torstai 30. kesäkuuta 2011

Hillitse sun himos

Miun juhannukseen ei kuulunut Dannya, maagisia taikoja taikka villiä saunomista. Eikä kyllä makkaraakaan. Juhannusta vietetään perinteisesti vanhempien kanssa, joten sama traditio jatkui tänäkin vuonna. Perjantai vietettiin villisti vesisateessa bailatessa, nimittäin Himoksen juhannusfestareilla. Liukkaissa jyrkänteissä kompuroivat "shiis emmämitään oo ottanu" - idiootit olivat kyllä lähes bändien veroista huvia. Yksikään artisteista ei ole tätä nykyä sellainen soittolistoille päätyvä, mutta kyllähän noita katsoi. :) Ihmettelen ettei mitään änkyräkännejä tullut vedettyä, vaikka viiniäkin sai salakuljetettua alueelle sisään. Köh.. Himosjuhannuksen kuvasaldo on vähän niin ja näin, huonolaatuisten kuvien joukosta puuttuu oikeastaan vain kuva todella mauttomasta festarisapuskasta.







Äiti




E-D-I-T: Tottakai unohdin postauksesta tärkeimmän! Nimittäin viestin kaikille teille Demonia-rakastajille, ottakaa tästä kuvasta opiksi: Laatu on paskaa! Tai no, ei kaikissa, muttah.. Kokemusta on Demonian saappaiden materiaalin rikkoutumisesta (pvc-pinta), pohjien irtoamisesta (nämä jo toiset platformit joille käy näin) ja ennen kaikkea torment-saappaiden pohjien katkeamisesta keskeltä poikki. Lisäksi Demonian pvc-saapikkaiden pinta ottaa aivan älyttömän herkästi lommoja itseensä, jo yhden kävelykerran jälki näkyy. Jos edes harkitset Demonian kenkien ostamista upouutena (siis yli 100e hintaan) niin oikeasti, jätä ostamatta for the love of god. Jos saat käytettynä halvemmalla niin sitten kannattaa harkita. Vähän reilulla satkulla saat paljon laadukkaampia kenkiä Fantasy Shoesilta / Pennangalanilta- Demonia-saappaiden ja kenkien materiaali on aina tekonahkaa kun taas Fantasyn matsku lähestulkoon aina aitoa nahkaa. Kuvassa näkyvät saappaat ovat toki myös arkikengät, että paljon ovat maailmaa nähneet.. Jyystin koko festarin menemään näillä sysihuonoilla saapikkailla, ja myönnettäköön että oli kyllä helvetistä. Ansaitsenko jo nyt platform-mitalin?


Mutta se siitä juhannuksesta. Oli tarkoitus julkaista blogiin nämä pari aamuyöllä (kyllä, about viiden aikoihin) räppäistyä fotoa. Puhalluttavan olon takia se julkaisu sitten vähän jäi.. Ryypiskelyn lomassa tulee aina kaikkein parhaimmat, ja pahimmat aivohäröt. Ase kouraan ja lähimannuille kuvaamaan. =D Parasta tuossa aamuyökuvailussa on ylivoimaisesti ettei ukaan toljota suu auki, eikä autoja ajele ohi. Kun riittävästä nesteytyksestä huolehtii, niin edes 50 itikan puremaa ei häiritse. Tällä hetkellä oikeaa koipeani koristaa mahtavat 45 punaista paukamaa vieri vieressä.




Koska joku teistä rohkeni laittamaan miulle sähköpostia täällä saamani palkinnon tiimoilta, julkaisen nyt tämän tajunnanvirtanovellin luettavaksenne. :)

