavan ja leviävän kuin musta surma, ja miesten puolella minä minä-asenne purkautuu vähän muilla keinoilla. (mielipiteiden esittämisellä "hyi vittu oot ruma" - tyyppisin keinoin, jotka eivät ketään imartele yms.)

      Silloin on varmasti ostopäätös oikea tilanteessa kuin tilanteessa, jos ostaa vaatteen itselleen sen takia että se on nimenomaan omasta mielestä kovin kaunis ja oston arvoinen, eikä sen vuoksi että jollain muullakin on samanlainen.

      Poista
  29. Minua syytettiin nuorena matkimisesta, mikä ei ollut ihme kun asuin kaupungissa, jossa oli muutama vaatekauppa, en voinut tilata netistä ja kaveritkin olivat innostuneet tummanpuoleisesta tyylistä. Mielestäni en kuitenkaan tarkoituksella ketään apinoinut, vaan inspiroiduin samantyylisistä asioista, ja joskus kävi niinkin, että jonkun kanssa oli ostanut jotain samaa toisistaan tietämättä. Jos olin esimerkiksi haaveillut maihareista kauan, olisiko ne unelmakengät sitten pitänyt jättää ostamatta jos joku toinen ehti ensin? Ei minusta.

    En tiedä miksi joillekin se matkiminen on niin suuri juttu. Ehkä sitä pelkää, että sitten muut vertailevat kumman päällä jokin näyttää paremmalta? Tai matkimisesta syyttälijälle on niin tärkeää olla edelläkävijä ja joku trendsetteri, että kukaan ei vahingossakaan saa luulla että hän matkisi muita? Tai ehkä samanlaiset vaatteet kavereiden kanssa tuo jollekin olon että nyt muut ajattelee että ollaan tuon toisen kanssa jotain sydänbestiksiä, jotka on jäänyt siihen ala-astevaiheeseen, että pukeudutaan samoin. Mene ja tiedä..

    Minusta oli hauska kuulla, että 50v. tätini hyvän ystävänsä kanssa oli pukeutunut lomalla samanlaisiin asuihin. Heistä oli ollut hauskaa aiheuttaa muissa hämmennystä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienemmissä kaupungeissa sisäsiittoisuus ja matkimisesta syyttely on varmaankin vähän yleisempää kuin superkokoisissa suurkaupungeissa, tai ainakin näin voisi kuvitella. Voihan sitä kuvitella tietysti olevansa jonkin sortin trendsetteri pienellä paikkakunnalla, vaikka todellisuudessa kaksi henkilöä voikin vain mieltyä samoihin asioihin ihan muutenkin.
      Ja jos kyse on noinkin yleisestä asiasta kuin maihareista kenkinä, on enemmän kuin hassua syyttää matkimisesta. Ovathan maiharit miehien jalkineina yhdet suosituimmista ja yleisimmistä, vaikkeivat naisten koiposissa niin usein näkyisikään. :P

      Poista
  30. Tuo on niin totta! Itsella ei ole oikeastaan yhtään saman tyylistä kaveria joka kyllä harmittaa. Oliki kiva jutustella vaatteista ja muusta yhdessä. Toisaalta olen ajatellut että ehkä parempi niin, koska olen kyllä omistanut mutta ovat olleet juuri sellaisia et "sul on tuo ja tuo samaa ku mulla, sä matkit ja kopioit". Olin itse aivan pihalla asiasta. Ostan vain sellaisia vaatteita ym mitä käytän ja mistä pidän enkä ala kyllä heti miettimaan että ketä matkin. Eihän ihmiset voisi kohta ostaa mitään jos ajateltais vain koko ajan et jos joku toinenki ostaa saman niin en mä voi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Jos haluaa olla niin uniikki lumihiutale ettei halua kenelläkään olevan yhtään samaa vaatetta kuin omassa vaatekaapissa, ei käytännössä voi ostaa mitään yleisessä valmistuksessa olevaa vaatekappaletta itselleen. :P Ainahan on se vaihtoehto olemassa, että ompelee itse vaatteensa, jotka on myös itse suunnitellut. Överiys on päivän sana, sekä vaatteissa että aatteissakin. :D

