keskiviikko 24. elokuuta 2011

Fistful of diamonds

Suhteeni koruihin on ristiriitainen. Arkena en tykkää kantaa kaulassani minkäänlaista häiritsevää killutinta, pelkään sen kaiketi tippuvan taikinaan, rikkoutuvan tai kuluvan muuten paskaksi. Viikonloppuisin asia on päinvastainen, tuntuu kuin kasvaisin asusteisiini kiinni. Varsinkin kaulakoruja käytän pe-su- välisenä aikana lähestulkoon yötäpäivää. Käytän siis koruja suhteellisen vähän, mutta kuitenkin aika paljon. Kauniissa korussa yhdistyy miulla kolme asiaa.

1. Asenne
2. Asenne
3. Asenne

Simppeliä, eikös? Kannan kaulassani mieluusti sellaisia helyjä, joilla on jotain merkitystä ja tarkoitusperää. Henk. koht. koen pienikokoiset ja ns. huomaamattomat korut ihan turhiksi, enkä käsitä mitä virkaa esimerkiksi pienikokoisilla timanttikaulakoruilla on. Jos kerran haluaa kaulaansa timanttikorun, miksei voi ostaa mieluummin sellaista joka edes erottuu? Pienikokoiset, (pyöreät) korut kun muistuttavat helposti mehevää paisetta tai finniä. En silti kiellä, etteikö messevän kokoinen timanttikoru kelpaisi, ovathan ne säihkyväiset möykyt tyttöjen parhaita ystäviä. Yksi piirre koruissa kuitenkin on, josta joustan vain äärimmäisissä tilanteissa. Korujen on oltava väritykseltään hopeaa. Pronssin, kuparin ja kullan värisiä koruja ei tule kaapissani näkymään, eikä ole kyllä näkynytkään viimeiseen kymmeneen vuoteen. Persoonassani on varmaankin joku häiriö, kun koen yökötyksen tunteita kaikkien kultakorujen edessä. Yksi korupoikkeus kuitenkin on olemassa, steampunk-henkisten helyjen edessä nöyrryn täysin. Tälläisia kuluneen näköisiä ja karuja koruja ihastelen useimmiten Etsyssä: rattaista ja muttereista tehdyt, ajan hampaan puraisemat korut voittavat uutuuttaan hohtavat yksilöt sata-nolla. Hopeisia ne eivät ole, mutta sitäkin kiehtovampia!

Pidemmittä puheitta, korutäytteisen suon läpi rämpiminen alkakoon!



Ensimmäisenä nostan tiskiin viisi suosikkikoruani, joista ensimmäisenä kerron hiukan tästä yläkuvassa näkyvästä varoitusmerkistä. Biohazard-korun ostos oli kauan harkittu, sillä haaveilin tällaisesta riipuksesta yläasteesta lähtien. Ebayn ja vastaavien sivustojen tarjoilemat, amuletin kokoiset räpellykset kalpenevat tämän korusepän taiteileman luomuksen edessä, sillä tällä korulla löytyy asenteen lisäksi kokoakin. Vaikken olekaan tehty vaarallisista biologisista aineksista, osaan olla tarvittaessa myös melkoisen myrkyllinen narttu.



Toisena koruna esiin singahtaa tämä kuvankaunis timanttiriipus. Kuten aikaisemmin avauduinkin, pienet timantit eivät ole mieleeni, mutta isot.. Sitäkin enemmän. Myönnettäköön, että leukaperi loksahti auki kun poikaystäväni oli ostanut tämän miulle "muutenvaan" lahjaksi tuikitavalliseen arkipäivään. Koru on rehellisesti sanottuna unelmien täyttymys, ja tässä yhdistyvät kaikki elementit joita onnistuneissa koruissa rakastan. Kaiken hyvän lisäksi, tämä killutin on käsintehty, eikä mitään made in china/honkong/taiwan-laatua. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että "Tough girls don't cry", niin meinasin tirauttaa korurasiaa aukaistessa pari kyyneltä.. Mutta vain meinasin, roskahan siellä silmässä loppujenlopuksi kaihertaa.