UTOPIANI

Huomenna, huomenna lopetan näyttelemisen, juhlistan tulevaa sydän kultaisena, hymyilen ajatellen sinua. Tunne sisälläni kuiskaa, löysit itsesi, voitit muut, olet paras. Miksen silti hymyile?
Pelasta minut putoamasta, tasolta toiselle uudestaan ja uudestaan, onhan enää seitsemän elämää yhdeksästä jäljellä. Tiedän, että olit aina se peloton ja rohkein. Rikoit kahleeni, suojasit minua, kun olin heikko. Huusimme yhdessä hirviöille, pelottaville hengille, jotka lauloivat naapuriemme kanssa viimeistä oopperaa, muutimme enkelit kiveksi. Kosketa minua vielä kerran, tee minusta kaunis, tee minusta sellainen kuin muut. Ole utelias, tule luokseni takaisin. Ethän lähde pois!
En koskaan läpäissyt sitä, en koskaan tiennyt mitä tarkoitetaan väärällä. Muutit maailmani värit sinisestä violettiin, plussasit kolme kahteen ja sait tulokseksi kuusi. Tapoit yhteiset tuskamme, avasit ovet, lopetit tanssimme läpi käytävien, hallien, läpi koko maailman. Tiedän etten löydä paluuta itseeni ilman sinua, kultani. Hallusinaatiot ohjaavat kulkuani, antavat lakanoiden lentää, peilien taipua ja rusinapullan vanheta sekunneissa. Olethan luonani, pidät kättäni, kohotat pääni masennuksen koittaessa.
Palosireenit eivät enää pelota minua, ei kuumuus eikä tukehtuminen yksin pimeään huoneeseen. Rakennan seinää valheen ja maailman väliin, eristäydyn yhteiskunnan velvoitteista. Äänestän epäpätevintä edustajaksi, katson televisiosta lumisadetta, syön purkkisilakoita, tuhoan asuntoamme kirves heiluen. Katson runneltua vartaloani, kauniita luita, olen täydellinen, kauniimpi kuin kukaan muu ja tiedän sen. Olit hunajaa, kirsikkani, kallein omistamani asia maailmassa. Nyt olet vain raato, raajat levällään lattialla. Nuolen arpista ja kuivunutta ihoasi hymyissä suin.
Kulkiessani seinien läpi keittiöstä ulos vapauteen en voi olla muistelematta sitä, millainen olin kanssasi onnellisena. Kirkkaimpina muistoina mieleeni nousevat ajat, joista pidin ja joista en pitänyt. Vihasin uusien asioiden oppimista, vihasin koulua. Me olimme yhdessä erilaisia, sinä pohdit maailmanrauhan syntyperää, minä mietin pallon ja kuution eroja. Joinakin aamuina jäin kotiin, niin oli pakko tehdä, muuten en olisi jaksanut. Musiikin kuuntelu oli minulle kuin hengityskone, joka piti elintoimintojani yllä silloinkin kun en jaksanut näyttää naamaani julkisissa paikoissa. Kukaan ei kuunnellut minua, kukaan ei edes huomannut minua. Sinäkään et hymyillyt. Hiirulainen, kaikilla oli tapana sanoa.
Ehkä elämää ei olekaan olemassa, ehkä on vain alku ja loppu. Aivan kuten saduissakin. Ehkä sinuakaan ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. On vain haave.
Erotan seinässä jotakin, jota en näe kunnolla.Pinnistän näkökenttäni äärimmilleen, käytän viimeiset havainnointikykyni tekstin näkemiseen. Pallo ja kuutio, aivan kuten ennenkin. Ne nielaisevat minut sisäänsä ja luulen olevani kaukana kaikesta. Muistan kuitenkin kaksi asiaa: toisen joista pidän ja toisen josta en pidä. Koulussa puhuttiin siitä, mitä eroa on luvallisella ja luvattomalla poissaololla. En koskaan oppinut erottamaan oikeaa väärästä.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tappavia tyylivirheitä

"Siis voi luoja, kato mikä tyylidaiju tuolla kävelee! Ei jumalauta, sillähän on sukat sandaaleissa! Huhhuh, että osaa olla tyylitön eukko, oikea fashion roadkill!". Tiedän kyllä, turha on piiloutua sinne näytön taakse ja väittää ettei kuulostaisi tutulta. Iso osa edes hippusen tyylistä kiinnostuneista naisista syyllistyy tähän, nimittäin tyylivirheiden arvosteluun. Jos joku vaateyhdistelmä kusee silmään ja pahasti, siitä tulee yleensä myös juoruttua. Julkkisten tyylimokista, karseimmista asuyhdistelmistä, hiushirvityksistä ja meikkimöhellyksistä kirjoitettuja artikkeleita ovat aikakauslehdet pullollaan. Epäreilua, että meitä naisia ajetaan pukeutumisessa tietyllä tapaa johonkin muottiin.