      Poista
  31. Ai että, tulee ihan ylä-aste ajat mieleen. Mun rinnakkaisluokalla oli eräs tyttö, joka pukeutui aika samalla tavalla kuin minä itse. Oltiin sen koulun ainuita "gootteja" ja itse kun kuuluin vähän näihin "epäsuosittuihin" tyyppeihin, niin sain aina kuulla siitä, että matkin tätä "aitoa ja oikeaa goottia". Rastat olivat yksi, mistä sain hirveät haukut joka paikkaan. Tämä "aito ja oikea gootti" muija oli ostanut itselleen kuiturastat ja itse olin ostanut samoihin aikoihin rastat myös itselleni, mutten vielä ollut tunkenut niitä päähäni.. Noh, tämä aito ja oikea gootti ehtikin ensin ja heti kun itse saavuin kouluun rastoineni, niin herran jumala mikä huuto. Noh, siitä lähtien sitten katsoin aina tosi tarkkaan etten vahingossakaan osta mitään samaa tai samantapaista, jota tällä troogootilla oli. Harmitti tosi paljon jättää kivoja vaatteita ostamatta, koska tällä troo-ihmisellä jo oli ne. Onneksi en enää jaksa välittää, koska on tosi idioottimaista olla ostamatta jotakin, josta todella pitää. Asia tekstiä, Insanity - jälleen kerran! Ihanaa, että joku uskaltaa avautua tästä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyin tuttua. Vanha ystäväni myös olis sitä mieltä että enhän minä voi olla "oikeia gootti" kun pidän housuja. Hän oli sitä Mieltä että gootit pitävät pelkästään hameita. Itse olen sitä sorttia jos hadulla tulee vastaan saman tyylinen ihminen niin en voi muuta kun katsoa hymyillen juuri sen vuoksi kun uskaltaa olla oma itsensä ja erilainen. Joillakin on se paha tapa et heti katsotaan päästä varpaisiin että sopikoo tuo ja tuo yhteen ja onko nuo oikeen laitettu ym. Mutta joo en itsekkään enää jaksa välittää mitä muut on mieltä, pukeuden niin kuin haluan.

      Poista
    2. Ylä-asteella saman tampoonimerkinkin ostaminen tuntui olevan iso ongelma. -_- en mää voi tota ostaa kun tollakin on ja jne. Omaa elämäänsähän siinä vain rajoittaisi jos jättäisi ostamatta kivoja asioita mistä itse pitää, ja vain sen takia että jollain toisella on jo sellainen. Phuuh, onneksi aikuisena ei tarvitse tapella ja ottaa vastaan sitä samaa renkutusta kuin päiväkodissa, tai ainakaan yhtä voimakkailla tunnepurkauksilla höystettynä. :D En itse ainakaan itkuun pillahtaisi jos joku matkimisesta syyttäisi, eiköhän sitä jo ala kahden kympin päälle menevässä iässä tietää mitä kokee itse olevansa.

      Poista
  32. Aivan saamarin hyvä teksti ! On se matkiminen kyl hauska juttu, jossei ihmisillä olisi niitä samanlaisia lip servicen vaatteita niin puljuhan jumankeuta menee konkkaan, niinkun kaikki muutkin. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Vaikka ostaisi kaappiinsa Lip Servicen 90-luvun alkupuolella valmistetun harvinaisemman vaatteen, on siitäkin huolimatta olemassa riski siitä että jollakin toisella on tismalleen samanmoinen. Uusista mallistoista ei voi enää edes puhuakaan mitenkään harvinaisempana nähtävyytenä, lipparihan on kasvanut viime vuosikymmenen aikana hervottoman isoksi ja laajalti tunnetuksi vaatemerkiksi. :P

      Poista
  33. Oon joskus saanut kuulla, että joku tuttu (tai minä!) on ostanut jonkun saman vaatekappaleen kuin jollain sen tutulla ja heti ollaan tultu kitisemään, kuinka hänellä oli se ensin ja tämä toinen on vain surkea matkija. Pistää kyllä ärsyttämään aivan helvetisti. Ihan kuin hän olisi ollut ensimmäinen, joka on sen vaatteen ostanut. Jos haluaa pysyä 100% uniikkina, niin tuunatkoot vaatteensa itse.
    Eli joo, mua ei häiritse jos jollakin on vaikka samalainen paita.. Mutta jos alkaa se, että about kaikki vaatteet ja hiukset on samalaiset, niin se on lähinnä pelottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, koko ulkomuodon kopioiminen menee jo vähän överiksi. :( Luulisi siinä leikissä hävittävän jo itsensä ihan kokonaan, jos muuttaa koko lookkinsa samanlaiseksi kuin jollain toisella ihmisellä.

      Poista
  34. Joskus nuorempana asiasta tuli hieman kiehahdettua, kun halusi erottua pikkukaupungissa muista. Tästä on onneksi päästy yli parhaan ystävän avulla. Tyylit eroaa, mutta kumpiki käyttää samoja asioita niiden luomiseen ja himoitsee samoja tavaroita. Tätä kautta oon oppinu ettei haittaa vaikka jollakulla on samanlainen, jokainen kuitenkin kantaa sen omalla tavallaan:)
    AdoraBatBratin sanoin: "Everybody is a copycat, even herself."
    Hiton hyvä kirjotus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistava sitaatti! Empä voi muuta kuin kompata Adoraa. :D Jos ostaa vaatteita suoraan kaupasta, on joku toinen jo suunnitellut ja tehnyt ne ennen itse ostajaa.

