torstai 29. syyskuuta 2011

Huomenna Joensuu räjähtää



En suinkaan julista ydinsotaa rakasta kotikylääni kohtaan, vaan riemuitsen musiikkiorgasmisesta tapahtumasta jo etukäteen. Destination - Pendulum dj (+ dj PROTEUS!)@ Joensuu areena! Tätä ainutlaatuista häppeningiä ei voi jättää välistä, sillä täällä käpykylässä järjestetään harvoin mitään näinkään isoa. Hyökätkäämme kaikki siis huomenna kreisibail..reivaamaan areenalle niin että tyrät rytkyy. Meininkiä ja musiikkia on lähestulkoon aamuun asti, sillä keikat loppuvat vasta puolenyön jälkeen. Jatkot luontaisesti Joensuun menevimmässä musiikkibaarissa, Kerubissa. Olen viimeksi ollut yhtä intona varmaankin nassikkana, kun pääsin ilosaarirokkiin ihan ensimmäistä kertaa. Olen niin yltiöinnoissani, että posket rupeavat punoittamaan, ja pulssi nousee näppäimistöä raivokkaasti hakatessa taivaisiin asti. Vetäiskää tekin kiiltävät spandexpöksyt ja neonväriset jouluvalot niskaan, ja rynnistäkää raveihin kopottelemaan! Ei varmaankaan arvaa, minkä värisessä reivausasussa miut voi bongata..?


Jos näkyy pinkkiövereitä lähistöllä, se olen todennäköisimmin mie.
Saa tulla turisemaan.




Proteus- Full metal jacket

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

My horse is amazing

Pikkuhiljaa harkitsen visititiä päätohtorin pakeille, kun mieleen pulpahtaa toinen toistaan oudompia idoita yhtä tiheään tahtiin kuin facebookissa viestejä. (ei sillä ,että niitä ihan oikeasti olisi) Jotta saisin oudolle mielelleni edes jonkinmoista tyydykettä, on paljastettava, että vakavasti harkitsen uutta parisuhdetta. Kenkäpariin. Aiempi liittoni balettiavokkaiden kanssa on kariutumassa, sillä nilkkani eivät kestä noita julmia kidutuskoneita vaan huutavat armoa jokaisen askeleen jälkeen. Päähänpinttymänä on toitotettava, että uudet tappokorot on saatava. Oikein kunnon murhamonot, tänne kiitos ja heti. Ponikengät olisivat riittävän hurjat, lapsenmieliset(äiti mie tahhon ponin! osta poni! taikaponi! jooko äiti jooko!?), mielipuoliset ja ennen kaikkea, ne ovat pvc:tä. Extreme-korkkarit jokapäiväiseen kaupunkidallailuun, juoksulenkille ja punaiselle matolle. Monikäyttöiset ja käytännölliset. Lisäksi näissä kengissä on yksi ylitse muiden-bonus: eipähän tarvitse pelätä että piikkikorko jumittuu rappuralliin. No more rikkinäisiä korkoja ja ohikulkevien hämmentyneitä katseita, kun puhiset ovensuuhun jumiutuneen monon kanssa naama paloauton värisenä, kuin jalasta vetäisi suonta pahemmankin kerran. SO WHAT DO YOU SAY?

Yes or No?

..Kohta varmaan sitten esittelen uutta hienoa "extreme" päähänpälkähdystäni: "mie tahhon lörön oksennuksenvärisen kukkamekon, joka on poolokauluksinen ja yltää nilikkoihi asti ja siin on pitsii!" okei, ehkä ei.

peeäs. jos killer heelssit ovat lähellä sydäntä, niin tämä sivu on ihan ehdoton must see:
http://extremehighheels.net

maanantai 26. syyskuuta 2011

System sucks


Se tapahtui taas: Nimittäin meikkauskunnon akuutti löpsähtäminen. Pelkkää ripsiväriä ja kulmakarvat, 2minuuttia ja valmis. Kohtahan voisinkin kirjoittaa blogini tageihin "natural looks" ja "luonnonkauneus" . Huolestuttavaa. No, kaipa kaikki tämä laiskottelu ja kyllästyminen jatkuviin meikkilotrauksiin johtuu vain siitä, että olen tullut vanhaksi. Nykyään tykkään jopa tiskauksesta, ja haaveilin pitsisistä patalapuista. En sentään imuroi keskiyöllä ja kyttää naapureita postiluukun kautta, ainakaan ihan vielä.





´

Selasin muuten pitkästä aikaa (vanhempaa) Me Naiset - lehteä, ja sain räät lentämään kaaressa pariin kertaan kun tyrskähtelin artikkeleiden todenmukaisuudelle. Yksikin raapustus käsitteli aiheeltaan "Olen iso, olen kaunis" - tyylisiä naisia, joista JOKAINEN oli kooltaan about 38 kokoisia. Naiset keikistelivät kuvissa bikinit päällä ja naama kuin hangon keksillä, otsikkona "olen ylpeä muodoistani!". Hohhoijjaa. Onneksi persepäivän sijaan vietin "entäsitten" - päivää ulkonäköni suhteen, muuten oisin varmaan paiskannut lehden lattiaan ja sylkäissyt perään. En vaan voi käsittää kuinka minkäänlaisesta 38 kokoisesta emakosta saa väännettyä isokokoisen? Kohta miekin pääsen varmaan oikeasti sinne great girls-mallistojen ääreen häpeilemään, kun 38-40 kokoinen nainen mielletään isoksi diipadaapa-naistenlahdissäkin. :D Kas kun ei ole julkaistu vielä jotain vastinetta pullukoille, "ME VALAAT " -lehti olisi ainakin ajankohtainen.