Voisin aloittaa vaikkapa hienoista sloganeista, näistä mahtavista mietelauseista jotka koristavat ah-niin usean Suomalaisen naisen ja miehen paitaa. Kyllähän se imagoa toki nostaa kohisten, kun miehen paidassa töröttää ronskin kokoinen teksti: "Tosiäijä", sitä en kiellä. Ihmettelenkin näitä sankareita, jotka ostavat kaupunkitallailuun kirkkaan värisen paidan tekstillä "Pillua teköö mieli". Ehkä se vaikuttaa vielä kotiovella coolilta ja rehelliseltä pukeutua paitaan, joka ei ainakaan valehtele, mutta kannattaa toki miettiä myös sivullisia ennen kuin astuu rappusta edemmäs. En usko, että kovinkaan moni itseään kunnioittava kaljamaha haluaisi pomon, naapurin Marja-Riitan tai Emma- kummin tietävän, että näkövinkkelissä siintää ainoastaan tuheroa tuheron perään. Pimpinkantotelineitä silmänkantamattomiin. KIII-TOOOS, vähempikin informaatio riittää! Hienoahan se on siinä Prisman jonossa selitellä, että nokun anopilta lahjaksi ja enhän minä muuten... Vappukin kuukauden päästä. Hauskat tekstipaidat tuovat tosin piristystä loskasäähänkin, on vinkeää huomata että huumoriakin löytyy. Tämä huumoripaitaesimerkki on yksi miljoonista huomiotaherättävistä "virheistä".


Goottityylissä tyylivirheisiin on onneksi vaikeampi sortua, kuin normaalin gina tricottia tukevan shoppailijan. Pvc ei sovi tekonahan kanssa yhteen, pvc ei sovi lihaville, eivätkä korsetit VARSINKAAN ole tarkoitettu pullukoiden käyttöön. Varmasti perinteisimmin kuulleet väitökset kiteytyvät tuossa yhdessä lauseessa. Se on hassua, että ollaan kovia tuomitsemaan ja sättimään, mutta sorrutaan itsekin samoihin virheisiin. Pahiten tyyliarvostelun kohteeksi joutuvat yleensä isot tytöt, vaikka XS-koon neiditkin syyllistyvät välillä tyylimokiin. Nykykulttuurissa pyöreiden muotiharakoiden arvostelu on naurettavan helppoa. Lihavat joutuvat muutenkin puristukseen mediassa makkaroidensa määrän vuoksi, nykyään myös makkaroiden peittimien takia. Loppupeleissään kenelläkään ei ole mitään oikeutta arvostella toisen vaatevalintoja. Kuka mukamas estää esimerkiksi lähimarkettivierailun tyllihameen + tennareiden combinaatiossa? Niin, ei kukaan. Mikseivät sitten isot tytöt saisi käyttää korsetteja samaan tapaan kuin keskiajalla, silloinhan korsettia käytettiin korostamaan naisen hedelmällisyyttä ja rehevyyttä? Ei se keneltäkään ole pois, vaikka jostain kohdin vähän rasvaa pursuaakin. Pääasiahan on se, että itse viihtyy ja kokee näyttävänsä viehättävältä. Jos jonkun sydän sattuu särkymään siitä, että ei häpeä vartaloaan, niin se on jo vähän surullista.




Pukeutuminen antaa ihmisestä tottakai tietyn ensivaikutelman, goottina usein vaa'an negatiivisemmalle puolelle kallistuvan. Punapäät eivät pääse taivaaseen, pinkeistä hiuksista saisi hienoja uistimia, "eikö noilla kengillä kaadu" ja "äiti miks tuo tyttö on pahan näköinen". Tälläistä kuulee hyvinkin tavallisesti. Jos jokainen noudattaisi niinsanottuja hienoja pukeutumisen sääntöjä, kaikki persoonallisuus häviäisi tältä planeetalta. Todennäköisesti päädyttäisiin siihen, että koko väestö muistuttaisi monotonista kauluspaita-armeijaa. Klassisen tyylikästä ja ajatonta, aina yhtä siistinä liikenteessä. Surullista, että joissakin kulttuureissa tälläinen muottiin survomisen ilmiö on jo näkyvissä. Tällä aikakaudella valinnanvapautta on tarjolla lähes rajattomasti, joten hyödyntäkäämme sitä! Muodin orjille on kuitenkin tarjolla 10 oikein pätevää ja toimivaa sääntöä.

