torstai 10. kesäkuuta 2010

Diagnoosi : ryöstöfirma

Kaikki te kotiäiti-mymmelit, jotka myytte "Vintage" - puhkikuluneita konjakinruskeita vyötärölaukkuja 20€ hintaan, haistakaa jo vittu. Ymmärrän kyllä joo, että kirpparipaikan vuokraaminen itsessäänkin jo maksaa hynää, mutta ei se silti sitä tarkoita, että vuokrasta koituvat kulut lisätään automaattisesti myyntihinnan päälle. Katselin tänäänkin kirppareilta muutamia oikein somia korkkareita, ja olisin jopa voinut harkita ne ostavani jos hinta olisi ollut kohdallaan. Kiiltäväpintaiset, tekonahkaiset korkkarit 15€? Anteeksi mitä? Kyllä laadukkaista ja hyväkuntoisista kopsuttimista voi pyytää kohtuullista hintaa, mutta ei huoltoa vaativista yksilöistä! Katselemani kengät olivat merkkiä Ö, korkolaput puhkikuluneet, yleisilme ihan siisti. Vaikka kuinka kuvittelette että Espritin vaatteet ovat jotenkin über design ja kvalitatiivisesti extremely high, ei Espritin perus mustasta t-paidasta yksinkertaisesti voi pimittää kymmenen euron hintaa! COME ON! Puhumattakaan näistä Seppälän ja H&M:n laatuvaatteista, joista tottakai, no doubts, saa pyytää kevyesti ainakin samaa hintaa kuin liikkeissä myytävistä uusista vaatteista. Kirpputori on alunperin tarkoitettu käytetyn tavaran jälleenmyyntipaikaksi, jossa hinnatkin ovat normaalia putiikkia matalemmat. Ehkä idiooteimman kuuloinen fraasi "Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa" saa sapen kiehumisen lisäksi naaman kääntymään norsun vitulle. Jos joku tuon lauseen erehtyy miulle kasvotusten laukomaan, saa kyllä kuulla muutamat suorasanaiset argumentit asian suhteen. Kuvitteleeko joku humpuukikauppias oikeasti, että aivovajaat kuluttajat maksavat kuluneista rytkyistä hinnan, jolla saisi marketista ostettua aivan täsmälleen samanlaisen käyttämättömänä? Jättää välillä sanattomaksi. Tai ehkä ajattelen liikaa. Tai ehkä en ajattele ollenkaan. En tiedä.

Joo, löysin sentään jotain kohtuuhintaista 20 sentillä. Ihmettelin suorastaan ettei joku nyrpiö olisi tähänkin vyöhön laittanut "ALE 10€!!!1111"- hintalappua.

Toinen silmiinpistävä epäkohta kirpputoreilla on niiden "yrityksille" tarjoamat mahdollisuudet jälleenmyydä aivan tuliterää tavaraa. Nopealla vilkaisulla paikallinen Joensuun jättikirppis & Valintakirppis sisälsivät reilusti yli kymmenen kojua pelkkää kiinalaisten nälkälasten leivänkannikkapalkalla nypertämää tilpehööriä ja käsiin hajoavia elktroniikkavempeleitä. Kirpputori ei ole jälleenmyyntipaikka upouudelle stuffille! Täyteen survotut rihvelikorukojut eivät ole ainoastaan visuaalisesti helvetin rumia törsökkeitä, vaan myös hinnallisesti erittäin luotaantyötäviä. En minä ainakaan maksaisi kolmea euroa kiinalaisista hellokitty-feikkipinneistä, jotka hajoavat käsiin jo pelkällä pakkauksen tarkastelulla. Toki joku 12-vuotias heruttaja-stringiperse-pikkuneiti voi löytää noista härpätinkojuista itselleen mieluisat kaulakorut katseenvangitsijoiksi topattuun tissiväliinsä. Kohderyhmältään kirpparit ovat kuitenkin suunnattu aivan kaikenlaisille ihmisille. Iästä, koosta ja etnisestä taustasta riippumatta. Joen jättikirppiskin oli liikkeen perustamisen alkumetreillä ihan mukavan tuntuinen pytinki, mutta nyt viimekäväisyllä kirpparipaikoista täytettynä oli vain noin 60%. Ja näistäkin 60% täytetyistä paikoista yli 20% oli ryövätty näille kaukaakierrettäville "bisnes-kirpparisteille". Villinä veikkauksena voisin heittää, että ainakin muutaman jälleenmyyntikojun pitäjänä toimii Venäläisiä pikkukorkkareissaan kipsuttelevia käveleviä meikki & hajuvesimainoksia.

Sisäinen vandaalini haluaisi sabotoida noita muutamia haistavittu-kirppispaikkoja ihan olan takaa, mutta jätän sen kuitenkin tekemättä koska olen luonteeltani kohtuullisen rauhallinen.
Kiitos ja anteeksi.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Not another day in the office?