Aikalailla vahvat kuudenkymmenen yheksän silmämunan fiilikset tulee tästä kuvasta. Sain ehkä maailman hienoimmat hanskat tuliaiseksi hyvältä ystävältäni, ja heti piti päästä posettelemaan. Pinkit luut on pop!





Kerrankin saa naist..siis tyttöä. Pistetäänhän tyttö suuhun! Kuten kaikki tietävätkin, (festareilla) mukanani kulkee lähestulkoon poikkeuksetta pullollinen tyttöä. Tai vaihtoehtoisesti myrkkyä. Tuskin tämä pullo säilyy ensi vuoden tuskaan asti, mutta toivoa sopii. :D



Crazy Factorystä "pari" kivaa korua. Kuinka niin olisi taas muutama uusi reikä haaveissa?



Ps. Siirryin viikonlopun mädännyttävillä tunneilla Robo.to:n käyttäjäksi. Kyseessä on siis ehkä maailman turhin sovellus, jonka avulla saa upattua webcamin kautta pienen pätkän liikkuvaa kuvaa muiden ihmeteltäviksi. Robobottisivuston hienous jäi kyllä vähän hämäräksi, mutta ei pieni pää tajuakaan ihan kaikkea.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Empress of evil

Haaste lörähti blogiini Malicerilta. Kiitos! Muistini on niin ihailtavan pitkä, että kerkesin unohtamaan haasteen jo kertaalleen. Hyvä mie!

Mutta, haaste tehdään näin: Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta kolme muuta bloggaajaa.





vs.




2010: Kuva on viime vuoden lokakuulta, eli melkolailla näihin aikoihin räpsitty. Kuvailupäivien aikaan teki mieli repiä hiukset päästä, kun en keksinyt nurmikolleni minkäänlaisia uusia piristeitä. Vetäisin siis tuskastuneena ruohonleikkurin esille, ja pään vasempaan lohkoon hianon salamakuvioinnin. Oman aikansa kyseinen ratkaisu palvelikin ihan pätevästi. Syksyn kuvia katsellessa tulee hiukan ikävä tuota gootihkoa mustaa tukkaa, tarkennuksena voisin kyllä sanoa että kaipuu mustaan on ihan silmitöntä. Toisaalta tekee pahaa jo pelkkä mustaksi värjäämisen ajatus, sillä paluuta vaaleisiin hiuksiin ei enää olisi : parikin vaalennusta lisää ja hiushaivenet ropisivat sieväksi kasaksi lattialle. No thanks.

2011: Hiukset joutuivat kuluneen vuoden aikana muutosmyllytykseen, vaalennusainetta litroittain, purkkitolkulla pinkkiä väriä ja monia monia tuskaisia tunteja hiustenvärjäystä. Jaksoin kuitenkin pinnistellä luovuttamatta hiusvisioni perään, ja ainakin lopputulos kielii siitä että yrittäminen on aina kannattavaa. Tyylini on pysynyt vuoden aikana melkolailla tismalleen samana, samaten meikkimaskit. Nykyään tulee läträttyä ehkä enemmän erilaisilla meikkitärpäteillä kuin ennen, mutta eipähän se väärin ole. Vaatetuksen suhteen voin todeta, että olen lopen kyllästynyt kaikenlaiseen genrepelleilyyn. Itsekriittisyys on tottakai asuja valittaessa ihan suotavaa, mutta olen höllännyt pipoa löysemmälle monenkin rätin suhteen. Aiemmin ajattelin, että piikkarit sopivat vain naiselliseen goottityyliin, nykyään yhdistän pikkukorkkareita ihan surutta myös omaan sekasikiö-alienilookkiini. Lisäksi erittäin huomattava muutos on myös se, että nykyään vartaloani koristavat lävistysten lisäksi myös tatuoinnit. Tarkennuksena, kaksi mustetaideteosta. :)

Haaste lähtee näille kolmelle naiselle, olkaatte hyvät!
Countess Bathory
Chernobyl XTC
Marquilles

tiistai 20. syyskuuta 2011

Into space man


The sickening taste
Homophobic jokes
Images of fascist votes
Beam me up 'cos I can't breathe
Spaceman I always wanted you to go
Into space man