      Poista
  35. Olen onneksi kasvanut siitä ala- ja yläasteen matkimismeiningistä, kun en voinut pitää jotain paitaa kun joku "tyhmä" oli "pilannut" sen pitämällä samanlaista päällään :D Joskus lukion alussa ostin samanlaisen mutta erivärisen hupparin kuin "kälylläni", ja tajusin hupparien samanlaisuuden kun olin hetken hänen kuviaan selailtuaan tajunnut vertailla printtejä vähän tarkemmin. Pistin kommenttia, että kappas vaan, ei ihmekään kun näytti tutulta paidalta kun ostin itse huomaamatta samanlaisen, ja likka alkoi kiehua niin maan perkeleesti :D Angstasi äidilleen, angstasi poikaystävälleni, ja kirjoitti Facebookkiinkin kypsän "& plagioivat pikkuteinit"-statuksen. Voitko kuvitella, minua 3 vuotta vanhempi ihminen ja saa tuollaisen slaagin :DDD Voi luoja. Ei hän tietenkään voinut uskoa, että kyseessä oli puhdas sattuma/vahinko, ihan kun muka oikeasti tahtoisin häntä tietoisesti matkia :----D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan jestas. Tuollaisesta asiasta suuttuminen pistää kyllä miettimään että kaikenmoisia tallaajia sitä tähän maailmaan mahtuukaan. Voisi luulla, että valtaosa vain naurahtaisi moiselle sattumalle enempää asiaa ruotimatta. Yhden vaatteen oston ei kuitenkaan pitäisi maailmansotaa aiheuttaa, sillä eivät ne kuteet tästä valmiista yhteiskunnasta kesken lopu.

      Poista
  36. Loistava päivitys! ♥
    Kiteytit hyvin sen mitä itsekin ajattelen! En jaksa ajatella "Apua! Tolla on samanlainen. Ja vielä kamalampaa, se näyttää paremmalta sen kanssa tms.." Miusta on vain kiva huomata, että kaverit/tutut/muut bloggaajat pitävät samoista asioista kuin itsekin pidän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku viisas on aikoinaan sanonut, että matkiminen on niin pitkään ok kunnes sama vaatekappale näyttää jonkin toisen päällä vielä paremmalta kuin miltä se ittensä päällä näyttää. ;)

      Poista
  37. Olipa hyvä, että kirjoitit tämän. Toivottavasti jokunen ainakin katsoo peiliin luettuaan.
    Kuvittelisin, että lienee aika yleistäkin, että blogaajat ottavat toisiltaan toisinaan hyviä vihjeitä postausten ja ostosten yms suhteen. Inspiroituimen/-minen on positiivista ja ihan odotettavissa, joten sen näkeminen kopioimisena on mielestäni masentavaa. Mitä ikinä ostaakin, voi olla varma, että jossain on joku muukin, joka on jo ostanut sen. Pff.
    Toki, jos joku kopioi toista täysin ja kaikessa, niin sitten, mutta... .. . Yleensä kai kaikilla on se oma persoona, joka paistaa läpi. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yleensä kai kaikilla on se oma persoona, joka paistaa läpi. "
      Hjaa, ainakin noin toivoisi. :) Löytyyhän näitä elvis-kopioitakin maailmasta monia monia kappaleita, kuten myös muiden julkkisten identtisiä kopioita.

      Poista
  38. voiko tänä päivänä enää laittaa edes sukkia jalkaan ilman ettei jotakuta matkisi.eiköhän se ykisllöllisyys yms. bullshitit ole aika kuolutta aikaa jo, kun kaikki tyylit on jo nähty ja "erillaisena" olo alkaa olla aika tavallista.Kunhan ei mene siihen lankaan että kuvittelee voivan muuttua joksi kuksi toiseksi, koska siinä ei tule koskaan kukaan onnistumaan ja hukkaa samalla itsensä ja tekee itsestänsä surullisen.Siinä vaiheessa kun matkii toista eikä matkimiselle ole henkilölle itselleen mitään muuta merkitystä kuin se itse matkiminen niin sitten mennään metsään ja pahasti. Kaikki pukeutukoon miten tykkää, mutta olkoon oma iloinen itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta on tuntunut välillä, että tietyissä kulttuureissa yritetään väen vängällä vääntää mitä erikoisempia virityksiä, pelkän erilaisuuden etsimisen takia. Jos musiikkityyleissäkin on miljoonia alahaaroja, niin entäpä goottityylissä sitten. Kohta asiat ovat varmaankin sellaisella tolalla että kaduilla törmää tiskiharjagoottiin, joka on teipannut vaatteikseen pelkästään mustia tiskiharjoja ja tehnyt hiuksistaan tiskiharjan näköiset. Eikä tuollainen tyyli ole edes kovinkaan kaukaahaettua. :D Mitä överimpi, sitä överimpi. Ja sitä uniikimpi, tietysti.

      Niin ja juu, oikeassa olet. Matkiminen lienee niin kauan ihan ok, kun se pysyy sellaisissa rajoissa ettei yritä näyttää tarkoituksella joltakulta toiselta henkilöltä. :)

      Poista
  39. Minusta on kohtuu huvittavaa miten joka ikinen bloggaaja on täällä suunapäänä vannomassa miten ei heitä haittaa ja blabla. Todellisuudessa muistan useankin näistä kirjoittaneen miten "siis vittuQ se osti samanlaisen topin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmjaa. Lienee melko hankalaa puuttua tuollaiseen asiaan, jollei tunne sitten jokaista läpikotaisin tosielämässä? :o Tai tiedä häntä.

      Poista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.