Kävimme miellyttävän kesäisen krapulasunnuntain kunniaksi kaupunkikierroksella Joensuun laitamilla. Kiertelimme Huhmarin luontopolulla, Puntarikosken hylätyllä vesivoimalalla, Onttolan hylätyllä viljatehtaalla ja Kunnasniemen soramontuilla metsästämässä kiviä kukkapenkkien reunoille. Erittäin antoisa ja pitkä rundi, mutta kylläpä muuten kannatti! Loistavaa vaihtelua normaalille "istun koneella ja odotan kuolemaa"- darralle. Raitis ilma piristää. >:D


Luontopolulla täytyy näyttää aina vähintään miss maailmalta. At least. Cannibal corpsen hemaisevassa hupparissa, kahisevissa true finn-tuulipuvun housuissa ja lenkkareissa. Tukka pörröllään ja ilman kasvomaalauksia.


Kielot kukkivat ihanasti luontopolkujen laitamilla.



Tämän kuvan taiteellinen nimi olisi ehdottomasti "De gröna".




All the kings horses, all the kings men
We're gettin' crazy again and again
Make up your mind, it's time we get goin'
We're gonna get on down, we're gonna get on down

I'm the king of the mountain, I'm the king of the mountain!

Tää tykki sanoo jotta pum, pumpumpum.





Male tree: OH SWEETIE NOW IT'S MY TIME TO GO FROM TIME TO ETERNITY
Female tree: NO RICHARD, DON'T DO IT! DON'T LEAVE ME ALONE!
Female tree: NOOOO! RICHARD I'LL ALWAYS LOVE YOU!



Kuusistoissa suhisee.



Se oli iso. Se oli jyrkkä. Mie niin pieni.

...Huhmarisen mukavista järvimaisemista siirryimme lonimaan kiviä soramontuille. Yritin tottakai poimia ainoastaan ne kauneimmat ja tasaisimmat vaaleat kivet joita on saatavilla. Loppupeleissään kuitenkin sisäinen Insanity 5vee syrjäytti puutarhatöitä rakastavan Insanityn, ja löysin itteni pomppimasta hiekkakasoista, kiipeilemästä hiekkavuorilla ja laskemaan persmäkeä alas jyrkänteiltä. Ensi kerralla otan suosiolla pulkan mukaan.



No kuka oikeesti pystyy vastustamaan tällaistä kiusausta? Ainuttakaan människaa ei ollut kahtelemassa (miehekettä lukuunottamatta) niin oli ihan todellinen must kiipeillä hiekkajyrkänteillä. Yllättävän raskasta puuhaa pidemmän päälle, sillä nuo reunat ovat huomattavasti kuvissa näkyvää kallistuskulmaa jyrkemmät. Ja hiekka luistaa alaspäin kun siinä kiipeää.

Liukkaat tuulipuun pöksyt + hiekkajyrkänne = tons of fun.
Kokeilkaa vaikka! Olin ihan jotta WHIIIIIII :''D

.. Ja koska krapulassa kaikki erikoisempi, mukava actioni on positiivista vaihtelua koneella nyhläämiselle, lähdettiin kiertelemään hylättyjä rakennuksia kengät ja vaatteet täynnä hiekkaa. Puntarikosken Kunnasniemeltä löydettiin 90-luvun alussa suljettu vesivoimala.
Vesivoimala oli ulkoisesti ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta sisäpihan nähtyäni mielikuva rakennuksesta muuttui aikalailla nopeasti. Ikkunoista kurkkimalla sisällä näytti olevan kasoittain pölyyntyneitä tynnyreitä, hyllyillä vanhoja pahvilaatikoilla ja hassuja elektronisia vempaimia. Jo pelkästään tuo (vettä pyörittävä?) punainen iso härveli herätti kummastusta.


Piti liikkua varovaisena varovaisesti jotta varottiin vaaraa.



Puntarikosken Vesivoimala, valmistettu vuonna 1957.



Vettä liikuttava (?) punainen häkkyrä ja ilmassa kelluva talo



Rautakoura



Elä ongi!



Sisuskalukuva 1




Sisuskalukuva 2



Yheksänkytluvun margariinia



Kosken keskeltä kulkevan sillan toisella puolella komeili kaunis maisema...



... Toiselta puolelta karu ja tukittu padoilla.



Padon edustalla haisi lietteeltä. Au naturel!




Vihertää se vitussakin




Take away- kivi voisi olla ihan kätevä kotipihaankin.





Viljankäsittelylaitoksen korkeampi osa.


...Köröteltiin mobiililla kuvailemaan vielä Onttolan hylättyä viljankäsittelylaitosta. Laitos osoittautuikin odotettua mielenkiintoisemmaksi tapaukseksi. Rakennusten yleisilme oli kaikin puolin kärsineen oloinen. Rakennuksen ympäriltä löytyi mm. vanhoja kuluneita kylttejä, repsottavia seinäpeltejä ja ruostuneita tynnyreitä.


Portaiden yläpäästä löytyy jokaisen akrofobiasta kärsivän suosikkipaikka.



Tiältä suap sitä idän maetoo!




Hyvin on vartioitu.



Ylös, seis, alas.



Korroosion uhri



Spin the wheel baby!