Operaatio leijonanharjaksen värjäys, otto 3, kamera käy! Väriä on vaikka muille jakaa, tällä kertaa muutakin kuin vain perinteistä pinkkiä. Uskoisin, että pidätte huomenna julkaistavasta lopputuloksesta. ;) Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Vaalennuksessa käytettävä pakollinen apuväline, supisuomalainen käsityötuote Fool-io hattu on tarjouksessa vain tänään, hintaan 666,66€! Osta omasi heti, ja säästy ylimääräisiltä avaruuden signaaleilta kätevästi kotisohvallasi. Fool-iohatulla soseutat myös kasvikset, saat upean keskivartalon ja hoidat akneihon kuntoon minuuteissa! Osta omasi heti! (kuinka niin väsyttää? 4h kahden pään värjäystä eikä tunnu missään..)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Synchronized dancing


Tiedättehän päiviä, jolloin tekisi mieli hyppiä lattiasta kattoon kuin superpallo, tanssia John travoltaa ympäri kämppää ja toitottaa onnellisuutta viereisille ihmisille silmät kiiluen, olipahan kyse bussimatkalla vieressä istuvasta mummosta taikka poikaystävästä. Päivällä olo oli niin euforinen pakettia aukaistessa, että hyvän olon aalto suorastaan pyyhälsi miun ylitse. Yhtäkkiä tuli vain sellainen vastustamaton tarve heittäytyä fiilikseen, käänsin sopivasti mökää stereoihin ja hoilasin hyviä indukipaleita äänihuulet soikeana, perse keikkuen. "Ihanaa, materiaa ihanaa!" eiku whoops väärä piisi.


Yleensä ostan kaiken materian todella impulsiivisesti, mutta tätä korsettia olin kaivannut jo monia monia vuosia. Lienee sanomattakin selvää, ettei ykkösmalliston Bio threattia kävele ihan joka päivä vastaan, sillä edellisen kerran näin kyseistä korsettia myynnissä hmm.. en edes muista milloinka. Mahdoton tapahtui, ja joku yritti kaupata tällaista korsettia huuto.netissä. Itkupotkuraivari ei ollut kovinkaan kaukana, kun huomasin että kaupat menivät sivusuun, KUNNES pelastava enkelini nti Countess vinkkasi ebaysta saman kapistuksen! Parasta tässä diilissä oli se, että tullisedät olivat ilmeisesti poteneet tappokrapulaa paketteja syynätessään, ja sain lähetyksen kotiini ilman minkäänlaisia extra-maksuja. Korsetti maksoi reeeilusti yli tullirajan, joten kävi kyllä melkoinen luojan lykky. :D






Korsetin hankkiminen oli oikeastaan luonnollinen jatkumo, jo aiemmin ostamani Lip servicen Bio threat pöksyt kaipasivatkin rinnalleen sisaruksia. Eikä tässä vielä kaikki! - niinkuin tv-shopin vatsalihastäristin-mainoksissa möykätään. En tiedä mitkä tähtimerkit ovat vaihtaneet paikkaa, mutta vaatekaappini hyllyt pääsevät lähiviikkoina tosikoitokselle kun bongasin ebaysta myös kolmannen Bio threat- rytkyn. Riittäisiköhän tämä vähälle aikaa? Njää, en usko hetkeäkään. Voipipahan sitten sukurutsata, ja pistää kaikki vaatesiskokset päälle yhtäaikaa.




[X]-Rx - Feel the fucking Bass V2
/ me dances like crazy

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Yliannostelua


BANZAI!

Huh hulinata, olipas jälleen melekonen viikonloppu! Ei kyllä kerennyt juuri mätämenään persiillään, vaan koko ajan tuli kiidettyä paikasta A paikkaan B. Ehkä miusta kuoriutuu vihdoin sellainen menomonsteri, joka rullaa ympäri kyliä päivästä toiseen. Eilinen (lauantai) meni oikein leppoisasti hyvässä seurassa, vaikka ensialkuun jännitinkin kuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Olin ensimmäistä kertaa ystäväni piinapenkissä tatuoitavana, ja olen lopputulokseen aivan lääpälläni. Tatuointiprosessi oli itsessään suhteellisen ärripurrivapaa, ainoastaan luiden päältä juili niin että hampaat tuntuivat tippuvan suusta. Leima ei ole vielä läheskään valmis, eikä siitä täten siunaannu blogiinkaan räpsyjä vielä tässä vaiheessa. Sorry folks!


"skirt" : gina tricot dress belt: ebay white pvc top: lip service striped shirt: H&M



shoes: jeffrey campbell glitter lita bag: queen of darkness



handcuffs: diy necklace: alchemy gothic

Pitäisikö hävetä vai iloita, kun tursautin päälleni saman koltun jo ties kuinka monetta kertaa? Gina tricotista ostettu tavallinen ryppymekko jatkaa voitokasta kulkuaan, tällä kertaa hametta muistuttavana virityksenä. Sisäistä matchaushulluani ihastuttaa se fakta, että mekko muuntuu miljoonaan erilaiseen konseptiin. Asujen kokoamisessa yhdistely on jalo taito, jolla säästää pitkän pennin. Kun mekosta muuntaa hameen, ei tarvitse ostaa kaappiin enää enempää (turhaa) täytettä. Oma kropanrakenteeni on melko pitkälti suklaapatukkaa muistuttava, tasainen ja pönäkkä, joten emmin tuota vyötärövyön käyttöä hetken jos toisenkin. Jos vartalosta ei sellaista tiettyä tiimalasimaisuutta naisellista kurvia löydy, on vaikea vyöllä mitään kohtaa korostaakaan edukseen. Toisaalta, jos noita niinsanottuja nirppanokkien pukeutumissääntöjä miettii liikaa, ei pue kohta päälleen mitään muuta kuin löysiä beigejä t-paitoja ja väljästi istuvia leviksiä. Saako miun kaltainen putkilovartalo korostaa vyötäröään patellavyöllä, vai onko kyseinen asuste yksinoikeus vain muodokkaammille naisille?