1. Dior olkoon muoti-ikonisi, sinulla ei saa olla muita ikoneita.
2. Älä lausu väärin merkkituotteiden nimiä.
3. Pukeudu iltapukuun myös sunnuntaisin.
4. Kunnioita kaikkia niitä, jotka jaksavat meikata vähintään 2 tuntia.
5. Tapa tarvittaessa hienon laukun vuoksi.
6. Älä huomiohuoraa.
7. Älä anna legginssien viedä housujen paikkaa.
8. Älä jätä mainitsematta havaitsemistasi tyylivirheistä.
9. Älä salaa himoitse kaverisi laukkua, osta itsellesi samanlainen.
10. Jos naapurin Simolla on kalliimpi Rolex kuin miehelläsi, vaihda osoitetta.

Todennäköisesti moni muodin orja olisi onnellisempi ja iloisempi, kun pukeutuisi vaan sillä tavalla kuin mieli kullakin hetkellä halajaa. Välillä tekee mieli kuolata ja porsastella XXL kokoisessa semisti kulahtaneessa bändipaidassa ja pieruverkkareissa, tai ottaa aurinkoa bikineissä läskit hölskähdellen. Terapeutitkin välttyisivät valtavilta työmääriltä, kun ihmiset rynnistäisivät kaduilla ilman turhaa muodin painetta ja tuskaa. Aina ei tarvitse miettiä sitä, mätsääkö hiusten shokkipinkki väri, alushousujen fuksian sävy ja korsetin magenta keskenään. Saati sitten sopivien, metallipinkkien korkkareiden värierosta, tässähän ollaan jo itkuraivari-katastrofin juurella. Ihmismieli osaa kääntää asiat monimutkaisemmaksi kuin ne todella ovatkaan. Kuka ylipäätään määrittää sen, mikä vaate sopii yhteen minkin rytkyn kanssa, ja miksi näin?


Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Tyylimokat ovat pääosin jokaisen henkilökohtaisia mielipiteitä, sillä mitään tiettyä kultaista keskitietä ei ole. Näiden kirjoittamattomien sääntöjen noudattaminen on varmasti itse kullekin välillä hyvin vaikeaa, varsinkin kun netissä "kritiikkiä" tulvii sekä blogeissa että kuvapalvelimissa. Nykyään jopa Facebookissa. Parhaana ohjeena kuitenkin voisi sanoa, että kun pitää kaiken kohtuuden rajoissa on vaikeampi mennä vikaan. Itse lukeudun kuitenkin näihin överilookilla leikkiviin, ja kiikun jatkuvasti heikoilla jäillä. On normaalia muuttaa ja hillitä tyyliä aikustuessaan, mutta mikään pakollinen asia sekään ei ole. Itse lukeudun näihin "never grow old and never die" - kategorian pukeutujiin, leikin mieluusti pinkkiä prinsessaa hamaan loppuun saakka. Senkin uhalla, että moni vihaa tyyliäni enemmän kuin pikkulapsi oliiveja. Koira haukkuu, hauku sinäkin!



Käykö lopuksi niin, että muoti-ilmiö onkin muotti-ilmiö?
Mikä on pahin näkemäsi tyylivirhe, ja miksi?

Itsehän kirjoittelen täällä tyylikkäänä, siistinä, ajattomana ja hienosti pukeutuneena.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hair looks like cotton candy


Uskoisin että tiedätte kun välillä on NIITÄ päiviä.. Nimittäin sellaisia päiviä, jolloin jaksaa ropeltaa hiusten kanssa tuntitolkulla joutumatta kriisin ja paniikin sekaiseen olotilaan. Näitä päiviä on miulla onneksi harvoin, sillä muutoin kuukahtaisivat viimeisetkin kävelykeppimummot kaupungilla miut nähdessään.. :'D Miulla on jokseenkin hyyvin vahva kutina perseessä, että puolet vihaa näitä hiuksia sydämensä kyllyydestä, puolet pitävät ihan kohtuukivoina. Itehän olen tottakai sitä mieltä että rock on, ei kaikkea tarvitse ottaa hautajaisvakavasti. Välillä more is more!