Insanity-ja luotikoru ovat näkyneet varmaankin lukemattoman monissa asukuvissa. Tekstikorun käyttöä tuskin tarvitsee enempää selitellä, onhan nimimerkkini ollut osa minua jo niin kauan kuin jaksan muistaa. (yläasteen alusta lähtien, gosh, seitsemän vuotta??) Luotikorun kohdalla on hienoa, kun voin silmät kirkkaana julistaa ettei tismalleen samanlaista kävele vastaan missään. Koru on nimittäin itse tehty avaimenperästä, ja ikivanhasta misfits-lompakostani nyysitystä ketjusta. DIY-projektit kunniaan!



Te, jotka miellätte pentagrammikuvion ja vuohenpään automaattisesti saatananpalvontaan : Ottakaa ystävät hyvät selvää asioista. Kaikki ei ole niin yksioikoista. Symbolilla on itsessään miulle suhteellisen henkilökohtainen merkitys, joten en siitä sen enempää ala tähän avautumaan. Oikeastaan korulla on kaksikin merkitystä, joista toinen liittyy rakkauteeni. Tavalliset tallaajat jakavat rakkaansa kanssa sydämenpuolikkaat liiton merkiksi, me hankimme yhdistäväksi siteeksi jotain näköistämme. Kuten TÄÄLLÄ kerroinkin, tapasin oman hevilettipoikani Joensuun isoimmilla metallikeikoilla, ilosaarirockin aikaan. Rakkaus hyvään örinämusiikkiin on yhdistänyt meitä alusta asti.



Karut ja 'ällöttävät' sisäelimillä koristellut korut ovat takuuvarmoja katseenvangitsijoita. Käsintehty aivokoru on kaikessa rumuudessaan oikein sievä ja hyvin pitkälti juuri miun näköinen. Olen aina ihannoinut ja arvostanut luontaista älykkyyttä, ja juuri sitä tämä koru miulle symboloi. Aikapäiviä sitten toimintansa lopettaneen Paraphernalian pleksistä valmistettu sydänkoru huokuu sävyiltään sellaista vanhanaikaista tunnelmaa, ja soveltuu mainiosti mustavalkoisten asujen rinnalle. Jälkikäteen ajateltuna hiukan harmittaa, kun en kyseiseltä neidolta tilannut muita koruja siihen aikaan kun yritystoiminta oli vielä pystyssä.

.. Sitten muihin kaulaa koristaviin helyihin:





Sekalainen arsenaali erilaisia enemmän ja vähemmän asenteellisia riipuksia.
Suurin osa koruista on ebaysta ja backstreetistä ostettu, joten niihin ei liity minkäänlaista mielenkiintoista tarinaa tai merkitystä.



Alchemy Gothicin syntisen upeat, synkät riipukset ovat varastaneet palan sydäntäni. Massiivisen kokonsa ja räyheän muotoilunsa puolesta näillä saa piristettyä helposti asua kuin asua!

Kaikki Alchemyn korut (vasemmalta oikealle)
Dragons Claw Chrystal
Renaissance cross of passion
Dragon heart pedant
Matins cross (1995)
Coffin mirror necklace (??)




Kuristu chokeriis, horo! ..eikun. Pannat kuuluvat yleensä aloittelevan goottitytön ensiostoksiin, ja samoiten myös miun tyyliin. Kaksari esiin, rinta ulos! :D

Ylhäältä alas, ympäri näin:
Countess bathorylta lahjaksi
Artifice clothing
Second hand
Second hand
Prohibition uk




Omistamani rannekorut ovat sirosta ja suloisesta kaukana, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Rouhean kokoisten nahka, kumi ja metallirannekkeiden rinnalla Felineltä saatu koru näyttää kovin somalta ja tyttömäiseltä, vaikka on sekin pääkallolla koristettu. ;) Harvoin miun päällä näkee asua, jonka kanssa en olisi jonkinnäköistä ranneketta yhdistänyt. Itseasiassa ilman rannekkeita miulla on melkolailla alaston ja riisuttu olo.