Sain vihdoinkin vaihdettua silmien väliin uudet päät microdermaleihin. Oli kyllä jo aikakin, sillä sinisen ja vihreän näkeminen naamassa päivästä toiseen alkaa tympäisemään. Turhamaista tai ei, nautiskelen lävistyskoruni mieluiten pinkki-musta-valkoisina. Aamen. Hiusten suhteen käänsin vaihteen peruutukselle, ja annoin sisäisen 5v. pikkutytön ottaa vallan. Yleensä saan aivoihini stressinäppylöitä tämän ponnari-allergian takia, kumilenkit eivät sovi miun päähän eivät sitten millään. Pään taakse vedetty hiusnyssäkkä tekee kuupasta automaattisesti vesipäämaisen, sillä epätasaisesti leikatut päällishiukset ovat tupeeraamattakin tuuheat. Hattara-alieni-lookki tuskin iskee kovin moneen. Pään viereen kyhätyt, sotkuisen näköisen nukkemaiset ponnarit tekevät poikkeuksen, ja jollain kierolla tavalla sopivatkin naamaani ihan hyvin.


Fashion roadkill.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Make the machines sing


Nyt on sellainen ADHD- insanity liikkeellä, että ei mitään järkeä! Perse ei meinaa pysyä penkissä sitten millään, mutta kun ukon röhjäke kuorsaa sohvalla suu vaahdossa- ei voi oikein muutakaan tehdä. Viikon jäljiltä koko kroppa on rikkipoikki ja lihakset sanovat poks, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Muutama lonkero ja psykedeelistä industrialia, niin elämä voittaa! Viina on viisasten juoma, mutta hyvin se näyttää menevän tyhmempäänkin päähän. Nyt on tismalleen sellainen fiilis, että kyllä kaikki vielä menee hyvin, ja tulevaisuudesta on ihan turha stressata. On varmaan hiukan koomisen näköistä, kun marssin ympäri asuntoa leveä hymy naamallani, tai voisi ehkä tarkentaa, että maanisella hymyllä varustettuna. Hiukan kyllä jännittää, kun huomenna aloitetaan jyystämään jalkaan uutta tatuointia, mutta pieni käsien tutina kuuluu vain asiaan. Kipuunhan tottuu, ihan yhtälailla kuin jääpuikkoon ryppyreiässä. Emlaa kunnon kerros, niin ei tarvitse sitten nyyhkyttää.


Nyt kun vihdoin vaivaudin tykittämään tämän viime viikon asun blogiin, voin korahdella tyytyväisenä vällyjen välissä seuraavat viisi vuotta. Vaatetuksessa toistuvasti koreileva Gina Tricotin mekko on osoittautunut aivan korvaamattomaksi jokapaikanvaatteeksi. Mekon malli on erittäin hyvä sekä pituudeltaan että muotoilultaan, ja kolttu on kätevä yhdistää monenlaisiin asusteisiin. Tässäpä siis hyvä todiste siitä, ettei 'goottivaatteita' tarvitse metsästää aina rapakoiden takaa, vaan läheisistä puljuista voi tehdä ällistyttäviä löytöjä. Kun osaa ottaa vaan silmän kauniiseen kouraan.


Mahtaakohan lukijoista löytyä muita miun kaltaisia outolintuja, jotka karsastavat sukkahousuttomuutta ihmisten ilmoilla? Olipahan kesä tai talvi, jalkojen paljastaminen tuntuu jollain tavalla irstaalta ja alastomalta, kuin kulkisi baanalla pillu paljaana. Peilistä tuijottaessa koipireidet näyttävät yhtä muhkuraisilta kuin juuri kynnetty perunamaa, ja paksuudeltaan siltä kuin asuisin mac donaldsissa. Totuushan on tietysti kuvailemastani kauhutarinasta kaukana, mutta omissa silmissä kärpäsestä tulee helposti härkänen. Ebaysta keväällä löytämäni läpinäkyvät kengät vaativat seurakseen paljaat varpaat, joten siitä syystä tukisukkahousut saivat tällä kertaa jäädä hyllylle lepäämään.



Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

Kun poikaystävän salaisista pokerikätköistä löytyneet imagolasit näkivät päivänvalon, oli ne heti läimäistävä naamalle. Mitäpä muuta voin sanoa, kuin että tässä hulluilla on halvat huvit, insanityilla ilmaiset.



dress:
gina tricot
belt:
boyfriend's closet
necklace: etsy
shoes:
second hand
cardigan:
iron fist




Asensin kenkiin höyrykoneen, öymh. Vaikka vihreältä ulkosalla näyttääkin, ei ole kyllä enää kesä. Lakkasin kynnetkin gootikkaan mustiksi, mutta eipä sitä kuvista erota. Umpimuoviset kengät saavat jalat uimaan hiessä, joten jonkin sortin jäähdytysjärjestelmä tulisi tarpeeseen.



Iskeekö asu teihin?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Smash heads with hammer

Tämä päivä on kuulunut jälleen kerran sarjassamme niihin vitututuksen multihuipennuksiin, jolloin verisuonia poksahtelee päästä kuin sieniä sateella, ja silmämunat plopsahtelevat paikoiltaan. Arghhh! Tiedättehän sen tunteen, kun autatte jotakuta sinulle erittäin tärkeää, ja tuntien uurastuksen jälkeen tajuat, että kaikki effortti valui kankkulan kaivoon? Tällä hetkellä päässä kiehuu kuin perunakattilassa, en voi käsittää sitä että nykyään kaiken suhteen pitää olla ihan helvetin nirsoja. Tässä tapauksessa kyse on elämänvalintoihin liittyvistä asioista, otetaan vaikkapa esimerkkinä tälläinen tapaus: Henkilö A nitisee siitä kovaan ääneen kun ei saa kohtuuhintaista asuntoa. Käytät useita tunteja asuntojen etsimiseen, ja tarjoat ratkaisuna ongelmaan edullista ja hyvän kokoista kämppää. Lopputulema: Henkilö A marmattaa siitä, että asunto on joko liian pieni, liian iso, kylppärin kaakelit väärän väriset, vaatekaappien vetimet oikeita muinaismuistoja, tapetit liian retrot, makuuhuoneessa haisee sperma, kämppä on liian kaukana keskustasta, parvekkeen lattiassa lommo ja naapurinakin "joku outo niggeri". Turha vatvoa enää enempää, you got the point. Jos apu ei kelpaa, niin miksi edes ottaa asian puheeksi?! On ihan omaa tyhmyyttä, jos ei osaa nöyrtyä elämässä siihen, ettei kaikkea voi saada. Välillä tekisi mieli kulkea ulkosalla jo suoraan palmunaamarissa, kun tuo facepalmaus alkaa olemaan rutiininomaista. Tällä hetkellä tuntuu että naamanikin muuttuu raivosta keitetyn ravun väriseksi, kun kiukuttaa niin armottomasti.


Huh, kylläpä helpotti. Nyt sitten iloisempien juttujen pariin. Eräänä sateisenharmaana päivänä erehdyin astumaan kirpputorille avoimin mielin, ja ulostautumaan syli täynnä tavaraa. Okei, jos totta puhutaan niin löysin vain yhden paidan, mutta kuitenkin. Kun tälläiselle muoviharakalle tarjoaa pvc:tä paidan somisteena, en sitä voi vastustaa. Haravoin kirppishyllyt tällä kertaa ihan läpikotaisin, ja löysin tämän upeuden vaatepinon pohjilta. Paita, josta löytyy ryppyä kuin ysikymppisen mummelin naamasta. Nyt kun kuvia katselee, tuntuu ihan hullulta että vielä kassalla arvoin entten-tentteniä sen suhteen, jätänkö paidan killumaan myyntirekkiin, vai kotiutanko sen kokoelmiini. Taitaa olla miullakin korvien välissä ihan oikeasti jotain vikaa?! Pitäisi rassata varmaan aivoja wc-harjalla että ajatukset selkeytyisivät.


Harkitsen erittäin vahvasti tällääväni kameran kylkeen post-it lapun: "Muista kuvata hyvän sään aikaan" (sekä ajallisesti, että myös säätilan mukaan, moniulotteista!), sillä koskee sieluun katsella hengarikuvan otoksia, jossa valotus on huono. Toisaalta, tänään on sataa lossottanut yötäpäivää, joten tuskimpa päivällä olisi yhtään parempaa räpsyä siunaantunut.



shirt: second hand skirt: living dead souls corset: morticia necklace: backstreet





Ps. Silloin kun kiukuttaa, Asphyxia auttaa.

I will muzzle you with wires,
I will make your limbs collapse

I will stay awake for you reading you children's tales

Prepare yourself because you'll struggle against pain I would rather stop by now but you're driving me insane

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kertokaa te


Sormet syyhyävät jatkuvasti kameran suuntaan, ja nyt universumin isoimman kuvailuhimotuksen keskellä kysynkin, Mitä haluaisitte nähdä blogissani? Idea on simppeli: Kerro mitä haluat miun valokuvaavan, ja tartun kuvausvinkkiin kuin ahven koukkuun. Rajana on vain taivas, jos edes sekään. You tell, I photoshoot. Simppeli idea- eikun vaan murhaavanhauskoja ehdotteluita kehiin, kaikki otetaan huomioon, olipahan kyse jääkaapin sisällön valokuvaamisesta, taikka fotosta joka sisältää likaisia sukkia. Antaa paukkua!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kirurginveitsellä täydelliseksi?