Muutoin en ehkä tälläistä megamuhkutukkaa olisi päähäni loihtinut, mutta koska voitin Got 2 be rockin' it- hiuskisasta hurjan läjän hiustuotteita niin pitihän puteleita vähän koeajaa extreme-olosuhteissa. Olin ehkä aluksi hieman skeptinen kyseisen tuotesarjan suhteen, koska rokkarisarja kuulostaa jo nimellisesti siltä että lukeutuvat helposti huuhaa-kategoriaan. Muutaman testauksen perusteella ei voi kuitenkaan yhtään miinusta antaa, hiuslakka on todella jämäkkää ja tuoksuu herkulliselle! Markettilakkojen ödöör on usein lähinnä sisälmyksiä syövyttävän oloinen, kun taas tämä pinkkiin pulloon tungettu rokkilakka tuoksuu vadelmaiselle.




Ennen kun joku fiksu ehtii pätemään, niin sanottakoon että ei se ole keesi, se on rakas kananperseeni. Hurr. Tukka näyttäisi varmasti about samalta jos kävisi vähän puristelemassa sähköaitaa.


Harvinaista kyllä, että useamman tunnin rohjotuksen (ja vesisateen) jälkeen hiukset ovat yhä lähestulkoon yhtä pystyssä kuin kuvissa. Miulla on lukemattomasti kokemusta siitä, kun prameaksi tehty kampaus lurtsahtaa ja menee linttaan tunnin oleskelun jälkeen. Liekö saanut nyt jonkun armahduksen tukkajumalilta, vai pitäisikö kehua kananperselookkiin käytettyjä tuotteita. Rockin it- Glue - nimellä koristettu hiusgeeli (ylhäällä olevassa putelikuvassa keltainen tuubi) on nimittäin oikeasti melkoista jankkia, hiusten laiton jälkeen tuntuu siltä kuin sormet liimautuisivat yhteen. :D Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.



★Pink mesh shirt: Lip service
★Skirt: Lip service
★Shoes: New rock
★Fluffies: Ebay

torstai 23. kesäkuuta 2011

This is the last dance




Mukavuuspäivinä asut koostuvat elementeistä, joissa viihdyn parhaiten. Löysät neuleet yhdistettyinä muhkeisiin minihameisiin ovat kaikkein kotoisimpia, ja niitä käytänkin paljon. Asu on oikeastaan vastareaktio pitkään jatkuneelle helteelle, nyt tekee mieli pukeutua lämpimämpiin ja ei-niin paljastaviin vaatteisiin. Normaali vaatebloggari kuvaa hynttyynsä useimmiten sisällä tai urbaanin kaupungin vilskeessä, mutta tälläinen luontoa rakastava mörkö mieluummin järven rannalla.






Räppäisimme muutamia kuvia Onkilammen rannalla sijaitsevan "grungen" tönön juurella, ja loput suoraan rannassa. Kiva kontrasti, noita kahta kohdetta vertailemalla huomaa selkeästi millä tavalla ihmiset tuhoavat maisemaa. Samoiluun ja eräjormailuun tämä asu ei todellakaan sovellu, mutta voi kyllä ainakin sanoa etteivät risut ja männynkävyt tule noiden monsterikenkieni tielle. Hyttysten jatkuvan inisemisen keskellä on hiukan hankala nauttia luonnon kauneudesta, ensi kerralla sitten offia mukaan ja loppuu se vinkuminen.







Grunge outfit

★Skirt: Living dead souls
★Black & white shirt: Sex pot revenge
★Bag: Guess
★Jacket : Lip service
★Shoes: Fantasy shoes





Osallistuin aikoja sitten Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen "Utopia" - kirjoituskilpailuun, unohdin koko skaban, ja sain pari päivää sitten tietää sijoittuneeni nuorten sarjassa toiseksi. Ei voi kyllä sanoa muuta, kuin että kunniakirjan ja rahasumman tipahtaminen postiluukkuun lämmitti sydäntä kummasti. Novellien kirjoittaminen ei ole kuitenkaan miun leipälajia, paneudun yleensä enemmänkin runouteen.. :)