Seuraavaksi hypätään maagisen korulootan sormus-osastoon. Kuten kuvista näkyykin, sormuskavalkadini ei ole mikään hurjan iso. Ostan lähestulkoon kaikki räpylään ahdettavat rinkulat second handina, koska en raaski sijoittaa montaa kymppiä mihinkään Mortician myymään, crappilaatuiseen rihkama-koristeeseen. Jos sitten joskus haluan kalliimpia sormuksia, teetätän ne mieluusti ihan korusepällä.



.. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että lävistyksetkin mielletään joissakin piireissä koruiksi. Niitä miulta löytyy ihan riittämiin, ja kannan niitä ylpeydellä joka ikinen päivä.

15 kommenttia :

  1. Varsinaista silmäkarkkia kurkistella toisten korukätköihin! Itse roikutan 24/7 kaulassa jotain hopeista korua, ja laittautuessa sitten puen päälle lisää. Ehkä olo on naisellisempi ja nätimpi kun päällä on aina edes joku koru, sillä minulla ei ole lävistyksiä, ei edes korvareikiä.

    VastaaPoista
  2. woow sullahan on vaikka mitä kalleuksia siellä:D hauskin on se kokkiveitsi tai se :DD mä en henk.koht tykkää pitää koruja missään, mutta tykkäilen ku muut käyttää :)

    www.tahtipolya.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Näppärästi otsikkosi sattuu olemaan W.A.S.P.:in kappale. :D Kiva postaus tämä. :3

    VastaaPoista
  4. Chastel: Minuu kiinnostaa myös tirkistää toisten koruvarastoihin virtuaalisesti. :) On mielenkiintoista nähdä millaisia koruja toiset käyttävät, mistä ne ovat peräisin ja mikä on niiden sanoma. Totta tuo, että koru kaulassa olo on huomattavasti naisellisempi kuin ilman. Juontaa juurensa varmasti entisaikoihin, jolloin korut olivat enimmälti vain naisten juttu?

    haidi: Hehe, kokkiveitsi on kyllä hiano. =D Ostin sen lähinnä sen takia, kun olen ammatiltani kokki. Silläkin on siis tavallaan merkityksensä ^^

    Carrie: Tarkoituksella ;D Pitäähän sitä välillä nappaista hyvien piisien nimiä otsikoiksi, varsinkin kun sattuu sopimaan teemaan.

    VastaaPoista
  5. nuo sinu ja miehekkeesi korut on kyllä mitä herkullisimmat! :)

    VastaaPoista
  6. Upeita koruja. Itse olen aina ollut hulluna korujen perään. Nyt minua alkoi kiinnostaa ihan kauheasti, että minkä valmistajan on tuo toisena esittelemäsi kaulakoru?

    VastaaPoista
  7. Täällä ilmoittautuu toinen kultakoruja inhoava o/ Eikä niitä tällä hetkellä taida ollakaan kuin jotain vanhoja ketjuja ilman riipuksia. Mahdollisesti pari sormusta ja rippiristi :D

    Mä en tiedä missä vaiheessa oon riisuutunut koruista, mutta mä en osaa nykyisin enää oikein pitää niitä.

    VastaaPoista
  8. Mä tykkään käyttää pieniä/siroja koruja rouheiden kavereina, oon kontrastiriippuvainen ;D Kiva postaus, pitää jossain kohtaa itsekin jaksaa tehä tämmönen!

    VastaaPoista
  9. Mites muuten työpaikka (tai Evira...) suhtautui dermaleihin? Himottaisi itseä niin maan perhanasti mutta kokiksi pitäis tuossa keväällä valmistua niin hieman pohdituttaa asia. :p Dermalit ei kuitenkaan varsinaisesti lävistyksiä edes ole.

    VastaaPoista
  10. abortion: samaa mieltä olen kyllä. :) rakkauskorut, joissa on sitä asennetta.

    Ruotasusi: Toisena esitelty koru ( pinkillä kivellä) on etsyssä myynnissä jollain loch ness necklace - tms. hakusanalla.. en tarkalleen osaa sanoa, kun sain lahjaksi. :/

    Henni: Korujen kanssa tuntuu aika pitkälti olevan kahta kastia: Niitä jotka pitävät koruja yötä päivää eivätkä osaa elää ilman, ja niitä jotka ovat vieraantuneet koruista. Jollain "viikko korujen kanssa" - projektilla siihen helyjen käyttöön varmaan tottuisi! :D

    Feline: Hehe, totta tuo kyllä että kontrastia pienillä koruilla saa. Tosin, esim. isojen kaulakorujen sun muiden kanssa sitä kontrastia voivat tuoda esim. sirot sormukset ;)

    Lady Anarchy: Thankies!