"Uskalla olla luonnollinen" , "Show your TRUE face, wear no makeup". Vaikka kyseisiä lausahduksia kuuleekin kosmetiikkayritysten johtavina laineina, en menisi niihin vannomaan. Kuten kaikki varmasti luonnollista kauneudesta tietävätkin, on olemassa kahta lahkoa. Niitä oikeasti luonnollisen kauniita, ja luonnollisen "kauniita". Kaikki eivät ole Angelina Jolieita syntyessään, joten on vain sinisilmäistä väittää' että jokainen on kaunis ilman "turhia hömpötyksiä". On olemassa niitä, jotka syntyvät kultalusikka kourassa ja tuuheat hiukset päässä, ja niitä, jotka putkahtavat kylmään maailmaan kädessään vääntynyt, ruostunut haarukka ja päässä pari kaljuuntunutta läikkää. Silloin kun kauppareissulla lapset parahtavat itkuun viereisessä jonossa, ja kyselevät kyynelsilmin "Äiti, MIKÄ tuo on", voi ehkä miettiä missä mättää. Kauneus on kuin siunaus, josta kaikki eivät pääse valitettavasti nauttimaan.


Surgery scars as beauty marks
Botox amusement parks
Pagant parade suicide past

Beauty will never last

-Jeffree Star

Kun katson itseäni peilistä tavallisena aamuna, paljastuu karu totuus. Meikki on minulle kuin maski, jolla peitän kaiken sen, minkä haluaisin skalpellin avulla muuttaa. Valvomisesta lepakonmustat silmänaluset, ajamattomuuttaan rehottavat kulmakarvat, kaksoisleukaan siirtynyt hillodonitsi, huulet, joiden amorinkaari ei olekaan käyrä, vaan suora kuin matematiikanopettajan viivoitin ja mehukkaiden näppylöiden rykelmät pistävät huonompina päivinä itkettämään vaikka olisi kuinka tough guy. Tissitkin ovat liian pienet. Käsivarsien "lihakset" ovat tipahtaneet luun väärälle puolelle ja hiukset yhtä kuivat kuin vuoden vanha näkkileipä. Olen aivan varma, että moni muukin nainen päätyy tällaisessä itsesäälissä polskuttelun puuskassa internetin ääreen etsimään vaihtoehtoja ulkonäkönsä parantamiseen, ja sitä kautta plastiikkakirurgian vastaanotoille. Kauneus on nykymaailmassa yksi tärkeimmistä arvoista perheen ja terveyden ohella. Ovatko meikkaaminen ja kirurginveitsen eteen hakeutuminen hyväksyttäviä vaihtoehtoja, jos ei tunne oloaan kotoisaksi luomulookissaan? Jokaisella on oikeus päättää terveydestään, miksei myös siitä millaisessa vartalossa ja naamassa viihtyy.


Ei ihmistä ole luotu veistosmaiseksi ja täydelliseksi mestariteokseksi, vaan jokainen on omalla tavallaan epätäydellinen. Elämästä kertovat juonteet ja hymyilystä käppyröityneet silmäkulmat ovat osa luonnetta, kuuluvat polun varrelle, eikä niitä tarvitse hävetä. Kauneusihanteet ovat takertuuneet ihmiseen hirvikärpäsen lailla, etenkin naisten keskuudessa. Vartalo on kuin paperinukke, josta saa saksia paloja pois aina kun johonkin osaan kyllästyy. Botoxruiskeet, pakara-implantit, ihonsiloitukset, rasvaimut ja kaikki kehonmuokkauksen hoidot olivat vielä muutama vuosikymmen sitten vain varakkaiden tavoiteltavissa, nykyään myös aivan tavallisten ihmisten hoitoja eivätkä kovinkaan kohahduttavia mediassa. Enää Meikäläisen Maijan ei tarvitse tyytyä naistenlehtien kauneusleikkauspalstojen kateelliseen kuolailuun, vaan muutosta saa itseensä jo kohtuullisella sijoituksella. Ennen kuin varaa aikaa operaatioon (olipahan kyse tatuoinnista, impalantista, nenänpienennyksestä) kannattaa ehkä kuitenkin miettiä motiivejaan, ja ennen kaikkea sitä miksi tiensä valitsee. Paluuta vanhaan ei välttämättä ole ja kaikkeen liittyy riskejä. Levinneet tatuoinnit, kumipalleroa muistuttavat silikonitissit ja ihon kiristämisestä paikalleen jymähtäneet kasvot eivät ole kaunista katsottavaa. Silloin kun nenän kavennusleikkauksen tulos muistuttaa edesmenneen Michael Jacksonin klyyvaria, ei ole itku kaukana. Epäonnistunut kauneusleikkaus tai pieleen mennyt tatuointi ei muuksi muutu, edes kymmenen promillen humalatilassa. Niinhän sitä sanotaan, että pikkusormen antamalla tarjoaa koko kouransa, niin myös kauneusleikkauksissa ja muussa kehonmuokkauksessa. Lööppejä tiiraamalla huomaa nopeasti valitettavan faktan: useat julkkisten kauneusleikkaukset riistäytyvät käsistä kertaheitolla. Harva ostaa pelkästään yhden keittiökaapin oven, kun kerralla voi ostaa rysäyttää uusiksi koko kaluston. Sama pätee leikkelyyn: Miksi tyytyä pelkkiin silikoneihin,kun pienellä panostuksella saa myös kokonaan uudet kasvot.