T3RROR 3RROR - The last dance

Vähälle aikaa on tullut fiilisteltyä tuntitolkulla T3RROR 3RRORIN kipaleita. Mahtavuutta musiikin muodossa! Musiikin suhteen on myös myönnettävä, että lähden huomenna (perjantaina) jammaamaan Himoksen juhannusfestareille. Ei ehken ideaalein paikka miun tyyliselle ihmiselle, mutta niinhän se menee että hyvä seura, paljon viinaa = what can possibly go wrong.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Show the way, secrets of six



Voisi sanoa, että kaikki alkoi viattomasti. Ulkona lörsyävä, ruman harmaa sateinen sää on oikeastaan otollisinta aikaa kirppareille, silloin jaksaa paneutua kunnolla valikoimiin kun ei tarvitse kiirehtiä pihalle nahkaansa kärventämään. Runsain mitoin 60-luvun kulahtaneita kukkamekkoja ja olkatoppaushirvityksiä sisältänyt kirpparireissu oli ostosten puolesta ainakin kolmanteen hyllyyn asti täysi nolla, kunnes näin nämä, kengät jotka aihuttivat välittömän MUST BUY - reaktion. Taisimpa hehkuttaa löytöä ystävällenikin useaan otteeseen, mutta niinhän siinä käy kun onnellisuuspuuska yllättää. Tarrasin kynsin ja hampain näihin jo pitkään kuolaamiini Pixie-korkokenkiin. Yleensä ovat jääneet hinnan puolesta ostamatta, kun ebayn taisteluissakin summa nousee usein moneen kymppiin. Alunperin olin hankkimassa näitä lepakkosolkisina, mutta pääkallot ovat vähintään yhtä rockit.




Vanhat (ja akuutissa korkolapputarpeessa olevat) Fantasy shoesin valmistamat nilkkurit. Nykyään tätä kallosolkea ei enää heidän valikoimistaan löydy, ja kengän mallikin on muuttanut jonkin verran ulkonäköään. Miun normaaliin kenkämakuuni nämä töppöset ovat oikeastaan melko klassiset, harvemmin ostan mitään näin matalakorkoista valikoimiini. Eivätpähän olleet ainakaan hinnalla pilattu.



Toisena mieltä lämmittävänä uutena tulokkaana voin ylistää Alchemy Gothiccia, sillä ebaysta tilaamani upea risti saapui tänään kaulaani koristamaan. Kyseinen koru on kenkien tapaan vanha, valmistettu viimeksi 90-luvulla. Nykyään sama risti valmistetaan neliön muotoisella
kivellä.



Kerrankin löytyi koru, jonka koristekivi ei ole yhdenomaan violetti. Tämän ristin keskusta on nimittäin pinkkiin vivahtava. :)

lauantai 18. kesäkuuta 2011

3RROR 3RROR


Huhhuijaa! Takana on jälleen yksi naurun täytteinen ilta. En oikeastaan varautunut menemään baareilemaan, enkä siitä syystä koonnut asuani edes kovin juhlavaksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelin, että pyörähdän vain sairaalassa katsomassa tuttavaani ja sen jälkeen äidin luona _yhdellä_. Asun ei-juhlamaisuudesta huolimatta on myönnettävää, että viihdyin siinä silti. Luottopöksyiksi tituleerattuja Lip servicen shortseja tunnun tunkevan nykyään joka toiseen asuun, sillä ne ovat aivan täydelliset kesäkuumalle!



Hävettää myöntää, että pöksyjen kaveriksi eksyneet, osittain jo valmiiksi resuiset sukkahousut saivat lisää gloryholeja Twilighttia katsoessa. Oikeastaan leffa oli sen verran sormi perseessä tehdyn oloinen, että piti keksiä itselleen katseluajaksi jotain virikettä tylsistymisen välttämiseksi. Avainnippu käteen ja sukkahousuja murhaamaan!





★Hotpants : Lip service
★ Top: Lip service
★Shrug: Artifice clothing
★Mesh shirt: Erotic shop
★Shoes: Demonia (torment)



Uusi evil angel- tyylinen näyttävä sormus saapui luokseni ebaysta. Sen verran sydämentykytyksiä aiheuttavan kaunis tuo mielestäni on, että tuskin jää hetkeksikään korulaatikkoon mätänemään. Aikoinaan käytin hyvin vähän sormuksia oikeastaan missään, nyt tuntuisi varmasti orvolta jos nakkuloissani ei killuisi lainkaan helyjä.