    Anonyymi: Ravintola-alan koulussa oli miun mielestä todella tiukkaa lävistysten kanssa, eikä meillä korviksiakaan oikein suvaittu. Oon tottunut siihen, että kuljen koulupäivät ilman lävistyskoruja naamassa (siis huulikoruja), mutta dermaleista en luovu vaikka kuka sanoisi ja mitä. Voin sentään vedota jollain asteella siihen, että eihän silikonirintaisiakaan vaadita jättämään boobsseja narikkaan työpäiväksi! :D

    Työpaikoilla lävistysten kanssa ei ole ollut miun mielestä kovinkaan tiukkaa, ainakaan pienemmissä leipomoissa/ravintoloissa. Ketjufirmoissa, kuten esim. huoltoasemilla säännökset ovat toki tiukat, eikä siellä mitään koruja saa olla näkysällä. Riippuu ihan firmasta, millä tavalla he lävistyksiin suhtautuvat. :) Sanoisin kuitenkin, että ota vaan rohkeasti koulun loputtua mieluisa koru, kyllä sellainen työpaikka löytyy jossa sitä saa pitää. Tai jos ei löydy, niin kyllä se lävistys siihen jatkuvaan pois-paikalleen-pois rumppaamiseenkin tottuu ajan kanssa. Aluksi se jatkuva korujen kanssa sählääminen on kyllä yhtä tuskaa (kirjaimellisesti, itse sain vääntää kyynelten kanssa noita snakebitesseja puoliumpeutuneeseen reikään paikalleen), mutta sitten kun reikä tottuu rasitukseen niin lävistys pysyy auki hyvinkin sen 8h työpäivän verran.

    VastaaPoista
  11. Henkilökohtaisesti harmittaa ammatinvalintani aikanaa, koska on mahdotonta pitää mitään koruja kaulassa tai käsissä. Korviksetkin ovat niin pienet ettei niitä erota. Voisin ottaa sun koruista puolet, on sulla sen verran samanlainen (eli helvetin hyvä) maku :P Lävistyskorutkin otin töiden takia pois... Ja kun joskus harvoin on viikonloppuna vapaata ja haluaisi lähteä humpalle niin ei vain jaksa ruveta katteleen niitä helyjä, hyvä kun muistaa missä niitä säilyttää kun ei voi ikinä käyttää. Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun mihinkään postauksiisi kommentoin, mutta puoli vuotta oon tainnut seurata sun blogeja :)
    -Linda, ei-niin-onnellinen lähihoitaja :D

    VastaaPoista
  12. Oon samaa mieltä kultakoruista, yäk. Sukulaisilta saadut kultaiset hirveydet ovat jääneet kaappien pohjalle lojumaan alkuperäispakkauksissaan.
    Kauniita koruja siulla! :)

    VastaaPoista
  13. Linda: Kyllä lävistyksistä luopuminen on varmasti harmittanut. :( Miekään en periaatteessa saisi töissä lävistyksiä pitää, enkä pidäkään, mutten niistä kyllä suostu luopumaan kirveelläkään. Kyllä lävistysten reiät päivän pysyy auki ilman koruakin, jos vaan jaksaa aina rumpata töiden jälkeen lävistyksiä paikalleen ;)

    Demonita: Onneksi sukulaisilta ei ole koruja siunaantunut, thank god! :D Oon kyllä aika painavasti yleensä sanonut kaikille, ettei miulle kannata mitään vaatteita/ helyjä/ kenkiä tms ostella, kun ossaan ostaa itekkin ^^

    VastaaPoista
  14. Voi ei , aivokoru <3 Olisin kysynyt mistä niitä saa mutta harmikseni huomasin että ei ilmeisesti enää mistään. Nimimerkkinäni on toiminut netissä monta vuotta aivomassa , joten tuollainen koru ois omiaan minulle. :D

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.