Valkaisevaa hammastahnaa, tukisukkahousuja, tuuheuttavaa shampoota, ladyshavereita, luomivärejä, korvakoruja ja tightlacing korsetteja. Meidät totutetaan kaikenlaiseen ulkoiseen muokkaukseen jo pienestä pitäen eikä siltä voi välttyä. Myönnän käyneeni tässä kirjoittelun lomassa vilkaisemassa itsekin peiliin, turhamaista tai ei. Yritin katsoa itseäni pitkään ja miettiä, mitä haluaisin veitsellä ensimmäisenä silpoa. Löydän montakin "pikkuisen tästä, pikkuisen tuosta" - kohtaa, etenkin silmieni ympäriltä. Tartuin tuttuun ja turvalliseen meikkipurnukkaan, katsoin peiliin uudestaan ja nappasin kouraani siveltimen. Muutama huiskaus valkeaa luomiväriä, tekoripset ja tummaa sävyä silmän ulkonurkkaan. Meikkivoidetta, poskipunaa, puuteria. Kaksi minuuttia aikaa, ja lopputulos on kuin skapelin alla käynyt. Vaihtoehtoisia ulkonäön parannuskeinoja siis löytyy, ja on sanottava että "Hei täähän toimii" , sillä meikillä rumasta ankanpoikasestakin saa tehtyä Joutsenen pienellä vaivalla - ja ilman kuukausien paranteluaikaa! Voisi kai sanoa, että jokaisesta löytyy jonkinlaista kauneutta luonnollisenakin, mutta meikin kautta sitä löytää kaikista eniten. Paras avainsana: Kauneuden korostaminen.



Lävistyksien ja tatuointien täytteisenä naisena on myönnettävä, etten enää osaisi elää ilman rautaa ja mustetta. Riisuessani huulirenkaat ja nappikorvikset pöydän reunalle, tuntuu kuin osa minusta vietäisiin pois. Korut ovat miulle samalla tavalla pyhiä kuin hiukset useimmille naisille. Lävistyksistä ja tatuoinneista luopuminen kuulostaa ajatuksen tasolla yhtä pahalta kuin se, että joku surauttaisi pääni kaljuksi. Tatuointi on kuin ikuinen koru, jolla on oma tarinansa, ja lävistykset ovat pisamien lailla kauneutta korostavia yksityiskohtia. Ulkopuolisten silmissä niskaani hakatun Insanity- tatuoinnin merkitys on varmasti aivan erilainen kuin miulle itselleni. Kyseinen sana on ollut nimimerkkinäni jo yli kuuden vuoden ajan, ja se symboloi sanana minulle muutakin kuin mitä se antaa päällisin puolin ymmärtää. En ole ottanut tekstiä ollakseni "Cool koska oon niinku niin hulluuuhh!! hullut eivät sekoo! meigä on skitso koska mielisairaus on in" vaan ihan muista syistä.



Mitä kauneus on?

hapsottavia hiuksia
hymykuoppia
hassuja silmämeikkejä

silikonirintoja
sieviä lävistyksiä
siilikaljuja
sinisiä hiuslisäkkeitä

irtoripsiä
iän tuomia ryppyjä

pakkasen punoittamia poskia
purkkirusketusta
piilolinssejä

- Kauneus ei ole katsojan silmässä
se on katsojassa itsessään



Jos tunnet olosi kotoisaksi meikittömänä ja rehottavien karvojen täytteisenä, en sitä tuomitse. Toivottavasti sinäkään et tuomitse meitä keinotekoisen kauneuden lähettiläitä, sillä koen olevani oma itseni irtoripsien, pinkin hiusvärin ja lävistysten täytteisessä kehossa. :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Industrial metal







Flunssan kourissa on hyvä heittää jalat pöydälle ja aivot narikkaan, ja antaa hyvän musiikin virrata pääkoppaan. Kuten edellisessä postauksessa vinkkasinkin, Illidiancen tyylinen industrial-metalli on jytäillyt kaijuttimissani jo useamman viikon yhtäjaksoisesti. Nenä vuotaa kuin niagara (feat. tamponit kärsässä), joten biisien mukana rallattelun suhteen on painettava mute-nappulaa. Nylon Beatilta soundaava örinämongerrus on tosin vielä kokematta..

