*Räps räps*

Tuhnun hajuisena sunnuntai-aamuna pakkailin kimpsut ja kampsut kasaan, ja käänsimme keulan kohti Lahtea ja kohti Lightessin blogin kautta voitettuja kuvauksia. Autossa röhjöttäessä jännitti niin kovasti että maha muljahteli ympäri kerran jos toisenkin. Vaikka kuvattavana olen ollut aiemminkin, niin virallisemmat studioräpsyt olivat vielä kokematta. Kokemusta rikkaampana voin kyllä vain todeta, että kyllä kannatti! Satunnainen harrastemalleilu on oikein mukavaa puuhaa. :)

Aamulla laittautuessa silmät puoli-ummessa olo oli kyllä kaikkea muuta kuin edustuskelpoinen. Naama turvonnut kuin ylipainoisella jenkkilapsella, jo entuudestaan verestävät silmät (ja eikun piilaria und ripseä kehiin!), rasvaisen ruoan turvottama kroppa ja mitähän vielä. Vielä meikattuakin olo oli kuin barbinukella, jonka pärstä on uitettu asetonipurkissa ja sen jälkeen törkätty 2v pikkusirjan kätösiin spriitussimeikattavaksi. Eikä tätä tuhrumeikkifiilistä yhtään parantanut se tosiasia, että tärisevien kätösieni ansiosta pudotin ripsiliimaputelin suoraan viemäriin. Yritetttiin toki onkia tuubia ah-niin puhtoisesta rööristä siveltimien, pinsettien ja sateenvarjon piikkien (:D) avulla, tuloksetta. Niinhän siinä kävi, että tönkämisen ansiosta liimatötsä sukelsi vain syvemmälle kätösten ulottumattomiin. Yritäppä siinä taistella ripseä paikalleen toisesta ripsestä räävittyjen jämien avulla.

Onneksi possunaamankin voi pelastaa näteillä vaatteilla. Kiinnittää huomion muualle, juunou. Ihastelin Lip servicen punk and disorderly - destructive tease ballgown mekkoa jo kesällä sydän sulaen, mutta 120 erssin hintalapun nähtyäni kuoppasin ostoajatukset sen siliän tien. Rynnistimme kuitenkin lauantaina Bäkkärille pari minuuttia ennen sulkeutumisaikaa, ja TSÄDÄM- siellähän se mekko odotti minua, huikean 60% alennuksen turvin. Yleensä miun on vaikea löytää hyvin istuvaa mekkoa (kiitos pienen rintavarustuksen), mutta jostain kumman syystä nyt kävi oikea luojan lykky. Lipparin mekko istuu päälle kuin hansikas. Täydellisien vaateonnistumisien ansiosta pyöriskelin koko lauantai-illan sisältä pörröisessä olotilassa, ja sunnuntai hurahti ohi oikeastaan samoissa ajatuksissa. Destructie tease- mekosta löydän montakin käytännöllistä piirrettä joihin tarttua. Klipsien avulla pidennettävä helma, irroitettavat niittirannekkeet, materiaali joka sopii myös konservatiivisempiin juhlatilaisuuksiin joissa pvc ei vain toimi. Välillä on hyvä näyttää ihmiseltä kävelevän jätesäkin sijaan.

Välillä on tylsää posettaa rinta rottingilla niin aikuismaisesti että. Roarrrage ja insanityn raivoa! (tai sitten ei, ei nappisilmästä saa pahista vaikka voissa kärventäisi)

Nyt siirrynkin tästä kirjoittamaan väitöskirjaa, kasvattamaan plantaasillisen porkkanoita, rakentamaan ydingeneraattorin ja tottakai, lakkaamaan naapurin Raijan varpaankynsiä. Tarkemmin sanottuna en tee enää koko loppuiltana yhtään mitään muuta, kuin röyhtäilen sohvalla ja katson kun mies hakkaa pleikkaria. Whoopee, siinäpä vasta suunnitelma! Jokatapauksessa, hurjat kiitokset nyt vielä tätäkin kautta Diary dreams of lifen Lightessille, tässäpä vasta huippumukava ja rento valokuvaaja! ^^

(PPS. Mieheke ehdotti interaktiivista blogialoitusta, joka antaisi miusta rehellisemmän kuvan. Tykkäisitte varmasti, kun TSAJAJAJAJAJAJAJA! - huuto pärähtäisi käyntiin heti sivun auetessa? )