'
Meikin suhteen tuhrasin silmiini perinteiseltä tuntuvan väriyhdistelmän, mustaa ja valkoista. Koetin taiteilla luomivärit hieman kissamaisemmin, sillä eyelinerini tuntuu vetelevän viimeisiään. Olkoon meikki nimeltään vaikkapa irvikissa, sillä juuri kyseisen hahmon tapaan tunnuin ilmeilevän kaikissa meikkikuvissa. Ei näin, ei näin.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Syntyny rellestää



Olipa viikonloppu! Rynnistin paikasta toiseen jalat jättimäisillä rakoilla, nauroin meikit poskille, hikoilin kuin 150 kiloinen heviläski, riehuin, moshasin niskat sairaalakuntoon ja ryyppäsin aamuseittämään. Rakoista johtuen platformeilla kävely on näyttänyt varmasti siltä, että joku on änkenyt koivuhalon takapuoleeni. Vai pitäisikö sanoa, seitsemän leivän uuniini. What happens in Sauna, stays in Sauna. Arkeen palaaminen on enemmän kuin karua, sillä heti kotona vastassa odotti jättimäisen krapulan lisäksi kunnon flunssakuume. Olo on ollut muutaman päivän ajan zombieta muistuttava, eikä millään positiivisella tavalla tällä kertaa. Kuolema tulee, ota koppi.



Sauna open air oli kuitenkin festarina kaikin puolin oikein toimiva. Musiikki oli hyvää ja keikat sopiviin aikoihin. Voipahan sitten vanhana ja kurttuisena sanoa nähneensä livenä Saxonin, Judas Priestin ja Ozzyn. Saavutus se on sekin. ^^ Festarihikoilun ja +30c lämmön vuoksi meikki-ja asukuvat jäävät tältä osin nollaan. Suunnittelin jokaiselle päivälle aivan törkeän kivat ja näyttävät, pvc:stä ja leopardikuosista koostuvat asut, mutta kuinka ollakaan, olisin varmaan pökertynyt ne päällä. Asuna toimi pääosin todella glamour verkkopaidan, iron fistin bikineiden ja pvc hotpantsien + sukkahousujen yhdistelmä. Tuksulookkia parhaimmillaan.



Foto by Tomi. Joku idän tietäjä voisi kertoa, mitä miun jaloille tapahtui New rockin nilkkureiden sisällä. =D verkkomustelmia ja grillikalkkuna-ihoa feating loistavat rakkoteippaukset mailateipillä! Tähän jalkakuvaan voisikin heittää samoiten kysymyksen, mitkä korko/platform kengät ovat mielestänne parhaat festareille? Sellaiset on vielä hakusessa, jotka eivät aiheuttaisi rakon rakkoa.

Ninjailun takia kuvasaldo on vähän niin ja näin, omasta kamerasta löytyvät kuvat aiheuttavat lähinnä välitöntä häpeän tunnetta. Onneksi huippujen kanssafestaroijien fotomasiinoista löytyvät otokset pelastavat edes hieman, tuleva kuvaryöppy on kopsattu Felineltä, ja kaimaltani Sussulta. Kiitos laatunartuille. ^3^


Jossain välin iltaa on vedettävä perinteiset kazakstanit esille.



Se ei ole kaulakoru, se on hyvin hyvin jännä kaulakoru.


Sussu & Sussu, tarkemmin sanottuna Nauta & Sikanauta. Suomalaista laatulihaa.




Höpöjuomaa.



Festareilla törmäsin pinkkiin siskooni, Pohjoista viljaa- blogin Felineen. Ihanaa kun pääsee treffaamaan uusia blogituttavuuksia! ^^


Trio pinkit munakarvat, tai vaihtoehtoisesti pinkki taikaponikolmikko



Nyyrikkimiittinki, miun nuo korkeimmat varvastappajat.



Mitäs minä sanoin, vettähän se vain oli. Feating suloinen Sadist princess diaresin Lenune. ^^

Kerrankin on pakko sanoa, että weekendin teemabiisit osuivat ja upposivat. Seura oli törkeän hyvää, poppimasiinoissa soiva musiikki.. No, kukin päätelköön. :D





Mä näytän mun baarikikan ja kumoan Jekkuprikan
Sidu ja snapsi, Fisuja kaksi, pokaan ton pikkulikan.