Ps. välilä on myös hyvä kumartaa sille tosiasialle, että asuntomme on naapurivapaata aluetta.
All hail olohuoneen äänentoistojärjestelmä ja bassoista tärisevät lattiat!

maanantai 5. syyskuuta 2011

King of insects

Insanity vs. hyönteisten sotatanner, part 333. Meneehän se päivä eräjormaillessakin ihan mallikkaasti, ellei leviä nuppi ympärillä hääräilevien hyönteisparvien ansiosta. Tuli taas eilen todistettua, etten ole hehkeimmilläni keskellä Polvijärven korpimetsää. Emme suinkaan suunnanneet reissulle bongaailemaan kutevia lehtokurppia, vaan katselemaan poikaystävälleni tuttuja lapsuuden maisemia. Ja tottakai, päivän (erittäin luontoystävällinen!) asukin tuli ikuistettua siinä sivussa. Platformeissa ja minihameessa mettään, kuinka tyhmä sitä pitää olla!? No, tulipa taas todistettua, ettei miullakaan se hissi aina puksuta yläkertaan, eikä inkkaritkaan taitaneet ryömiä kanootille asti.
´


necklaces: diy (bullet), backstreet (razor) top: Lip service skirt: Lip service
Shoes: Pennangalan Jodi lift boots

Rämmimme vanhoilla kaivoksilla rauhaisesti, kunnes se kaikkein toivotuin tapahtui. Hirvikärpäsiä. Helvetin monta sellaista. Yritin tottakai pysyä rauhallisena tututtuun tapaan, ja tappaa sievästi käsivarrella nötköttävät muukalaiset isompaa hälyä aiheuttamalla. "HYIHELVETTI POIS SE POISPOISPOIS IRTI!!!!! rituaalinomaisen tapahtumasarjan höystämänä: hakkaan paniikissa rannetta läheistä mäntyä, poikaystävän käsivartta ja takin reunaa vasten silmät kauhusta lautasen suurina ja huutovolyymit niin kovalla että koko metsä raikaa. Sitkeät paskiaiset eivät meinaa kuolla sitten millään, ydinräjähdyskään ei saisi moisia pirulaisia hengiltä. Kun pinkki neiti eksyy landelle, sen näkee ja kuulee, ja ensi kerralla hyysään mukaan repullisen raidia. Jos joku sitten sattuu ihmettelemään jatkossa jotta haisen kummalliselta, niin tiedotuksen vuoksi ilmoitan että täytän kaikki edt-törppöni "instant ötökkä-henkiveks" suihkeella. Ai niin, raidihan ei tepsi hirvikärpäsiin. God dammit.

Kuvauspaikalle eksyessä olin ehtinyt nitistämään ainakin kymmenkunta verenimijää, eikä matkaa ollut kuin 200 metriä. Tottakai kaikkien paniikintäytteisten välikohtausten jälkeen oli parasta huomata, että kuvauspaikan vierellä oli elämää. Yksinäisen oloinen tyttö oli kuullut _kaikki_ miun eläimelliset karjumiset alusta asti. Sitä häpeän määrää on vaikea pukea sanoiksi.
Ihme ettei yhtään huitomisen täytteistä kuvaa sattunut ikuistumaan filmille. Kuvauksen lomassa huomasin tuhottoman monesti, kun pienet nilliäiset vipelsivät pitkin hiussuortuviani.
Jottei tänään alkanut huonosti tuulta alleen ottanut positiivisuusviikkoni menisi heti alkuunsa plörinäksi, kerrottakoon myös siitä että olen ehkä sittenkin sinut itseni-ja tuon lip servicen liivimäisen topin kanssa. Vaikka toppi onkin ulkonäöltään oikein sievä, en osannut alkuun sanoa istuiko se päälleni vaiko ei. Pienen fiksailun jälkeen tulos on siedettävä, vaikka kyllä tuo vieläkin hieman lyhyehköltä näyttää. Toisaalta, kuvissa näkyvä hame on erittäin matalan mallinen, joten se voi osaltaan vain voimistaa liian lyhyen paidan mielikuvaa.
Hyönteistantereella sotimisen jälkeen on kyllä hyvä nostaa kytkintä ja antaa viulunkireiden hermojen levätä. Päivän musiikkiplöräys tarjolla, here you go. Olkaa hyvät ja painakaa toki play-nappulaa ainakin kerran.

..tai kymmenesti, niin kuin minä. Illidiancen musiikki on pelastanut jo monta päivääni synkkyyteen vajoamiselta. Kyseinen bändi edustaa tällä hetkellä sitä musiikkityyliä, joka pistää minuun vauhtia kaikkein tehokkaimmin. Siinä housunpuntit lepattavat ja pölypallerot saavat löylytystä, kun headbang-siivoan näiden Illidiancen herrojen tahtiin.Välillä linkistä linkkiin-rallittelu youtubessa kannattaa! Youtuben listoille hukkuu helposti tämän bändin kaltaisia mehukkuuksia.

Photobucket

Ps. Viettääkö joku muukin nyt tietoista positiivisuusviikkoa? Levitä positiivisuutta esimerkiksi kertomalla yksi asia blogistani josta pidät, niin piristät hirvikärpästen syömän pinkin olion päivää kummasti! :D